lauantai 9. joulukuuta 2017

OHOI LÄMPÖ? OHOI LOMA?

Untitled Untitled Untitled

Loma. Siitä on nyt tullut haaveiltua jo monta kuukautta, erityisesti kohteena jokin lämmin paikka. Koko kesä tuli oltua töissä, joten lomaa ei tullut kuin se yksi viikko vieteltyä, jonka perään tosin olin sairaslomalla. Sairasloma johtui pienestä onnettomuudesta Unkarissa ollessani, kun huolimattomasti menin uima-altaaseen ja nilkkahan siinä otti osumaa. Seuraava viikko kuljettiin siis kepeillä. Joten teknisesti olen viettänyt kahden viikon loma.

Kun työt sitten vaihtui leipurin työstä valmennustyöhön, sanoin heti työnantajalle, että pidän syksyllä viikon loman. Suunnittelin jo että olisin mennyt serkun luona käymään Genevessä. En sitten sille lomalle koskaan lähtenyt, joten aloin lokakuussa suunnittelemaan lomaa tammikuulle. Tällä kertaa kohteena olisi ollut lämpöinen Espanja, tarkemmin sanottuna Kanarialle. Koska oikein kukaan muu ei pysty tuollaista irtiottoa noin vain ottamaan, harkitsin jo vakavissani lomalle lähtöä yksin. Tiedän kuitenkin sen etten nauttisi tuosta lomasta, sillä koko ajan olisi omanalainen stressi sekä yksinäisyyden tunne päällä. Yksin matkustelu ei vain ole se oma juttu.

Tuo lämpimään pääsemisen pakottava tarve ei kuitenkaan näytä ottavan laantuakseen. Huomaan kokoajan että katselen vain enemmän ja enemmän kuvia lämmöstä. Välillä havahdun jopa siihen, että olen saattanut selailla monta tuntia eri matkatoimistojen sivuja. Ei todellakaan ole se auttava asia tähän hyvin isoon matkakuumeeseen.

Ylläolevat kuvat on otettu kesällä, kun Suomessa lämpöä riitti. Harvoin pukeudun mekkoon, mutta pakko kyllä myöntää, että tämän vuoden puolella mekkoa on kyllä nähty minun päällä yllättävän monta kertaa. Tuo Monkista ostettu ihan perus musta spagettiolkainmekko oli kyllä nappiostos! Aina kun ostan mekon olen ihan innoissani kaupassa, sovittelen ja pyörin pukukopissa kunnon tyttömäisesti. No sitten kun tulee se hetki, että mekko pitäisi pistää päälle, niin harvoin voin sanoa että on itsevarma olo. Yksi tosi kiva mekko löytyykin minulta, joka on täysin käyttämätön. Yli vuoden on henkarissa roikkunut...

torstai 7. joulukuuta 2017

TÄNÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ OLEN

Untitled

... herännyt aamulla aivan sekaisin viikonpäivästä. Oliko jollain muullakin ihan viikonloppu-fiilis eilen?

... ostanut aamiaiseksi subin, jonka sitten säästin kuitenkin leffaan evääksi.

... nähnyt vihdoin Tuntematonsotilas-elokuvan alusta loppuun. Ostettiin kavereiden kanssa liput kyseiseen leffaan jo viikkoja sitten. Hyvä niin, sillä ei meidän paikat mitkään huiput olleet ja teatteri oli aivan täynnä. Suosittelen kyllä leffaa, yllätti minut ainakin todella positiivisesti!

... jonottanut ruokaa Vapianossa aivan laittoman kauan. Ehkä maailman hitain kokki palveli meitä.

... keräännyttiin porukalla Etun luokse katsomaan Linnanjuhlia. Annettiin siinä sitten samalla omat mielipiteet jokaisen asustuksesta.

... juonut ensimmäiset glögit sekä korkannut joulusuklaa kauden!

... katsonut Tuomiokirkon ylätasanteella ilotulituksia. Vaikka hienot olivat, jäätiin vähän toivomaan Etun kanssa sitä 100 sinne taivaalle.

... viettänyt kotoisaa iltaa vilttien alla Etun luona. Kesä tuntuu niin kaukaiselta, silloin kun tuppasi näkemään kaikkia joka päivä. Nyt on oikeasti aina jotain enemmän kerrottavaakin kun istahtaa alas vaihtamaan kuulumisia.

maanantai 4. joulukuuta 2017

DON'T DISTURB

20171128_165622349_iOS 20171128_165553199_iOS 20171128_165507709_iOS

|| Toppi: BikBok | Shortsit: BikBok ||

Joulu alkaa tehdä tuloaan, jonka myötä myös lahjojen pohtiminen nousee ajankohtaiseksi. Joka vuosi lupaan aina itselleni, että seuraavana vuonna olen ajoissa liikenteessä. Ja ei tule varmaan yllätyksenä, että joka vuosi tulee tuo lupaus rikottua. Lahjoja metsästellään viime tinkaan ja usein niiden keksiminen on työn takaa. Mitään turhaa sitä ei nimittäin haluaisi kenellekään ostaa.

