keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Oma kalenteri

Ajattelin etten tulisi postailemaan ennen kuin vasta vuoden 2015 puolella, mutta aamulla postilaatikkoon oli kalahtanut sen verran odotettu paketti, että olihan sitä pakko tulla tännekin vähän hehkuttelemaan. Olin nimittäiin tuossa tehnyt itselleni kalenterin vuodelle 2015 ja tilaus saapuikin juuri sopivasti tnään. Ei siis yhtään liian aikaisin, eikä yhtään liian myöhään!
Untitled 

Kalenterin suunnittelin ja tilasin persoonallinenkalenteri.fi kautta. Oli kyllä niin kätevä ja näppärästi tuli kotiinkin. Noin 2-3 viikkoa siinä meni. Hintaa omalle kalenterille tuli vajaa 40e. Olen vain nyt jotenkin niin täpinöissäni että en oikein saa sanotuksi.

Itselläni kalenteri on tosi paksu, sillä halusin paljon kirjotustilaa. Niitä kyllä kerrankin on, tyhjiä sivuja taitaa riittää tälle vuodelle. Yleensä kun joutuu sitten roudailemaan erilaisia paperi nippuja lisäksi sun muuta, niin nyt ei tarvitse. Mutta siis sivuilta löytyy vaihtoehtoja oman kalenterin tekoon ihan pilvinpimein, joten suosittelen käymään kurkkaamassa, tekemässä vaikka se oma kalenteri ja jos miellyttää niin sitten tilaa.

Nyt kuitenkin valmistelemaan iltaa varten, kiire alkaa taas pukkaamaan... Ei sitä koskaan näköjään voi sitten oppia. Palaillaan vuoden 2015 puolella ja hyvää uutta vuotta kaikille. Muistakaa kuitenkin pitää jotain järkeä päässä, ettei vuosi nyt huonosti ala!

Flashback osa 3.

SYYSKUU
Kauan odotettu the Fault in Our Stars-leffa saapui teattereihin. Siis minä en kyllä leffaa ollut odottanut, kun sen mitä, muutaman viikon, pakko myöntää... Mutta kun kirjan olin englanniksi Anniksen suosittelemana lukenut, tuntuivat nuo kaksi viikkoa pitkältä. Itku täytteinen elokuva kyllä oli ja ei niin pahasti jäänyt kirjalle kakkoseksi. Ehkä koskettavin elokuva ikinä, jonka jälkeen oli kyllä pitkään vielä tosi "haikea" olo.

11.9.2014e

Inksun kanssa otettiin ja karattiin Köpikseen yöksi. Ai, että se matka tuntui vain niin hyvältä ja tuollaisia äkkimatkoja ei vain voita mikään. Se että pääsi pakoon sitä arkea ja pois jotenkin hetkeksi kaikesta on aina se mitä minä tarvitsen. Köpis nyt niin tuttu kaupunki, että ei siinä mennyt sitä turhaa aikaa ihmettelyyn. Tai, kyllähän me hetkellisesti eksyttiin, mutta mikä matka olisi ilman eksymistä?

6.10.2014

LOKAKUU
Kristan synttärit, jotka kruunasi kyllä ehdottomasti ensimmäinen kerta limusiinissa. Ja ei missään pikkulimossa, vaan oikein isossa ja valkoisessa vielä. Oli kyllä sellainen luksus olo, että siihen voisi kyllä tottua. Ja kuskikin ihan huippu mukava, entinen märsky, hehee.. Aikamoinen sattuma oli.
Joten sitten kun sitä rahaa on eli toisin sanoen voisi ihan oikeasti sanoa "ei oo fygyst kiinni", niin sitten kyllä ajalen limusiinilla joka paikaan. Se on varmaa. Siis sitten kun sitä rahaa on...

Untitled

Kehtaako tätä edes sanoa, tulee varmaan korvista ulos, mutta Islanti. Siis minulle se oli kyllä ihan koko vuoden kohokohta. Voittaa siis menneen tullen lakkiaiset. Tuossa matkassa kiteytyi kaikki miksi rakastan matkustelua. Ei voi muuta enää sanoa, mutta klikkaamalla oikelta sivulta Matkailun alapuolelta Islanti, niin pääsee sitten niistä lueskelemaan.

Untitled

MARRASKUU
Marraskuussa vieteltiin jo vähän pikkujouluja, kun Inksun ja Empun kanssa järkättiin meiän tytöille brunssi. Inksun isä kyllä oli suurena apuna, joten vielä suur kiitos hänelle! Ensimmäinen yhteinen kunnon valmennusvuosi melkein taisi tuolloin olla takana, joten tässä vaan eteenpäin ja varmasti tulee enemmän kaikkea tuollaista järkättyä. Ah, nälkähän tässä vaan tulee kun kuvia katselee, namii!!!

Untitled

Okei, pakko vähän perua tuota, mitä sanoin että Islannin matka olisi ollut se vuoden kohokohta. Kyllä se sittenkin taisi olla tämä tatuointi. Ai, että olen ylpeä itsestäni, tuon ottaminen merkitsi vain niin paljon, ettei sitä vieläkään oikein sanoiksi osaa purkaa. Se alku jännitys tällä piikkikammoisella katosi ajanvarauksen jälkeen ja sitten helpotus vielä siitä, kun se ei ollutkaan mitään rokotuksen veroista. Ja rankka vuosi sai muutenkin sellaisen päätöksen, vaikkakin jo marraskuussa. Tai paremmin sanottuna rankat puolitoista vuotta... Niin hyvältä vain tuo tuntuu siinä kädessä, pieni, mutta sitäkin tärkeämpi.

