perjantai 30. toukokuuta 2014

Puffet


Eilisessä postauksessa asiasta jo vihjailinkin sillä ärsyttävällä tavalla, johon moni bloggaaja (myös itse voin harmikseni myöntää) sortuu. Mutta itse asiaan, elikkäs Kristan kanssa kun oltiin lahjoja yms etsiskelemässä tuli päähän sellainen bling-hetki: Minne oikein laitan kännykän lakkiaisjatkoilla?
Tosiaan minua ei baarissa mekko päällä näy, hame kuuluu tähän samaan kategoriaan. Kerran on tainnut koko elämäni aikana mekko olla baarissa päällä, ei vaan kaksi kertaa, mutta en nyt tiedä kuinka vanhojen jatkot oikein tähän lasketaan. Joka tapauksessa housut jalassa on menty ja näin ollen kaikki tarpeellinen säilytetty taskussa.
Eipä siis auttanut muu kuin lompakon metsästäminen. Muutama kriteeri oli, joka itseasiassa osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Nimittäin halusin, että kännykkä mahtuu lompakkoon, siinä olin päättänyt olla ehdoton. Toinen asia oli se, että siinä on remmi, jonka voin sählärinä laittaa ranteen ympäri ja näin ollen pitää peukut pystyssä, että lompakko saapuu baarista myös kotiin. Haastava tehtävä.

2014-05-29_03-16-53

Etsintöjen seurauksena Stockmannille suunnattiin ja kappas. Siinä Krista etsiskeli erästä laukkua, josta hän oli haaveillut, kun meikäläisen silmä tarttui suoraan erääseen lompakkoon.
Vaikka se näyttikin aivan jätskiltä, tarkemmin sanottuna tuli yksi lemppari jätksi, eli Puffet mieleen, syy oli kuitenkin aivan muu. Näin heti ensinnäkin että on tarpeeksi iso kännykälle. Siinä oli myös remmi, joten kriteerit täyttyi. Lompakon nappasinkin hyllyltä ja parani vielä entisestään kun sitä siinä tiirailin.
Suuntasinkin siinä sitten kassalle, hintakin oli siinä vaiheessa ihan fiksua tsekata. Huomaa taas, että äly hoi, katso sitä hintalappua! En siis ole rikas, joten en tajua miksi käyttäydyn kuin olisin. Ehkä se huumaava tunne, kun löytää jotain jonka tietää olevan juuri tarkoituksiin täydellinen ajaa tuollaisen järkevän ajatuksen pois mielestä. Näin käy nimittäin liian usein ja sitten sitä kotona mietitään, että hetkinen, olikos tähän nyt taas oikeasti varaa.

2014-05-29_03-14-33

Hintaa lompakolla oli 110e, mutta siinä totesin, että tulee tarpeeseen. Ehkä juu, kova hinta lompakosta, mutta sitten pakko esittää kysymys: Kuinka monella on se Korsin lompakko siellä laukussa? Aivan. Minusta ainakin tuntuu, että melkein jokaisella on nykyään, mutta mikäs siinä, sehän toimii kun toimii.
Kuten varmaan jo päättelitte, lompakon kävin hakemassa tänään, sillä edessä eräs vanhempi rouva otti lompakostaan etukupongin ja päässä kävi jälleen bling-hetki. Kotona siististi siinä pöydän päällä itselläkin vastaava kumponki oli. Kristan viisaiden sanojen seurauksena lompakko meni siis varaukseen.
Alennusta kanta-asiakkaille kupongilla oli 20% ja koska joululahjoista jäänyt Stockmannin lahjakortti oli vielä arvoltaan käypä, jäi siinä lompakolle loppujen lopuksi siitä 110e maksettavaksi 21e. Aika hyvin, pakko tässä itseään vähän kehuskella.

