torstai 26. toukokuuta 2016

Grillipelti

Yhteistyö yhdessä Indiedaysin ja SAGAn kanssa

26.5.2016 26.5.2016a 26.5.2016b 26.5.2016c

Kuten yläkulmasta voittekin nopeasti lukea, kyseessä on tämän blogin ensimmäinen kampanjapostaus! Tosiaan Indiedaysin ja SAGAn kanssa pistetään oikein kesä täysillä käyntiin, mutta vähän tällaisella erilaisella twistillä. Nimittäin grillausta kerrostalossa! Minulle kesään kuuluu grilliruoka ja erityisesti ne kasvikset. Siispä oiva tilaisuus pistää SAGAn tuotteet testiin. Kuten ylhäällä kuvista voi bongailla tuollaisen jännän levyn, niin kyllä, se on väsätty näillä käsillä täysin SAGAn folioa sekä leivinarkkia käyttäen. Ensiksi vain taitoin yhden arkin puoliksi ja saman tein uudestaan. Sitten arkit sisäkkäin, jotta ei ylimääräiset nesteet valu pois. Pohjalle sitten foliota ja ylimääräiset osta taittelin. Ja ritilän päälle.

Kerrostalossa grillaaminen on haaste. Tai ei haaste, mutta vaatii vähän kekseliäisyyttä ja noh, eihän sitä ihan kunnon grillifiilistä saa kuin grillistä. Tämä kikka kuitenkin pistettiin testiin ja toimi! Ritilän päälle tosiaan asettelin levyn, vihannekset siihen ja uuniin. Ei sotkua sitten ollenkaan! Niin ja ei sitä leivinpaperin mittaus-leikkausta. Nopeutta ja helppoutta arvostavana pitää kyllä nostaa peukut noille arkeille. Napakasti vain vetäsee paketista ja oikea koko on siinä valmiina.

Sitten siihen ruokaan. Kesäkurpitsa on ja tulee olemaan kyllä tämän kesän hitti. Oma lemppari on niinkin jäätävän kuuloinen ruoka, kuin riisiä, kesäkurpitsaa, kanaa ja kananmunaa. Jep, nämä on näitä. Toinen sellainen ruoka, joka kuuluu ehdottamasti kesään on halloum-juusto. Nami, nami, ei voi muuta sanoa. Vielä odottaa muutama grilliruoka testailu sitten sitä oikeaa grilliä. Näihin kuuluu sipuli-nyytit ainakin, jotka saa helposti loihdittua tarvikkeina vain SAGAn leivinpaperia, hunajaa ja kevätsipulia. Voi pojat, juuri söin, mutta nälkähän tässä meinaa tulla...

Nyt pistetään pillit pussiin ja piakoin laitan kuulumisia. Minusta kun ei oikein ole kuulunut täällä ollenkaan, pahoittelut siitä, mutta pian saatte vastauksen siihen, miksi ei ole. Joten palaillaan!

torstai 12. toukokuuta 2016

Friends&Brgrs

12.5.2016c 12.5.2016d 12.5.2016e 20160512_164430000_iOS 12.5.2016a
// Aurinkolasit: RayBan / Kimono: BikBok / Valkoinen toppi: BikBok / Tummansiniset housut: H&M / Slip on-kengät: Vans //

Nämä säät. Täydellisiä, niinkin niitä voisi kuvailla. Paljon on oltu ulkona ja oikeasti on ollut kyllä todellinen kesäfiilis. Se että on saanut hillua milloin missäkin vermeissä, aurinko on jo taivaalla kun herää ja vielä myöhään iltaan. Pieni harmistus onkin, kun säät näköjään ovat jälleen viilentymässä, mutta koska noista loistokeleistä on tullut nautittua, niin eipä kuitenkaan ihan harmiksi olla.

Sairaslomalla olen tosiaan ollut helatorstaista lähtien. Keskiviikkona selän loukkasin ja siinä sitten olikin lääkärikeissin paikka. Onneksi ihan lääkkeillä selvittiin ja elossa ollaan. Säät siis osuivat aivan täydelliseen saumaan, sillä voisin vannoa, että muuten olisin homehtunut sänkyyn.

