sunnuntai 31. tammikuuta 2016

tammikuun kooste


31.1.2016

Tammikun viimeinen päivä starttaakin jo tänään ja mikä sen parempi päivä valikoituikin tuoksi päiväksi kuin sunnuntai? Ihana nukkua pitkään, herätä rauhassa ja syödä aamiaista sängyssä. Parasta, aikaa jota arvostan varmasti eniten. Ja sitten huomaakin että on töihin kamala kiire ja tulee sinkoiltua joka paikkaan. No, sellaista se minun elämäni on. Viimeistä päivää tosiaan viedään ja mikäs sen parempaa kuin vähän laittaa asioita ylös mitä tässä kuussa on oikein tapahtunut. Aamulla tämä ajatus pilkahti päähäni, joten annetaan mennä!

Heti vuoden vaihtumisen jälkeen tuli vietettyä kaksi ihan huippu iltaa. Niitä tuli kyllä kaivattua sillä vuoden vaihtuminen on aina minulle ollut jotenkin todella rankkaa-aikaa.♦

♦ Ensimmäinen viikonloppu tulikin vietettyä Jyväskylässä kovissa pakkasissa. Jumppaviikonloppu, joka oli kyllä todella mukava ja tuli aivan oikeaan aikaan. Sai vähän sitä irtiottoa siitä omasta elämästä.♦

♦ Koulu alkoi ja oikein urakalla alkoikin. Projekteja projektien perään, mutta ai että on kyllä kivaa! Milloin tämä kouluinnostus laantuu, sitä odotellaan taas...♦

♦ Elämä tässä pikku hiljaa on saanut taas uutta käännöstä. Muutoksia tulossa, mutta kuitenkin on muistettava, että hiljaa hyvä tulee. Ainakin tällaisen kärsimättömän tapauksen on ihan hyvä toitottaa sitä itselleen aina välillä.♦

♦ Tuli löydettyä ihan huippu sarja, jota ollaan nyt Inkan kanssa koluttu ihan taukoamatta. Aina kun vain on mahdollisuus niin HBO päälle ja sieltä Hit the Floor pyörimään. Niin koukuttava sarja, että huhhu. Aivan loistava, pitkästä aikaa ei tällaista sarjaa ole kyllä ollut jossa elää ihan täysillä mukana.♦


♦ Löysin aivan täydelliset kengät, joita on aivan mahdotonta saada mielestä. Harmi vain kun ei niitä enää myydä. Niin, harmi. Kuitenkin ehkä ihanimmat kengät mitä olen ikinä nähnyt.♦

♦ Teetä on kulunut kuin viimeistä päivää. On Pepsi Maxit ja omenamehut vaihdettu siihen kokonaan. Halvemmaksihan se myös tulee, kun yksi paketti nyt loppujen lopuksi riittää aikas pitkälle.♦

♦ Löysin vihdoin ja viimein täydellisen meikkivoiteen. Siis mitä nyt minä kerran kuussa satun special tapauksissa meikkaamaan, mutta kuitenkin. Eihän siihen mennyt kuin se 21 vuotta sen etsimisessä, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!♦

Melkein ehdittiin jo siirtyä helmikuun puolelle tätä kirjoittaessa. Kuitenkin sain kun sainkin tehtyä ihan ajallaan, vaikka vähän tuo Hit the Floor tuossa vieressä tätä hidastikin. Nyt koneen läppä kiinni ja vielä yksi jakso, sitten nukkumaan. Huomenna onkin ihana päivä, vapaapäivä. Se menee ripsihuollossa, salilla ja noh yllätys yllätys koulu juttuja tehden...

torstai 28. tammikuuta 2016

Rusettipää


27.1.2016e 27.1.2016a 27.1.2016b 27.1.2016c 27.1.2016d

Hui, onpa sitä tullut oltua "hieman" väsynyt, kun nyt on kahtena edellisenä aamuna tullut nukuttua sinne puoleen päivään asti. Akkuja on nyt saanut hyvin latailla, sillä koulussa elellää etäopiskelun aikoja. Tosin tehtävien määrä on sen verran päätä huimaava, että mieluummin kyllä olisin siellä koulussa. Mutta minkäs sille voi, tehtävät täytyy tehdä. On sitä onneksi ehditty EA-korttikin tämän viikon aikana saamaan, joten enää ei huolta, elvytys hoituu. No ei nyt ihan, mutta silti kyllä tuo vain on tärkeä asia osata. Koskaan sitä ei voi tietää, kun tulee tarpeeseen. Toivottavasti ei ikinä...