2014-05-29_03-20-52

 Sisälle siis mahtui kännykkä, sille ihan omapaikka oikein. Hieman heikosti näkyy, kun mustasta nahasta on kyse, mutta siellä se on. Meikäläisen paksukainen mahtuu oikein somasti sinne.
Siinä tosiaan kun vanhaa lompakkoa tyhjentelin aloin pikku hiljaa taas tajuta, kuinka paljon kaikkea "roinaa" säilyttelen lompakossa. Siis kortteja on vaikka minne ja sitten löytyy kolikoitakin melkein jokaiselle Pohjoismaalle. Islantikin pääsee syksyllä sinne seuraksi muille.
Aika täyteen kuitenkin lompakko tuli ja varmasti joudun sieltä sitten karsimaan, kun sinne jatkoille sitten päästään. Ei kyllä yhtään tunnu siltä, että valmistuisin, äiti sanoi että johtuu siitä, että olisin muka odottanut niin kauan. Totuus on kuitenkin tylsä. En ole odottanut ollenkaan. Neljä vuotta kun sitä lukiota tuli käytyä jäi aika sellainen tyhjä olo. Kavereita kun on tässä valmistunut keväällä ja syksyllä, niin jotenkin tuli sellainen olo, ettei se itselle tulisi. Nähtäväksi jääkin millaisella fiilingeillä lauantaina mennään...

Pakko tässä nyt osittain "häpeissään" myöntää, että kyllä, minä myös sorruin Korsiin. Voi, voi, massan viemänä näköjään mennään. Mitäköhän seuraavaksi..?

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Lihatiski


Viikot menee aivan hujauksessa ja päivittelykin jotenkin päässyt unohtumaan. Kiirettä tosin pitää, kun viimeistä viedään lakkiaisvalmistelujen kanssa, joten siinä ollut varmasti osa syy myös. Onhan sitä noista ilmoista tullut nautittua, ei oikein ole viitsinyt koneen äärellä istuskella.

2014-05-27_11-38-54

Lauantaina kokoonnuttiin tyttö porukalla Pikkukoskelle juhlistamaan Mimmun 20-vuotis päivää. Vaikka ollaan naisen kanssa jo tunnettu monta vuotta, oli tämä ensimmäinen kerta, kun hänen syntymäpäiväänsä pääsin juhlistamaan. Ikimuistoinen päivä siis.
Ilma oli aivan loistava, ruokaa oli ja hyvää seuraa. Hieman eräät myöhästyivät ja minä kun en ollut päivän aikana kunnolla syönnyt, niin nälkä oli aika melkoinen. Siinä sitten kun kirotut myöhästelijät viimein saapuivat, grilli tulille ja makkarat suuhun. Niinhän sitä sanotaan, että nälkä on paras mauste.
2014-05-25_01-14-36

Vierähtikin ihan puoleen yöhön asti, mutta hauskaa oli. Judan kanssa lähdettiin bussia metsästämään, kiertoteitä kuljettiin, kunnes päädyttiin takaisin porukkaan. Hehe... Minä kun olin jo tuonne tullessa onnistunut eksymään, niin eivät ne reitit ihan hallussa olleet. Ei ihan isän suunnistustaidot ole tänne asti periytyneet.
Kotiin kuitenkin päästiin mutkien kautta ja ihan hauskaahan se matkustelu oli. Kesällä ehkä juuri parasta on se huolettomuus ja se, ettei silloin yöllä jäädy kuoliaaksi, vaan on oikeastaan ihan mukava olla. Kesää siis odotellessa ja nimenomaan sitä LOMAA.

Maanantaina oli vielä mahdollisuus nauttia auringosta ja sen lämmöstä, mutta tiistaina iskikin ihan päinvastaisuus. Eipä siinä mitään, kotona sitten menikin se aika lukien.
Koulussa tuli piipahdettua, kun lakkiaisharjoitukset kutsuivat. Ehkä turhin asia ikinä, sillä ei päästy edes juhlapaikalle, vaan auditoriossa istuttiin ja kuunneltiin mitä olisi tulossa. Sähläri kun olen, niin aina jotain tapahtuu, mitään ei voi koskaan ennakoida. Siispä vähän turhalta tuntui istuskella siellä.