Maanantaina kävin hoitelemassa vähän asioita, kuten hakemassa meidän uutukaiseen tv:seen kaukosäätimen ja piuhan. Miten voikaan tuollainen tavallaan "pieni" asia saada niin paljon iloa aikaan? Nää on näitä. Nyt siis meidän olohuonetta koristaa ihan oikean kokoinen tv, eikä sellainen pieni läpyskä, josta on kyllä saatu kuulla. Vielä on tohon kokoon totuttelua, uskokaa tai älkää. Mutta siis maanantaihin. Piti Mimosan kanssa mennä syömään ja vähän myöhässä juhlistamaan synttäreitä. No, nainen nukkuikin vähän univelkojaan pois, joten siinä odotelessa kävin myös viemässä kiertopokaalin kaiverrukseen. Lauantaina olisi sen pokaalin palautuksen aika, onneksi ajoissa jälleen kerran ollaan ja pokaali haetaan perjantaina. Jep, aina näin.

Friends&Brgrs on ollut paikka josta on tullut kuultua niin hyvää kuin huonoa. Pitkään siis oikeasti, siitä lähtien kun se avattiin on minun pitänyt sinne mennä. Toisin on kuitenkin käynyt. Nyt oli viimein se päivä! Hetken siinä pähkäiltiin ja vähän kassatytöltä kyseltiin ennen kuin päädyttiin uutukaiseen vege-ateriaan. Ai että oli hyvää! Varmasti menee kyllä ihan sinne kärkeen kaikista burgereista mitä olen syönyt. Joten jos sinne menette, niin ottakaa ihmeessä uusi vege. Niin hyvää oli, että nälkähän tässä tulee miettiessä...

Hyvän sään siivittämänä lähdettiinkin kohti Helsingin tuomiokirkkoa. Pari tuttua tuli bongattua, kirkon sisällä käytyä ja kuvia räpsittyä. Tosin tuuli oli oikein sellainen mukavan napakka, joten eihän siitä meinannut mitään tulla. Ja no, minullahan se pelleilyksi aika nopeasti meni. Tai no hyppimiseksi. Ja naureskeluksi. Joten ei siinä kauaa mennyt kun vain todettiin, että ei tästä oikein meinaa mitään tulla ja lähdettiinkin jäätelömetsästykselle. Pakko tuoda esille Magnumin Peanut Butter-jäätelö. Ai että! Ainoa miinus on siinä koossa, miksi ihmeessä se on paljon pienempi kuin kaikki ne muut? Tai no, ehkä juuri siksi... Tarkemmin ajatellen koko oli kyllä ehkä aikalailla passeli.

Siinä sitten Espalla nautiskeltiin jäätelöistä, parannettiin maailmaa ja muutenkin nautittiin auringosta. Sillä se näissä säissä onkin parasta, kun ei siihen lisäksi tarvitse muuta kuin hyvän seuran. Okei, jäätelö on kanssa hyvä lisä ja no, hyvä ruoka yleensäkin. Mutta ollaan syvällisiä ja pysytään siinä harmoonisessa seurassa.

Onhan se myönnettävä asia, että noista säistä on nautittu ja kone on ollut työasioita lukuunottamatta aikamoisessa pannassa. Onneksi oli muutama postaus siellä valmiina niin ei aivan hiljaiseksi olla jääty. Mitä sitten tällä hetkellä? No, miten tämän nyt kauniisti sanoisi... Väsymys on todella suuri. En tiedä johtuuko se lääkkeistä, siitä että unirytmin joutu asettelemaan taas ojennukseen, vaiko ihan vain ylipäätänsä kaikesta muusta. Vielä työharjoittelua olisi tj15 jäljellä, joten sanoisinko näin itselleni kannustavasti, että loppukiri. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että voisin vain lyödä hanskat kaiken vastuullisen suhteen tiskiin ja ruveta olemaan hunningolla. Näin en kuitenkaan tee, vaan aion saada väsymyksen kuriin, mennä täysillä eteenpäin. Näihin sanoihin onkin hyvä toivotella yöt ja mennä nauttimaan ihanaisesta sängystä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

What's in My Makeup Bag?