Palaillaan vähän viime viikkoon, kun sieltä jäi kuulumiset melkein kokonaan kertomatta. Tuli keskityttyä kaikkeen muuhun nimittäin silloin. Perjantaina meille tulikin liuta ihmisiä vaihteeksi. Kaksitoista teini-ikäistä tyttöä täytti talon yökyläilyn merkeissä ja ai että oli kyllä hauskaa! Syötiin, tosin ruoka katosi pöydältä niin nopeasti, että hyvä kun tällainen vanhus ehti edes mukaan. Pelailtiin monopolia ja lauleskeltiin karaokea. Voitte varmaankin kuvitella millainen tämä kämppä oli aamulla kun lähdettiin Inkan kanssa töihin? No, kertokaa se sotku sitten vielä ainakin muutaman kerran, niin oikeassa ollaan. Siispä kun töistä menin käymään porukoilla ja sitten sieltä viimein pääsin kotiin, hengitin syvää ennen kuin avasin oven. Ja mitä ihmettä?! Olivat tytöt siivonneet ja ai että sitä pystyi vain hymyillä. Ruokaakin oliva laittaneet joten kädet vain ilmaan ja hallelujah!

No on sitä pari kuvaa ehditty itsestäkin otella.. Ais paljon odottelen tuota kunnon kevättä, kun aloin jo kotona fiilistelemään lippiksen kanssa. Voisin kyllä hyvin ostaa tuon kaveriksi uuden, se on nimittäin kärsinyt omia kolhujaan jo tarpeeksi. Tullut tässä muuten myös vähän mietiskeltyä noita hiuksia... Miettikää vain kuinka monesti olen saksien kanssa seissyt peilin ääressä? Monesti... Lyhyissä hiuksissa on vain se huonopuoli, että jossain vaiheessa niistä haluaa pitkät. Ja sitten pitää vain odottaa. Jaksanko minä odottaa? No, hyvin harvoin. Varmasti kyllä jossain vaiheessa tulee se mitta täyteen ja sitten tehdään jotain. Sitä siis odotellaan tässä jännityksellä itsekin. Nyt kuitenkin olen tyytynyt näihin pitkiin ja pitkästä aikaa pistin ne rusetillekin.

Teetä on viimeisen kuukauden aikana mennyt alas enemmän kuin varmaan koko elinaikanani. Sitä tulee juotua oikein antaumuksella ja meiltähän löytyykin teetä melkein joka lähtöö. Kannattaa nimittäin muistaa että täällä asuu kaksi ihmistä, ei nelihenkinen perhe... Omia suosikkeja on kyllä ehdottomasti nuo Clipperin teet. Kokeiluun otettiin tuo Citrus-tee ja on muuten hyvää! Ja sellainenkin asia vielä teistä, minähän niitä olen aina lipittänyt maidon kanssa. Nykyään ei todellakaan! Meneeköhän samaan kastiin viinien kanssa, kun sitä vain tarpeeksi juo, niin alkaa kyllä maistua... Tai kun löytää ne oikeat maut..? Viineistä kun en tykkää ja onhan se vähän sellainen asia, että välillä toivoisin pitäväni. Kuinkahan kauan sitä nimittäin voi ravintolassa tilailla limua viinin sijaan..?

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kevät täältä tullaan (melkein ainakin)


Missguided
Nelly


 Voiko jo nyt alkaa fiilistelemään kevättä vaikka ollaankin vasta tammikuussa? Minun mielestäni ainakin voi ja onhan tässä jo laitettu nahkatakkikin päälle. Tosin luvattu vesisade ei oikein innosta sekä muutenkin tämä sään vaihteluhan on vain todiste siitä, ettei ihan hyvin maapallolla mene. Kuitenkin ikävät aatteet nyt syrjään ja sitä kevään fiilistelyä!  Minulle kevät on oikeasti ehkä sitä parasta vuoden aikaa, ainakin pukeutumisen suhteen. Ja no muutenkin onhan se kevät vain aika huisia aikaa, vaikka omalla kohdallani se on myös sitä stressaavinta aikaa... Jaarittelut työnnetään nyt kuitenkin sohvan alle ja keskitytään siihen itse aiheeseen!

