Arvatkaa vain montako kertaa on blogi ollut auki viimeisen viikon aikana. Hyvin monta kertaa on ollut, mutta jotenkin ajatukset on aivan muualla olleet, eikä oikein mitään ole saanut suollettua ulos. Pää ollut yhtä myrskyä ja tietenkin syyslomasta on tullut otettua kaikki irti. Myös viime viikkona käydyt TeamGymin EM-kilpailut verottivat oman osuutensa vapaana olevasta ajasta.
Menossa ollaan siis oltu ja kyllä postattavaa löytyy, kunhan vain sen ajan (ja inspiraation) saa jostain repästyä. Nytkin pitäisi olla nukkumassa, sillä huomenna odottelee nurkantakana EasySport tapahtuma, joka Kisahallilla on käynnissä. Sieltä voi huomenna (torstaina) bongailla voimistelualueelta oranssipaitaisen, kädessä tatuoinnin omaavan tytön, joka joko on pomppimassa ja rehaamassa ympäri aluetta tai sitten siististi istuskelemassa trampan vieressä.
Kuulumispostauksia siis luvassa, mutta miten sitten noin niinkuin muuten minulla menee? Hyvin. Liioittelematta voin sanoa että hyvin pyyhkii. Ei tietenkään se elämä ole mikään täydellisyyden multihuipentuma, mutta nyt tuntuu taas siltä että kaikki on niin kuin pitäisi. Joo, kyllähän koulussa asioita on kasaantunut ja kovasti niitä pitäisi tehdä (mutta tunnetusti jätän kaiken aivan viimeiseen asti), valmennuksen kanssa ollaan hyvillä fiilingeillä ja välillä niitä huonojakin päiviä on tähän mahtunut. Ja juu, eihän ne ihmissuhdeasiat ole aina ihan kuin strömssössä menneet, mutta silti jotenkin kaiken kaikkiaan fiilis on mitä loistavin. Mistä lie johtunee että kun muka pitäisi iskeä kaammosmasennus, niin tässä talossa tunnelma vain nousee kattoon entistä enemmän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!