9.5.2016 9.5.2016a
// Meikkipussi: H&M //

9.5.2016c
// Suolasuihke / Topsipuikot / Nivea Cleansing Wipes / Oriflame Käsirasva / Vanulappuja // 
// Pepsodent White Now / Baby Lips / Vevay Aloe Huulirasva / Buranaa //
// Ripsiharja / Kynsisakset / Ripsiliima / Peili / Bepanthen //

9.5.2016d
// Lumene Wild Rose Lipliner 14 //
// MaxFactor-Huulipuna //
//Lumene-Nude Perfection Glow Foundation / Lumene-NaturalCode Luomiväri / BabyLips / Lumene-kulmakynä//

9.5.2016b
// Garnier BB-voide / Meikkisieni / Lumene NaturalCode-puuteri 2 in 1 / Meikkisiveltimet Kicks //

9.5.2016e
// NYX Lip Primer / NYX Wonder Pencil //
// L'ORÉAL I Got the Power 110 / NYX Soft Matte Lip Cream SMLC 02 / IsaDora Perfect Lipliner / Lumene Wild Rose Lipliner 2 //

Kuten osuvasti tämän postauksen otsikko kertookin, kurkistus minun meikkipussiini. Aikalailla sieltä löytyy tavaraa, sitä muutakin kuin vain niitä meikkejä. Myös osa meikeistä ei ole tähän esittelyyn päässyt, sillä niitä en käytä oikeastaan ollenkaan, jonka seurauksena sijaitsevat huoneeni laatikossa yhdessä pussukassa. En oikeastaan edes tiedä, miksi niitä vielä säilyttelen, mutta toisaalta ikinä ei voi tietää milloin niitäkin saattaa tarvita.

Ensiksi onkin esittelyssä kaikki tuollainen sälä eli toisinsanoen "ei meikit". Melkeinpä poikkeuksetta nuo löytyvät aina mukanani meikkipussissa. Ja kyllähän noita sitten aina tipahtelee muualle. Esimerkiksi Bepanthen löytynee usein sängyn vierestä, ellei jopa sängyltä. Suolasuihkekin eksynee välillä kylpyhuoneen kaappiin. Ja jos nyt rehellisiä ollaan niin pitkältihän nuo tavarat ovat milloin missäkin.

Sitten niihin vähemmän käytettyihin meikkeihin. Kesän lähestyessä on tuollainen "vahvempi" meikkivoide jäänyt kokonaan kaappiin. Noiden muiden meikkien olemassa olon olin kokonaan unohtanut. Jotenkin ovat kuitenkin siellä meikkipussissa olleet, eivätkä sieltä ole mihinkään lähteneet. Punaista huulipunaa olen hyvin harvoin käyttänyt, mutta onhan sellainen ihan kätevä omistaa. Kulmakynä puolestaan... No en ole ikinä käyttänyt ja jos ollaan rehellisiä niin se on äidin, joka on jostain ihmeen kummasta syystä eksynyt minulle. Kuka tietää miten ja miksi.

Ehkä ne käytetyimmät meikit, joita en kyllä päivittäin edes käytä. BB-voide on ollut mukana ties kuinka kauan ja siitä en vain jotenkin osaa luopua. Mitä sitä vaihtamaan jotain joka vain toimii niin hyvin? Parastahan tässä on juuri se, ettei tarvitse testailla, voi vain kauppaan mennä aina ostamaan uuden putilon. Mitä sitten tuohon puuteriin tulee, niin sekin on sellainen luotto ollut minulle. Kuitenkin olen jo pitkään himoinnut Joe Blascon irtopuuteria. Hinta on kuitenkin semi suolainen, joten kärsivällisesti tässä odotellaan että saan tuon kulutettua.

No ne huulimeikit. En ole todellakaan ainoa joka näihin on hurahtanut. Tuntuu että blogit ja muutenkin koko some pursuaa huulista. Huulista ja huulista. Itsellä tosiaan tuo sävymaailma on neutraali ja sellaisena se pysynee. Ainoa mitä ehkä hieman tässä on tullut himoitua, on ne tosi tumman liilat huulet. Vielä en ole uskaltanut niitä hommailla, sillä ihan 100% varma en ole. Ehkäpä tässä joku päivä...