2014-05-27_07-18-55

//Takkisiskot//
Instagram: @pamikyltsi 

Kavereitahan siinä kuitenkin sai nähdä ja ehkä siitä kuitenkin jotain hyötyä oli. Mistä sitä tietää, ainakin lakki on nyt toimitettu ja lauantaita odotellessa. Aika kyllä menee nopeasti ja toivoisin vain, että se lakki olisi päässä ja kaikki olisi jo ohitse. Niin "innokkaasti" tätä odotetaan!

Tänään onkin sitten Kristan kanssa juostu paikasta toiseen. Äidille etsiskelty lyyraa, kavereille lahjoja ja vaikka mitä kaikkea siinä sivussa. Tuntui kyllä hyvältä olla sellainen "vapaapäivä", ettei ole ollut kiire mihinkään. Hetken unohdin jo kaiken lakkiaisiin ja pääsykokeisiin liittyvää. Vain hetkeksi tosin.

2014-05-28_08-18-23

//Annos 15e.//

Ruokaa oli kuitenkin ensin saatava nassuun ja suuntana olikin Sushi&Wine. Edelleenkin molempien ykköspaikka ja lounas ei kovin hintavaa ollut. Ainakaan suhteessa.
Maistui kyllä niin hyvälle, sushi on kyllä aina hyvää. Vaikka masu oli täynnä niin silti tuntui siltä kuin olisi vielä pitänyt ottaa enemmän. Ahmatin piirteitäkö?

Kaipoissa kierreltiin ja sitä ihmispaljoutta. Huomaa ehkä että ei ole tullut ihmisten ilmoilla kauheasti oltua, sillä ei varmaankaan se ihmispaljous oikeasti niin paha ollut. Kuitenkin hirveesti tuntui, että oli ihmisiä, ehkä tämä koulujen loppumisajankohta syynä.


2014-05-28_08-22-31

//PopCorn-Tummasuklaa-Vaahtokarkki/Maitosuklaa//

Olihan meidän pakko käydä jälkkärillä Vanhalla. Tee-Se-Itse Magnum oli kyllä niin hyvää, suosittelen käymään, jos ette ole vielä käyneet. Ja käykää vaikka olisitte!
Hintaa on 4e ja on täysin rahansa arvoista. Jos rahaa sekä ikää löytyy niin 10e saa vielä skumpat päälle. Nam, nam! Kunnon kaloripommi ennen lakkiaisia toimii.


2014-05-28_09-46-14

//Huivi:BikBok/Takki:Edustus/Kangaskassi:Monki/Farkut:BikBok/Kengät:Nike//

Tuntuu edelleenkin hassulta pukeutua kuin syksyyn, kun tosiaan maanantaina vielä olin shortseilla heilumassa ulkona. Näin se sää muuttuu nopeasti.

Melkein kaikki tarpeellinen löytyi, lahjoja en voi paljastella, etteivät uteliaat silmät näe. Aivan, juuri sinä Mimmu!
Huomenna täytyy silti käydä keskustassa, Stockmannilla odottaa varaus. Hehee, olempas minä nyt ilkeä, kun en mitään sano, mutta huomenna sitten. Ei ole siis tarkoitus olla sellainen ärsyttävä, joka ei kertoile mitä on tulossa. Näin kuitenkin kävi.
2014-05-28_09-50-21

 Ilta meneekin koristeita tehden, siivoten ja sama jatkuukin sitten huomenna. Aika tiiviit paripäivää tiedossa. Toivottavasti selvitään, sellaista se on kun tekee kaiken itse. Remonttiakin tässä vielä tehdään, eilen saatiin esim. yläkerran kylpyhuone käyttö kuntoon. Näyttää siis aika erilaiselta kuin viikko sitten. Ehkä tämäkin talo joskus valmistuu...