Untitled

JOULUKUU
Joulukuu nyt meni aivan silmissä koko kuukausi. Vastahan sitä marraskuussa oltiin! Mutta toisaalta, tekemistä ja menoa on riittänyt. Alku kuukaudesta juhlittiin nimittäin Riikan ja Iidan valmistumista. Tuntui vähän jopa hassulta kierrellä juhlissa sillä jumppaporukalla, kun jotenkin ottunut siihen kouluporukan kanssa kiertelyyn. Mutta vaihtelua sekin!
Märkä sää, alkanut pimeys eivät todellakaan haitanneet sinä päivänä. En kyllä ymmärrä, kun kahdet juhlat vain oli, mutta silti tuntui että oli koko ajan menossa. Mutta sellaista se varmaan onkin ja olihan siinä nyt aikataulutettava silti itsensä. Auton palauttelua sun muuta.

Untitled

Ah risteily Ruotsiin. Mikä kruunaisikaan tämän vuoden Pohjoismaissa kiertelyn? No vaikka se, että olisi sinne Norjaankin päässyt piipahtamaan, mutta ihan hyvinhän se on 4/5 saavutettu vuodessa.
Risteily oli kyllä sellainen kokemus jälleen, mutta ottaisin heti uusiksi. Ainoa, että se heiluminen olisi voinut olla vähän maltillisempaa, niin illoista olisi ehkä näin voinut paremmin ottaa irti. Mutta olihan siinäkin sitten taas yksi asia koettu (en kyllä halua kokea uudestaan enää ikinä kiitos), sillä en ainakaan muista että olisin ollut noin keinuvassa laivassa. Huhhu.
Itse sitten Ruotsissa olisi mukava päästä pian piipahtamaan uudestaan, sen verran kiva kaupunki siinä Köpiksen ohella. Ai että kelpaisi kyllä, ehkä heti kevään alussa pieni pyörähdys siellä? Ei paha...
Untitled

Ja pakko vielä mainita, että olihan se haikeeta kun kaikki Hobitti-leffatkin tuli katsottua. Sekin sellainen eräs päätös, yhden aikakauden loppu. Mutta minun onnekseni nyt Star Wars tulee jälleen, tosin vuosi vielä. Juuri kun ehdin jo miettiä, että mitäs sitten. Kyllä muisti on taas pitkä... Mutta sitä odotellessa olisi varmaan hyvä nuo Hobitti-leffat sitten hankkia. Potteritkin kaikki löytyy, niin miksi ei sitten tuota.

Joulu. Se oli hyvin erilainen, perinteistä poikeava, mutta minun yksi lempijouluistani. Siihen oli jotenkin hyvä ja turvallista päättää. Ja kyllä, minulla vuosi päättyy jouluun. Siitä on turva alkaa vastaan väitellä, niin se vain on päähän iskostunut.

Untitled

Kuitenkin tässä kun viimeistä osiota kirjoittelin, niin en voinut olla huomaamatta sitä, kuinka vuosi ikäänkuin parani loppua kohden. En sitten tiedä oikein oliko se vain oman asenteen ja ajattelun muutos, jonka tuon aiheutti. Kuitenkin onhan tässä ihan lohdullista huomata se, ettei se vuosi niin kamala ollutkaan. Paljon hyvää löytyi, paljon asioita joita haluan muistaa ja ikuistaa.
Minä kuulun niihin hölmöihin jotka ajattelevat, että uusi vuosi, uudet kujeet. Nyt lähteekin sitten vuosi 2015 käyntiin ja innolla odotan tätä vuotta. Mitä sitten se tuokaan tullessaan, otan kaiken avosylin vastaan. En mitään uuden vuoden lupauksia tee, mutta yhden asian voisin siinä rimaahipoen luvata. Lupaan nimittäin olla positiivisempi. Tai no, enemmänkin yrittää olla positiivisempi tai paremmin sanottuna suhtautua asioihin positiivisemmin. Pitää vain muistaa se, että asioilla on tapansa järjetyä. Niin se vain menee. Piste.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Flashback osa 2.

HUHTIKUU
Tuli muutos tähän tekniikan elämään, kun hommasin uuden läppärin. Edellisen kanssa pitkä taival tuli kuljettua, mutta oli uuden aika. Ja ai että, päivääkää en ole katunut. Tämä on vain puhdasta rakkautta ja huomaa kyllä, kuinka pidän tätä läppäriä kuin kukkaa kämmenellä. Tosin kävihän tälle tunarille niin, että oli kone tainnut minulla kaksiviikkoa olla, kun sitten tiputin sen. Enkä vain sirosti lattialle, vaan yläkerrasta olin tulossa ja eteisessä laatoitus aloitettu, mikä tarkoitti sitä, että lattiaan oli valettu betonia. No siihenhän somasti se sitten betonille tipahti, akku lensi ties kuinka kauan. Paniikissa sitten laitoin akun paikoilleen ja rukoilin että toimisi. Ja toiminut on. Huh.