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Note to myself: älä tuomitse

Äitienpäivä viettelyt on takana päin ja tässä sitä ollaan, istutaan meidän avatulla vuodesohvalla musiikkia kuunnellen ja tämä sivu ollut auki ties kuinka kauan. Nämä on niitä päiviä kuin sanottavaa löytyisi, mutta ei vain oikein edes tiedä mistä sitä aloittaisi. Mistä oikein kertoisi? Joskus olin kirjoittanut luonnoksiin suutani puhtaaksi. Avautunut siitä kuinka olin kadottanut osan itsestäni, sen tärkeimmän osan. Oikeastaan ei siitä edes niin kovin kauan ole aikaa, sillä tämä tapahtui aivan maaliskuun lopulla. Tämä avautuminen siis. Jostain syystä en sitä julkaissut ja hyvä niin. Olen nimittäin tunnettu kärsimättömyydestäni ja tämä oli taas niitä. Kyllä se siitä paranee ja stressin aiheuttamana ei kannata lähteä ihan kaikkea avautumaan tänne.

Luin tänään Annika O:n postauksen siitä, kuinka netistä on tullut entistä brutaalimpi. Kuinka ihmisiä anonyymeina haukutaan ihan suotta. Vaikka oma blogini on hyvin pienoinen, eikä tänne ole eksynyt noita vihakommentteja, olen silti hyvin tietoinen tästä ilmiöstä. Hyvin moni netissä oleva joutuu tällaista kokemaan. Oli sitten kyse instagramista, ask.fm, blogista tai vaikka ihan vain muualla somessa olevasta ihmisestä, tuntuu siltä että mitä kuuluisampi on, sitä enemmän sitä paskaa aletaan niskaan latomaan. Hyvä kysymyshän tässä on että miksi?

Myönnän itse olevani aika brutaali suustani. Kyllä häpeäkseni voin myöntää sen, että esim. kadulla tulee haukuttua ihmisiä milloin mistäkin. Jonkun pukeutuminen saa minut päästämään suusta hyvinkin rumia lausahduksia, toisen käytös taas pistää oikein vihaksi. Olen suustani päästänyt asioita joita en sillä hetkellä kadu, mutta näin jälkikäteen sanoessa onhan se aika julmaa. Mitä se muka minua hiertää, jos joku puhuu, käyttäytyy tai pukeutuu tavalla joka ei minua miellytä? En minäkään miellytä kaikkia ja varmasti saan osakseni ihan yhtälailla pahan puhumista. Toisaalta voiko yksikään ihminen sanoa, ettei olisi koskaan puhunut kenestäkään pahaa? Mikä saa siis meidät puhumaan pahaa toisista, toimimaan toisten selän takana? Osa perustelee tämän kateutena. Itse en ainakaan puhu kateuksissani pahaa. Pahan puhuminen suustani tulee välillä niin etten sitä huomaa ollenkaan. Ja tiedän, kamalaa. Kun jokin asia ärsyttää on minun jotenkin vain aina pakko saada se ulos. Olen tietenkin tässä rauhoittunut, mutta noh, silti teen sitä välillä jopa huomaamatta. Vastaan kävelee ihminen joka puhuu mielestäni ärsyttävästi puhelimessa, niin saatan heittää hyvinkin epäimartelevan imitaation siitä kaverille. Eihän se ole oikein.

En voi 100% varmuudella sanoa, ettei se toinen olisi sanomisiani kuullut. Ja ei sillä mielestäni ole edes väliä kuulisiko toinen sen vai ei. Niin ei saisi kuitenkaan toimia. Mitä se minulta muka on pois? Ei mitään. Sitähän se anonyymina haukkuminen on. Käyt ilman tunnontuskia sanomassa ilkeitä asioita, asioita jotka eivät sinua miellytä tai asioita joista olet kateellinen. Ihan mikä vain on syy sille että tuntuu pahalta ja se on pakko sille toiselle sanoa. Mutta edelleenkin voi kysyä itseltä, että miksi? Koska kuten Annika O toi esille, ikinä ei voi tietää mitä siellä taustalla on. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, se mitä sanot vaikuttaa varmasti toisen elämään hyvinkin paljon. Ihan sama kuinka mitättömältä se oma sanominen kuulostaisi. Miten muka joku, joka saa päivittäin kymmeniä kehuja, voisi muka yhdestä rumasta lauseesta ottaa itseensä? Koska ihminen toimii niin. Yksi negatiivinen lause, vastaa monia positiivisia lauseita.

