keskiviikko 24. toukokuuta 2017

BUT FIRST, BRUNCH

20.5.2017e 20.5.2017f

Ah, nyt on vihdoin saatu näitä lämpimämpiä päiviä. Tuossa juuri totesin että samaan aikaan tänä vuonna oli jo talviturkki heitetty menemään. Ei kyllä vielä riitä uskallus siihen, eivätkä kyllä lämpötilatkaan. On sitä kuitenkin ehditty ja aurinkio iholle saada, nimittäin rajatkin jo löytyy. Aika petollinen on tosin ollut nämä aurinkoiset päivät, ei ole kauaa tarvinnut auringossa olla, kun sit punaa alkaa tulemaan. Harvoin Suomessa tulisi aurinkorasvalle tarvetta...

Sunnuntaina kokoonnuttiin lukiokavereiden kanssa ja pistettiin Tokoinrannalle piknikit pystyyn. Moni muukin taisi olla samoilla ideoilla, sillä mansikoita ei mistään löytynyt. Noh, kyllä hyvä brunssi saatiin ilman mansikoitakin aikaan ja tuossa kyllä tuli masu täyteen. Mikäs siinä auringonpaisteessa ja kuulumisia vaihdellen.

Itse jotenkin aina häkellyn hetkeksi kun joku kysyy kuulumisia. Alku ajatus on aina että eihän tässä kummempia, kunnes sitten alkaa pohtimaan itsekin että mitäs kaikkea on tapahtunut. Tiedättekö sen tunteen että samaan aikaan tuntuu että on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta samaan aikaan tuntuu ettei oikein mitään ole tapahtunut? Minulle tämä tunne on yllättävän arkipäiväistä, varmasti johtuen siitä, että on aina niin paljon kaikkea meneillän. Huomaan sen tänne bloginkin puolelle tullessa, että hirveesti olisi kirjoitetttavaa kaikista tapahtuneista asioista, mutta jotenkin ei sitä sitten loppuen lopuksi saa tuotua ulos. No, hetki kerranllaan, päivä kerrallaan. Näin olen viime aikoina ajatellut ja näin pyrin nytkin ajattelemaan. Aloitetaan siis tästä ja pistetään blogikin tähän kevät fiilikseen.

torstai 18. toukokuuta 2017

A burger without a cheese, Like a hug without a squeeze.

18.5.2017 18.5.2017b

On jo pidemmän aikaa tehnyt mieli sellaisia kunnon itsetehtyjä burgereita. Laitoinkin Jyväskylässä ollessani Inkalle viestiä, että voidaanko tehdä niitä sitten ensiviikolla. No heti maanantaina sitten pistettiinkin keittiössä kunnon burgeritehdas käyntiin! Ja tosiaan sitä ruokaahan sitten tuli aikalailla, mutta hyvä, niin ei ole tarvinnut muina päivinä sen ruoan suhteen stressailla. Jääkaapissa ollut kaikki valmiina, ei muuta kuin lämmitys ja syöden. Näinhän sen homman pitäisi muutenkin pelittää, ehkä mekin tässä aletaan pikkuhiljaa oppia tätä ennakointia...

Tehtiin burgereihin pihvit ja sämpylät itse. Sipulirenkaatkin oli listalla, mutta nälkä vei voiton ja päätettiin jättää ne seuraavaan kertaan. Tarpeeksi oli näissäkin hommaa siihen nälkään nähden, vaikka nopeasti ruoka tulikin. Ja helppoja ovat tehdä, ei todellakaan tarvitse olla mikään ruoanlaittaja!