Tiedän että minulle lahjojen ostaminen on yhtä työn kanssa. Harvoin on sellaista mitä todella tarvitsisi ja kun sellainen on, niin kärsimättömänä ihmisenä on minun heti saatava se. Olenkin nyt hankkinut muutamia juttua, jotka näin jälkikäteen olisivat olleet oikein loistavia lahjatoiveita. Ne nyt oli vain jälleen saatava heti. Näistä on kuitenkin varmasti apua kun miettii sitä lahjaa siskolle, ystävälle, tyttöystävälle, sukulaiselle tai vaikka äidille! Itse ainakin otan aina kaikki vinkit ja neuvot talteen, tulevat nimittäin enemmän kuin tarpeeseen tänäkin vuonna. Sitten kun joskus vain pääsisi sinne lahjaostoksille asti.

BikBokista löytyy aivan ihana yöpuku setti! Toppeja sekä shortseja löytyy kolmena eri värinä, tumman sinisenä, hailakan vaaleanpunaisena sekä valkoisena. Kumpikin maksaa 9,99e, joten tuotteita ei kyllä ole todellakaan hinnalla pilattu. Molemmat ovat todella mukavia päällä ja tuota toppia saa säädettyä kätevästi solmittavien olkaimien takia. Itse halusin vähän väljemmän alaosan, mutta yläosa sai olla hieman tiukempi siispä koot shortseista L ja topista S.

Yritin kovasti etsiä netistä kumpaistakin tuotetta, mutta näköjään vain toppeja on sieltä mahdollisuus toistaiseksi tilata. Ehkä shortsit tulevat myöhemmin myös, sillä kaupassa ainakin myyjä kertoi tämän olevan melko uusi tuote. Ja uskoisin myös olevan aika hitti-tuote näin joulun alla.

perjantai 1. joulukuuta 2017

PERJANTAI LISTA

Untitled
 
MITÄ MINULLA OLI TÄNÄÄN PÄÄLLÄ? Star Wars oversize t-paita sekä Adidaksen juoksutrikoot. Kyseinen t-paita on ehkä niitä yksiä lemppareita joissa viettelen kotona aikaa. Ja nukun. Ostin t-paidan alkusyksystä Asokselta. Tuunailin vähän paitaa poistaen siinä olleet ketjut ja heti tuli paljon omannäköisempi. (Linkki paitaan TÄSTÄ, on kuitenkin tällä hetkellä loppuun myyty)

MITÄ KUUNTELIN TÄNÄÄN? Inkan pianon soittamista, mikä oli rauhoittavaa, vastapainoa poraukselle, johon saikin aamulla herätä. Kun yhden poran ääni ei riitä, oli niitä tänään oltava kaksi. Onneksi en käy yötöissä, saa pään jotenkin räjähdyspisteen partaalle.

MIKÄ ON OLLUT TÄMÄN PÄIVÄN FIILIS? Fiilis on ollut outo, vähän semmoinen odottavainen koko päivän. En oikein tiedä mitä tässä odotellaan, viikonloppua, pientä lomaa jonka itsenäisyyspäivä tarjoaa, joulukuussa häämöttävää risteilyä vaiko sitten itse sitä joulua. Veikkaisin kyllä tuota ensimmäistä, yleensä elän niin päivä kerrallaan, että vaikka suunnitelmia on ajoissa tehtävä, en jotenkin osaa asennoitua kaukaisiin odottamisiin.

MITKÄ OVAT VIIKONLOPUN SUUNNITELMAT? Töissä menee viikonloppu, kuten aina. Lauantaina juhlitaan kuitenkin meillä Inkan kouluun pääsemistä. Joten jotain vähän spesiaalimpaa tiedossa. Kiva myös nähdä pitkästä aikaa kavereita, kun tässä on tullut ravattua leireillä viikonloput. Jotain muutakin vaihteeksi kuin jumppajuttuja kiitos.

MIKÄ OLI VIIKON HAUSKIN HETKI? Viikko on hurahtanut niin ohitse, ettei mitään yhtä isoa hauskaa hetkeä oikein tule mieleen. Kyllähän pitkin viikkoa on tullut naurettua, mutta ne nyt on lähinnä niitä meidän omia, todella kuivia juttuja. Semmoinen iloisin hetki kuitenkin oli ehkä se, kun löysin Viaplaysta Kaunotar ja Hirviö-elokuvan! Voi kun halusin niin kovasti mennä sen katsomaan, mutta kukaan ei lähtenyt mukaan. En myöskään ole niitä jotka pystyisi yksin elokuvissa käymään, joten vaihtoehtona oli vain odotella. Ja kuten aina, odotus palkittiin.

