torstai 27. maaliskuuta 2014

Cutting


Kuvasta sekä otsikosta voi varmaan päätellä, että tukkaa sai lähteä, vaihteeksi... Tuli sellainen kyllästyminen tasapaksuun putkilo tukkaan, että soitto vakio kampaajalle ja ajan varaus, jonka sai onneksi nopeasti. Vaikka suhde hiuksiini on melko vapaa, pystyn leikkaamaan ilman tunnon tuskia pitkät kutrit pois lyhyempään malliin tai otsatukan leikkaus ei ole hetken mielijohteesta ongelma, olen kuitenkin tarkka siitä, kuka hiukseni leikkaa. Hiukseni tosiaan saa leikkaa vain yksi ihminen itseni lisäksi, Noora, jonka löytää tällä hetkellä Tapiolasta, Tapiontorilla olevasta kampaamosta, Tapiolan Salonki.
Tiesin aika tarkasti mitä halusin, eikä tilanne ollut se mikä yleensä on, kun Nooran käsittelyyn saavun. Yleensä vaan heitän päästä ideoita ja Noora raukka joutuu miettimään, mitä oikein tarkoitan. Nyt oli kuitenkin selkeä kuva mitä halusin ja Noorakin sanoi, että oli helpompaa, kun minulla oli vielä kuviakin näyttää. Ehkä voisi alkaa jättää noita epämääräisiä mielipide juttuja taakse ja suunnitella vähän aina ennen kuin kampaajan tuolille istahtaa. Siis ehkä, en lupaa mitään!


Tosiaan otsahiukset ovat back in business! Se olikin ehkä se suurin muutos, nimittäin latvoista lähti 3cm kuivaa hamppua ja sitten leikattiinkin kerroksittain, mutta pidettiin silti pitkänä. Kerroksittain on leikattuu uudella pisara-tyylillä (ei sanonut minulle mitään aluksi, vaikka Noora kuinka selitti, mutta lopputuloksesta näki, että hiukset laskeutuvat takana pisaramaisesti) ja hiukset tuntuvat muutenkin nyt paljon eloisimmilta, kun ne kuivat latvat saivat kyytiä.
Hiuksia ei siis värjätty vaikka tuossa kuvassa siltä näyttää, mutta täällä tämä valo nyt on vähän mitä on. Tuosta kuitenkin saa selkeän kuvan siltä, minkä näköisenä nykyään liikutaan tuolla ihmisten ilmoilla.
Itse olen ihan super-tyytyväinen hiuksiin ja kehujakin tuli jo siihen pisteeseen, että tiuskaisin aika kovasti äidille. Kehua saa, mutta kun se menee yli, se menee yli. Esim. se, että äiti sanoo kymmenen minuutin sisällä ihanat hiukset, on jo aika äärirajoilla. Mutta kyllä, tykkään hiuksista ja paljon. Nyt pitää vaan olla tarkkana, että saa tarpeeksi ajoissa hommattua kampaaja-ajan uudestaan, sillä hiusten kasvu on ainakin tähän päivään asti ollut melko nopeahkoa. En kuitenkaan valita, sillä nopea kasvu on vain hyvä asia, kun haluaa kasvattaa pitkät hiukset. Otsahiusten suhteen se on vain pienoinen töyssy, mutta ei hätää!

//Päällä://
Huivi: BikBok
Neule: Reserved (viro)
Farkut: BikBok
Kengät: Nike

Ylimääräistä aikaa kun kampaajan jälkeen oli, jäin hetkeksi hiljaiseen Tapiolaan vähän kaupoissa kiertelemään. Huomaa kyllä kuinka paljon enemmän nautin aamupäivä shoppailuista, kun ihmisiä on kaupassa ehkä yksi itsensä lisäksi ja ei ole sellainen tungos. Myös jonotus on poissa pelistä. Silloin myös jaksan enemmän sovitella ja oikeasti katsoa niitä vaatteita. Tungos saa vain hullun ahdistuksen sisälleni ja viidessä minuutissa olen jo ulkona ja haaveilemassa kodin sohvasta.

//Converset:Stadium(48,65e) /Termarimuki:SagaForm(saatu) /Toppi:BikBok(19,95e) /Kellohame:H&M(14,95e)//


H&M kellohametta on tultu metsästettyä mustana niin Helsingin keskustasta, kuin Itäkeskuksesta, mutta tuloksetta. Koot ovat joko olleet sitä L tai sitten koko tuotetta ei ole enää mustana ollut. Netissäkin huonolta on näyttänyt ja olin jo ihan luovuttanut tuon metsästyksen. Kuitenkin päätin pistäytyä H&M:ssä ja se hymyn määrä, kun näin näitä roikkumassa. Ainoana asiakkaana ei tarvinnut puikkelehtia tangon luokse, nopea syöksy ja siinä sitten armoton koon etsiminen. Yksi S löytyi helpotukseksi rekistä ja hymyillen kiikutin sen kassalle. Voi sitä materialismin ilon määrää!


