lauantai 27. syyskuuta 2014

Pakoon!

20.8.2014d

Jihuu, vihdoin se koittaa! Enää vähän päälle 9 tuntia ja nämä kaksi jamppavamppia istuu Finnairin koneessa kohteena Kööpenhamina. Todellakin tulee loma sekä minulle, että Inksulle aivan täysin 110% tarpeeseen. Töitä on paiskittu ja vielä enemmän töitä on luvassa. Töitä, töitä, töitä.
Muutenkin sen takia ollaan oltu hiljaiselossa. Mitäpä sitä tulla töiden tekemisestä kirjoittelemaan. Ei ole tosiaan mitään ehtinyt siinä tehdä. Toki kavereita nähdä, mutta sekin on mennyt sellaiseksi hengailuksi.
Mutta ah, nyt Köpikseen vihdoin mennään. Se olisi sitten hyvästit rahoille ja tervetuloa rankka kuukausi. Kitueloa, mutta täysin sen arvoista. Täysin, täysin!
Pitäisi vielä pakata, tai no "pakata". Eipä oikein pakattavaa ole, tyhjällä matkalaukulla mennään, täytettynä takaisin tullaan. Se olisi se meidän suunnitelma tälle reissulle. Kamera lähtee mukaan, joten tästä varmasti postausta tulee. Mutta nyt, öitä ja palaillaan!
Ai niin, pakko vielä tulla mainitsemaan, että kahden vuoden etsintä on saanut päätöksensä. Vihdoin ja viimein olen löytänyt etsimäni. Tai itseasiassa tytöt löysivät sen minulle tänään Kisahallin kahviosta. Pauliina-pullon. Se on sitä arjen pieniä iloja.

perjantai 12. syyskuuta 2014

11.9.2014a

//Bleiseri: H&M/Toppi: Mango/Lompakko: Michael Kors//

11.9.2014b 11.9.2014e
11.9.2014c 11.9.2014d 11.9.2014f

//Köpis syksy 2013//

Viikko lähti mukavasti käyntiin vapaapäivällä. Siis monilta tulee valitukset maanantaista niin instagramin muodossa kuin ihan sanallisesti, mutta minä ja Inksu odotetaan niitä maanantaita. Miksi? No, ainoa vapaapäivä viikossa. Ihan vain siksi.

Maanantain kunniaksi kuitenkin itseni kotoa hilasin ja näin Ilonaa kaupungissa. Pääsin vihdoin ja viimein katsomaan tuota odottamaani elokuvaa, the Fault in out Stars. Siis kun sen kirjan olin lukenut ja siitä itku tulvasta selvinnyt (ja minä en siis kirjoissa itke) olinkin jo elokuvaa alkanut odottaa. Mutta niinhän siinä käy, että aika vierii ympärillä ja mitään ei saa aikaiseksi.

Itselleni leffa ei tainnut niin suuri järkytys olla, kuin muutamille salissa olijoille. Kirjan lukeminen auttoi estämään itkupurkaukset, mutta kyllä siinä muutama kyynel jos toinenkin tirahti. Ottakaa siis paperia lähelle, kun leffaa katsotte. Pistää kyllä herkäksi vielä pitkään elokuvan jälkeenkin... 

Sitten, vähän jo on tullut vihjailtua mahdollisesta ulkomaan matkasta. Nyt on lennot ja hotelli hommattu ja parisen viikon päästä Inksun kanssa ollaan irti Köpiksen kaduilla. Käytiin tätä aluksi suunnittelemassa tiistaina, mutta koska vähän mutkia matkassa, otettiin uusiksi keskiviikkona, tällä kertaa oikein kunnon ruoan merkeissä. Forumin yläkerran Italoon siis mentiin masut täyteen saamaan.

Siinä sitten listaa lukiessa kuulin kuinka viereisen pöydän tädit (olivat oikeasti sellaisia täti-sanaa kuvaavia) puhuivat etanoista! Siinä sitten riemu repesi ja etanat tilaukseen. Oi nam! Kyllä, omaan hieman erikoisen makupaletin, mutta ai että olivat hyviä. Enkä polttanut suutakaan! Alan selkeesti edistyä tämän syömisen suhteen...