S Ä M P Y  L Ä T:
5dl vettä
50g tuorehiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
½ dl rypsiöljyä
n. 12dl sämpyläjauhoja

1. Laita hiiva käsin murustettuna kädenlämpöiseen veteen. Anna liueta.
2. Lisää sokeri ja suola.
3. Laita jauhot pienissä erissä. Lusikka käy sekoittamiseen oikein hyvin.
4. Valuta öljy. Itse sekoitin käsin, näin saan tuntumaa taikinasta. Lisäsin kourallisen jauhoja, mutta varo lisäämästä liikaa. Itse jätin taikinan suht tahmeaksi.
5. Anna nousta n. 30min. jossain lämpimässä paikassa. Itse pistin uunin viereen. Taikinan pitäisi tuntua kimmoisalta, eikä enää niin tahmealta.
6. Pyörittele halutun kokoisia sämpylöitä. Minä tein meidän sämpylöistä suht isoja, joten niitä mahtui vain 9 pellille. Käytä tarvittaessa jauhoja. Ripottele vielä vähän jauhoja päälle ennen uuniin laittamista.
7. Paista 225asteessa kunnes ovat kypsiä. Kypsyyden näkee siitä että on päältä vähän kullertavan ruskea ja pohjaa koputtaessa tuntuu ontolta. Itse paistoin lähemmäs 25min. Yleensä paistoaika on siinä 15min kohdilla.

J A U H E L I H A P I H V I T:
800g naudanjauhelihaa
1 iso sipuli
2 kananmunaa
mausteita oman maun mukaan: (meiltä löytyy grillimaustetta, paprikamaustetta, sipulijauhetta, pippuria, suolaa)

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää mausteet lopuksi.
2. Muotoile pihvit. Jätä keskiosa vähän lommolle, pihvit nousevat kypsyessään ja näin niistä saa tasaiset keskeltä.
3. Paista pihvien pinnat paistinpannulla.
4. Laita paistetut pihvit pellille ja jokaisen päälle yksi siivu cheddar-juustoa.
5. Pistä pihvit uuniin 225asteeseen ja paista kunnes juusto on sulanut aivan sulaksi. Pihvit oli tämän jälkeen ainakin meillä kypsiä, jos kuitenkin epäillyttää niin halkaise yksi pihvi tarkistaaksesi kypsyyden.

Sitten vain täytteitä sen oman maun mukaan! Meiltä löytyi noiden lisäksi pekonia, kurkkua, suolakurkkua, tomaattia, salaattia, aura-juustoa ja paistettua sipulia. Kastikkeina toimi ihan kaupasta ostettu hampurilaiskastike, sekä tietenkin ketsuppia myös burgereihin kiitos.

Näitä samoja purilaisia vein Etulle keskiviikkona ja lisättiin avokadoa. Oli kyllä hyvää! Ei siis kaikkia kerralla, mutta mitä enemmän on täytevaihtoehtoja, sitä enemmän on tietenkin valinnan varaa. Ei sitä samanlaista burgeria koko viikkoa jaksa kuitenkaan syödä.

Omatekemät ovat kyllä todellinen hitti, mutta onhan välillä vain pakko saada sellainen kunnon einesburgeri. Joskus mieli tekee sellaista ylitse kaiken. Sen kun vain voi maistaa ne kaikki E-aineet. Joskus taas mieli tekee enemmän tällaista kotitekoista. Varsinkin kesällä näitä omatekoisia grillauksen yhteydessä, kiitos. Ja varmasti tullaankin tekemään. Erityisesti nuo itse tekemät sämpylät ovat kyllä paljon parempia kun kaupan tarjoamat pullamössöt...

maanantai 15. toukokuuta 2017

JKL

14.5.2017 14.5.2017a 14.5.2017b

Kevät menee aina ihan hujauksessa, kun melkein joka viikonloppu tulee vieteltyä ihan muualla päin Suomea. Kilpailukausi vaatii aina itseltään sen täyden ajan ja tuntuu todella vaikealta jakaa sitä aikaa kunnolla mihinkään muuhun. Vaihtoehtoja ei juurikaan ole silti ollut, vaan se aika on jostain revittävä koululle, kavereita unohtamatta.

Viimeinen "jumppaviikonloppu" on nyt takanapäin. SM-kilpailuissa olin kutsutuomarina ensimmäistä kertaa. Vaikka monet kerrat on tuonne kutsuttu, jotenkin on aina tuntunut ettei rahkeet riitä. Ihan turhaa tosin, mutta onhan siinä semmoinen erilainen paine harteilla. Jännitin tuota enemmän kuin edes olin osannut ajatella. Turhaa tosin ja aloin siinä pohtia että johtuiko jännitys enemmänkin siitä, kun yksi omista valmennettavista oli siellä kilpailemassa. Ehkäpä. Kilpailuita voi muuten käydä katsomassa Yle Areenasta tai sitten vain suoraan TÄSTÄ klikkaamalla.