Kuten jo sanoin, jokaisesta puhutaan. Se kuitenkin mitä siitä toisesta puhuu, määrittää sen millainen itse on. Itsekin pohdin paljon julkisuudessa olevien henkilöiden asioita, sanon oman kantani välillä todella jämäkästi. En kuitenkaan ikinä menisi kirjoittamaan jostain pahaa anonyymina tai osallistuisi näihin kuuluisiin vauva.fi keskusteluihin. Se kuinka siellä esim puidaan monien bloggaajien asioita kertoo hyvin paljon tästä netissä olevasta pahan puhumis -kulttuurista. Pitää nimittäin muistaa, että jokaisen blogin takana on ihminen. Ihminen jolla on tunteet, joka tekee virheitä. Vaikka kuinka hän kirjoittaisi blogissaan olevan itsevarma, niin jokainen varmasti ymmärtää, että lukuisat negatiiviset kommentit iskevät kyllä ja lujaa. Varsinkin jos loppujen lopuksi taustalla on se oma epäilys. Esimerkiksi itse kestän aikalailla sanomisia omasta ulkonäöstä, siitä miltä näytän, siitä kuinka paljon syön ja no, muutenkin. Minullakin on kuitenkin pari asiaa, joiden mainitseminen saa kovan piston sisällä. Ne ovat asioita, joita itse itsessäni epäilen/häpeän ja kun sen siltä toiselta ihmiseltä kuulee, muuttuu asia todeksi. Niin yksinkertaista kuin se onkaan.

Eihän tämä asia mihinkään muutu, mutta ainakin itse aion pitää suuni kurissa. Suorasanainen vaikka olenkin, ei kaikkea tarvitse ulos päästää. Jotkin asiat on vain hyvä pitää sisällä, antaa olla. Ja ainakin itse koen, että hyvä sääntö on "jos et voi sanoa sitä omalla nimellä, älä sano." Omien sanojen takana pitää pystyä seisomaan. Itse ainakin olen aina ollut tietoinen siitä, että mitä ikinä suutani päästänkään, kannan siitä vastuun. Olen kantanut ja olen joutunut anteeksi pyytämään. Kyllä, jos päästät itsesi avoimesti julkisuuteen, tulee kestää sitä myös. Mutta se, että anonyymina tullaan päättömästi haukkumaan ei ole hyväksyttävään. Siitä saa ja pitääkin älähtää. Eikä se ole valittamista tai sitä, ettei kestäisi. Se on nimenomaan sitä, että on vahva, sitä että pitää omia puolia. Ja ei, kenenkään ei tarvitse miellytää kaikkia, niinkuin ei tässä "ei-virtuaalisessa" elämässäkään.


Kaikesta tästä epämääräisestä ajattelusta huolimatta, toivon että jokainen joka tämän luki, nappasi sieltä jotain mukaansa. Varsinkin jos itse kuulut näihin anonyymi-haukkujiin, niin voit ihan itseltäsi kysyä että mitä siitä saat? Itse ainakin koen, että menetät siinä itse enemmän kuin saat, jos et sitten sisäisesti niin ainakin aikaa. Meneehän siihen kirjoittamiseen kuitenkin se oma aikansa, joten jospa ensi kerralla säätät sen aijan vaikka johonkin ihan muuhun. Ja tiedän, asioista pitää pystyä puhumaan suoraan, mutta se pitää myös muistaa että kaikella on aikansa ja paikkansa. Jos on jotain sanottavaa, sano se omalla nimellä. Sen jälkeen jos sen pystyt omasta mielestäsi lähettämään, niin anna mennä. Suosittelen kuitenkin lukemaan tuon Annika O:n kirjoituksen. Nyt paukahtaa tämä läppäri nimittäin kiinni ja jatkan tästä vapaudesta nauttimista. Tai oikeastaan jos tarkkoja ollaan otan selkää varten lääkkeen ja laitan jonkun sarjan pyörimään siksi aikaa ennen kuin nukahdan. Huomiseen!

perjantai 6. toukokuuta 2016

Vappu fiiliksissä


6.5.2016 6.5.2016b
// Kukkaseppele: Glitter / Silkkinen mustatoppi: Weekday / Kimono : Bershka //

6.5.2016a 6.5.2016a

Aurinkoa. Naurua. Ystäviä. Herkuttelua. Vappupalloja. Kesän fiilistelyä. Ohuet vaatekerrokset. Hymyä. Nauttimista. Kaksi rikkoutunutta lasia. Juomapelejä. Hulluttelua. Musiikkia. Pitkiä kävelyjä. Jäätelöä. Ja vaikka mitä, jotka kuvaavat vappua. Vappu, lempijuhlani ei pettänyt tänäkään vuonna. Vaikka mitään super ihmeellistä ei ollutkaan, se ei tarkoita sitä ettenkö olisi nauttinut joka hetkestä. Ja kyllä, nyt tuntuu siltä että elämä hymyilee, aurinko paistaa ja kesä tulee. Lomaa ei minulla oikeastaan olekaan ja vaikka siitä toitottelen niin itseasiassa se ei juurikaan nyt haittaa.