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kookos


Eli tosiaan, viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa lauantai vapaa päivä. Tuntui niin hassulta, kun pystyi vain itstua kotona ja olla. Isäkin oli tehnyt kuunnon brunssiaamupalan, joten croissanttien tuoksuun ei ollut paha herätä.
Kuitenkaan toimettomana en päivää ollut, sillä vietettiin illemmalla Aksun 20-vuotispäivää hänen kotonaan Vantaalla. Sinne olin lupautunut leipomaan whoopiesseja, joten aamupäivä meni leipoen. Ei paha! Whoopies resepti löytynee TÄÄLTÄ, jos jotain kiinnostaa whoopiessien leipominen. Ei siis todellakaan ole vaikea resepti, kuten tuossa postauksessa mainitsinkin.

Aksulle saavuttua, olivat Krista ja Marjut jo paikalla sekä ruoanlaitto täydessä menossa. Keittiössä häärävällä Aksulla oli kuitenkin pieni ongelma: kookospähkinän avaaminen. Olen itse kerran avannut aikaisemmin kookospähkinän, silloin vasaralla avattiin. Kuitenkin oli vähän hakusessa, mutta onneksi Aksulta tuota voimaa löytyi ja kerran kun pihalla heitti kiveä päin, niin siinähän se oli, auennut kookos.
Seuraava ongelma olikin, että miten sen lihan saa siitä kuoresta irti? Nettiin vain ja vastaus oli hieman ehkä outo. Mikroon? No, toimihan se! Tosin vähän liian kovalla taisi mikron lämpötila olla ja tuli vähän tummunutta kookosta, mutta eipä se makua hirveästi haitannut.

//Aksun bravuuri, tacopelti//

//Jälkkäriksi hedelmiä ja suklaata//

Seuraan liittyivät vielä Martta sekä mattimyöhäsinä Mimmu ja Jonna. Viimeisenä paikalle saapui vielä Aksun hyvä ystävä Abe, joka ehti tuohon nami,nami hedelmä jälkkärille. Loppu ilta menikin siinä, että katseltiin leffaa ja vaan oleillen. Taisi kaikki olla aika väsyneitä, ainakin me, jotka olimme edellisenä iltana olleet Kristan tupareissa. Taisi sittenkin olla vähän rankempi viikonloppu, ainakin todella väsyneenä saavuin kotiin. Mutta välillä kiva näin, ettei aina ole väsynyt sen takia, että hallilla on vietetty niin paljon tunteja.

Sunnuntaina aamupäivä oli vapaata edelleenkin. Tämä oli oiva tilaisuus käydä Fashion Housen outletissa. Ei ihan minun makuuni tavaaraa ollut, mutta kyllä sieltä pussin kanssa kotiin tultiin. Eihän sen kaiken tarvitse kelvata itselleen, riittää että löytää yhden asian ja lähteminen on ollut kannattavaa. Kannattavaa itselleen, ei lompakolle.
Mukaan lähti kengät, jotka ovat merkiltään Coca Cola. Aivan, se juoma! Vähän siinä kummastelin, mutta koska kengät oli niin sopivat ja juuri sellaiset mitä olin hakenut, niin miksi ei? Ei ainakaan tule joka toisella vastaan, kun kadulla kävelee, ainakaan Suomessa. Kengät nimittäin ovat ainoat Suomessa. Aika uniikkia.
Uusilla popoilla oli maksuhintaa 40e. alkuperäistä hintaa, en valitettavasti enää muista, mutta taisi olla 50% alesssa. En ihan varma nyt ole, mutta kuitenkin.


Tästä onkin lähtö sitten lukupuuhiin, meillä on taas treffit Marjutin kanssa. Ihanaa, kun löytyy lähipiiristä joku, joka auttaa potkimaan itseään persuksille ja jaksaa tuolla tavalla tsempata. On varmaan tästä yhteisestä lukemisesta hyötyä myös Marjutille, ainakin toivon niin. Minä, sinä ja kirjat, eiks yeah?


