maanantai 29. helmikuuta 2016

Oscars '16: Red Carpet Favorite

Poiketen siitä, että tänään piti ilmaantua kolmas osa kysymyspostauksen vastauksista, tuleekin paljon ajankohtaisempaa asiaa. Nimittäin viime yönnä jaettiinkin jälleen Oscareita ja aivan oikein, ensimmäistä kertaa elämässäni sain katsottua ne nukahtamatta alusta loppuun! Voi, kun sitä voikaan olla ylpeä itsestään, kun saavuttaa jotain pientä, mutta samaan aikaan niin suurta. Hehe, hyvät saavutukset minullakin... No, mutta kuitenkin olihan se ihan huippua täyttää oma snäppi noista tapahtumista ja samalla spoilata vähän sitä jännitystä, että voittaako Leonardo DiCaprio viimein. Tosin tuli siinä todettua, että eiköhän tuo muukin some räjähtänyt siitä, joten ei spoilauksen vaaraa tainnut sittenkään olla.

Kuitenkin ehkä se Red Carpet -tilausuus on minulle se mitä odotan eniten. Kaikki se pukuloisto ja kuinka paljon inspiraatiota ihan arkeenkin voi samalla saada. Tosin, ei se pää kyllä toimi ihan parhaiten silloin aamu-yöstä, mutta onneksi nyt netti on täynnä tuota pukuloistoa. Hyvin voikin siinä virkistellä muistiaan ja ihastella niitä tarkemmalla otteella. Alle olenkin koonnut ne 12 omaa lempparia, sekä sitten vielä kaksi jokeria, joista en ole oikein vielä päättänyt pidänkö vai en. Jokin niissä kuitenkin vetoo silmään...

black

B L A C K

Jotenkin yllätyin siitä, kuinka itseasiassa paljon näkyi mustaa ja muutenkin väriä näytti näkyvän paljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina, näin ainakin omaan silmään. Erityisesti sanotaanko nyt näin, että rakastuin tuohon Jennifer Lawrencen koko ulkonäköön. Todella yksinkertaista, olematta kuitenkaan tylsä. Ja uskollisena, tietenkin Diorin käsialaa. Myös Charlotte Riley sai pienen kateuden iskun (eikä vain Tom Hardyn takia ♥♥♥), sillä tuo Gauri & Nainikan suunnittelema puku on aivan upea. Valkoisena, voisimme puhua jo minun unelmien hääpuvusta. Ja aivan, luitte oikein. Niin upea tuo vain on. Mitä sitten tulee Jennifer Gardenin Atelier Versacen suunnittelemaan pukuun, niin se onkin enemmän sellainen "kypsemmälle iälle". Jokin kuitenkin tuossa yksiolkaimisuudessa vetoaa ja sopiihan tuo hänelle todella hyvin!

white

W H I T E

Mitä voinkaan sanoa, muuta kuin että ah! Tummat hiukset, valkoista, pitsiä, paljastapintaa, mutta kuitenkin todella tyylikästä. Niin ja eikä yhtään hääpuku fiiliksiä syntynyt. Varsinkin kun katsoi "livenä", niin näyttivät kyllä todella kauniilta. Oli myös jotenkin yllättävää nähdä yhden lempisarjan näyttelijöistä siinä haastateltavana. Priyanka Chopra, Quanticon päänäyttelijä siellä olikin kuvattavana tuossa Zuhair Muradin valkoisessa unelmapuvussa. Jotenkin vaikka olen monta vuotta Oscareita seuraillut, niin ei minulle ole vieläkään selvää, miten sinne nuo vieraat oikein määräytyvät. Niin ja ovathan lähetykset aina rajallisia ja näin ollen ei edes tule kaikkia nähtyä. Olivia Wildella yllään puolestaan Valentinon luomus ja Rooney Maralla Givenchyn suunnittelema puku.

sparkle

S P A R K L E

Paljetit ja etenkin sellainen metallin vivahde onkin jo pitkään ollut muodissa, joten ei ihme, että sitä nähtiin myös Oscareissa. Omiksi suosikeiksi nousi ehdottomasti tuo kultainen Tom Fordin suunnittelema puku, joka Margot Robbie kantoi yllään. Läheltä kuvattuna huomaa, että kangas jäljittelee käärmeennahan kuviointia. Kuitenkin ihan ykkösmekko, löytyi naispääosa ehdokas Saoirse Ronan yltä. Hänen Calvin Kleinin suunnittelema puku on sellainen, jonka voisin itseni päälle epäilemättä pukea. Okei, pienen salitreenin jälkeen. Mutta siis rakastuin tuohon vain heti ja jäin sitä katsomaan varmaan suu auki! Yksinkertaisuus on vain minun silmääni niin kaunista. Seuraavaksi silmään pisti Naomi Wattsin yllä oleva Armanin puku. En oikein aluksi siitä pitänyt, mutta mitä enemmän sitä katson, sitä enemmän siitä alan pitämään.