MIKÄ ON OLLUT VIIKON POHDISKELU? Hiustenleikkaaminen. Huomaan että uppoudun jälleen enemmän ja enemmän katsomaan kuvia long bob-hiuksista. Hiukset olivat tuossa kesän sekä alkusyksyn aikaan todella huonossa kunnossa. Nyt ovat kuitenkin alkaneet saamaan eloa takaisin, joten ehkä vielä annan niiden kasvaa, sillä tykkään kyllä myös pitkistä, terveistä hiuksista.

torstai 30. marraskuuta 2017

KESKIVIIKKO: 29.11.2017

10:30 Valehtelematta minulla on soinut jo viisi herätystä. Nyt kuitenkin on aivan pakko heräillä, ettei aamu taas valu täysin ohitseni. Vielä hetki silti sängyssä ja somen tsekkaus.

10:45 Somet on nyt tsekattu ainakin pintapuolisesti ja aika nousta ylös sängystä. Tuntuu ikävän kylmältä nousta pois lämpimän peiton alta.

11:00 Avaan koneen ja alan pitkästä aikaa lueskelemaan blogeja. Moderni perheen pistän pyörimään taustalle ja aloitan aamiaisen valmistamisen.

11:25 Aamiainen jäähtynyt ja näin ollen valmis syötäväksi. Kaurapuuroa vadelma-mansikka hillolla sekä kanelilla jonka seuraksi iso mukillinen kylmää vettä. Veden juonti parani heti, kun Monkista ostin tuon muovimukin jossa kansi sekä pilli. Miten voikaan veden juonti helpottua jostain mukista!
  
Untitled Untitled

12:00 Aloitan tekemään työjuttuja koneella. Totean jälleen kerran että olisi vain pitänyt suosiolla aloittaa heti aamulla. Ajatuskaan ei jotenkin pysy kasassa joten menee enemmän aikaa kuin pitäisi.

12:45 Edelleenkin työjuttujen kimpussa. Apua, kiire! Vaihdan nopeasti vaatteet ja pinkaisen kohti bussipysäkkiä, tiedän jo nyt olevani myöhässä, mutta vielä herättelen toiveita että bussit menisi aivan nappiin.

13:35 Perillä, eikä ollenkaan niin paljon myöhässä kuin olin ajatellut! Ei muuta kuin joulujuhla koreografioiden ahkeraan suunnitteluun.

14:30 Oikeat työt alkaa. Tämä on niitä päiviä selkeästi, ettei yhtään jaksaisi. Tytötkin ovat jotenkin todella levottomalla ja villillä päällä. Pakko kuitenkin pitää pääkylmänä, ettei hermostu.

15:30 Ensimmäinen osa töistä loppuu ja jälleen joulujuhla koreografian pariin. Tällä kertaa omalle ihanalle Minit-joukkueelle jonka kanssa aloitettiin nyt syksyllä!

16:30 Minien treenit alkaakin ja kyllä niissä puhtia riittää. Pitää vain nyt skarpata että pysyy itse menossa mukana. Alkaa näköjään sitä olla oikeasti pienoisen tauon aika.

18:00 Huhhu, 2/3 suoritettu. Paikan vaihtaminen ruokakaupan kautta. Keskiviikkoisin se nälkä kyllä tuppaa tulemaan aina yhtä yllättäen ja lujaa. Oppisikohan sitä joskus niitä eväitä ottamaan mukaan?

18:25 Ruoat ostettu ja kohti Liikuntamyllyä. Metrossa on jotenkin todella paljon porukkaa ja muutenkin kaupunki täynnä ihmisiä. Inhoan ryysiksiä ja tunkemista.

Untitled Untitled

18:50 Pikasyömistä ja tyttöjen kanssa kuulumisien vaihtamista. Vielä pitää jaksaa, kohta pääsen kotiin sohvalle lokoilemaan ja miettimään ihan muita juttuja kuin jumppajuttuja.

19:00 Treenit alkaa. Peruskuntokausi pistetään käyntiin joten vähän rauhallisempaa lämmittelyä. Huoltavat kehiin!

21:20 Vihdoin päivä kasassa ja kotia kohti. Bussissa somen selailua ja huomaan ettei ajatus enää kulje kunnolla, yhtä mössöä koko pää.

Untitled Untitled

21:55 Kotona. Vaihdan kiireesti hallilla mannapölyttyneet vaatteet pois ja ihana uusi yöpuku-setti päälle. Kauhistelen taas eteisen peilistä katsoessa näkyviä finnejä leuan oikealla puolella. Ei olisi pitänyt viikonlopun aikana syödä sitä karkkipussia...

22:10 Ruokaa, pinaatti-pesto-kana-tomaatti-pastaa ja jälleen kerran mukillinen vettä. Oli ihan meinannut tuo juominen unohtua, joten nyt sitten otetaan nesteytys takaisin. Empire päälle ja tätä päivitystä tekemään kun vielä muistaakin jotain tästä päivästä.