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kicker


Eilen ihanan auringon paisteen siivittämänä laitoin Kauppiksen pääsykoekirjat laukkuun ja hyppäsin bussiin kohteena keskusta. Siellä näin Marjutin ja yhdessä Picniciin istumaan ja lukemaan.
Marjut tosiaan käy ihan valmennuskursseilla ja minä vasta vähän aloittelin lukemaan. Saa nähdä mitä käy... Tuntui kuitenkin aika selkeältä ne asiat, tähän mennessä. Pitäisi saada nyt kunnon potku persuksille tuon lukemisen suhteen, mutta jotenkin ei vain millään jaksa. Ehkä se motivaatio palaa ja kyllähän se tuosta reissusta nousi! Mielummin luen jonkun kanssa, kun kyykin itsekseni kotona. Paljon mielekäämpää, vaikka kumpikin naama kirjassa onkin.


Marjutin mentyä valmennuskurssilleen, minä jäin hetkeksi vielä kiertelemään. Olin nimittäin menossa suoraan töihin ja aikaa oli vielä jäljellä, enkä ajatellut jäädä Kisikselle istuskelemaan turhaan. Palkkakin oli tullut edellisellä viikolla...
Aika kuluikin siinä hyvin BikBokissa ja mukaan lähtikin ihan jopa ostos! Okei, jopa on ehkä väärä sana, aika usein lähtee jotain mukaan, kun kaupoihin eksyn. Voi pientä lompakkoani...

//Päällä://
Huivi: BikBok
Takki: Bershka
Paita: GinaTricot
Housut: BikBok
Kengät: Nike

Viikonloppuna onkin ohjelmaa, mutta tällä kertaa ei mitään voimistelutäytteistä. Tänään onkin Kristan tuparit, johon mennään kouluporukalla. Koskakohan ollaan viimeksi oltu yhdessä, sen jälkeen kun alkoi tämä valmistumis ketju?
Huomenna sitten mennäänkin melkein samaisella porukalla juhlistamaan Aksun 20-vuotis päivää. Ruokaa ja hyvää seuraa, mitä muuta siinä tarviikaan. Ainakin itse nautin tuollaisesta enemmän, kuin baarissa notkumisesta. Onhan sielläkin ihan kiva olla, mutta tuo on enemmän se minun juttu. Ruoka ja seura.


Hyvää viikonloppua kaikille ja toivotaan, että tuo satunnainen aurinko voisi tulla ihan jäädäkseen. Ainakin itse toivon sitä kovasti ja nuo lumimyräkät voisivat vähän alkaa laantua. Varsinkin, jos aamulla on lähtenyt kevyin varustein, niin illalla on oikein mukava tulla myrskyssä kotiin...


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

March


Kevät jo aivan lähellä, joten tutkailessani Pinterestiäni päätin tuoda niitä asioita tänne, jotka tällä hetkellä miellyttävät silmää. Varsinkin tuo aurinko saa ottamaan kaapista vähän keväisempiä vaatteita esille, vaikka ulkona sitä pakkasta on tässä ollut vielä.. Erityisesti ovat yllätyksekseni korkokengät nousseet ihan ykköseksi kevättä varten. En oikein ymmärrä, sillä minä olen aina ollut sellainen vannoutunut tennareiden käyttäjä. Myös mekot ja hameet ovat löytäneet tiensä tämän tytön sydämeen. Mistäköhän tämä kertoo..?
Erityisesti viimeisenä olevia Valentinon kenkiä olen kuolaillut niin muotiblogien kuin ihan kauppojen sivuilta. En vain ymmärrä tällä hetkellä itseäni. Minä, tennari tyttö, himoitsen korkokenkiä? Toisaalta tyyli muuttuu ainakin minulla koko ajan, joten ehkäpä tämä on se yksi muutos. En tiedä. Outoa koko tilanne.

//Valentino: 670e-720e//

//Kuvat Pinterest//


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Sunny day


Ah, vapaus ja aurinko! Tuntui kyllä niin hienolta kun oli pitkästä aikaa aivan stressitön päivä. Vapauden tunne on hieno tunne. Ja totta kai tuo auringonpaiste kruunasi kaiken. Vähän tuli sellainen masennus tuossa lauantaina kun heräsi ja maa oli aivan lumen peitossa. Siis mitä ihmettä, vastahan oli melkein 10 astetta lämpöä ja sitten oli taas lunta?

Viikonloppu meni tosiaan Joensuussa kilpailuissa. Lauantaina oli aamulla lähtö ja sunnuntaina olikin sitten paluu siinä puolen päivän aikaan. Reissu oli onnistunut, mutta kyllä sitä väsyneitä oltiin kun kotiin viimein päästiin. Loppu sunnuntai menikin sitten ihan vain oleilessa, mutta sen olinkin ansainnut!