Olen vasta viime vuosina löytänyt sen ihan oman tyylini. Tai no ainahan se oma tyyli on ollut, mutta nyt olen vasta jotenkin löytänyt sellaisen tyylin jossa koen itseni täysin kokonaiseksi. Kynnet vielä kun saisin kasvattaa takaisin, niin vola! Se on kuitenkin sitten vasta kesän aikaa, joten toistaiseksi tyydytään lyhyihin kynsiin joita sitten viikonloppuisin lakkailen. Tyylistä pistän tulemaan vähän enemmän lisää, mutta sitä ennen tuolla olisi pieni tehtävä, joka odottaa tekemistä. Nimittäin vaatekaapin suursiivous. Kaikki vanha ja "ei minulle sopiva" pois ja uudet sisään. Postausta siis aiheesta tulossa, mutta kaikki ajallaan.

Ensimmäisessä kollaasissa on muutamia vaatteita, joita bongailin uudelta ihan lemppari sivustolta eli Missguided. Suosittelen kyllä käymään tuolla sivustolla, mutta varautumaan siihen, että joka kerta löytyy vain ihanempia ja ihanempia vaatteita. Joten aikamoinen shoppailu himo tuolla sivustolla kyllä kasvaa. Voisin melkeinpä jokaisen vaatteen sieltä napata kaappiini, mutta nyt tyydyttiin noihin kuuteen, joita ei nyt meinaa millään saada mielestä pois. Arvatkaa vain kuinka paljon tässä tulee taisteltua sitä vastaan, etten noita klikkaisi ostoskoriin. Aika paljon nimittäin. Pitää kuitenkin jäädä toistaiseksi vain kuolailemaan noita tänne ruudun taakse. Ja sama pätee noihin Nellyn vaatteisiin.. Voi minua, miksi oikein meninkään tuonnekin eksymään..? Sieltä löytyy hyvin laaja värikirjo. No ei, mutta musta on vain niin tyylikäs ja sopii kaikkeen. Noista eniten kyllä himottaisi ostaa tuo Niken musta huppari. Voi, että tuollaista vain kaipailisin niin paljon nytkin päälleni. Koska vaikka luulisi, että urheiluvaatteita löytyy niin monesti joudun toteamaan, että eipä löydy! Ne vain ovat niin kalliita että oikein itkettää.

Mutta nyt on pakko sulkea koko kone ja nauttia tästä vapaapäivästä. Maanantait on niitä parhaita, mutta kyllä eilen tuli huomattua sunnuntain olevan hyvällä kakkospaikalla. Eilen tuli kyllä todettua, että kaipailisin tosiaan sellaista kokonaan vapaapäivää olevaa päivää. Siis sellaista että voi koko päivän olla yöpuvussa, nukkua niin pitkää kuin haluaa, eikä tarvitse miettiä minnekään menemistä.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

tammikuu


20.1.2016 20.1.2016a 20.1.2016b 20.1.2016c

Mites sitten ne kuulumiset? No hyvinhän täällä menee, tosin flunssa on vaihteeksi saanut otteen ja ei oikei meinaa hellittää. Siispä on elämää pitänyt vähän rauhoitella ja teetä litkiä kurkusta alas kuin viimeistä päivää. Alkaa kuitenkin tuntua jo siltä, että voiton puolella ollaan, joten eiköhän pian taas lähde elämä takaisin hollilleen.

Koulussa ollaan tehty vaikka mitä ja kyllä nyt on pakko sanoa, että aika hyvissä ympäristöissä olellaan. On niin hyviä juttuja tehty, että tekee henkisesti tiukkaa pitää näppejä niistä kaikista herkuista erossa. Hyvin ollaan selvitty, mutta veikkailen että kovat ajat ovat vasta edessä päin... Ainakin nuo macaronssit veivät sydämmeni aivan kokonaa, onneksi ovat tilaustuotetta, niin vain rikki menneet olivat syömäkelpoisia.

Ja oi kyllä, talvi on todellakin täällä. Tuntuu että tuolla ulkona liikuskelee sellainen oikein pinkeä michelin ukko ympäriinsä. Onneksi nyt tilanne on jokaisella sama, niin eipä erotu joukosta. Tosin tänään näin koulusta tullessani tytön jolla oli hyvin lyhyt hame ja jalat aivan paljaina. Tuli siinä itselle kylmä pelkästään tuota ajatellessa. Kyllä näköjään jotkut vain voivat, itse en todellakaan. Täällä on nimittäin kotonakin ihan vilpoinen ilma, neuleet ja huivit olleet kovassa käytössä. Silti on pakko myöntää, että onhan nuo talvimaiset aika kauniita. Varsinkin kun aurinkokin on tässä meitä ehtinyt tulla tervehtimään aina välillä.