23:55 TV ja pleikkari kiinni. On hampaiden sekä kasvojen pesun aika.

Untitled Untitled

00:10 Hampaat ja kasvot on nyt pestynä. Totean Inkalle että olisi niin outoa asua jonkun jätkän kanssa. Jännää, sillä olenhan asustellut veljeni kanssa melkein 20 vuotta. Kaivaudun lämpimän peiton alle ja katselen vielä hetken kännykällä kaikkia some juttuja.

Untitled

00:55 Hups, eksyin Instagramiin hieman pidemmäksi aikaa kuin olin ajatellut. Herätys päälle seuraavaa päivää varten ja nukkumaan!

tiistai 28. marraskuuta 2017

LOKA-MARRAS

loka-marras

Kohta ollaan jo joulukuun puolella, lunta on maassa ja vuosi lähenemässä loppua. Loka- ja marraskuut on niitä kiireisiä kuukausia leirien ja kisojen takia. Toisaalta nykyään tuntuun että jokainen kuukausi on kiireinen, aina on viikonloput monen kuukauden edestä täynnä kaikenlaista ohjelmaa. On ollut rapujuhlia, kilpailuita, leirejä, synttäreitä, tupareita, läksäreitä ja vaikka mitä!

Kirjoittamisen suhteen on vähän ollut vaihtelevat fiilikset, tavallaan hirveästi olisi asiaa mutta tuntuu vaikealta saada kirjoitettua oikein mitään. Jaksaminenkin on vaihdellut laidasta laitaan, välillä nukutaan niitä 13h unia ja välillä sitten selviydytään minimaalisilla.

Joululoma on ihan lähettyvillä ja sitä olenkin odotellut jo jonkin aikaa. Lomaa ei nimittäin ole tullut vietettyä, kun kesäkin meni täysin töitä tehden. Vihdoin alkaa tuntua siltä että väsymystä on saanut selätettyä ja nyt taas jaksaa. Tai sitten jaksetaan sen voimalla vielä, että kohta on loma. Pienin askelin tännekin palailen purkamaan sitä arkea jota tällä hetkellä elellään.

maanantai 9. lokakuuta 2017

EAT POKE HKI

Ulkona syöminen on vähentynyt omalla kohdalla huimasti. Kuitenkin välillä se on aikataulun kannalta välttämätöntä ja onhan se nyt joskus ihan omien mielitekojenkin kannalta välttämättömyys. Monesti vain tuppaa käymään niin, että päätyy niihin samoihin paikkoihin syömään. Siksi tässä onkin otettu itseään oikein niskasta kiinni ja alettu etsiä uusia paikkoja. Ja muutama mainitsemisen arvoinen paikka onkin tässä jo ehtinyt löytyä! Storyn avokadoburgerista kerroinkin jo aikaisemmin TÄÄLLÄ, ehdottomasti kannattaa käydä testaamassa. Storysta saa myös kasvisversion tuolle kyseiselle burgerille, joka muuten näytti myös todella hyvälle.

eat poke hki eat poke hki


Aikatalossa sijaitseva Eat Poke Hki on nousut tällä hetkellä yhdeksi lemppari paikoistani. Pari kertaa olen siellä käynyt enkä todellakaan ole joutunut pettymään. Kyseessä siis tietääkseni Helsingin ainoa vain Poke-ravintola, missä todellakin hinta-laatusuhde kohtaavat. Hintaa tuolle kulholle on 12,90e ja siinä todellakin vatsan saa aivan täyteen. Hintaan kuuluu myös miso-keitto sekä tee.
MIKONKATU 8, 00100 HELSINKI

Kulhon saa koota ihan itse ja vaihtoehtoja kyllä riittää, ettei heti kyllästy. Pohjan voi valita joko kokonaan salaatilla, riisillä tai ottaa puolet ja puolet. Itse otan tuon pelkän riisi version, joten nuo salaatilliset on vielä kokeilematta. Siihen sitten valitaan kaksi pää-lisuketta. Avokado sekä tiikeriravut on ne omat suosikit. Kastikkeitakin löytyy valittavaksi asti, toistaiseksi olen pitäytynyt tutussa ja turvallisessa soijassa. Ja kulhot todellakin maistuvat yhtä hyvälle kuin näyttävät!

Ravintola tosiaan sijaitsee Aikatalossa, mutta sitä saa hetken kyllä etsiä. Kyse on todella pienestä paikasta, joka sijaitsee liukuovien vieressä lähellä kampaamoa, jonka nimeä en nyt muista. Paikka on kuitenkin täysin pienen etsimisen arvoinen. Ruokaa saa myös otettua mukaan, mutta onhan nuo astiat kunnon kuvausunelma, kun ruoka muutenkin on noin kauniin värikäs. Ravintolassa on myös oma viehätyksensä, kun on niin pieni ja näin ollen intiimi. Rauhaisa tunnelma jossa Helsingin tarjoamaa hälinää pääsee hetkeksi pakoon. 

perjantai 6. lokakuuta 2017

ON IHAN OKEI...