//Matkatavarat Joensuuhun//

//Ei tytöt meinanneet millään pysyä paikallaan, joten tässä paras kuva...//

//Voitto kotiin!//

Tosiaan aamulla kilpailivat minun toinen joukkue, jolla onkin päätavoite sitten huhtikuun lopussa SM_kilpailuissa. Itse en kilpailuihin päässyt, sillä oltiin toisen joukkueen kanssa junassa vasta Joensuuhun tulossa.
Ylempi kuva on siis minun ja Inksun tytöt, joilla oli ihan ensimmäinen kilpailu. Oli kyllä jännitystä ilmassa, mutta hyvin tytöt suoriutuivat. Kuudes sija ei ollut huono sija, kun muut olivat jo kokeneita kilpailijoita.
Alempi kuva siis toinen joukkue, jotka tähtäävät SM-kilpailuihin. Loistavaa tytöt!

Tänään kuitenkin rankan viikonlopun jälkeen suuntasin keskutaan. Shoppailu itsekseen on sellainen, jota olen vasta viimeaikoina oppinut tekemään. Ennen en jotenkin "kehdannut" mennä yksin kauppaan, mutta nykyään se on sitä parasta. Varsinkin kun on hyvä sää, niin ei todellakaan haittaa kävellä Helsingin kaduilla. Myös se, että ajankohta ei ole sitä ruuhkaisinta, niin pystyy paremmin nauttia, kun kaupat ovat melko tyhjillään.

//Aurinkolasit: GinaTricot (7.95e)/ Kynsiviilat: GinaTricot (3.95e)/ Ripsiväri:IsaDora (14.90e)//

Loppupäivä onkin tässä mennyt tuota Nälkäpelin toista osaa katsoen ja ihan vain rennosti ottaen. Pian tästä kuitenkin paluu arkeen, sillä pääsykokeet hengittää jo niskaan. Tai itseasiassa vanhemmat, mutta ihan hyvä se on, ettei pääse unohtumaan. Välillä tarvitsee sitä potkua persuksille. Nyt kuitenkin ruokaa nassuun ja menoksi, työt kutsuu!



perjantai 14. maaliskuuta 2014

It's over!


Ohi! Jes, vihdoin kirjoitukset takana. Nyt vain odotetaan tuloksia ja sitä lappua jossa lukee, että olen ylioppilas. Vielä joutuu siis hetken jännittämään, mutta onneksi ei tarvitse enää lukea. Kirjoituksiin siis. Nyt alkaakin pääsykokeisiin luku nimittäin! Hetken hengähdystä ja sitten jatkuu urakka. Mutta vielä kerran OHI on, toivottavasti ainakin... Silti viimein olen saanut tämän kauan kestäneen urakan päätökseen, alkoi jo tämä neljän vuoden lukiotaival tuntua ikuisuudelta. Tosin nyt sitä vasta osaakin arvostaa, kun opiskelupaikka katoaa ja uusi pitäisi jostain hankkia. Hurjaa tunne vaihtelua!

Huomenna lähdenkin reissuun Joensuuhun, sillä tytöillä ensimmäiset kilpailut. Vähän kyllä jännittää, mutta onneksi ei tarvitse aamulla olla toisten tyttöjen kanssa kilpailemassa, heidän kisassaan olisi varmasti hermot aivan riekaleina. Nyt siis illalla pakkailua, jos tässä vaikka jotain saisi aikaseksi. Aamulla kun on melko aikainen lähtö, niin ei aamuksi viitsi jättää tuota pakkausta.

Kuitenkin otetaan nyt rennosti ja nautitaan tästä tunteesta. Pari hassun hauskaa memeä piristämään kirjoitusten huumaa. Naurut ovat kovat, kun kirjoitukset takana. Jihuu!

//Tylypahkan kirjettä odotellessa//


Tsemppiä vielä niille, joilla urakka ei ole lopussa ja onnea niille tovereille jotka urakkansa sai päätökseen. Tätä on todellakin odotettu, vaikka varmaa mikään ei olekaan. Toivottavasti pian ollaan ylioppineita!
Hyvää viikonloppua kaikille!


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Decision


Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tekisi mieli ottaa sakset käteen ja katkaista parisen (kymmentä) senttiä hiuksista pois. Vähällä on muutaman kerran jo ollutkin, mutta ei huolta, vielä nämä keskimittaiset hiukset päässä roikkuu. En vain oikein ymmärrä itseäni, haluaisin samaan aikaan, että olisi pitkät hiukset, mutta samalla haluaisin, että olisi lyhyet. Tosin se on varmaan vain tämä välipituus joka nyt ärsyttää... Täytynee siis vain odottaa että hiukset kasvaisi. Kasvakaa!