Nyt kuitenkin kone kiinni, hyvät yöt ja viikon viimeisiä aletaan jo viemään. Ensiviikolla koulussa onkin etäopiskelua, joten koneen ääressä varmasti tullaan aika hyvin olemaan.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Adidas ♥ me

Oi mikä ihana sunnuntai! Mikäs tässä on syödä aamupalaa sängyssä, kone sylissä ja muutenkin hyvät unet takana. Hyvin pitkästä pitkästä aikaa sunnuntai aamut kuuluvat niihin harvoihin vapaisiin hetkiin. Ja se kyllä tuntuu ihanalta, nukkua ilman herätyskelloa. Nämä näitä arjen pienen pieniä iloja, jotka on kyllä sanoisinko melkeinpä korvaamattomia. Kauan oli sunnuntai aamut töitä täynnä, mutta nyt onkin se ainakin toistaiseksi takana. Katsotaan tosin, miten tässä nyt sitten käy, sillä jotenkin tapana on ollut saada nuo vapaat hetketkin jotenkin kummallisesti täytettyä... Lisää tunteja minun viikkooni kaipaillaan, kiitos!

No niin, alku lätinät taakseen ja itse asiaan, nimittäin ei ole sitten noiden Niken-housujen jälkeen tullu himottua shoppailemaan. Jotenkin tuntuu samaan aikaan siltä, että vaatekaappi uusiksi, mutta samaan aikaan pää lyö tyhjää, kun ei ole oikein mitään ostoslistalla. Kuitenkin yksi asia on siellä ollut jo aivan liian pitkää, niin pitkää että minua alkaa jo kummastuttamaan, että mihin tässä oikein ollaan menossa. Ennen olisin jo juossut kauppaan tai tilannut netistä sen enempää miettimättä, mutta nykyään tulee jäätyä vain pohdiskelemaan. Olkoon se sitten sitä aikuistumista tai mitä lie onkaan. Ken tietää. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina, että jossain vaiheessa kun tilanne on sopiva, niin tämä vaate löytää tiensä minunkin kaappiini. Ja sehän on tietenkin Adidaksen t-paita. Hyvin kauan on Zalandon toivelistalla roikkunut, mutta aina tuntuu että on koot loppu ja sitten se vain sinne on jäänyt joinain muina hetkinä roikkumaan. Kuten sanoin olen nykyään aikamoinen pohtija. Missä ne sponttaanishoppailut on? Haloo?!

Tälleen aamulla niitä parhaita inspiraation hetkiä tuppaa tulemaan, joten pistinkin Polyvoren auki ja aloin rustaamaan muutamia asukollaaseja, jotka ovat sitä minun tyyliäni. Päätähtenä tietenkin tuo Adidaksen ihana paita, obviously...


Adidas_Casual


Vaikka tämä on se kaikista asukokonaisuuksista se yksinkertaisin, on tämä kyllä ehkä se lempparini. Mukava ja väritön, se kuvastaakin parhaiten sitä miten koen oman tyylini olevan. Tuosta kollaasikokonaisuudesta ei uuvukkaan kuin tuo itse päätähti. Kaikki muu löytyykin täältä jo odottamassa...

Adidas_Redvibes

Tämä on puolestaan ehkä se kaikista kauimpana omasta mukavuusalueestani ja sen tekee kyllä tuo nahkahame. Ei sillä ettenkö tästä pitäisi, päin vastoin, en vain ehkä ole niitä hame-tyyppejä. Kuitenkin tällaisen tyylisessä asussa voisin ihan hyvin hametta käyttää, ei nimittäin saa olla liian "siisti". Vähän pitää olla sitä rentoa ja meininkiä. Tosin tuon rennon olisi voinut kyllä kirjoittaa isolla.. Voiko nahkahame olla rento tai toisin sanoen casual?