Untitled

... syödä aamupalaa vaikka kello onkin jo kaksi.
... valvoa neljään ja herätä seuraavana päivänä vasta kun siltä tuntuu ilman herätyskelloa.
... vietellä päivää täysin meikittä ja antaa finnien loistaa vapaudessa.
... nukkua kämppiksen kanssa vuodesohvalla olohuoneessa yhdessä monta yötä putkeen vain koska ei halua nukkua yksin.
... etsiä talveksi matkaa lämpimään, vaikka aika mahdoton ajatus onkin. Joskus vain on pakko selata aurinkomatkojen sivuja ja fiilistellä.

Untitled

... hehkuttaa ihan mahtavaa Rush-deittejä. Harvoin hehkutan, mutta myönnän sen, että kun hehkutan niin hehkutan.
... ostaa kaupasta kunnon herkut juuri ennen kaupan sulkeutumista ja syödä vatsa aivan kipeäksi asti.
... katsoa Paratiisihotellia ja todeta kuinka ärsyttäviä osa ihmisistä on. Ja tyhmiä.
... fiilistellä kuvia kesältä, mutta samalla nauttia sateen tuoksusta. Itse sade ei innosta, mutta tuoksu on mitä rauhoittavin.
... haaveilla uudesta tatuoinnista, mutta silti epäröidä vielä sen ottamista.
... ärsyyntyä pienistä asioista, valittaa niistä kunnes ei enää ärsytä.
... joskus vain olla ja todeta että nyt en jaksa.

torstai 5. lokakuuta 2017

FLOW 2017

Vaikka Flowsta onkin jo aika ehtinyt vierähtää, olihan se viikonloppu jälleen yksi kohokohta kesässä. Tänä vuonna monet kaverit olivat myös päässeet osallisiksi kyseisiin festareihin, joten hyvällä porukalla todellakin mentiin. Muutenkin kesällä on jotenkin niin ihana kun muualle muuttaneet kaverit palaa Helsinkiin ja kaikki ovat taas yhdessä.

Flow Flow

Flowssa sää riepoi meitä lauantaina ja kepeistä sain vielä näihin festareihin oman lisämausteen. Sen seurauksena lauantaina tuli vain piipahdettua alueella, yhtäkään keikkaa en tuona päivänä nähnyt. Tosin se oli silti yksi hauskimmista päivistä, ilta nimittäin huipentui kavereiden keikkaan sellaisissa hyvin suljetuissa Flow-jatkoissa Ääniwallin vieressä.

Sää oli muutenkin todella outo, perjantaina oli lämmintä ja aloittelut hoidettiin ulkona piknikin merkeissä. Samalla teemalla aloitettiin lauantaipäivä myös, kun Etun ja Susanin kanssa pistettiin kavereiden jalkapallo peliä katsoessa aamupala-aloittelut pystyyn.

Flow Flow Flow Flow Flow

Koko festareiden kohokohdat olivat ehdottomasti omalla kohdalla Lana Del Reyn keikka sekä tietenkin ihan ykkösenä Frank Ocean. Super yllättäjä oli ehdottomasti Skott, joka olikin ensimmäinen keikka meille Flowssa. Harmitti vain se että noin hienolla äänellä esiintyvä ihminen oli tuohon aikaan. Olisi ehdottomasti vienyt ihan uusille ulottuvuuksille jos keikka olisi ollut illalla tuolla 360-areenalla. Tosin oli tuo keikka silti huikea. 

Flow Flow Flow Flow

Edes hyvin nihkeä Flow-työntekijä jonka mielestä minun ei selkeästi olisi pitänyt tulla festareille keppien kanssa, ei saanut tuota hyvää fiilistä laskemaan. Porukka kohdillaan, ruoka kohdillaan, keikat kohdillaan, Flow oli jälleen kerran pettämätön. Tosin ensi kerralla voisin pitää huolen siitä, että kepeille ei olisi käyttöä.

perjantai 29. syyskuuta 2017

VIIKKOKATSAUS VOL 2

i s l a n d

VIIKON AJATUS
Islanti. Koko viikko on tuo kyseinen maa ollut mielessä ja onkin tullut fiilisteltyä tuota 2014 syksyllä tehtyä reissua kuvien merkeissä. Myönnän myös kerran eksyneeni katsomaan matkoja Islantiin, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei kyllä työt millään anna myöden lähteä. Kova matkakuume on kuitenkin juuri Islantia kohtaan, joten voi olla etten kauaa jaksa pysytellä paikoillani…