Keskiviikko iltana pienellä yllytyksellä jumpastelin. Tulin ihan hyvin alas ja olin oikein hymyssä suin. Ikää oli, mutta se ei näkynyt missään. Sitten se iski. Se selkäkipu. Inkan ei tarvinnut sanoa "mitä mä sanoin". Sen näin jo ilmeestä. Ja tottahan se olikin. Mitäs sitä menin tekemään, kylmiltään, aivot narikassa. Tänään sitten käytiin lääkärissä ja saikulla ollaan 10.5 asti. Harmittaako? Totta hemmetissä! Ei edes se että sattuu, kyllä kivun aina särkylääkkeillä jotenkin kestää. Se että se rajoittaa elämää. Selkä minulla ei ole koskaan ollut kipeä. Ei tällä tavalla. Ja nyt tuntuu siltä että olisi vain pitänyt jättää lääkärikäynti välistä. Vaikka tiedänkin että näin on parempi.

Onneksi kesä tulee ja uskon että hyviä kesäiltoja ja lämpimiä päiviä on vielä tulossa lukuisia. Niiden avulla sitä arkeakin jaksaa ja noh, yhden päivän olen ollut poissa ja itseasiassa arkea on jo ikävä. Kaikista valitteluista huolimatta niin paljon siitä nautin. Siispä opetus tästä olkoon siinä: vaikka jotain välillä vihaisikin, niin kun se otetaan pois tajuaa että haluaa sen takaisin. Oli kyse ihmisestä, asiasta, työstä tai mistä ikinä tahansa. Haluamme aina sitä mitä meillä ei ole. Miksi siis emme nauttisi siitä, mitä meillä jo on?

torstai 5. toukokuuta 2016

Calvin Klein -underwear


5.5.2016 5.5.2016b 5.5.2016c 5.5.2016d

Tiistaina töihin menin pahaa aavistamattomana. Tai no tässä tapauksessa hyvää aavistamattomana. Heti astuessani sisälle voimistelualueelle, näin että tytöillä oli kortin kirjotus meneillä. No siinä sitten sanoin Inkalle, että esitän etten nähnyt tuota. Siispä kun Inka sitten siinä sanoi, että mennään tuonne ajattelin, "esitä yllättynyttä". Haha, eipä tarvinnut esittää. Siellä nimittäin nurkan takana odotti aivan mieletön kakku, 13 laulavaa tyttöä ja Calvin Kleinin lahjakassi. Vuoden takaista hämmennyksen fiilistä pääsee kurkkaamaan TÄÄLTÄ. Nyt oltiin kuitenkin sen verran viisastuneempia, että osasin sanoa kiitos ja muutenkin olin paljon skarpimpi.

Kakusta vetelen viimeisiä paloja tässä samalla kirjoittaessa ja ai että, käsi sydämellä voin sanoa että on kyllä paras kakku mitä olen ikinä syönyt. Anteeksi vain äiti, sinun ohitse on nyt menty. Reseptiä odotellaan siis innokkaina, jotta pääsisin itsekin testailemaan sekä tännekin jakamaan. En nimittäin turhaan hehkuta, mutta tätä kakkua on vain hehkutettava. Täydellinen sanoisinko. Joten suuri kiitos ihanalle Alinalle ja Iinekselle, jotka kakun loihtivat. Ja vielä juustokakun. Kauan sitäkin on himoittu, mutta ei vain aikaiseksi ole saanut tehtyä. Kauan.