Minulla ei siis hiuksiin ole ollut koskaan sellaista "sidettä", niinkuin näkee jossain Huippiksissa, kun niiltä tytöiltä leikataan hiuksia. Silloin ollaan kuin maailmanloppu tulisi. En ymmärrä. Hiuksia tulee ja menee (vähän niin kuin miehiä) ja ainahan ne kasvavat takaisin? Ainakin minulla... Ehkä ei kaikilla, mutta äh, en ymmärrä sitä sidettä. Antaa mennä vaan!

Pitkät...

Pitkissä hiuksissa on aina se oma viehätyksensä. Ensinnäkin niihin saa laitettua vaikka millaisia kampauksia ja kiinni saa helposti. Myös minulle pitkät hiukset ovat olleet sellainen "turva". Hyvä kun juuri sanoin etten kiinny hiuksiin. En kiinnykään. Mutta silti, pitkät ovat "tutut ja turvalliset", minulla kun on voimistelun kanssa ollut ihan pienestä pitäen pitkät ja sitten aina välillä olen repäissyt.

Pitkät hiukset ovat kuitenkin työläät. Peseminen on yhtä tuskaa, ainakin minulle, sillä pitkissä ja paksuissa hiuksissa kestää pesemisessä ikuisuus. Siltä se ainakin tuntuu. Myös kihartaminen on sellainen maratoni, tuntuu etteivät hiukset ikinä loppuisi. Ja minä pidän kiharista. Suorista en. Kiharista. Myös kesällä varsinkin, pitkät ovat kuin sauna päässä. Tummat kun varsinkin keräävät sen auringon oikein kunnolla. Rodoksella, missä hiukset olivat vielä enemmän sitä lyhyttä kastia, oli aivan tuskaa välillä päässä ja vain sen takia, että hiukset lämmitti. Ja siis niskasta puhumattakaan!

...vai Lyhyet?

Entä sitten lyhyet? No ensinnäkin hiukset eivät näytä sellaiselta rievulta, joka vain roikkuu päästä. Niissä on enemmän eloa! Myös kehystää paremmin kasvoja ja erityisesti eivät ole tiellä. Ei tarvitse kokoajan siirtää hiuksia muualle, kun tuntuu, että on aivan hiuksien peitossa. Hoidettavuus on ihanan helppoa ja huoletonta, nopeasti saa kaiken hoidettua. Myös kihartaminen! Jee, ei niitä metrin mittaisia hiuksia ja jatkuvaa kiharrusta, vaan asia on hoidettu inhimillisyyden rajoissa.

Tosin lyhyitä ei saa kiinni ja kampaukset ovat rajalliset. Niistä pitää huolehtia enemmän, sillä ne kasvavat nopeasti ulos muodostaan. Lyhyissä näkyy likaisuus paremmin. Niiden taakse ei voi hautautua ja tuuli ei puhalla kivasti hiuksia mukaansa. Punihäntäkin on rotanhäntä (jos edes kiinni saa).

Pitkät siis ainakin toistaiseksi, täytyy vain kestää tämä välivaihe. Ihnottavaa, kun joutuu odottamaan. Ehkä se onkin se todellinen syy miksi nyt melkein sakset kädessä ja nips, poikki. Huomenna voikin olla, että olen aivan lyhyitä vastaan. Sen näkee sitten.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Crap+100


Nyt onkin sitten vaihteeksi tällainen olo. Keväällä kirjoittaminen ei taida oikein sopia minulle, olisi ehkä pitänyt tehdä kaikki kirjoitukset tuolloin syksyllä. Tuntuu niin toivottomalta jotenkin, mutta ehkä siellä tunnelin päässä sitä valoa on. Tällä hetkellä tosin vaikuttaa aika pilkko pimeältä...
Perjantaina pitäisi vielä puristaa englanti, mutta tällä hetkellä fiilikset on aika välinpitämättömät. Ehkä tämä tästä nyt nousee, tänään aion kuitenkin pyhittää masistelulle, sillä huomenna on vain jaksettava ottaa itseään niskasta kiinni. Miten voikaan tuollaiset yhdet kokeet olla niin rasittavia?
En yksinkertaisesti jaksa masistella enää, joten tässä viime aikaisia olotiloja/lausahduksia. Osa kannattaa ottaa ihan huumorilla! "Always search for the silver lining."


//Kuvat TÄÄLTÄ//

Toivottavasti teillä on ollut paljon parempi viikon aloitus kuin minulla. Tosin, eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole, joten mieli nousussa tunti tunnilta. Kyllä kaikesta selviää!