Adidas_Cold


Mitä tästä nyt sanoisi, tämän tyylisenä minä tuolla kadulla kuljen kylminä keleinä. Turkistakki päällä, tennarit/lenkkarit jalassa ja jumppapussi selässä. Pipoa en tänä talvena ole oikein käyttänyt (ainakaan vielä), mutta viime talvena taisin senkin edestä käyttää. Tuo keltainen pipo olisi edelleenkin bueno, mutta en ole jotenkin sitäkään saanut aikaiseksi ostaa. Jokin selkeästi saa minut himmailemaan, ehkä se kuitenkin on tuo huomio-huomio väri. Hyvin tuli taas eksyttyä aiheesta, tässä pitäisi olla kyse Adidas t-paidasta, ei neonkeltaisesta piposta. Nämä on näitä...

Adidas_Festival


Tämä on asuista kuitenkin se, johon odotan eniten sonnustautuvani. Kesä ja tuleva Rihannan keikka Tukholmassa ovat hyvin vahvasti mielessä, joten siinäpä teille syy tähän. Joten voisinpa hyvinkin ottaa tavoitteeksi kesäksi tuon paidan hommata ja sen kaveriksi nuo päheet plehat. Onneksi nimittäin on kyseessä kuitenkin tuote, jota saa melko varmasti koska vain, kunhan on tarpeeksi hereillä kokojen suhteen. Saahan tuota Adidas t-paitaa varmasti muualtakin kuin Zalandosta, mutta koska en ole sen enempää lähtenyt paitaa metsästelemään, olen säästynyt shoppailulta. Hahaa, siinäpä ehkä onkin tuo syy!

Aika paljon tuli nyt kaikkea muutakin seliteltyä, vaikka jotenkin ajattelin, että olisi tullut lyhyt ja ytimekäs postaus. No, selkeästi halututti kirjoitaa, joten mikäs siinä! Paljon on ideoita päänsisällä, mutta saa nähdä mitenkä sitten totutus. Kuten monta kertaa on tullut mainittua, ei tahdo tuo päivän tarjoama 24h riittää aina minulle. Tiedän kuitenkin etten ole ainoa, joten sen kanssa on vain sitten elettävä. Nyt kuitenkin pistän blogin kiinni ja nautiskelen tästä vapaasta aamupäivästä vielä niin kauan, ennen kuin täytyy töihin rientää. Rentoja sunnuntaipäiviä kaikille!

perjantai 15. tammikuuta 2016

Back to school


15.1.2016 15.1.2016a 15.1.2016b 15.1.2016c

No niin, sitten onkin ensimmäinen kouluviikko takana ja vaikka kovasti toista mieltä olin aluksi, niin kyllä kouluun oli kiva palata. Niin paljon kaikkea kivaa nimittäin tiedossa. Ja onhan se kavereiden näkeminen ihan huippua, kuin kotiin olisi loman jälkeen palanut. Meillä kun se työharjoittelukin osui tuohon ennen joulua, niin oli paljon pidempi aika erossa noista sekopäistä. Tai minä kyllä taidan tuon porukan sekopäisin olla...

Paljon on tällä viikolla ehditty tehdä, vaikka maanantai ja tiistai menikin etäopiskeluna. Munkkeja on paisteltu, jäätelöitä tehty, laatikoita väkerretty ja pinaattilettuja käännelty. Eli paljon uutta tullu tehtyä! Huomaa kyllä kuinka paljon varmuutta tuosta työharjoittelusta sai. Asiat luistaa ihan eritavalla ja uskaltaa tehdä niitä omia ratkaisuja, vaikka opettaja sanoisi toista. Ja se onkin varmaan sitä parasta, se kuinka itse näkee oman kehityksen ja kuinka varmistuu omasta osaamisestaan. Niin tässä kuin missä tahansa muussakin.

Tuollainen lyhyt sepustus kuluneesta "arki"viikosta ja viikonloppua toivotellaan saapuvaksi. Tästä pistänkin nopeasti salikamat laukkuun ja suuntaan valmennuspuuhiin, jonka jälkeen salille. Vähän jänskättää kauanko intoa kestää, mutta onhan tämä fiilis nyt ihan omaa luokkaansa. Motivaatio kun on kohdillaan, niin sitä jatkaa kyllä tehdä. Ja ai että urheilua on ollut ikävä! Se ehkä kuitenkin se suurin motivaatio tällä hetkellä. Mahti viikonloput kaikille, omani menee urheilun merkeissä jälleen kerran...

maanantai 11. tammikuuta 2016

Fiilikset kohillaan


11.1.2016 11.1.2016a 11.1.2016c 11.1.2016b
11.1.2016d

Hellurei! Kotiin on nyt saavuttu ja fiilis on väsymyksestä huolimatta melko katossa. Ei edes nuo kouluhommat saaneet tämän tytön fiilistä laskuun, vaikka aika kovan vastuksen antoivat. Kuitenkin pakko myöntää että on se aika nautintoa tässä juoda lemppari teetä, syödä iltapalaa ja katsoa Morsiusneitojen kosto-elokuvaa, kun on pikkasen edes tullut turhauduttua. Tuntuu heti niin paljon paremmalta.