Kuukauden sellainen "koskettava" hetki oli ehdottomasti junnu SM-pronssi. Kova työ palkittiin ja lukuisista loukkaantumisista huolimatta tytöt saavutti mitalipaikan. Ja oli se minun valmennus urani ensimmäinen arvokisa mitali kanssa.
Nyt on kuitenkin jäänyt vähemmälle tuon joukkueen valmennus, kun omat tytöt aloitti kilpailemisen. Mutta silti tärkeitä tytöt ovat ja kannustelen heitä kotisalilla sitten niin paljon kuin pystyn.

//Kuva: Instagram @iiitiis //

TOUKOKUU
 No itsekkäästi niin ensimmäisenä tulee mieleen tietenkin omat synttärit. Yksi pykälä saavutettu, kun ikää rapsahti se 20vuotta. Vanhus-sanaa kuulin vaikka kuinka paljon, osa vitsillä, osasta en edelleenkään ole aivan varma. Ikäkriisiä ollut, mutta nyt helpottaa. Eihän sitä vielä aikuinen ole, mutta ainakin lähempänä sitä.
Koska syntymäpäiväni on aina ollut siinä vapun tienoilla (vapun jälkeen heti), on niiden juhlinta aina ollut vähän sellaista pienimuotoista. Pitkään esim perheen kanssa juhlittiin nimenomaan vappuna syntymäpäiviäni. Sain kuitenkin täysin yllätyksenä juuri noilta vanhemmilta tytöiltä lahjan, joka on kyllä kultaakin kalliimpaa. Vaikka kännykkä vaihtuikin, niin kuori säilyy kyllä mukana koko loppu elämän. Ja kaverit veivät kaiken kukkuraksi vielä Hard Rock Cafeen syömään, joten vaikka viikko myöhässä, niin sitäkin tärkeämpää. Kun tosiaan en ole oikein ihmeellisyyksiin tottunut. Paitsi tulihan sitä järjestettyä "yllätys" kidnappaus minulle, kun 18 täytin. Ja 19vuotiaana oltiin Berliinissä, eli on ihan hyvin pärjätty ilman niitä megasynttäri-bileitäkin.

2014-05-05_02-47-23 2014-05-14_05-27-31

 Toukokuussa oli kyllä niin lämpimät säät joten kyllähän ne tässä hyvä nostaa esille. Varsinkin kun itse olen tällähetkellä vuorautuneena kahteen neuleeseen ja paksuun kaulaliinaan... Ja sittenhän oli sitä aivan säällittävää pääsykokeisiin lukua, kun tosiaan se motivaatio oli ottanut jo omaa lomaa aikoja sitten.
Käytiin pikkukoskella juhlistamassa Mimmun synttäreitä ja se jäänyt jotenkin mieleen. Ja ei, ei siksi että sankari oli melkein parituntia myöhässä ja nälkä oli tajuton, vaan jotenkin se huolettomuuden tunne, kesän alku. Kesällä kun minusta nimenomaan on parasta se, että vain istuskellaan ulkona ruokaa syöden hyvässä seurassa ja ei huolista tietoakaan. Aivan kuin olisi jossain omassa maailmassa.

Untitled 
//Kuva: Instagram @ jonnajanniina//

Omat ylppärijuhlat olivat kyllä kaksi muistettava/mainittava asia. Neljän vuoden opiskelut sain vihdoin päätökseen ja vaikka sinne todistukseen niitä floppeja mahtui, niin kyllähän niitä onnistumisiakin. Osasta ylitin itseni (kuten pitkän matikan M) ja osasta tuli sellainen riman alitus, että ei hyvää päivää. Päivä oli pitkä, uuvuttava ja minulle henkisesti raskas. Ei tullut sellaista oloa, että jep, uusiksi vaikka heti, mutta en silti siitäkään vaihtaisi hetkeäkään. Sillä aina on hyvää, vaikka vähän sitä pahaakin olisi. Hauska päivä johon mahtui niin itkua kuin naurua, mutta sellaistahan se on. Yhden etapin päätös.

yo1

KESÄKUU
Marjutin kanssa vietetty loma Kyproksella oli ehdottomasti sitä parasta ja mieleenjäänyt tuosta kesän ensimmäisestä kuukaudesta. Voi kun pääsisi vain sinne takaisin ja siihen huolettomuuteen. Silloin kun kaikki oli vain takana päin ja pystyi ajatella, no onhan tässä vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Niin nopeasti mennyt aika, huhhu. Siellä sitä loikoiltiin, käveltiin ja syötiin sekä mikä tärkeintä, akkuja latailtiin ja pää tyhjennettiin. Eli eiköhän tämä tarkoita sitä, että kesällä viimeistään pakko päästä lämpöön. Niin se vain on.

cy14l

 Ja mitä olisikaan kesäkuu ilman juhannusta? Juhannus vieteltiin tosin hyvin sateisissa tunnelmissa, mutta eihän se meitä estänyt. Grillattiin, syötiin ja pelattiin beer pongia. Naurua riitti ja ruokaa myös. Ei siis annettu huonon ilman haitata, vaan hyvinhän sitä juhannusta pystyi kerrostalossakin sisällä juhlia. Eihän se kuitenkaan sama asia ollut, kuin juhannuksen viettäminen mökillä tai ulkomailla.