Matkaan lähdin lauantaina ja junassa tulin se tovi vieteltyä. Hyvät matkaeväät ja läppäri sai kuitenkin ajan kulumaan nopeasti. Myönnän että jännitys saattoi näkyä siinä että tuli katsottua aikapaljon erilaisia videoita YouTubesta... Jouduin myös todistamaan ikävän välikohtauksen kun hyvin humalainen ja mahdollisesti aineissa oleva mies jouduttiin heittämään ulos junasta. Hetken siinä sai jo jännittää että meneekö tappeluksi. Ei mennyt ja saatiin aikataulukin kiinni.

Kartasta olin katsonut vähän etukäteen missä hotelli sijaitsi. Ei näyttänyt pahalta matkalta, mutta kyllä on pakko sanoa että siinä kävellessä alkoi jaloissa tuntua. Kassi painoi olalla ja kun ei tarkkaa määränpäätä oikein ollut tiedossa. Tietämättömyys tekee aina matkasta pidemmän. Onneksi sää oli mitä parhain ja huomasinkin jääneeni ihastelemaan Jyväskylän maisemia. Minä?! Aina on kiire kaikkialle, etten ikinä oikein katsele ympärilleni. Pitäisi,

Sunnuntaina sitten oli kisapäivä. Aamulla aikainen herätys ja aamupalalle. Odotan kyllä tulevaa viikonloppua kun saa nukkua ihan kunnolla! Kisapaikalla menikin sitten kokopäivä ja olin aivan rikki kun pääsin autoon. Nukahdin välittömästi ja heräilinkin sitten vasta kun oltiin melkein Helsingissä.

Ei siis ihme että kurkkukipu iski aikalujaa kisojen jälkeen. Tuntuu että aina kun on ne "velvollisuudet" saatu suoritettua päädyn olemaan kipeä. Ei sillä etteikö lepo tekisi hyvää, se on todellakin tarpeen. Liian myöhään sitä tulee aina tajuttua, että olisi aika hidastaa. Vaihtoehtoja ei tosin ole ollut, joten nyt vain äkkiä terveeksi jotta pääsee palaamaan arkeen!

perjantai 12. toukokuuta 2017

People who love to eat are always the best people.


blogi-17

Tämä Suomen kevätsää on todellakin näyttänyt kaikki vuoden ajat kerralla. Jopa yhden päivän aikana. Tänäänkin aamulla paistoi aurinko ja siihen mennessä kun olin saanut pyykit koneeseen satoi lunta. Lunta ehtikin sataa pyykin pesun ajan ja sitten muuttui koko ilma semmoiseksi syksyn harmaaksi. Kaupasta kävellessä takaisin kotiin aurinko porotti taivaalta niin, että hiki vain virtasi selkää pitkin. Vaikka sitä superlämpöä ei ole vielä edellisvuoteen verrattuna saatu, on silti aikalailla ne vapaat hetket tullut ulkona vieteltyä. Aurinko tekee jo paljon ja ylipäätänsä minusta keväässä ilmassa on jotain. Vaikka sieltä taivaalta sitten tulisikin rakeita tai jopa sitä vettä, ei se tunnu niin kurjalta kuin syksyllä.

Terassikausikin saatiin ihan virallisesti avattua viime perjantaina. Sää ei todellakaan ollut se kaikkein lämpöisin, mutta viltit ympärille, niin kyllä tarkeni. Olin saanut koulukavereilta syntymäpäivälahjaksi Sushibar + Wine -lahjakortin ja osuvampaa lahjaa minulle saakin hakea. Lahjakortin summa oli sen verran muhkea, etten sitä halunnut yksin käyttää. Siispä suunnattiin tyttöjen kanssa Korjaamolle nauttimaan tämän hetken parhaasta kevätsäästä! Loistavaa ruokaa ja hyvää viiniä. 