No mikäs on sitten tuon loisto fiiliksen saanut aikaan? Ensinnäkin takana rankka, mutta samalla aivan mahti leiri. Ja tuli kyllä muisteltua niitä omiakin jumppahetkiä. Niin ja ikävöityä myös kaikkia reissuja. Kuten vaikka Islannin reissua. Onneksi on tulossa vastaava reissu tänä vuonna, hihii... Sitä siis odotellaan ja suunnitellaan jo.

Toinen ilonaihe oli se, että tässä on tälläinen etäopetusjakso koulussa meneillään, ettei maanantaina ja tiistaina ole koulua. Käynee, vaikka kouluun onkin hinku palata, mutta ainakin tänään tuntui aivan ihanalta heräillä rauhassa omasta sängystä. Tämä kuitenkin kostautui sitten hitaalla aamulla, sillä sinne sänkyyn olisi niin mieluisasti jäänyt peittojen alle lämpöön.

Kolmas asia on se, että sain hilattua itseni salille. Ei se että sain itseni salille vaan se että sain itseni juoksumatolle. Kammo nimittäin juoksemista kohtaan on aina ollut takaraivossa siitä lähtien kun jalat ovat huonoksi menneet ja pelko siitä kivusta syntynyt. Asia on nimittäin niin, että pidän juoksemisesta, en mitään maratooni matkoja, vaan siis pikamatkoja. Ai että niistä nautin ja vähän jopa alkanut harmittamaan, etten koskaan aloittanut yleisurheilua. Nyt kuitenkin se tunne kun pystyin ilman kipuja juosta oli jotain todella hurmiollista. Tuli samainen fiilis mikä oli silloin treeniaikoina, se ettei millään halunnut lähteä ja jäi vain odottamaan seuraavaa treeniä.

No vieläkin lista jatkuu. Saatiin nimittäin tänään vihdoin ja viimein tämä kämppä siivottua UV:n jäljiltä! Tai Inkahan tämän siivosi, minä huolehdin keittiöstä ja tein ruoan sillä aikaa. Ai että, on niin ihanaa kyllä nyt olla kotona, kun kaikki on järjestyksessä. Vielä pitäisi ottaa sellainen isorumba alle ja käydä oma vaatekaappi läpi. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika, sillä se vie aikaa ja paljon. Ja tilaa. Hermotkin siinä varmasti menee.

Nyt viimeinen ahminta Quanticoa ja sitten hyvillä mielin nukkumaan. On muuten melkoinen sarja! Juuri sellainen jota olen kaipaillut. Hyvältä siis vaikuttaa ja varmasti koukussa ollaan.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Luottohousut

6.1.2016b 6.1.2016 6.1.2016a

Keskiviikossa mennään ja varmaan aika huikein fiiliksin porukka aamulla heräili. Kyllä eilen sai jännittää ihan loppuun asti viekö Venäjä mestaruuden. Tuli täältä sohvalta ihan kylmät väreet kun sitten katseli sitä iloa, joka noilla nuorilla pojilla oli, kun Kapanen lämäsi kiekon maaliin. Mutta se siitä lätkästä, eiköhän kaikki tiedä miten kävi. Jos ei tiedä, niin sitten kyllä on onnistunut taidokkaasti pysymään somesta kaukana. Propsit siitä.

Itse kun töiden puolesta viettelen paljon aikaa urheiluvaatteissa olen niihin aina panostanut eritavalla. Eritavalla tarkoitan sitä, että onhan niien oltava mukavat, mutta myös tyyliin sopivat. Ja niitä tulee kyllä käytettyä ihan viimeiseen asti. Kun esim löytää juuri täydelliset housut, ei niitä raaskisi mitenkään heittää pois. Ei sitten mitenkään.