23.6.2014c

HEINÄKUU
Silloin kyllä reissailtiin ympäri Suomea. Milloin oltiin Tampereella koulutuksessa ja milloin kavereiden kanssa Turussa roadtripillä. Tuntuu ettei heinäkuussa tullut oikein ollenkaan oltua aloillaan, mutta sitähän se lomailu on. Matkustelua. Tai ainakin minulle se sitä tarkoittaa ja vaikka ei ulkomaille matkaisikaan, niin kyllähän Suomessakin matkustelu on sellainen oma kokemuksensa.

Niin ja ehkä yksi minulle isoimmista asioista, sillä suoritin vihdoin 2vaiheen autokoulussa. Siis se oli sellainen pylväs taas minulle että ei mitään rajaa. Nyt se huoli on poissa ja tuli vielä sellainen hyvä fiilis siitä muutenkin. Tuo ajaminen kun ei ole ehkä se ihan minulle helpoin asia siinä mielessä, että harvoin sitä pääsen tekemään... Mutta tuli kyllä itsensä ylitettyä ja hyvä fiilis jäi käteen. Sehän se tärkeintä on.
 
13.7.2014g
21.7.2014f

 Kuukaus kuitenkin kului hyvin tiiviisti MM jalkapalloa seuratessa. Ja tuo kaikki huipentuikin siihen, että finaali oltiin katsomassa Helsingin Sport Academy:ssa. Ruoka hyvää, seura hyvää, fiilis hyvää ja oikea joukkue voitti. Vieläkin ärsyttävästi jaksan ylpeillä siitä, kuinka oikeaan olin osunut. Liian paljon taitaa olla jalkapallosta tietäviä kavereita, kun heille tykkään siitä aina muistutella. Hehhe...

23.7.2014g

ELOKUU
Kuukausi alkoikin sitten heti leireilyllä Kuortaneella. Minun ja Inksun tyttöjen ensimmäinen yöleiri. Ja kyllähän meitäkin vähän siinä jännitti. Hauskaa oli ja naurut saatiin kyllä aikaiseksi. Tuli sellainen lähentymis fiilis tyttöihin ja niinhän se vain on, leirit ja kaikki matkat kasvattavat sitä joukkuetta. Meilläkin oli näin, joten ei muuta kuin lisää leirejä! Tammikuussa jo tulossa itseasiassa.

Elokuuhun mahtui muutenkin vaikka mitä. Oli Kristan kanssa kaivarissa ihan huippu päivä, piti mennä ulkoleffaa katsomaan, mutta ilma oli sen verran viileää, että päätettiin jättää välistä. Silti oli hauskaa kävellä pitkin keskustaa illalla ja silloin kyllä mielestäni näkee Helsingin kauneimmillaan.
Oli paljon muuttoa ja muutosta elämään. Maijan ja Mikon tuparit (olen edelleenkin aivan ihastunut heidän asuntoonsa "hymiö sydänsilmillä") ja Marjutin muutto Turkuun. Marjutin muutosta olin aika no, kauhuissani, mutta hyvinhän tässä ollaan pärjätty. Onneksi OnniBussi kulkee kätevästi halvalla, niin pääsee häntä moikkaamaan.
Tähän kuukauteen kuului myös rapujuhlia, Jeren synttäreitä sekä ALS-icebucketchallenge. Lämpimät säät jatkuivat vain ja niin tuntui siltä, että kesä vain jatkuisi. Eikä se paha asia olisikaan, vaikka lumi ihan kivaa onkin.
5.8.2014c 10557466_10154427513565224_6078414539732678287_n 20.8.2014 20.8.2014c

 Siinä onkin sitten toinen osa takana ja yksi vielä edessä. Hui, kuinka paljon vuoteen oikeasti mahtuukaan. Tuntunut nimittäin oikeasti siltä, että enhän minä mitään ole tehnyt. Ai en vai? Nytkin pitänyt rajata vain muutamiin juttuihin ja silti tuntuu että paljon on. Positiivista huomata, että ihan hyvältähän tämä vuosi näyttää näyttävän...

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Flashback osa 1.

Ensimmäinen osio tästä melkein kuluneesta vuodesta 2014 siis tulossa. Kun aloin noita kuukauksien kohokohtia miettimään, niin tuntuivat jotenkin jo todella kaukaisilta. Vuosi mennyt aivan siivillä ja tämä taisi minulle toistaiseksi ainakin olla se vuosi, kun kasvoin ihmisenä eniten. Koin paljon kaikkea niin hyvää kuin huonoa, mutta mitään en haluaisi muuttaa. Kaikki vuoden kokemukset ovat kuitenkin tehneet minusta sen mikä nyt olen. Mutta sitten vain suoraan asiaan!

TAMMIKUU
Vaikka vuoden vaihtuminen tapahtuikin siinä vuosien välissä, lasken sen kuitenkin tähän vuoteen 2014. Kuitenkin onhan siinä kyse toisen vuoden päättymisestä ja seuraavan alusta.
Vieläkin, vaikka vuosi siitä onkin muistellaan sitä, kuinka mukaamme lähti olkinen possu ja baariin asti possukin tuli. Ikimuistoinen tarina, naurattaa vieläkin ja pieni possu seurannutkin meitä nyt muutamaan paikkaan ikäänkuin isomman korviikkeena. Saa nähdä mitä tänä vuonna yhtä randomia keksitään uudeksivuodeksi, mutta possu luvattiin toistaiseksi jättää rauhaan.