Matkakuume on kyllä nyt ihan huipussaan! Pitkäksi aikaa ei Köpikseen mennä, sillä siitä sitten parin viikon päästä häämöttää Islanti. Ja eilen tulikin mitä parhain uutinen kuultua. Annis lähtee mukaan viidentenä matkaan! Perhe, siis todellakin perhe on koossa! Olin aika lähellä ilosta itkemisestä, niin iloinen tuosta olin. Onneksi aika menee nopeasti, Köpis on kohta koluttu ja tili huutaa tyhjyyttä. Ja sitten istutaankin koneessa kohti Islantia.

Rahaa on siis nyt pistetty palamaan, ei sitä oikein tahdo oppia, ettei tuo kesä aika ole se tienausaika. Onneksi siis työt on täydessä vauhdissa ja toistaseksi vielä jaksaa, maanantain voimalla. Eli, ei se maanantai ole se pahin päivä, vaan paras päivä. Näin se elämä muuttuu. Maanantai vihaajasta, tulikin hujauksessa maanantai rakastaja!

En ole mainostamassa oman elämäni ihanuutta, mutta nyt on sanottava, että kyllä on hymyilyttänyt tämän viikon. Silti syksyn kaamosmasennunsta odottelen, kyllä se sieltä vielä tulee...

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Roar

2.9.2014c 2.9.2014a 2.9.2014b
2.9.2014e
//Rintsikat: 14,99e(kpl) /Stringit: 5,99e(kpl)//

 Vähän tässä ostosten esittelyä. Jotenkin tota syksyä vain odottelen, että saisin viimein laittaa takkeja niskaan. Mutta ilmeisesti helle meinaa nyt uudestaan päälle paukata. Mikäs siinä, en nyt valita kun sateet kerran loppuivat. Aika valittavaa sorttia muuten sitä olisi ja enhän minä ole (vai olenko?)

Vaihteeksi taas syksyn ispiroimana eksyin Nelly:n sivuille. Ostoskori kyllä täyttyi kivasti, mutta eihän sitä nyt kaikkea voi ostaa. Tiliä en nollille pistä, vaikka kuinka tekisi mieli. Ei, sen olen päättänyt jo kauan sitten. Mutta takaisin aiheeseen, eli siellä selaessani iskin silmäni noihin tiikeri-urheilutoppiin. Siinä oli kyllä sellaista materialismirakkauta ensisilmäyksellä.  Positiivisesti jopa yllätyin kun ne päälle pistin, vaikka ohutta kangasta olikin ja epäilys oli suuri. Mutta hyvin ovat toimineet tämän tytön valmennusriennooissa (sekä ice bucket challengessa).

Tuo kukkaprinttinen peplum-toppi oli toinen, joka sai kunnian päästä tilaukseen. Tuo printti oli erityisesti se, johon silmäni iskin ja paremmalta näyttää vielä luonnossa kuin kuvassa! Kangas on sellaista uimapuku-kankaanomaista, mutta siis päällä aivan täykky. Jämäkkä ja tuntuu niin mukavalta. Harmittaa hieman, etten kesällä tuota bongannut, sillä aivan täydellinen kuumiin päiviin. Mutta hei, niitä onkin onneksi luvassa, joten paita pääsee varmasti käyttöön!

Muuten en oikein esittele alusvaatteitani täällä blogin puolella, mutta nyt oli tultava. Nimittäin minä kuulun niihin, jotka vihaavat rintsikoiden ostamista. Farkkujen jälkeen ovat kyllä niukalla kakkossijalla inhokkien listalla. Tai siis, inhokki sovitus listalla. Nytkin sovitin varmasti kymmenen, ehkä ylikin ja mukaan lähti kaksi. Jee! Se on oikeasti voitto ja varsinkin, kun nuo musta-rosat-mikälie pinkin sävynväriset rintsikat ovat vain niin ihanat. Nyt ymmärän ehkä 1% enemmän naisia/tyttöjä, jotka alusvaatteiden ostosta pitävät. Valkoiset oli puolestaan ihan pakko ostaa ja onhan tässä nyt myönnettävä, että taitavat olla ensimmäiset valkoiset rintsikat jotka omistan. Kyllä, näin pitkälle ollaan päästy ilman yksiäkään valkoisia.
Ritsikat sekä stringit siis H&M:stä.

Vielä kuitenkin on päästävä ihan shoppailu-shoppailee syksyä varten. Suomessa? Ulkomailla? Ken tietää, mutta näin tapahtukoon!