Täällä olenkin kyseistä paikkaa jo aikaisemmin suositellut, mutta ei varmaan tee pahitteeksi tehdä sama uudestaan. Sushibar + Wine on hitusen kalliimpi kuin muut paikat, mutta täysin hintansa arvoinen. Maku on erilainen kuin esim buffeteissa ja makuyhdistelmät ovat aivan kympin luokkaa. Oma suosikki on ehdottomasti korneri ja tämä pääsi myös muiden suosikiksi. California Nigiri on myös toinen ehdoton lempparini ja myös ensimmäistä kertaa testauksessa ollut tsukemaki ovat sellaisia joita suosittelen kovasti maistamaan.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

23 faktaa minusta (part 2.)

Tässä tuleekin toinen osa 23 faktaa minusta. Ensimmäisen osan pääsee lukemaan TÄÄLTÄ, mikäli on jäänyt välistä.

15.4.201715.4.2017


13. Katson melkein poikkeuksetta baarista tullessa instagramista voimisteluvideoita.
Ja nyt olen itse asiassa alkanut tekemään tuota samaa iltaisin. Jokin siinä vain on että ajaudun niitä katsomaan, itsekin kummastelen tätä piirrettä itsessäni. En edes tajunnut tätä koko hommaa, ennen kuin Inka siitä minulle huomautti. Ja tätä on siis tullu tehtyä kauan.

14. Unohdan aina pyykit koneeseen.
Aina. Joka kerta laitan pyykit koneeseen ja ajattelen, että nyt keskityn ja muistan ottaa ne sieltä pois. Silti käy kuitenkin niin, että kiireessä ne nappaan sieltä vaikka pitäisi olla jo lähdössä. Tai sitten olen jo ihan unessa ja hampaita pestessä huomaan niiden olevan vielä koneessa. Pitänee varmaan alkaa laittamaan herätystä päälle, jotta muistaa ne pyykit sieltä koneesta ottaa...

15. Olen koukussa Disney Magic Kingdom-peliin.
Suuri paljastukseni! Sitä pelaan vanhanaikaisesti tietokoneella ja joka päivä on pakko päästä pelaamaan. Sisäinen nörttisieluni pääsee aina valloileen. Tai pikemminkin sisäinen lapsi.

16. Tarkistan aina nukkumaan mentäessä ettei huoneessani ole kerään muuta.
Vainoharhaisuudellani ei todellakaan ole rajoja. Pistän aina huoneestani valot päälle, kierrän sängyn ympäri ettei siellä takana ole ketään ja vasta sitten mennen nukkumaan. Teen tämän joka kerta.

17. En pysty katsomaan kauhuleffoja.
Vainoharhaisuus saa jatkoa, sillä en ole ikinä näitä pystynyt katsomaan. Elämäni aikana olen ehkä 2-3 kauhuleffaa katsonnut alusta loppuun, mutta joka kerta se on ollut osittain pakottamista ja aina olen ollut ihan kauhuissani. Ja nämä leffat eivät tosiaan edes ole olleet mitään kunnon kauhuleffoja... Kerran menin vessaan itkemään kun minut oltiin pakottamassa katsomaan ja huom, olin tällöin 18. Kuitenkin kaikenmaailman raa'at fantasiatyyppiset menee ihan mennentullen. Jokin noissa kauhuleffoissa vain on, etten niitä millään pysty katsomaan.

18. Kun olin pieni/nuori leikin aina että Charmedin Piper ja Leo olisivat vanhempani.
Jep, ei taida oikein mitään muuta lisättävää olla tähän kohtaan.

19. Olen jäätävä tohelo.
Ei siis mikään salaisuus ole, että viikottain tai melkein jopa päivittäin telon itseni johonkin. Milloin raapaisen itseäni niin, että tulee oikein syvä haava, milloin kävelen avonaista laatikostoa päin ja milloin kännykkä lentää lattialle. Toheluutta siis löytyy täältä aivan joka lähtöön.

