Onnea Riikka ja Iida!

Ylppärit ja itsenäisyyspäivä on nyt takana päin ja kuva saldo melko säälittävä, ei edes uusista valmistuneista ole kuvaa. Mutta niin siinä vain jotenkin tuppaa käymään, että ei niit kuvia vain tule räpsittyä. Mutta ei se mitään, kertoo ainakin sen että on ollut jtn muutakin tekemistä. Kuten esim vaikka syöminen...

Perjantai meni kokonaan täysin ylppäririennoissa. Onneksi kuitenkin vähällä selvittiin, kun vain kahdet juhlat oli ja vielä autokin käytössä. Inksu kuskina päästiin kätevästi joka paikkaan, eikä niitä julkisia tarvinnut stressailla. Ja olihan se kivempi siellä auton sisällä muutenkin istuskella, kun ne juhlatamineet päällä jossain juoksennelle, sääkin sellainen epämiellyttävä.

Eli kuvat koostuneet pääasiassa pärstöistä, sekä sitten myöhemmin illalla julkaisukelvottommista kuvista. Mm. meikäläinen löytyy kuusen alta lahjapakettina. Jälleen kerran loistava älynväläys, kun pistetään vanhojen joukkuelaisten viisaat päät yhteen.
Ylhäällä oleva kuva on osoitus hienoista paketointi taidoistani. Ostettiin molemmille hemmottelu lahjat, vähän skumppaa, suklaata ja sitten kasvonaamioita sun muuta. Tulevat varmasti molemmilla ihan käyttöön ainakin jossain määrin, kun töitä tekevät ihan kiitettäväsi.

//Kaulakoru: Inksulta lainattu / Bleiseri: Zara / Haalari: Gina Tricot / Laukku: Stockmann / Käsikoru: Snö//

Kiireessä sai nopean kuvan itsestään otettua, mutta siis varmasti jokainen, joka on kokenut juhlahumun ja unohtanut sen kameran kotiin sekä kännykän laukkuun voi samaistua tähän kuvien vähyyteen. Ja nyt talvella se valo on kyllä aika haasteellinen, sen huomasin ihan siinä jo kun lahjaa autossa pakkailin. Muutenkin päivä alkoi jo tuntua pitkältä vaikka vasta toisiin juhliin oltiin menossa, kun ulkona jo aivan pimeää. Hei haloo, kello on vasta 17.00 ja tuntuu kuin olisi aika mennä nukkumaan. Sitä lunta odotellessa, että saataisiin vähän valoa...

 Tuli kyllä sekin taas todettua, että pitäisi syödä tuollaisina päivinä oikeasti kunnolla jotain. Vaikka siellä ylppäreissä sitä ruokaa on tarjolla ja vielä hyvää sellaista, niin ei sitä a) kehtaa alkaa santsata b) ei se ruoka ole yleensä sellaista ruoka ruokaa ja c) tuo päivä on vain oikeasti niin pitkä. Koska siinä sitten illalla kun molemmat ylppärit oli pulkassa ja matkalla oltiin Ainolle, niin olihan siinä vatsa ihan nälissään. Ja sittenhän siinä kaupassa ostetaan sipsipussi ja dippi. Jep, näillä eletään...

Ilta menikin siinä Ainolla, jatkettiin Kaivohuoneelle juhlistamaan meidän sankareita.  Ihan huippu ilta sai tosin vähän karun päätöksen, kun narikasta menin tavaroita hakemaan, niin eipä ollut enää minun karvaliivi siinä tavaroissa. Kävihän se narikkamies siellä katselemassa, mutta tuli takaisin tyhjinkäsin sanoen vain, että täällä on vielä niin paljon tavaraa. Sitten siinä kysäisin, että no mitäs nyt, niin sanoi vain että soita huomenna. Itsenäisyyspäivä tietenkin sekoitti tätä soittamista, kun maanantaina vasta seuraavan kerran soittaminen mahdollista. Toivon vain niin, että liivi löytyisi, en sen rahan takia, vaan ihan sen takia, koska tiedän, ettei niitä enää myydä. Peukut siis pystyssä huomiselle...

Kuitenkin vielä kerran onnea Riikalle ja Iidalle! 
(sekä muille valmistuneille)

Itsenäisyyspäivästä minulla ei ollut yhtään kuvaa. Lyhyesti kuitekin kokoonnuttiin meillä, syötiin tortilloja ja joulutorttuja sekä aikaa vietettiin. Itsellä kamalat univelat painoi kyllä päälle ja normaalia hiljaisempana oltiin, mutta teki se ehkä ihan hyvää välillä olla vain hiljaa, eikä papatella koko ajan. Vaihtelua ainakin minun normaaliin elämään, papupata kun olen.

Kohta tästä kiirehdin töihin ja ilta menee varmaan joko New Girl:iä katsellessa (johon olen aivan hurahtanut, kaksi tuottaria jo mennyt ihan vauhdilla ja kolmas alkamassa) tai Frendejä. Ja aivan varmasti syön siinä samassa yhden joulutortun ja saatanpi glögiäkin keitellä.