colour

C O L O U R

Väriä kuitenkin löytyi ja kyllähän sieltäkin se oma top 3 tuli bongattua! Oscar-voittajan Brie Larsonin Guccin luomus, Rachel McAdamsin yllä oleva paljastava, mutta samalla tyylikäs August Getty Atelierin sunnittelema puku sekä tietenkin Charlize Theronin yllään Dioria, ei voi jättää mainitsematta. Kuvat kertovat kyllä kaiken.

rs_634x1024-160228153227-634.Daisy-Ridley-Oscars-2016-Academy-Awards rs_634x1024-160228160907-634-2016-oscars-academy-awards-heidi-klum

J O K E R

Tässä siis muutama jokeri, joista en oikein pidä kokonaan, mutta samaan aikaan niissä on osia jotka miellyttävät. Daisy Ridleyn Chanelin suunnitelma yllään, näytti minun silmääni aluksi todella tätimaiselta, mutta silti siinä on jotain joka nappaa. Ehkä jos puku ei olisi nilkkapituinen, niin se saisi vallattua kokonaan sydämeni. Vaikka siis Daisy Ridley sen hyvin kantaakin, on mielestäni tuo nilkkapituus jotenkin "tantta". Entä sitten tuo Heidi Klumin pastelli haltia-asu? Versacea. Mutta oikeasti onhan se myönnettävä, että Heidi Klumin päällä, tuo näyttää silti vain niin hyvältä! Ehkä erivärisenä, voisi toimia minun silmääni paremmin. Tai sitten vaikka ilman tuota hihaa, joka luo yöpaita viboja. Hmm..

Tällä viikolla yritän saada vielä tehtyä tuon kolmannen kysymyspostauksen vastaukset osion, helmikuun suosikit sekä hiihtoloma katsausta. Joten pysykää kuulolla, sillä postausia on kyllä tosiaan tulossa. Kunhan aika vain sallii...

lauantai 27. helmikuuta 2016

Long Bob

long_bob3 long_bob8 long_bob9 long_bob10 long_bob5 long_bob6 long_bob1 long_bob4 long_bob2 long_bob7 style style7 style4 style1 style9 style6 style8 style5 style3 style2

Eilen Inka napsaisi omista hiuksista vielä lisää ja ah, että tuntuu kyllä hyvältä olla lyhyemmillä hiuksilla. Teki myös koko tuo leikkuu-operaatio niille todella hyvää, tuntuvat ja näyttävät nimittäin paljon terveemmiltä. Katsotaan pidetäänkö tätä lyhyempää tukkaa yllä, vai annetaanko sitten loppujen lopuksi sen kasvaa. Nyt ainakin fiilaan itse todella paljon, joten ei yllätys, että Pinterestistäkin on tullut viimeaikoina selailtua vaikka ja mitä! Enempää ei tässä ehdikkään kirjoitella, sillä työt kutsuu ja illalla onkin Jasminin synttärit. Huominen menee sitten kokonaan Gaalassa (=töissä) ja illan tai no paremmin sanottuna yön pyhitänkin toiselle gaalalle, nimittäin Oscar-Gaalalle. Kuvat kuitenkin puhuu hyvin puolestaan, joten ei muuta kuin aurinkoiset viikonloput kaikille. Ah, saa vihdoin laittaa RayBanit päähän...

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Super helppo omenapaistos


24.2.2016 24.2.2016a 24.2.2016b

Siis koskakohan viimeksi täällä blogissa on näkynyt jotain resepti-postausta? En edes itse muista! Huvittavaa, että olen koko ajan hyvien reseptien äärellä, mutta niitä ei vain jotenkin tule sitten kotosalla niinkään tehtyä. Koulussahan meillä on nimittäin tosi tarkka sääntö liittyen reseptien kopiointeihin. Ihan ymmärrettävää kylläkin, kun niistä moni on opettajien omia kehitelmiä.

Mutta sitten tähän herkkuun! Ei ehkä se kauneimman näköinen annos, mutta ai että on hyvää! Ainakin omalla asteikolla voittaa sen perinteisen omenapiirakan 6-0. Ja tekeminen on helppoa, eikä siihen tarvita mitään suurempaa vaivaa. Vain neljä raaka-ainetta ja meillä ainakin kaikki muut paitsi omenat löytyi jo valmiina kaapista. Ja tosiaan ei tarvita mitään kokkaustaitoja. Hommassa kamalinta onkin se odottelu, kun paistos on uunissa. Tosin siitäkin selviää.