En tiedä kuinka monta kertaa kysyin Inkalta, että oliko hän vinkannut lahjan suhteen. Viime vuonna nimittäin tytöt olivat blogista napannut lahjaan vihiä ja Inka oli sitten ollut sen viimeisen vihjeen antamassa. Nyt kuitenkaan en ole täällä maininnut asiasta ja Inkakin sanoo edelleenkin, ettei hänellä ole osuutta. Miten siis voikaan jotkut tuntea minut noin hyvin? Toisaalta eihän se ole ihme, kun kuitenkin tiiviisti vietetään aikaa yhdessä.

Calvin Kleinen alusvaatteet ovat räjäyttäneet kyllä kaiken maailman inspiraatio-sivustot blogeista puhumattakaan. Itse jotenkin ne olin siirtänyt kokonaan syrjään, sillä ajattelin hinnan olevan suolainen. Öö, miksi asioista ei voi ottaa selvää? Koska en nähnyt asiaa tarpeelliseksi. Niitä on kuitenkin himottu, katseltu ja ajateltu että "ehkä joku päivä". Sitten selvisi alushousujen hinnan olevan se parikymppiä. Okei, ei paha. Kauppaan jäivät kuitenkin, mielestä eivät lähteneet. Joten voitte varmaan kuvitella, kun nostin tuolta kassista tuon yläosan. Hyvä kun en siinä alkanut riisumaan ja vetänyt sitä päälleni. Kotiin tullessa tosin tein sen heti. Ja rakastan. Nytkin oleilen se päällä ja tuntuu kuin ei olisi mitään päällä. Pehmoinen mutta silti tukeva. Ei kiristä vaan on juuri täydellinen. Joten ymmärrän hehkutuksen ja siirryn itsekin nyt heihin. Ja kyllä, alushousut on näiden kanssa saatava. Se nyt on aivan selvää.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Huhtikuu


2.5.2016a

Asiaan liittymättömänä on vain pakko sanoa, että ai kuinka ihanaa oli pujahtaa puhtaiden lakanoiden väliin. Ja vielä lempilakanoiden. Onko parempaa kuin oleilla sängyssä pehmoisen puhtaissa lakanoissa? Monesti olen tähän itse vastannut ja vastaus pysyy edelleenkin samana. Ei, ei ole mitään parempaa. Ei ainakaan nyt. Tai jos nyt tarkkoja ollaan niin onhan tuo sää aika melkoinen. Tuossa vieressä on isän tekemää voileipäkakkua, joka tuo muistoja mieleen lapsuudesta enemmän kuin pää ehtii edes prosessoida. Uusin jakso Game of Thronesia pyörii ja muutenkin on sellainen hyvä olo. Levollinen. Siispä tuntui hyvin oudolta listata huhtikuun asioita ylös. Tuntui aivan siltä, kuin niistä olisi kulunut vuosia.

Kisakausi avattiin ja noh... Ei voi muuta sanoa kuin että paska kausi, mutta siitäkin on vain selvittävä. Edes jotenkin ja asennehan on se aina joka viime kädessä ratkaisee. Niin myös tässäkin. ♦

♦ Kavereiden kanssa vietellyt "laatu" illat on kyllä olleet tämän kuukauden jaksamisen lähde. Muutamasta herrasmiehestä olen saanut sellaisen kaveriporukan, että pakko kyllä vain ihmetellä. Ja no olla kiitollinen. Kiitos pojat, että jaksatte minua, vaikka Inka onkin se, joka eniten minusta saa kärsiä. Hehe.. ♦

♦ Sain vihdoin päiviteltyä vähän kuvia huoneeseen. Heti tuli sellainen parempi ilme ja muutenkin freesimpi olo, kun sai jonkun noinkin pienen asian tehtyä. Ja tähän samaan kategoriaanhan menee nuo lakanatkin. Jos vielä sen lampun saisi sinne huoneeseen joskus asennettua.♦

♦ Yllätettiin meidän pienoisen perheen kanssa Lassi oikein kunnolla. Aina olen halunnut jotain tuollaista pientä järjestellä, saada pienillä asioilla se toinen iloiseksi. Kyllä siitä vain tulee niin hyvä mieli, kun näkee kuinka otettu se toinen on. Vaikka sitten saisikin sen pehmokoiran oikean sijasta. Ajatushan on tärkein, vai mitä? ♦

