Lävistykset ja minä

Piti ensiksi tulla kertomaan ja jakamaan kuvia uudesta lävistyksestä. Tai no ei se enää niin uusi ole, tuossa lokakuun puolessavälissä sen kävin ottamassa. Kuitenkin kuvista tuli jotenkin tosi outoja ja ei silmää miellyttänyt. Onhan se nyt vähän hassua ottaa kuva pelkästä korvasta. Joten päätinkin sitten yhdistää kaksi jollain ihmeellisellä tavalla toisiaan liippaavat aiheet: lävistykset ja tatuoinnit. Tatuointeja löytyy yhteensä kolme ja lävistyksiä puolestaan kaksi, jotka kumpikin sijaitsevat korvissa. Tatuoinnit olen ottanut kaikki Liskogalleriassa, joka sijaitsee Hakaniemen torin lähellä Hämeenkadulla. Lävistykset on puolestaan tullut laitettua ihanalla Suvilla Kings Tattoo & Piercing:ssa, joka aluksi oli Kampin yläkerrassa, mutta nykyään sijaitsee Forumin takana Yrjänkadulla. Aloitetaan siis vaikkapa niistä lävistyksistä, helpompi ja lyhyempi aihe nimittäin. Huomenna pistänkin sitten sen tatuointi osuuden tulemaan, muutenhan tästä tulisi oikein maratoonipostaus, eikä semmoisia kukaan jaksa lukea!

L Ä V I S T Y K S E T:

Helix & Sisempi Conch

Kukaan ei varmaankaan usko kun tässä nytten mainitse, että piikkikammoinen tosiaan ollaan. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että niitä pelkoja pitää satunnaisesti kohdata ja voittaa. Tosin en kaikkien pelkojeni osalta ole tätä mieltä, mutta tässä pelossa kylläkin. En kuitenkaan vertaisi lävistyksen ottamista tai tatuoinnin ottamista siihen kaikista kamalimpaan, eli rokottamiseen. Aivan erilaista. Joten jos vastaavan piikkikammon takia estelet itseäsi ottamasta juuri lävistystä tai vaikkapa tatuointia, niin samasta asiasta ei voi puhua. Tietenkin jokaisen pelko on omalaisensa, yksilöitähän tässä ollaan.

Miten hoidan lävistyksiä? Molemmat lävistykset on tehty neulalla, ei siis ampumalla. Hygienisempää ja takaa paremman parantumisen. Ja näin onkin ollut, sillä kummankaan kanssa ei mitään ongelmia ole ilmaantunut. Hoitojakson ajan hoidin niin, että ensiksi puhdistin lämpimällä vedellä, jonka jälkeen suihkautin suolasuihketta (ostin itse paikasta). Tämän tein aamuin ja illoin, mutta aamut on nyt jääneet. Nykyään en rustoa(=helix) millään tavalla puhdistelekaan, conchilla on vielä hoitojakso kesken. Hiuksia pestessä puhdistan vielä suihkussa lopuksi, jotta mitään saippua/hoitoaine jäämiä ei jää. Aluksi varoin myös hiustenharjaamisen yhteydessä, mutta nyt ei kumpikaan ole millään tavalla arka, joten varominen on kyllä jäänyt. Myös conchin kanssa täytyy puhelimella puhuessa puhua toisella korvalla. Kerran olen erehtynyt vasemmalla korvalla puhumaan, mutta oikeastaan sillä oikealla korvalla tulee muutenkin puhuttua puhelimessa luonnollisemmin. Myös aluksi conchin kanssa kuulokkeiden laittaminen tuntui hieman epämukavalta, enää ei ollenkaan.

Sattuiko? Ruston otto oli semmoinen pikainen "poksahdus", mutta conch kyllä sattui. Ei mitenkään tajuttoman paljon, mutta sattui kuitenkin. Molemmat alkoivat hetkenpäästä kuumottamaan, conch tässäkin paljon äkäisemmin. Kuitenkin rusto oli paljon pidempää herkkänä ja nukkuminen tuntui vaikealta oikealla kyljellä sen takia. Conch on nyt jo aivan valmis nukkumaan, ei tarvitse tosiaan varoa nukahtaako vasemmalle kyljelle sen takia.

Tuleeko korviin lisää lävistyksiä? En oikein usko. Molemmat ovat olleet sellaisia, joita olen pitkään halunnut ja miettinyt. Koen, että jos otan enemmän korviini vielä reikiä niistä tulee "täyden" näköiset. Haluan kuitenkin pitää jokaisen lävistyksen erillisenä, jotta ne erottuvat. Joillekin sopii koko korva lävistettynä, minulle ei. Tässä nimittäin yksinkertaisuus on se juttu.

Muut lävistykset? Hahaa, minulle ei tule muualle lävistyksiä, mutta onhan pari sellaista jotka omalla tavallaan kiehtovat. Tai no oikeastaan yksi. Kielikoru. En ikinä itselleni ottaisi, mutta onhan niissä jokin sellainen kiehtova aste. Omalla tavallaan seksikkäitä (varmaankin blogihistoriani ensimmäisen kerran käytän tuota sanaa!), mutta en esim haluaisi ikinä että seurustelukumppanillani sellainen olisi. Tai no never say never..? Paitsi siinä että itse ottaisin. Not my style. Ja sitten paukautetaan sellainen pienoinen pommi, jota itsekin ihmettelen, että mitä oikein sitä on päässä liikkunut. Nimittäin muistan, että joskus 13 vuotiaana halusin kulmakorun, jopa ehkä nuorempanakin. Tai en tässäkään tapauksessa ehkä halunnut itselleni, mutta ne olivat kiehtovia. Erilaisia. Nykyään olen aivan toista mieltä. Ei todellakaan. Tässä siis suoraan voin sanoa että N E V E R.

Napakorut, nenäkorut ja nännilävistykset, jotka ehkä ovat niitä yleisempiä eivät oikein ole minun juttuni. Ei niissä mitään vikaa ole, nämäkään eivät vain ole sitä omaa tyyliä. Joillekin sopii kyllä hyvin ja näyttävät kauniilta. Minulla on vain sellainen tietty kuva aina tietystä lävistyksestä. Esim. napakoru ei ole enää niinkään kivanoloinen, kun sitä ikää on päälle 20. En tiedä mistä johtunee, mutta miellän ne enemmänkin nuorempien jutuksi. Nenäkoruissa puolestaan ovat kyllä ihan jees, mutta nekin sitten taas vaativat sen tietyn tyylin siihen rinnalleen. Muuten näyttävät vain oudolta omaan silmään. Nännikoruissa puolestaan jotenkin olen aika kaksijakoinen. Ehkä sekin vaatii sen tietyn asenteen ja tyylin, etteivät näytä ällöiltä. Kuten aikaisemmin sanoin, joillekin sopii, joillekin ei.

Tässä siis omia ajatuksia lävistyksistä, omia kokemuksia ja vastaavanlainen sitten tulee tatuoinneista. Tosiaan kaikki on täysin omaa mielipidettä ja kokemusta. Aina kun ottaa lävistyksen laittajat neuvovat kyllä miten niitä hoidetaan. Eri paikoissa on eri tapoja, joissain suositaan suolasuihketta joissain jotain muuta. Joissain siihen reikaan isketään rengas, toisissa pitkä kepukka. Kysymyksiä saa laitella, mikäli jokin jäi mietityttämään!