Pinterestistä bongasin nuo Niken housut joskus kauan sitten. Olen jo asennoitunut Pinterestissä löydettyjen vaatteiden suhteen niin, ettei niitä tule koskaan löytämään. Olin kuitenkin nähnyt ennen joulua Stockmannilla nämä kyseiset housut, mutta koska hinta oli mukavan suolainen, jäivät ne sinne. No jäikö sitten kaivelemaan mieltä? Ehei, ei tietenkään (huomaa sarkasmi). Pessimistinä olin jo asennoitunut, ettei niitä löytyisi, kun kummitädin kanssa maanantaina nähtiin ja pidettiin pieni shoppailupäivä. Siinä katselin sitä hyllyä ja olin vain, että niin perus, väärää väriä jäljellä ja kokoina L tai XL. Onneksi selkeästi kummitätini on hieman positiivisempi kuin minä ja katsoi hyllyä vähän tarkemmin. Ja sieltä löytyikin yksi kappale ja hallelujah, minun kokoa! Siitähän riemurepesi ja nyt on housut päällä oltu. Ovat juuri täydelliset, tykkään todella paljon! Ja kivaa vaihtelua, ettei ole aina sitä pelkkää mustaa.

Nyt läppäri kuitenkin napsahtaa kiinni, aamupalaa aletaan syömään ja katsellaan miten tämä päivä lähtee käyntiin. Illalla duunit jatkuukin ja perjantaina on lähtö kohti Jyväskylää. Mitä lie sinnekin pitää pukea päälle, kun lämpötilat hipoaa lattiaa varmaan sielläkin... Todennäköisesti raahataan sellainen vaatekerrasto, että sillä vaatettaisi jo koko kaupungin. Sitä siis innolla odotellessa!

maanantai 4. tammikuuta 2016

Mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan


bucketlist2016


Blogit tursuaa juttua tulevan vuoden lupauksista tai siitä, miksi ei niitä itse tee. Minäkään en oikein perusta näihin uuden vuoden lupauksiin, mutta se ei silti tarkoita ettenkö tekisi joka vuosi itselleni listan asioista joita haluan tehdä tai kokea. Vuoden jälkeen voi sitten katsella että mitä tuli tehtyä. Plus pidän siitä että haastan itseäni ja vähän ehkä siitä kuin minua yllytetään. Minulle sopii siis oikein hyvin vähän erikoistenkin asioiden kokeminen.

En tästä siis mitään stressiä todellakaan ota, enemmänkin asiat ovat muistuksena minun. Ainakin osa. Ja onhan jokaisen vuoden vain tuotava jotain lisää, jotain joita voikin sitten muistella nauraen. Tyhmyyksiähän on nimittäin tehtävä, muutenhan se elämä olisi aivan liian tylsää. Kunhan muistaa sen tyhmyyksien sekä idioottimaisuuden rajan... Joten näillä fiiliksillä ja "tavoitteilla" starttaillaankin pikkuhiljaa. Jännä nähdä sitten vuoden lopuksi mitkä tuli toteutettua ja mitkä siirtyköön seuraavalle vuodelle..!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Mufasa


Vuoden 2016 ensimmäinen viikko alkaakin olemaan jo muutamia tunteja vaille valmis. Tässä sitä istuskellaan maataan meidän sohvalla ja ihan vain ollaan. Loman loppuakin masisteltiin jo aamulla, mutta eihän siinä mikään auta kuin arkeen alkaa pikkuhiljaa palailla. Viime vuosi kun ei sitä koulua ollut, niin ei myöskään tullut sitä loman jälkeistä masennusta. Hyvä tietää, että sekin on tullut takaisin.

Loikoiluksi ei kyllä nämä päivät ole menneet, sillä illat on ollut nauruntäytteistä. Paljon sellaista menoa, jota ei aamulla osannut odottaa. Kyllä on siis pakko tulla kliseisesti sanomaan, että ei olisi tämä vuosi paremmin voinut startata. Mutta niinhän se menee, että kun ei ole mitään liika odotuksia niin elämä osaa kyllä yllättää.