perjantai 23. toukokuuta 2014

Sunbeam


Kyllä vain nyt pitää tuota kaikesta ihanuudesta nauttia. Tekee oikein pahaa istua sisällä, kun ulkona aurinko paistaa, mutta kaikkea ei valitettavasti sielläkään voi tehdä.
Vähän päivetystä tuohon ihon pintaan kaipailisin ensiviikolla olevia lakkiaisjuhlia varten, mutta ei ainakaan vielä mitään suuria muutoksia näy. Itse tosin rusketun melko nopeasti ja kyllä rajat jo on, mutta jotenkin ei se silleen "näy" ellei niitä rajoja katsele. Erityisesti selkään ja jalkoihin sitä brunaa kaipailisin, kiitos.

2014-05-23_03-10-28

//Shortsit: Reserved//

Lakkiaisvalmistelujen ohessa on sitä siis ehditty onneksi ulkoilmasta nauttia. Vähän oli tuossa epävakaisempia päiviä, mutta nyt tuntuu taas siltä, että onhan se Suomi ihan kiva maa. Ainakin silloin kun mittari näyttää auringossa sitä 30astetta. Hehe...

Kengätkin sain vihdoin ostettua, oli kyllä urakan takaa. Pakko nyt tässä ruveta kriittiseksi/negatiiviseksi/valittelevaksi, mutta siis tuo kenkävalikoima oli kyllä aika laiha. Siis perus beigejä/nuden värisiä kenkiä etsin ja ei, ei mistään löytynyt. Mustiin siis päädyin, mutta niistä saa sitten parempaa kuvaa varmasi itse lakkiaispäivänä.
Lakkikin testattu, että ei liian iso ole, mekko pienennetty ja enää ainoa "ongelma" onkin sitten korujen valinta. Varmaan siihen viimeiseen päivään menee, paniikki juoksu pitkin Helsinkiä ja ehkä pyörähtäminen siellä Vantaan puolella. Kerrankin ajattelin, että olisin ihan läpällä voinut ajoissa olla näiden asioiden suhteen, mutta ei. Jotkin asiat eivät selkeästi muutu, eikä niitä opita edes kantapään kautta.

2014-05-23_03-05-12

//Lippis:Stadium/Bikinien yläosa:Primark//
+meikitön

Nyt vain peukut pystyssä, että säät pysyisivät ja ei tarvitsisi lakkiaispäivänä sateessa oleilla. Varmasti jokainen valmistuva, vieras tai ihan kuka vain nauttisi mieluummin tuosta päivästä, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa ja elämä on ihanaa-asenteella. Niin ainakin omasta puolestani voin sanoa.

2014-05-23_03-11-58

Tästä lähdenkin kohti ihanaa Kisistä, joka varmasti täyttää saunan kaikki ehdot. Vielä kun ruskettuisi sen lämmön avulla niin olisi aika iso plussa. Sinne siis paahtumaa, aurinkoista perjantaita kaikille ja nautitaan näistä säistä niin pitkää kuin voidaan. Kyllä se sateinen Suomen kesä vielä jossain vaiheessa nurkaan takaa tulee ja hyökkää........


maanantai 19. toukokuuta 2014

30°c


Jee vihdoin nämä säät. Ihanaa, tätä ovat varmaan kaikki odottaneet, lukeneet sitä hehkutuksen määrää mistä lie, mutta onhan se vain aina niin. Ainoa miinus näissä loistavissa säissä on se, että jos nyt on lämmintä ja aurinkoista, mitäköhän on sitten ensi viikolla lakkiaisissa...