Toinen sellainen kuukauden kohokohta oli Marjutin tupla synttärit. Hän järjesti siis ensin äitinsä kotona itse, jonka jälkeen olisiko siinä viikko mennyt järjestimme hänelle Kristan vanhempien luona yllärisynttärit. Jotenkin kun sitä miettii, tajuaa kuinka paljon vuodessa ehtii tapahtua. Se on aika jännä, mutta niinhän se menee, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee.


HELMIKUU
Kirjoitukset alkoivat ja opiskelumotivaatio oli karannut jo kuukausia sitten. Muutenkin koko se koulunkäynti oli sellainen yksi vitsi, kyllä minä niillä tunneilla kävin, mutta kun oli se tunti tai pari päivässä, niin eihän siitä vain mitään tullut. No, eipä sille oikein enää mitään voi, mennyt mikä mennyt. Sen kuitenkin sanon kohtalotovereilleni, joilla on vielä mahdollisuus tehdä jotain. Pitäkää itsenne kiireisinä. Ei, se ei toimi, että olet kotona "lukemassa". Ei vain toimi, uskokaa minua. Minä en nimittäin uskonut...


Kuukauden kohokohta oli kyllä ehdottomasti tokat penkkarit! Oli aivan huippua, niin hauskaa aamusta iltaan. Kyllä sen vain jaksoi uudestaan fiilistellä, ei siitä mihinkään pääse. Joten jos vain mahdollistan, niin vetäkääs penkkarit tuplana. Eipä oikein muuta, eiköhän tuo sana
P E N K K A R I T kuvaa jo tarpeeksi.


MAALISKUU
Joka vuoden odotettu tv-valvominen, eli Oscar-Gaala. En ole edelleenkään sitä pystynyt kokonaan katsomaan, aina jossain välissä on uni tullut. Miten sitten tänä vuonna käykää, se jää nähtäväksi. Kovasti yritän ainakin jonkun kaverin saada kanssani katsomaan, yksin kun se hereillä oleminen on vaikeaa. Ja muutenkin onhan kivempi aina katsoa jonkun kanssa kuin yksin. Niin se vain on.
Toivottavasti ei vain tarvitsisi jännittää sitä, näytetäänkö gaalaa ylipäätänsä Suomessa, kuten viime vuonna joutui jännittämään. Sormet siis ristissä ja toivoen...


Myös ylppärit loppuivat jo maaliskuussa ja sitten olikin vain odotettavana tulokset ja tieto siitä olenko ylioppilas vai en. Kilpailukausi alkoi myös maaliskuussa ja minun sekä Inksun tytöt aloittivat kilpailemisen. Oli kyllä jännittävää ja tuntuu jotenkin hassulta, että siitä olisi vain vuosi. Ja toisaalta tuntuu siltä, että onko siitä jo vuosi? Tai ei nyt ihan vuotta, mutta kausi.

Maaliskuussa leikkasin myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan otsahiukset. Pidinkin niitä kuoseissa yllättävän pitkään (siis minulle), mutta toistaiseksi en ole sen perään haikaillut. Mutta silloin tuntui hyvältä ja siltä "itseltään". Näin sitä vain muututtaan, huomaamatta.


Siinä olikin sitten ensimmäinen osa, ainakin toinen osa tulossa ja voipi olla, että pistänkin vikat kuukaudet kahteen osaan, ettei mene liian pitkäksi. Eli huhtikuusta sitten jatketaan, nyt syömään kotitekoista jäätelöä uudella jäätelökoneella tehtynä ja sitten Netflixin katselua.

Pari leivontakirjaa ja muutama kauha

Nyt voikin varmaan sanoa, että joulu on ohitse. Ainakin minun osaltani vuoden 2014 joulu oli siinä ja katse käännetty kohti uuttavuotta. Meillä jouluruoatkin melkein syöty, kuusi nyt aina nököttää ties kuinka pitkää tuossa olohuoneessa. Eipä siis turhaa sitä joulua pitkittelemään, vuoden päästähän se kuitenkin uudestaan eteen tulee.

Lahjapostaus siis lahjoista joita perheeltäni ja sukulaisilta sain. Myös noilta jumppareilta lahjoja tuli yllätys paljon, mutta niitä en lähtenyt kuvailemaan, ovat lähinnä suklaata ja pari skumppapulloa. Mutta löytyy sieltä tosin muutamia kynttilöitäkin ja yhet pörrösukat!

27.12.2014

 Kuten näkyy, käytännöllisiä lahjoja. Määrä ei ole mikään päätähuimaiseva, mutta kuten äiti sanoi mielestäni hyvin tästä joulusta. Säästetään rahaa siihen, kun sitä oikeasti tarvitsee. Totta. Ja sitä paitsi sain lahjoja enemmän kuin olin edes osannut olettaa. Joten plussaa sekin. Itse nimittäin jännitin aikalailla vanhempien reaktiota minun ja veljeni lahjasta. Oltiin nimittäin hommattu heille 300e lahjakortti Aurinkomatkoille. Olivat kyllä yllättyneitä ja herkistelyksihän se meno oli siinä jo melkein menossa. Siinä kyllä taas huomasi sen kuinka paljon asiat muuttuneet. On se antamisen ilo vain niin korvaamatonta.