20. En mene minnekään ilman kuulokkeita.
Voi kuinka monta kertaa olenkaan palannut takaisin kotiin, kun kuulokkeet ovatkin jääneet lipaston päälle. Aika monta kertaa. Kuulokkeiden mukana olon tarkastan siinä, missä kännykän ja avaimen. Siksi melkein päästin itkun kun huomasin, että olen kuulokkeeni hävittänyt. Ja näin iPhone7 omaavana eivät mitkä tahansa kuulokkeet käy. En ole näitä kadonneita vielä löytänyt, enkä ole saanut uusia ostettua, mutta onneksi on kunnon isot kuulokkeet joita sitten pidän mukanani. Lähinnä siis musiikkia kuunnellaan kaikilla matkoilla, vain jos menen selkeästi jonkun kanssa en musiikkia kuuntele. En voisi edes kuvitella sitä, että istuisin bussissa ja musiikki ei soisi... Ajatus on jopa ahdistava.

21. Nukahdan aina bussissa/autossa/junassa.
Ei siis tarvitse olla pitkä matka, kun huomaan jo silmien menevän kiinni. En nyt enää ole niin paha kuin pienenä, jolloin nukahdin autoon 20min ajomatkoillakin. Varsinkin busseista on tullut sellaisia että yleensä iltapäivällä kun olen menossa koulusta kotiin tulee nukuttua päiväunet. En ole vielä kertaakaan ajanut sen oman pysäkin ohitse.

22. Nukun uudessa paikassa ensimmäisen yön todella huonosti ja katkonaisesti.
Tämäkin on sellainen piirre, joka minulla aina on ollut. Jotenkin en vain saa millään unta, en vaikka kuinka väsyttäisi. Kisamatkat, ulkomaanmatkat ja kaikki muut, aina se ensimmäinen yö menee täysin hukkaan. Varmaankin johtuu tuosta vainoharhaisuudesta... tai sitten ei.

23. Olen sitä mieltä, että jos jotain asiaa ajattelee/toivoo mielessä niin se ei silloin tapahdu.
Pidän sellaisissa asioissa, jotka haluan sisäisesti tapahtuvan, niin ajatukset kurissa. Jos vaikka olen kovasti odottanut jotain ulkomaan matkaa, en ajattele sitä ollenkaan. Totta kai ajatus hiipii päähän, mutta aina työnnän sen pois. Tuntuu eräänlaiselta taistelulta pääni sisällä, mikä on omalla tavallaan hauskaakin. Koska tosiasiahan on, että minä nitä ajatuksia hallitsen, joten jos en halua ajatella jotain, niin en minä sitä ajattele. Välillä vain tuppaa hiipimään sinne mieleen ja sitten vain ajatusten vieminen täysin syrjään. Voittajafiilis!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

"wabu ei lopu"

30.4.2017 1.5.2017 1.5.2017a 1.5.2017b 1.5.2017c 1.5.2017d 2.5.2017

Vappuna saatiin aurinkoa ja jopa vähän sitä lämmöntuntua. Vappu on todellinen kevään juhla, joten ehti siinä jo hetken jännitellä, että vietelläänkö maanantaina vappupäivän piknik sade seurana. Toisin onneksi kävi.

En tiedä johtuuko siitä, että oma syntymäpäivä ajoittuu ihan siihen vapun peesiin, mutta aina olen pitänyt vapusta todella paljon. Se on semmoinen iloinen juhla, jota kaikki voivat juhlia. Kyllähän sitä juhlintaa vahvasti korkeammanasteen opiskelijat hallinnoivat, mutta hyvin me muutkin siihen mukaan päästään.

Vappupäivä olikin juuri sellainen kuin sen minusta pitääkin olla. Aamupäivällä lähdettiin kaupan kautta suuntaamaan Kaivaria, jossa kavereiden kanssa kokoonnuttiin piknikin merkeissä. Siellä jaksettiin jonkin aikaa olla, kunnes se viileys alkoi päästä ihon alle. Sitten vain kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin Etulle viettelemään välilepoa. Lepo teki hyvii, pian oltiinkin jälleen ulkoilmasta nauttimasta. Paljon naurua mitä parhaimmassa seurassa!

tiistai 2. toukokuuta 2017

T W E N T Y - T H R E E

ANOTHER 365 DAYS
SINCE YOU FELL OUT OF
A VAGINA
HOORAY!!