♦ Työharjoittelu alkoi Ekbergillä. Nyt mennään jo neljättä viikkoa, joten on varmasti sanomattakin selvää, että aika on mennyt hurjaa vauhtia. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että tuo kesäloma häämöttää jossain kaukaisuudessa ja vielä on paljon asiaa edessä (sekä tehtävänä) ennen kuin voi huokaista helpotuksesta. Mutta heittihän se elämä taas täyslaidallisen takaisin. Rytmi muuttui ja muutenkin elämästä tuli työntäytteistä. Kirjaimellisesti. Hyvä kun ehtii edes kotona piipahtaa tekemässä muutakin kuin nukkua. Täällähän se kanssa näkyy, ei vain yksinkertaisesti saa sitä 24h venytettyä mihinkään suuntaan. Hyvin on kuitenkin pärjätty ja tullaan jatkossakin pärjäämään. ♦

G A M E  O F  T H R O N E S

Uudet kengät, joiden kanssa on kyllä saanut kärsiä. Nyt kuitenkin alkaa helpottamaan joten kaikki on toisin sanoen ollut täysin sen arvoista. Ei sillä, etteikö vähän veriset jalat ole ihan terveellistä... Okei, liioittelua, myönnettäköön se. Mutta haastetta on ollut, tosin jos on jotain sen arvoista, niin miksipä ei? Turha elämässä on liikaa asioita miettiä kuitenkaan. ♦

Mahti-ilta koulukavereiden kanssa. Vaikeaa on kyllä löytää meille kaikille viidelle sopiva aika, mutta kun sen sitten sieltä jotenkin järkkäilee niiden päivän tarjoamien tuntien syöveristä. Kaikki siis vain natsaa kun on natsatakseen. Iguanasta loistoiltaa ja sieltä Mustaan Härkään. Ei paha ja näitä todellaki lisää, kunhan saadaan kaikki vain takaisin samaan maahan. ♦

♦ Leffailtoja, YouTube videoita, NHL ja jatkuvaa läpänheittoa. Naurua ja huoletonta elämää. Siitä on tehty ne vapaapäivät, ne hetket joita mielelläni vietän. Elämä hymyilee, vaikka välillä onkin rankkaa. ♦

♦ Ensimmäistä kertaa paikalle pääsy Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day-tapahtumaan. Inspiraatiota on huimasti, intoa on, ideoita on, mutta se tärkein puuttuu. Aika. Aikaa kuitenkin saa pian ja sitten päästäänkin taas jälleen kerran tosi toimiin. ♦

♦ Kisoja kisojen perään. Voimistelusta on viikonloput tehty. Onneksi mukaan tosiaan mahtuu välillä muutakin. Kuitenkin ollut sellainen taistelu tämä vuosi, että voin sanoa yrittäneeni parhaani. Saa nähdä, mitä oikein on tuloillaan. Tapanahan on aina kiireisenä rohmuta ne muutkin duunit. ♦

♦ Epävirallisesti synttäreiden viettämistä lempi-ihmisen kanssa. Inkan kanssa nimittäin Ty Dollar Sign keikalla oli aivan huippua! Helposti sen jaksoi, vaikka rytmi tosiaan on nykyään aivan päälaella. Silti en olisi tuota hetkeä vaihtanut mihinkään. Sanattomaksi vetää, sillä niin fiiliksissä oltiin. Kiitos ♦

Vappu, lempi juhla. Vapun jälkeen voi hyvillä mielin suuntaa ajatukset kesään, huolettomaan aikaan. Tosin tänä vuonna taitaapi olla, että Pauliina työnarkomaani on paikalla. Mutta siihen on toisaalta vielä kuukausi aikaa. Ensi koosteessa sitten siitä varmasti lisää. ♦

Näin siis huhtikuussa. Varmasti jotain todella olennaista on jäänyt nyt unholaan, mutta tässä olkoon ne mitä muisti antoi. Tosiaan nyt se kesän odotus alkoi oikein tosissaan. Toukokuu on ehdottomasti lempikuukausiani ja ei, ei sen takia että minulla on silloin syntymäpäivä. Pidän toukokuusta sillä pukeutuminen on mukavempaa, kun ei tarvitse laittaa niitä paksuja kerrostumia että ulkona tarkenee. Aurinko lämmittelee jo kasvoja ja muutenkin valoisat yöt odottavat tuolla noin. Jäätelö maistuu paremmalta ja muutenkin jaksaa paremmin. Joten nyt kone kiinni ja nauttimaan tästä kaikesta!