27.12.2014a

 Serkut olivat tavalliseen tapaan tehneet vähän herkkuja itse. Pakko oli näistä napata kyllä kuva ja odotan innolla maistamista. Vähän kyllä tuo chili jännittää, mitä tämän vuoden satsissa on, mutta maistaahan sitä täytyy. Hyvä kun edellisessä postauksessa juuri sanoin, että olen makeiden suhteen nirso. Suklaa ei kuulu siis tähän...

27.12.2014d

 Veljeltä sain täysin yllätykset. Vähän kyllä liian helposti sai minut yllättymään, täytyy alkaa nyt ensi vuodeksi skarppaamaan. Kun minun juttu nyt on se, että olen vaikeasti yllätettävissä!
Mutta siis häneltä sain muumi-kulhon, muki minulla tuosta vastaavasta "teemasta" jo onkin. Aika hyvin oli veli muistanut, siis kun oikeasti rehellisesti hänellekin sanonut, että ei ole mikään kummoinen lahjojen ostaja. Mutta ehkä hänkin tässä oppii pikkuhiljaa, lupaavalta ainakin näyttää! Sain myös paperiveitsen, joka tuossa ensimmäisessä kuvassa vilahtaa, mutta en muistanut siitä ottaa kuvaa ja paremmassa säilössä on jo. Pisti kyllä veli tänä vuonna parastaan, ehdottomasti.

27.12.2014c 27.12.2014b

 Vanhemmilta sitten sainkin tuollaisia desing-kauhoja, vai miksi noita nyt voi kutsua. Jotain tämän tyyppistä heiltä olin odottanut ja innoissai kyllä tuosta lahjasta olin. Alkaa olla kaikki keittiö tarvittavat kattiloita vaille valmiita pian, tai ainakin sillä mallilla, että kehtaisi muuttaa.
En ole pakettia sen kummemmin availlut, mutta menevät nähtävästi vielä pieneenkin tilaan, kun kaikki saa tuollein päällekäin. Sopii loistavasti, mitä pienempään tilaan saa, sen parempi. Nyt vain niitä kokkailu hetkiä odotellessa sitten tulevaisuudessa omassa asunnossa.
Sain myös vanhemmilta tuon Kinuskikissan leivontakirjan. Sen saannista tiesin, sillä olin ihan suoraan heille siitä sanonut ja äiti vielä varmistanut, että on varmasti tuo. Tuo toinen leivontakirja on taas kummeiltani, joka oli pienoinen yllätys. Huom pienoinen. Meillä nimittäin kummitädin kanssa tapana mennä yhdessä "shoppailu-reissulle", joka on joululahja minulle. Nyt saatiin yhteinen aikakin melko nopeasti löydettyä, harvinaista, mutta mukavaa. Heiltä siis sain tuon kirjan, johon en sen enempään ole ehtinyt syventyä. Lahjat nimittäin ovat kaikki tuossa pöydällä ylppäri lahjojen vieressä... sosoo minua.
Tykkään muuten lukea reseptejä varsinkin leivontaan, mieluummin kirjoista kuin netistä. Jotenkin tuntuu paljon "aidommalta" lueskella niitä kirjoista, siihen sukupolveen minä ainakin vielä kuulun. Kyllähän niitä reseptejä tulee netistä etsittyä, en sitä sano, mutta kyllä kirjoja ei mikään voita. Odotankin tässä että saan aikaa niin, että pääsee leipomaan ja kunnolla testailemaan noita reseptejä!

Tässä siis tämän vuoden saldo ja näiden lisäksi siis tosiaan rahaa tuli myös, mutta turha niitä on kuvailla. Nyt sitten odottaa vain uusivuosi, joten varmaan seuraavat ppostaukset tulevat olemaan katsaus tähän melkein päättyneeseen vuoteen 2014. Lomaa vielä jäljellä, joten jos hyvin käy, niin palaillaan huomisen puolella!

torstai 25. joulukuuta 2014

Aattoilua

Joulu osittain takana, masu aivan täynnä edelleenkin eilisestä ja lahjat avattu. Päivä oli kyllä pitkä, mutta tapahtuma täytteinen. Mutta vielä pieni paluu päivää ennen aattoa, eli 23.12. Se tuli vietettyä tienpäällä matkalla Turkuun mummia meille jouluksi hakemaan. Sää oli kyllä melko viileä, mutta onneksi suurinosa matkasta tuli lämpimän auton sisällä istuttua.

Untitled Untitled

 Matkalla käytiin vaarin haudalla. Paljon oli jo kynttilöitä pienelle Kuusiskon hautausmaalle tuotu. Näyttivät kyllä kauniilta siinä loistaessa. Vähän alkoi jo pimentyä, mutta kyllä noiden kynttilöiden valo lämmitti itseäkin. Ei tuntunut läheskään niin kylmältä, mitä varmasti oikeasti oli.
Mutta ai että sitä lumen määrää! Huhhu, kun sitä oli vain hujauksessa tullut niin paljon. Ja jatkoihan sen lumen sataminen vielä aattonakin. Ja sitä kyllä satoi...