2.5.2017a

Siinä se sitten on, jälleen yksi vuosi lisää. Viisaampi? En sanoisi, mutta jälleen monta kokemusta rikkaampi ja ehkä siinä mielessä voisin sanoa että kokeneempi. Eihän tämä 23 mikään super-iso ikä vielä ole, mutta kyllähän sitä uhkaavasti niitä numeroita tulee vain lisää. Fiilis on kuitenkin edelleenkin kuin 20 vuotiaana, ehkä jopa "villimpi". Mikään synttäri-ihminen en ole, tässäkin suosin pieniä juttuja, joissa on sitä ajatusta. Tulin esim niin onnelliseksi, kun eilen illalla istuttiin katsomassa tv:tä ja Inka sitten lähetti minulle ääniviestin jossa lauloi synttäritoivotuksen. Pitkään aikaan ei ole noin aidosti "pakahtunut ilosta".

maanantai 1. toukokuuta 2017

23 faktaa minusta (part 1.)

Everyone
seems normal
until you get
to know them.


6.1.2017b6.1.2017b

1. Puhun itsekseni ollessani yksin. Englanniksi.
Tiedä sitä miksi juuri englanniksi, mutta tuo yksinpuhelu auttaa jotenkin selvittelemään niitä omia ajatuksia. Kun ne ajatukset saa ulos sieltä päänsisältä niin aikalailla huimasti selkeytyvät. Tähän liittynee myös paljastus omasta humalakäyttäytymisestäni. Varsinkin alkoholinalaisena puskee englanti ja ruotsi sieltä päästä ulos todella vahvasti. Tuntuu todella hankalalta puhua tuossa tilassa suomea. Mistä lie johtuu tuo, mutta näin se vain on.

2. En voi sietää kuorsaavia ihmisiä
En sitten yhtään. En millään saa nukutuksi ja jotenkin ärsyynnyn siitä todella pahasti. Siinä onkin onnistanut seurustelunsaralla, ettei yksikään ole ollut kuorsaava. Tietenkin kipeänä asia on erikseen, mutta normaalisti ovat olleet kuorsaamattomia. En edes tiedä olisiko tämä sellainen piirre johon sitten pidemmän päälle tottuisi, nyt tuntuu kyllä aivan mahdottomalta.

3. Olen nykyään todella huono vastaamaan viesteihin.
Sanoisin että jopa hävettävän huono. Ennen vastasin salamana ja ärsyynnyin todella herkästi siitä, kun omiin viesteihin ei vastattu heti. Myönnän jossain vaiheessa olevani aivan sekaisin, joten poistin WhatsAppista sen, että näkee milloin toinen on ollut paikalla ja milloin toinen on sen viestin lukenut. Elämä helpottui kertaheitolla, mutta sen seurauksena muutuinkin itse tavoittelemattomaksi. Varsinkin kun lukitullanäytöllä lukee viestit, niin monesti selaan ne siinä läpi ja jos ei mitään kiintoisaa pongahda silmään, en sitten vain vastaa. Tiedän, niin huono tapa!

4. En tykkää puhua puhelimessa.
Tästä en ole oikein ikinä mitenkään erityisemmin pitänyt. Kyllähän niitä maratonipuheluita tulee puhuttua, mutta silti aina olisi kivempi puhua kasvotusten. Vaikka vastaankin viesteihin huonosti, laitan aina mieluummin viestillä kun soitan. Ellei ole jostain todella pitkästä, monimutkaisesta asiasta, silloin täytyy soittaa. Mutta en mielelläni sitä tee.

5. Kun olen suihkussa, kuuntelen Selena Gomezia.
Ja tätä tosiaan teen melkein aina. Joskus harvoin jää Selenat pois, mutta usein musiikki pauhaa täysillä kylppärissä. Pahoittelut naapuri, tulee varmaan kohta biisit jo korvista ulos.

6. Mielestäni limu on parasta kun siinä ei ole hiilihappoja.
Näin on aina ollut. Siksi rakastankin sitä kun on vanhaa limpparia jääkaapissa, hapot ovat tiessään, niin ai että! Joskus pienempänä pidin tahalleen limupulloja auki, jotta saisin mahdollisimman paljon tuota hapotonta limpparia.