Tarvitset:
4 keskikokoista omenaa
100g ihan mitä vain rasvaa. Itse käytettiin Keijua, joka nyt sattui olemaan jääkaapissa.
160g vehnäjauhoja
xxxg fariinisokeria, Tosin varmasti normaali sokeri käy myös, me kuitenkin haluttiin vähän sellaista "syvempää" makua.

Ohjeet:
1. Pilko omenat. Itse halkaisin ensin puoliksi ja leikkasin keskustan pois. Sitten vain sellaisia pikkurillin kynnen levyisiä siivuja. Niin niistä ei tule liian paksuja, ainakaan omaan makuun. Jätin myös kuoret, koska no, tuossa lajikkeessa joka meillä oli, ei kuori ollut sellainen sitkeä tai paksu.
2. Asettele omenat kerroksittain. Astiasta riippuen laitoin ensin omenoita kaksi kerrosta, sitten vähän fariinisokeria ja vielä kaksi kerrosta päälle.
3. Täytteen teko. Pehmennä voi, mutta varo ettei se ole sellainen kuuma. Sitten vain muut ainekset joukkoon ja sekoitetaan hyvin. Fariinisokeria laitoin sen 120g.
4. Asettele täyte omenoiden päälle tasaisesti. Sitten vain uuniin, joka on 200 astetta. Meillä kiertoilmauuni, joten se kannattaa sitten ottaa siinä omassa uunissa huomioon. Niin ja uunissa se sitten on sen tosiaan 25-30min. Itse pidän siitä, että tuo "taikina" osuus on vähän raaka, joten itse otin uunista, kun se oli ollut sen reilun 20min.

Sitten vain vanilijakastiketta tai vaikka jäätelöä päälle ja suuhun! On kyllä hyvää ja tuosta saakin aika helposti tehtyä niitä omia variaatioita. Itse siis katselin erilaisia ohjeita netistä ja kehittelin tämän sitten sen mukaan, sekä niiden mitä kaapista meillä löytyi. Nyt pistänkin viimeiset lusikalliset tuosta herkusta suuhun ennen kuin palaan töiden ääreen.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kysymysten äärellä osa II

Sitten jatketaas kysymyksiin vastailua. Ensimmäinen luettavissa TÄÄLTÄ, mikäli kiinnostaa lukea edelliset vastaukset. Mutta hei, pitemmittä puheita itse asiaan. Kuten ensimmäisessä osassa, tässäkin mennään kysymysten tulo järjestyksessä ja vastaus tapahtuu suoraan kirjoittamalla.

Lempi vaatekappale?
Hmm, vaikea kysymys, sillä lempi vaatekappaleet vaihtuvat minulla aikalailla mielialan mukaan. Tällä herkellä lempparit ovat ehdottomasti kuitenkin Niken harmaat lökärihousut. Ihan lempparit, jotka laitan päälle heti kotiin tultua. Farkut lentää nimittäin oikein kauniissa kaaressa tuonne kaappiin ja tilalle vaihtuu jotain mukavempaa. Niin ja uusi Missguidedin takki! Ah, se on kyllä rakkautta. Mutta jos yksi pitää valita, valitsen silti Niken housut.

Jos saisit 10 000€ heti käteen niin mitä tekisit?
Uskokaa tai älkää, mutta pistäisin säästöön. Että osaakin arvostaa rahaa ihan eri tavalla nyt kun siitä elämisestä pitää oikeasti ihan itse huolehtia. Okei, tietenkin saataisin ostaa jotain tarpeellisia asioita, kuten vaikka toisen läppärin, joka olisi pienempi. Niin, tarpeellisia... Mutta jep, säästöön taitaisi mennä. Tosin ehkä saattaisin sittenkin vaikka kadota ulkomaille hetkeksi. Jep, se taitaisi olla se juttu. Ja loput siis säästöön.




Minkälaiset ihmiset on susta kauniita?
Vastaan kuitenkin luonteen puolesta, vaikka tuossa onkin kaksi kuvaa. Miley Cyrus on tosiaan ulkonäöllisesti yksi kauneimmista naispuoleisista henkilöistä ketä tiedän. Mutta siis mennäänpä asiassa eteenpäin. Sellaiset ihmiset on mielestäni kauniita, jotka ovat itsevarmoja, välittävät muista aidosti ja muutenkin omaavat sellaisen hyvän sydämmen. Eli niin ulkonäön kuin luonteen puolesta allekirjoitan aitoutta. Luonnollisuus ja se omana itsenä oleminen tekee minusta ihmisestä kauniin.