Untitled Untitled

 ABC:llä käytiin siinä pitkän päivän takia syömässä matkalla. Siinä taas nähtiin, kuinka vaikeaa on päättää mitä sitä söisi. Siis oikeasti, miten se voi olla niin vaikeaa? Olin sinne ajaessa päättänyt, että lehtipihvin otan, mutta sitten kun siinä niitä ruokia luki, niin tuli vain päätöksen teko vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Sai isä siinä karjaista, että päätä jo. No, sitten vain sama kuin veljellä, ettei ruokakateus iske. Hyvä päätös oli, sillä ranuja sain vihdoin. Sitä nautintoa, kun on jotain tehnyt niin pitkää mieli. Nami!
Vielä käväistiin Salossakin hautausmaalla. Oli jo aivan pimeää, mutta jälleen kerran kynttilän valot sekä kauniit kuuset lämmitti. Kuvia yritettiin ottaa, mutta ei niistä kyllä sitä oikeaa kuvaa millään saanut. Varsinkin kun kuvasi sellaista mäkeä alas, jossa näkyi lukuisia hautakynttilöitä ja niiden loiste pimeydessä.

Untitled Untitled

 Kotona sitten odottikin läjä pipareita ja koottava piparkakkutalo. Vuotuisan perinteenomaisesti piparkakkutalo koottiin, tosin tänä vuonna hoidinkin sitten itse koko höskän. Yleensä ollaan veljen kanssa yhdessä tehty, mutta tänä vuonna sitten teinkin ihan itse. Kokoominen kuitenkin tehtiin äidin kanssa yhdessä, minä ja sulasokeri ollaan sellainen katastrofi, ettei mitään rajaa. Olisin varmaan polttanut koko käteni tossa touhussa.
Toistaiseksi talo vielä pystyssä. Muutaman kerran on käynyt niin, että talo hajonnut yöllä. Siksi aina sellainen jännitys, kun herää, että onkohan talo vielä pystyssä. Meillä nimittäin perheellä perinne, että piparkakkutalo syödään vasta uuden vuoden jälkeen. Mistä lie sekin perinne meille tullut, mutta perinne kuin perinne.

Aatto olikin sitten menoa täynnä. Aamulla lähdettiin hautoja kiertelemään täällä Helsingin päässä. Kerrankin haudat löytyi sujakasti ja hyvä niin, sillä ai että sitä lunta tuli. Huhhu! Meni ihan hiukset jäähän tuosta edestä, kun olin vain korvalaput mukaan otttanut. Onneksi kaksi OnePieceä päällekkäin piti muuten hyvin lämpimänä. Ovat kyllä aivan must juttu minulle kun kyse lämpimänä pitämisestä.

Untitled 25.12.2014 Untitled

Hautojen käynnin jälkeen oli riisipuuron aika. Teki kyllä hyvää, sillä nälkä oli suuri. Mutta aika väsynyt sitä taisin olla, sillä tulikin sitten parisen tuntia nukuttua. Hupsista... Uni teki kyllä hyvää, mutta menihän siinä vähän päivää ohitse. Ei se kuitenkaan niinkään haitannut, sillä joulu meni rennosti perheen ja mummin kanssa. Ehkä yksi parhaista jouluista juuri sen takia, oli vain niin rauhallista. Jotenkin jouluna tottunut sellaiseen härdelliin, mutta nyt oli aivan toinen. Niin paljon parempi ja huomasi, että muutkin jotenkin nauttivat enemmän.

PC240397
Untitled

 Ai, että sitä ruokaa olin odottanut. Vähän huono ehkä, kun yhdistää nälän siihen vielä sillä ahmaisin kyllä itse aivan ähkyyn. Pitäisi syödä silleen hitaasti ja rauhallisesti, niin saisi paljon paremmin syötyä, mutta ei. Ei se vain toimi.
Ihan omia lemppareita on kyllä rosolli ja mäti. Niitä syön ja syön. Nyt oli myös äiti tehnyt poropullia jotka oli kyllä ihan taivaallisia. Nam, tulee oikein kuolaa suusta kun vain miettii. Niin hyviä että. Ja hyvä niin, sillä niitähän tässä sitten syödäänkin jonkin aikaa, että kaapit tyhjenisi.
Serkku oli tuonut Palestiinasta vähän herkkuja meille. Minä superskeptinen ja kaiken makean suhteen nirso jätin välistä. Muut kyllä maistoivat...

Untitled

 Aatto siis rauhaisasti vietetty, tänään mennäänkin ihan leväten ja huomenna Tapanina äidin vanhemmat, sisko ja veli perheineen tulevat meille kahvittelemaan. Vielä hyvää joulua kaikille rakkaille ympäri maailmaa ja kuten instagramiin jo kirjoitin, pysykää elossa.
Palailen tänne varmaankin sitten vasta Tapaninpäivän jälkeen päivittelemään. Nyt nautiskelua ruoasta ja leffoista veljen kanssa.

maanantai 22. joulukuuta 2014

What I want...

Alkoihan tässä nyt vähän sitä joulufiilistäkin pikkuhiljaa tulla. Varmaankin juuri se, kun lahjoja antaa toisille, paketoi ja sitten kun niitä lahjoja nyt alkaa pyöriä ympäriinsä. Myös Aleksanterinkadun jouluvalojen näkeminen näin joulun alla on kyllä oma näkynsä. Mutta varmaan tuo lumi joka tänne etelään saapui, toi sitä joulua minullekin.