Viikonloppu hujati oikein tuolla Kuortaneella. Lähtö oli perjantaina päivällä tyttöjen kanssa junalla kohti Seinäjokea, josta sitten bussilla jatkui vielä matka itse Kuortaneen urheiluopistolle. Sielläkin on tullut oltua niin monta kertaa, että kaikki on aivan tuttua.
Tuomarikoulutuksen merkeissä olin, joten aika kului sääntöjen opetteluun sekä tuomaroinnin harjoittelemiseen videoiden voimin. Välillä oli niitä epätoivon hetkiä, mutta eiköhän siitä selvitty. Ainakin pääsin sen vapaaohjelma osuuden läpi, jota jännitin kaikista eniten. Keskiviikkoon mennessä saan tietää, miten loppujen telineiden kanssa käy. Niissä olo oli ehkä hieman itsevarmempi, mutta heti kokeen jälkeen, kun aloin niitä antamiani tuloksia miettiä, niin tuli paniikin aihetta. Ei saisi ikinä, ikinä heti kokeen jälkeen miettiä mitä oikein kirjoitti. Siinä vain tulee vainoharhaiseksi.


Kuortaneen ehkä paras puoli on siinä riippumatta siitä onko voimistelija, vai valmentaja vai kouluttautumassa tuomariksi, että ruokaa on. Tuntui jälleen että syötiin koko ajan ja ehkä parasta on se, ettei sitä ruokaa tarvitse tehdä itse. Haha, laiska...

2014-05-19_03-46-06

//Aurinkolasit: GinaTricot/Bikinien yläosa: Ann Christine//

Tänään ollaan siis auringosta nautittu, pääsykokeisiin epätoivoisesti lukien ja illalla työt taas kutsuvat. Huomenna siivous urakka ylppärijuhlia varten tiedossa, viikon aikana pitäisi saada vielä kengät ostettua ja varmistuttua siitä, että lakki on oikean kokoinen. Myös ruokia testattava ja mitäs vielä? Autokoulun syventävään vaiheeseen täytyisi myös pikapikaa ilmoittautua, ettei käy vielä huonosti ja joudu käymään koko prosessin alusta loppuun. Pelottaa kyllä kieltämättä, toivotaan että nyt saataisiin asioita järjestykseen. Onneksi pieni paine helpottaa ehkä voimistelun osalta, mutta lomaa odotan kyllä enemmän kuin innolla.



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Mac and Cheese


Viime perjantaina Krista oli järjestänyt minulle sellaiset myöhäiset synttärit. Tuo vappu ajankohtana on aina jotenkin sellainen hankala, kun siinä ensin juhlitaan sitä vappua ja sitten kun se minun päivä olisi 2.5, niin aina on jotain muuta ollut.
Nyt kuitenkin porukkaa oli kivasti saatu kasaan ja Krista oli varannut Helsingin Hard Rock Cafesta meille pöydän. Vaikka musiikki onkin aika kovalla ja saa siinä pikkasen huutaa vastapäätä istuvalle että kuulee, niin oli kyllä silti todella hauska ilta. Porukkaa oli koulun kautta, ystävien kautta ja sitten tietenkin vanha kunnon joukkue jämä.
Tarjoilija oli aivan huippu, mutta taitaa kuitenkin vielä voiton viedä se Berliinin Hard Rock Cafessa ollut tarjoilija, joka meitä viihdytti, kun noin vuosi sitten siellä oltiin.


2014-05-14_05-26-43
2014-05-14_05-29-04

Tiesin että yllätys oli tulossa ja yritin siinä esittää "todella" yllättynyttä, kun sitten illan loppupuolella tarjoilijat tulivat laulaa ja jäätelö annos mukanaan. Kyllä siinä reaktio ihan aito oli, mutta ei sellainen "eikä, en osannut ollenkaan arvata"- reaktiota ei tullut. Inksun sanoja lainaten, minua on mahdoton yllättää, olen ilmeisesti liian hankala!