7. Volyymin pitää aina olla viidellä jaollisen numeron kohdalla.
Joskus sainkin porukoilta kuulla että on naurettavaa kuinka pakkomielteinen olen tämän suhteen. Enää en todellakaan ole niin paha kuin joskus, silloin kävin säätelemässä volyymeja siihen viidellä jaolliseen. Oli se sitten autossa tai tvssä, säädin aina vaikka en edes itse katsonut. Sain myös nuorempana tämän suhteen kohtauksia, jos joku kehtasikaan laittaa vaikka volyymit 24...

8. Minulla on välillä mitä oudompia ruokayhdistelmiä joita himoitsen.
Näitä löytyy kausiluontaisesti ja uusia tulee aina lisää. Olen syönyt esim. niin että Saarioisten sinaappisalaattikastiketta laitetaan ihan joka ruokaan, majoneesi-suolakurkkusalaattia myös on tungettu ruokaan kuin ruokaan, Broadway sipsejä on ripoteltu ruokien päälle, usein jonkun pastan jne. Usein  siis tämä yhdistely on semmoista "pistetään kaikki vain sekaisin" meininkiä ja näistä saankin välillä kuula ihmettelyjä. Monet kaverit on tosin jo niin tottuneita tähän, etteivät enää kysele.

9. Kirjoitan vanilja vanilija.
Tämä oli sellainen, josta minulle tänä vuonna koulussa huomautettiin. Ensiksi huomautus oli enemmänkin sellainen, että hei sulla on kirjoitusvirhe. No sitten tulikin huomattua ettei se mikään virhe ollut, minä oikeasti kirjoitan sen noin. Nykyään en, sillä tottakai niiden lukuisten huutelujen jälkeen iskostui se oikea kirjoitusmuoto päähän. Hauskaa oli silti huomata, että kokoikäni olin kirjoittanut jonkun sanan väärin.

10. Kun päivitän puhelimen app:eja, luen aina infon uudesta päivityksestä.
Pitää pysyä ajantasalla mitä tämä uusi päivitys tuokaan tullessaan, ettei käy mitään vahinkoja... Esimerkkinä vaikka se, että jos app päivittyy niin että screenshotista tulee ilmoitus.

11. Pakkaan kiireessä, mutta sitten se purkaminen kestää ikuisuuden.
En ymmärrä miten joku voi pakata monta päivää etukäteen. Minun on aina saatava se tuli perseen alle pakattaessa. Muuten jotenkin tuntuu ettei vain saa mitään aikaiseksi. Homma on kuitenkin aivan toinen purkamisen suhteen. Siinä kestää nimittäin oikeasti todella kauan. Nytkin on Rovaniemen reissulta joka tehtiin ihan huhtikuun ensimmäisinä päivinä laukku purkamatta. Ehkä tässä vielä jokupäivä senkin saa tyhjennettyä.

12. Olen nimien kanssa todella tarkka.
Siis todella tarkka. Saan helposti nimistä tietyn mielikuvan, joka näkyy ainakin vahvasti siinä että jos Tinderistä tulee vastaan jätkä jonka nimi ei miellytä, pistän hänet heti pois. Ja siis tämä on jotenkin todella semmoinen "vakava" asia minulle. Siis vaikka yritän kovasti olla niin ettei nimellä ole väliä alkaa se kuitenkin häiritsemään minua todella paljon. Tämän kanssa on tullut kamppailtua yllättävän paljon ja ehkä semmoinen piirre jonka toivoisin poistuvan itsestäni. Nimi on kuitekin vain nimi, ei se sitä henkilöä määritä.

Se oikea synttäripäivä on ihan holleilla, joten päätin sen kunniaksi pistää vähän faktoja itsestäni pöytään. Yritin miettiä sellaisia, jotka ei ehkä ihan niitä ilmeisempiä ole ja mukaan mahtuukin niitä omia "outoja tapoja". Tässä olikin ensimmäinen osa näistä faktoista, jotkut on ehkä tullut tälläkin esille, mutta osa on semmoisia joita ei edes Inka ole välttämättä tiennyt. Vielä on vappua jäljellä, joten odottelen tässä että Inka heräilisi ja sitten lähdetäänkin ulos nauttimaan piknikista mahti seurassa!