Untitled

VIIKON KOHOKOHTA/ALAMÄKI
Ei ehkä niinkään alamäki, eikä myöskään kohokohta, mutta menee kyllä selkeästi molempiin kohtiin. Keskiviikko-torstai välisenä yönä siinä klo 1:00 aikoihin joku alkoi oikein urakalla hakata meidän rapun ulko-ovea. Minä super-säikkynä ihmisenä säikähdin aivan tajuttomasti ja onneksi Inka oli myös hereillä. Kuiskaten alettiin seuraamaan tilannetta, hiivittiin omassa kämpässä ja no lopuksi todettiin että mennään sohvalle nukkumaan. Meillä siis ikkunat kadulle päin, joten päässä pyöri vain ajatus siitä, että kohta rikotaan ikkuna ja tullaan sitä kautta sisälle. Taisi tämä hakkaaminen jatkua melkein kahteen asti, kunnes joku mies huusi yläkerrasta. Kuulosti aivan siltä kuin olisi huutanut että lähde nyt vittuun, varmoja ei kuitenkaan tästä oltu. Oven hakkaaminen loppui kuitenkin saman tien. Spekulaation ja pohdinnan tuotoksena päädyttiin meidän mielestä loogiseen tarinaan. Nainen, joka yritti päästä sisälle, oli huutavan miehen hullu-exä tai tyttöystävä, jonka kanssa oli tullut riita. Inka oli nimittäin kuullut ennen tuota hakkaamisoperaatiota, kuinka nainen oli huutanut todennäköisesti puhelimeen että vastaa nyt, miksi et vastaa. Että sellainen yö.

VIIKON ODOTETUIN
Ehdottomasti urheiluhieronta, johon olen juuri lähdössä. Vuodesta nakki ja makkara on vasemman puolen niska-hartia-lapaluu-selkä seutu ollut enemmän tai vähemmän jumissa. Nyt kuitenkin viimeaikoina on alkanut tämä jumitus tuntumaan todella ikävältä, en edes rehellisesti sanottuna muista aikaa ilman tuota jumitusta. Yksi kerta ei varmaankaan ihmeitä tee, mutta katsotaan josko pikkuhiljaa alkaisin päästä tästä eroon.



VIIKON BIISI
Alma ja French Montanan Phases. Inka tätä lauleskellut melkeinpä joka päivä ja noh lauantaina tuli nähtyä Tavastian syntymäpäivillä Alman livenä tätä vetämässä. Nainen taisi vain olla vähän liian humalassa, kun ei oikein meinannut pysyä oman biisin sanoissa mukana.

VIIKON HIMOTTU
Avokado. Tuli hirveä himo ja vedinkin tässä viikon sisään yhden pussin hujauksessa. Nytkin vähän voivottelin kun kaikki avokadot on syöty, enkä tähän aamuun nyt millään saa avokadoa.

VIIKON VAATE
Ehdottomasti kaulahuivi. Siitä tietää että syksy on tullut ja ryminällä. Ei sillä ettenkö tykkäisi hautautua lämpimiin huiveihin, mutta olisihan sitä lämpöistä kesä-syksy keliä vielä voinut olla hieman pidempään.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

24H BUDAPEST VIERAILU

Istun sohvalla syöden aamupalaa ja pohdin kuin vanhus tämän ajan katoamista. Voiko oikeasti olla mahdollista että melkein kaksi kuukautta sitten lensin Unkarista Suomeen? Siltä se vahvasti näyttää.

Siófokista matkattiin sunnuntaina melkein koko porukan kanssa kohti Budapestia. Roni oli aikaisemmin aamulla jo lähtenyt vähin äänin kohti lentokenttää. Junassa matka taittui huomattavasti hauskemmin (sekä helpommin) porukassa. Tabletilta katseltiin Viston kanssa leffaa koko matkan ja Budapestissa oltiinkin ihan huomaamatta.


unkari11a unkari12a

Jätettiin aurinko taaksemme, sillä Budapestiin saavuttua saatiin kokea sadetta sekä ukkosta koko kesän edestä. Hauskan seikkailunhan siitä sai aikaan, kun juostiin katuja pitkin yrittäen etsiä jotain sateensuojaa. Eräs oikein soma kahvila tarjosi meille suojan, antoi vilttejä lämmikkeeksi ja jäätiinkin sinne sitten syömään vähän kakkuja.


Hirveästi ei kaupunkia vielä ehditty kierrellä, sillä kiireesti piti päästä takaisin kämpille jossa majailtiin. Illalla mentiin Inkan synttäreiden kunniaksi syömään fiinisti, josta jatkettiin tsekkaamaan Budapestin yöelämä. Ravintolaa varatessa ei yhtään tajuttu että silloin oli sunnuntai, jolloin monet ravintolat olivat tietenkin kiinni. Onneksi kuitenkin löytyi ravintola, joka osoittautui aivan nappi valinnaksi. Borssó Bistro oli ravintolan nimi ja vahva suositus meiltä. Kaikkien ruoat olivat aivan tajuttoman hyviä, mistään ei kyllä ollut valittamista.


unkari10a unkari9a unkari3a unkari13

Maanantaina pidettiinkin sitten kunnon turisti-päivä. Tosin olo oli aivan kaamea, en tiedä oliko elämäni ensimmäinen darra tulossa, vai oliko minulla vain niin kova nälkä että näläntunnekin lähti ohitse. Joka tapauksessa olin hyvin kiitollinen tuosta hieman harmaasta ilmasta. Semmoinen porottava aurinko olisi varmasti tehnyt oloni entistä pahemmaksi.