IMG_20140509_233206

//Kröhöm, mikä laatu... instagram//


Väsyneenä suuntasinkin kotiin, sillä aamulla meillä olikin Inksun kanssa lähtö Jyväskylään kauden viimeisiin kisoihin. Lauantai päivä siellä hurahti aivan kokonaan ja oli ihanaa päästä kotiin sänkyyn nukkumaan. No, ei sitä ihan suoraan menty, täytyihän Euroviisujen pistelaskenta katsoa.

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää vähän perinteistä poiketen. Ylppäreitä varten on aika paljon vielä tehtävää, siis talon kanssa, joten siinä sitten menikin sitä päivää. Itse kävin treenit vetämässä, mutta aika puhki siinä oltiin...


2014-05-14_05-30-46

//Isän tekemä äitienpäivä aamiainen//

Tästä palaankin tekemään ylppäri kutsuja sekä selailemaan tuomarointi sääntöjä. Viikonloppu vierähtääkin Kuortaneella tuomarikoulutuksessa. Jännittää kyllä hieman, sillä sääntöjä on paljon (englanniksi koko aineisto) ja muiti ei ihan ole nyt terävimmillään. Toivottavasti läpi pääsisi, niin ei olisi mennyt se viikonloppu hukkaan...


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Champagne


Bloggerin kanssa on ollut tässä vähän ongelmia, nyt toistaiseksi toimii, mutta saa nähdä kuinka ahkerasti. Mutta nyt peukut pystyssä, että olisi ongelma ohitse.

Viime perjantaina olikin meikäläisen aika jättää teinivuodet taakseen ja kohdata todellisuus. No, ei nyt ihan noin vakavaa ollut täyttää 20. Erilaiselta ei tunnu, mutta eihän se oikein tunnu koskaan. Ehkä se suurin ikä taisi olla 16 ja 18, muuten on aika tasapaksua menoa.

En saanut mitään sellaista superia lahjaa, jotain isoa ja kallista siis. Kuitenkin lahjoja sain, osa tuli täytenä yllätyksenä. Ne jotka minua instagramissa seurailevat huomasivatkin jo yhden lahjoista.

Vanhemmiltani sain lahjaksi Ritzenhoffin shamppanja lasin, jota olin toivonutkin. En tosin ollut ollenkaan ajatellut, että saisin sen lahjaksi, olin enemmänkin itse miettinyt vain sen ostamista. Iloinen yllätys oli kuitenkin, kun paketin sain ja olivat vanhemppat osanneet valita oikein! Juuri se kuvio, mitä olin ajatellut, joten hyvin muistettu.

2014-05-06_12-48-32
2014-05-06_12-47-23

 Suuri yllätys ja sellainen ehkä ylpeydenkin aihe oli se, kun ihanat tytöt olivat muistaneet minua. Sekä "isot" tytöt, eli SM-joukkue että myös "pienemmät" tytöt. Tuli niin hyvä mieli kun ihan mitään odottamatta saavuin hallille ja siellä odottivat onnittelujen, korttien ja lahjan kanssa. Itse olin leiponut mokkapaloja, joita vein niin seuran valmentajille kuin sitten omille tytöille. Tapana kun yleensä on viedä karkkia, mutta tuossa SM-joukkueessa kun tyttöjä on paljon, niin tuntuu, että sitä karkkia on joka viikko syöty milloin tuliaisten, milloin synttäreiden takia. Jotain vaihtelua siis!

2014-05-05_02-48-47

"Pienten" lahjat ja kortit

2014-05-06_12-49-28

"Isojen" kortti

 
2014-05-05_02-47-23

 "Isojen" lahja

Tuo kännykkä kuori on tunnearvoltaan sanoin kuvaamattoman suuri. Heti laitoin ja vaikka en ole mikään kuorien kerääjä, niin osui lahja niin nappiin kuin voi osua. Melkein siinä itku pääsi, kun tytöt tuli ihan odottamatta laulaamaan ja antoivat lahjan. Ylpeänä kannan kyllä kuorta kännykässä!