Lauantaina kun olin leffasta kotiin tulossa, odottelin siinä bussia. Kello oli siinä puoli yksi ja ihmisiä oli menossa baareihin, osa jo takaisin kotiin. Kuuntelin siinä musiikkia ja spotifysta alkoi soida Lana Del Rayn Once Upon a Dream. Samassa alkoi sataa luntaa, ei myräkkänä, vaan silleen hennosti. Päällä oli uusi tekoturkistakki ja tuo koko hetki kesti tasan vain biisin verran. Niin kornilta kuin vain mahdollisesti voikaan kuullostaa, niin tuo hetki oli jotenkin sellainen elokuvamaisen taianomainen. Ja silloin se joulufiilis jotenkin tuli. Siinä, sen kolmen minuutin aikana.
 

Siitä sitten inspiroimana tulee ensimmäinen kunnolla jouluinen postaus lahjoista. En oikein ole tänä vuonna toivonut mitään ja muutenkin lahjojen saannin merkitys on paljon muuttunut. Ennen se oli niin tärkeää lapsena, oli aivan mahdotonta pysyä paikoillaan ja odottaa iltaan jolloin lahjat sai avata. Nykyään se on enemmänkin se ruoka mitä minä odotan ja ruokapöydän ääressä se joulu tuleekin nykyään vietettyä. Silti on muutamia asioita joita haluaisin joskus omistaa, tiedän, etten tule niitä tänä jouluna saamaan. Osa lahjoista on sellaisia, joiden saamisesta edes joskus yllättyisin suunnattomasti.
Olen nyt listannut lahjoja jotka ovat niitä "kalliitta" ja vaikeampia saada. Ovat enemmänkin sellaisia haaveilulahjoja. Toisessa on taas niitä realistisempia lahjoja joita toivoisin. Kuitenkin molemmissa lahjakollaaseissa yhteistä se, että ne varmasti jossain vaiheessa elämääni tulen hankkimaan. Joko nyt tai tulevaisuudessa.

Xmas high

//1.Kitchen Aid 2.Polaroid-kamera 3.UGG-kengät 4."Who cares Im already late"-kello 5.Chanel Classic flap bag//

Tuon Kitchen Aid-koneen perään olenkin tässä jo hyvän tovin haikaillut. Ylppärilahja rahoista meinasin sen ostaa, mutta ulkomaille oli päästävä, joten ne rahat sitten menikin siihen. Mutta enköhän tuon saa hankittua sitten omaan kämppää ajallaan, kyllä niin hyvä kapistus kyseessä on.

Hehe, tuo kello on itseasiassa sellainen, jonka Instagramista bongasin. Olin aivan pakkomielteinen, kun kyseistä nettisivua etsiskelin ja helpotus oli suuri, kun viimein tuon sivun löysin. Mutta sitten tuliki se ainainen mutkamatkaan. Luottokortti. En ihan oikeasti ymmärrä, miksi joka ikinen asia pitää sillä luottokortilla maksaa? Joten tässä sitä sitten pohdiskelen ja mietin, että miten kyseisen kellon saisin...

UGG:it nyt varmasti tulen tässä talven aikana itse hankkimaan, edelliset on kyllä jo niin hautaa vaille valmiita. Mutta en kyllä pahitteeksi pistäisi, jos lahjaksi saisin. Epäilen kyllä kovasti, joten joulun jälkeen taidankin suunnata UGG ostoksille.
 
Xmas low

//1.Yökkäri-shortsit 2.Matkalaturi 3.Baby Lips-huulirasvoja 4.Lahjakortteja 5.Muumi-mukeja 6.Oreooita (emoji jolla sydänsilmät) 7.Urheiluvaatteita//

Aika peruslahjoja kuitenkin eniten toivon. Tuo matkalaturi varsinkin olisi aika tervetullut, sillä sille on nyt jo hyvin monesti ollut käyttöä. Niin kätevä olisi, kun on pieni ja lataa sitten siinä kännykkää samalla. Muutenkin tuntuu jotenkin niin hassulta, kun nykyään kantelee laturia joka paikkaan. On tämä iPhone sentään paljon parempi, kuin samsung, akku kestää huomattavasti pidempää mutta silti. Ei sitä ennen tarvinnut laturia kanniskella paikasta toiseen.

Huulirasvoja nyt tarvitsen aina, kun hävitän niitä sellaisella tahdilla, että huhhu. Siis tälläkin hetkellä pöydällä kolme huulirasvaa, mutta muistan vielä kuin viikko sitten ei ollut yhtäkään. Jostain ne jotenkin sitten löytyy ja sitten taas yhdessä häviää. Salaliitto sanon minä...

Nuo Nike:n urheilurintsikat... Ne löysin Köpiksessä ollessani, mutta en ostanut. Oi, miksi? Kyllä, edelleenkin kaduttaa, sillä en ole löytänyt sopivan kokoisia mistään täältä Suomesta. Netistä voisin toki tilata, mutta sitten taas toisaalta en jotenkin ole niitä sieltäkään löytänyt. Toivoisin vielä, että astelisisivat eteen ja näin olisin kyllä yksi onnellinen tyttö. Voi sitä materialismi rakkauden määrää, jota välillä koen. Ei ihan hyväksi tilille...

Siinä se sitten olikin, nyt on sitä joulufiilikseen ainakin jollain tasolla päästy. En kyllä usko, että tätä parempaan joulufiilikseen tulen pääsemään. Ei ihan ole minun juttu tällaiset isot pyhät. Eivät olleet lapsena, eivätkä edelleenkään ole. Ruokaa kuitenkin odotan ja sitä kuusen tuoksua.