Loputtomasti kiertelyyn ei minulla ollut aikaa, sillä jälleen edessä odotti yksinmatkustus kohti kotia. Ehkä senkin takia olo oli jotenkin todella levoton, mihinkään ei oikein jaksanut keskittyä. Koko ajan sellainen tunne että piti katsoa kelloa. Joten Budapestiin haluan ehdottomasti matkustaa uudestaan niin, ettei tarvitse miettiä koko ajan onko jo aika lähteä kentälle. Jäi todella pintaraapaisuksi koko kaupunki minun osalta vaikka toisaalta ehdinkin siinä 24tunnin visiitilläni yllättävän paljon kaikkea nähdä ja kokea.

Matka kentälle sujui huomattavasti paljon helpommin. Metroilla keskustaan ja sieltä yhdellä lentokenttäbussilla. Hieman kalliimpi vaihtoehto, mutta yksin matkatessa juuri se oikea. Nukahdin nimittäin saman tien bussiin päästyä ja heräsin vasta lentokentälle saavuttaessa.

Kentällä sitten aikaa vierähtikin vähän liiankin kauan, lento oli yllätys myöhässä. Onneksi tabletti oli mukana, sieltä sitten katselin Game of Thronesia. Eikä minua enää mikään stressannut matkustamisen suhteen, olinhan jo lentokentälle päässyt. Samapa se minulle saavunko Suomeen kahdentoista vai yhden aikaan.


Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, nilkka tosiaan tuli aika pahasti satutettua. Heti kentältä isän kanssa ajettiinkin sitä näyttämään ja noh yö tulikin sitten vieteltyä Kampin Terveystalossa. Taisin olla loppujen lopuksi kotona vasta yöllä puoli viiden aikaan.

maanantai 25. syyskuuta 2017

SIÓFOK

Palloiltiin jälleen matkakohteiden kanssa ja mutkien, ongelmien sekä mielensäpahoittamisen kautta päädyttiin Siófokiin. Minulla ei ollut koko paikan suhteen minkäänlaisia ennakko-odotuksia, enkä halunnut liikaa ottaa mistään selvää. Tärkeintä oli vain päästä johonkin lämpimään kavereiden kanssa vähän tuulettumaan.

unkari
unkari2a unkari7a unkari1 unkari4a unkari8a unkari5a

Ensimmäinen päivä meni aivan pöhnässä. Matka Budapestista Siófokiin oli oma seikkailunsa, josta pääsee lukemaan TÄÄLTÄ. Tuon seikkailun seurauksena en perille tultaessa meinannut uskoa, että olisin sittenkin onnistunut löytämään perille. Vasta kun tuttuja kasvoja alkoi löytyä asemalta, varmistuin että oikeassa paikassa ollaan. Ja seuraavaksi oli saatava ruokaa. Muut jo päivän paikalla olleina kertoilivat paikasta minkä kerkesivät. Minulla kaikki meni aivan ohitse, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasta illalla alkoi pöhnä hälvetä, mutta kunnollahan se loma alkoi vasta seuraavana päivänä.

Oltiin jälleen Airbnb:n kautta hommattu meille oikein kotoisa kämppä. Sijainti oli mitä mainioin, kaikkialle pääsi helposti kävellen. Omalla uima-altaalla tuli vedettyä vesijumppia ja pelailtua milloin mitäkin pelejä. Niinhän siinä sitten kävi, että epäonnisesti onnistuin vääntämään nilkkani melko pahasti. En antannut edes sen kuitenkaan hidasta lomaani. Suomeen tultua kuitenkin oli pakko käydä sitä lääkärillä näyttämässä  ja noh, sitten mentiinkin seuraava viikko kepeillä.

Ruoasta sen verran, että hintataso on kyllä todella paljon halvempaa kuin Suomessa. Taso on kuitenkin hyvin vaihtelevaa, jopa ihan laadukkaan näköisissä ravintoloissakin. Omalla kohdalla onnistuin kuitenkin tilaamaan nappivalintoja. Italialaisia ravintoloita on paljon ja saksalla sai parempaa palvelua kuin englanniksi. Tippien kanssa päästiin jälleen säätelemään, mutta siihenkin loppuloman kohdalla alettiin oppia.