Tänään tuli kuultua ihan mahti biisi sekä pienet tanssitkin siihen opittua. Vaikka tuleekin revittyä hiuksia päästä ja monta kertaa olen ollut hanskat kädessä valmiina ne viskaamaan, on silti myönnettävä, että onhan noi meidän tytöt aika ihania. Tai sellaisia aitoja ja antaa paljon. Tuo Mufasa biisi varmasti ajan saatossa hukkuu jonnekin ennen kuin tämä vuosi on edes lopuillaan, mutta näin alkuun se ainakin tuo hyvää fiilistä. Ja Inkan snäppi kavereille varmasti hyvät naurut, sillä ei tuo tanssiminen ihan nappiin mennyt, kun hän minua kuvasi. Mutta nauruahan se saa aikaan ja nauruhan pidentää ikää. Sekä saa kaikesta paljon positiivisemman. Esimerkkinä toimikoon, kun auton kiersin tiellä takaa ja siinä sitten päätin vetästä ensimmäiset lipat ja oikein tyylikkäästi. Naama edellä olin lentämässä, mutta sisältäni kasvoi yhtäkkiä ninja, levitin vain raajat levälleen ja siinä sitten oltiin kuin mikäkin hämähäkkimies. Mahtoi olla autoilijoilla oikein viihdyttävä välishow siinä.

Tässä tekisi mieli jo avautuakkin, mutta jätetään se sitten johonkin toiseen kertaan. Alkaa pian tämäkin blogi muuttua hyvin erilaiseksi. Kasvaa siinä minun mukana. Vähän niinkuin tässä tuli todettua, että tekisi mieli jopa poistaa blogi ja aloittaa uusi. Samaa uhkasin tehdä instagramin  kanssa. Se on kuitenkin myönnetttävä, että niistä näkee sen kasvamisen, elämän ja muistot vain niin hyvin, ettei millään raaski. Niissä on mustaa valkoisella vastaukset moniin kysymyksiin, jotka aina välillä mieleen putkahtaa...

lauantai 2. tammikuuta 2016

'16

2.1.2016
 
Ollaan jo vuoden 2016 puolella, mutta rehellisesti sanottuna aivot lyö aivan tyhjää. Viikkoon en ole konetta avannut, en ainakaan blogi mielessä. En tiedä onko syynä ollut se kiire ja lievä stressi, jonka vuoden vaihtuminen aiheutti. Piti nimittäin muistaa ruokien aineksia, muita härpäkkeitä, siivota, tehdä niitä ruokia ja mitäs kaikkea muuta nyt valmisteluihin aina tarvitsee. Tosin ehtihän sitä muutakin siinä tehdä, kuten käydä katsomassa uusin Star Wars. Oli muuten aika iso juttu tällaiselle "piilo"fanille, mutta jotenkin ei siitäkään osannut nauttia.

Vuoden vaihtumisen suhteen, minulla on aina ollut jokin outo tunne. Ei ole siis mitään syytä, mutta jotenkin aina olen hyvin haikea, jopa vähän sekavalla päällä. Eikä siltä itkemiseltä vältytä. Tämänkään vuoden vaihtuminen ei ollut mikään poikkeus ja jopa itse yllätyin siitä kuinka paljon sitä itkua sitten loppujen lopuksi tulikin. Niin se vain on, että kerran kun sen padon avaa, niin se on menoa se. Onneksi apu oli tälläkin kertaa lähellä ja sain silti nauttia vuoden vaihtumisesta Iidan kanssa, joksenkin sitten itkuisissa merkeissä. Eli sanotaanko näin, että perinteinen vuoden vaihdos (nauru-itku hymiö). Oli kyllä yksi parhaimmista illoista ja juhlinta jatkuikin ihan aamuun asti. Sitten odottikin se siivoominen. Ei niin kiva. Todellakaan. Kaamea sanoisinko.

Jotenkin koko tuo vuoden vaihtuminen tuli niin nopeasti, etten ehtinyt pohtia edes kulunutta vuotta. Sitä kuinka paljon elämäni on vuodessa muuttunut, puhumattakaan itsestäni. Kaikesta ja tarkoitan todellakin kaikesta huolimatta mitä onkaan vuoteen mahtunut, niin niitä kivoja kuin ikäviä asioitakin tarkasteltaessa, on ollut elämäni paras vuosi. Ehkä se kuitenkin menee niin, että jokainen vuosi on vain toistaan parempi, kaikesta huolimatta. Toistan tässä nyt itseäni, sillä pää ei oikein toimi kaiken lagailun ja loman ansiosta, joten eiköhän pistetä tämä postaus purkkiin ja kauppaa. Vielä on siis lomaa jäljellä ja siitä aion kyllä nauttia, jotta kevään jaksaa puristaa täysillä. Sen tiedän, että kova kevät tulossa, mutta eiköhän siitäkin elossa selvitä. Kaikesta selviää aina, sen olen tänä vuonna oppinut.