Siófokissa tuli vietettyä neljä päivää, kunnes matka jatkui kohti Budapestia. Tuo määrä oli ihan sopiva, tietenkin olisihan siellä muutaman päivän vielä voinut viettää. Tekemistä ei Siófok hirveästi itsessään tarjoa, joten jos jotain kunnon aktiivilomaa nähtävyyksineen kaipaa, niin enpä oikein suosittelisi. Löhöilyksihän se nimittäin meni, ilman rantapalloja sekä noita renkaita olisi kyllä tylsyys iskenyt. Ja järveä. Balaton-järvi oli kyllä taivaallinen. Varsinkin kipeän nilkan kanssa matala järvi pelasti loman, kun pystyin osallistumaan peleihin sun muihin yhdellä jalalla. Piti vain muistaa pitää pää piilossa auringolta, sillä järvellä vierähti helposti monta tuntia. Yksi auringonpistos porukkaan osuikin, mikä muistutti siitä kuinka tärkeetä juominen, syöminen ja pään suojaaminen oikein on.

torstai 21. syyskuuta 2017

MILLAISTA OLI MATKATA YKSIN

Hungary
unkari6a
Travelling alone  will be the scariest, 
most liberating, 
lifestyle changing experience of your life.
     
Sitähän se nimenomaan oli ja näin jälkikäteen sanottuna, suosittelen että jokainen kokisi sen edes kerran elämässään. Eikä sillä matkan pituudella niin väliä, tämä omakin yksinmatkustaminen rajoittui siihen, että matkat suoritettiin yksin, mutta kohteessa oltiin kavereiden kanssa.

Aamulla olin aivan kauhuissani. Yöllä ei ollut tullut kunnolla nukuttua ja matkalla lentokentälle tarkistin monta kertaa oliko passi ja lompakko mukana, onko minulla varmasti lentolippu ja onko lento varmasti oikeaan paikkaan oikeana päivänä. Isä sanoikin autossa minua kuskatessa varovaisesti, että kyllä kaikki hyvin menee, ota vain rauhallisesti.
Lentokentällä rentouduin, laitoin ensimmäistä kertaa itse laput matkalaukkuun ja suuntasin syömään aamiaista. Tein tabletilla muutamia työhommia ja latasin viimeisiä ohjelmia Netflixistä.

Lennolla ei ongelmia ollut, unohdin täysin että matkustelin yksin. Siinä tyytyväisenä katselin Netflixistä leffaa ja taisin nukkuakin osan matkasta. Vasta kun kapteeni ilmoitti että laskeudumme pienoinen ahdistus alkoi nousta kurkkua pitkin.

Olin etukäteen katsonut miten Budapestista pääsisin Siófokiin helpoiten, mutta myös nopeiten. Aikataulu oli siis tiukka ja lentokoneesta oli päästävä nopeasti pois. En tiedä miksi oikein ajattelin noin, sillä matkalaukkuja sainkin sitten odotella. Ja odotella, joten voitte vain kuvitella kuinka monta kertaa olin päätynyt pääni sisällä siihen tulokseen että laukku oli nyt aivan varmasti kadonnut.
Ei ollut, joten pääsin pian juoksemaan lisää. Minulla oli aikaa ehtiä bussiin noin 10 minuuttia. Tuona aikana piti löytää lippupiste, pois lentokentältä sekä bussiasema. Lippupiste löytyi, mutta tietenkin jonoa oli. Katsoin kelloa kokoajan aivan kuin luulisin että sillä se aika pysähtyy. Ei muuten pysähdy. Pääsin vihdoin tiskille, sain elämäni varmasti huonointa asiakaspalvelua. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavana vaan säntäsin kiireesti bussiin. Siihen kun sitten ehdin juuri ja juuri, oli aika voittaja fiilis.

Se fiilis kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut. Ajoin nimittäin pysäkkini ohi. Pysäkin jonka vierestä olisin päässyt yhdellä junalla suoraan Siófokiin. Mutta ei väkisin. Sen sijaan päätin mennä ainoalle tutun kuuloiselle pysäkille bussilla ja ostin sitten sieltä kätevästi automaatista junalipun Siófokiin. Ainoa vain, ettei Unkarissa junalipuissa lue  muuta, kuin lähtöpaikka ja päätepysäkki. Ei mitään vaihdoista tai muista. Tämä sitten johti siihen, että matkat taittui yhden junan sijasta neljällä. Edelleenkään minulla ei ole käsitystä siitä missä kaikkialla tulikaan seikkailtua, mutta perille päästiin ja vieläpä ihan suhteellisen  nopealla aikataululla.

Joten ei, en lähtisi edelleenkään ikinä yksin matkalle. En näe siihen omalla kohdallani minkäänlaista syytä, vaan haluan mieluummin jakaa kokemukseni jonkun toisen kanssa. Silti se, että voitin pelkoni kuitenkin yksin matkaamisen suhteen on asia jota suosittelen kovasti. Pelkojen voittamista siis. Koska pelot on tehty voitettavaksi.