Onko sulla mitään lempimatkustuskohteita?
No Aussit on sellainen, jonne haluaisin ehdottomasti päästä. Sillee oikein kunnon kiertelylle, joka onkin nyt ollut oikein pinnalla yhdellä sun toisella. Myös Jenkit on sellainen minne aion vaikka kynsin ja hampain päätyä. Eli sitten joskus. Ne on siis molemmat sellaisia unelmamatkakohteita. Lempimatkustuskohde, jos kyseessä on paikka jossa on ollut, on ehdottomasti Islanti. Voinko vielä enemmän hehkuttaa tuota maata? Todennäköisesti voin.

Top 3 paikat sun kotikaupungissa?
Voisin laittaa tähän Kisahalli ja Liikuntamylly, koska hei, totuushan on se, että siellä viettelen aikaa enemmän kuin kotona. Mutta epäilen että tässä kysymyksessä sitä haetaan, joten pistetäänpä jotain vähän erilaista. Lähdetään kuitenkin nyt sille linjalle, että suosittelisin Helsingistä paikkoja jollekin, joka ei siellä usein käy. Ensimmäisenä tulee mieleen Senaatintorin portaat, kesällä tietenkin. Vaikka lokkeja piisaa, niin kyllä siinä kelpaa istua ja syödä jäätelöä. Vähän siinä juoruilla kaverin kanssa, ehkä napata kadulla olevista toreista mansikoita mukaan ja  vain nauttia hetkestä. Toinen paikka mitä suosittelisin on kyllä ehdottomasti... Oikeasti jos ollaan rehellisiä niin ei tule oikein mitään mieleen. Näin hyvin sitä tunteekin oman kotikaupungin. Tietenkin Linnanmäki on aika mahti paikka, kunhan siellä käy vain tarpeeksi harvoin. Näin uutuuden viehätys pysyy paremmin tallessa. Ja sitten on kahvilat, jotka tosin ovat monesti täynnä ja joissa ei tule kyllä usein käytyä. Niin, että minulta ei näitä vinkkejä kannata kyllä kysellä. Suosittelen tietenkin Café Esplanadissa käymistä, heidän suuret leipomuksensa ovat aikalailla tunnettuja. Myös Fazerin brunssi on kokemisen arvoinen. Joten ehkä siinä muutamia paikkoja, jotka ainakin omalle listalla pääsevat, tai paremmin sanottuna, tulee ensimmäisenä mieleen.


Lemppariherkku?
Ah, berliininmunkki! Tai sitten joku Dunkin Donuts munkeista. Sellaisen kun kiikuttaa eteeni, niin en oikein vain pysty sanomaan ei. Heikkous, ehkäpä? Oi, oi, ei tässä oikein voi muuta sanoa, kuin että N A M !

Paras lukemasi kirja?
Ehdottomasti the Fault in Our Stars. Siihen vaaditaan aika paljon, että sen spotin joku veisi. Se kirja muutti aikalailla ajatusmaailmaani sekä näkökulmaa elämään. Siitä puheenollen, voisinkin kaivaa kirjan esille ja lukea sen uudestaan...

Kahvi vai tee?
Ehdottomasti tee. Paitsi joinain päivinä kahvi. Mutta valitsen silti teen. Erityisesti Clipperin teet on niitä lemppareita. Tästä vähän kirjoittelinkin jo aiemmin postausta, jota pääsee lueskelemaan TÄÄLTÄ.

Maat/kaupungit joihin haluaisit matkustaa?
No tässä tulikin aikaisemmassa mainittua se Aussit ja Jenkit, mutta onhan niitä listalla vaikka mitä! Haluaisin kovasti päästä nimittäin käymään myös Espanjassa (aivan, en ole ikinä vielä sinne päässyt) sekä tavallaan kiinnostaisi kyllä kovasti Bora Borat, Balit sun muut. Ylipäätänsä käydä ja nähdä maailmaa. Myös kun on tullut seurailtua Aksun ja Mimosan matkaa Etelä-Amerikassa, on sitäkin alkanut katsomaan ihan uusin silmi. Tosin itsellä ei taida rohkeus riittää sinne seikkailuun... Ai niin, Kroatia olisi kyllä maa mihin haluaisin päästä ja kovasti! Ja tietenkin täälläkin monesti mainittu Pariisin uudelleen tsekkaus.

Parasta elämässä juuri nyt?
Inka ja kämppä. En vaihtaisi niitä mihinkään. Haha, hyvä verrata parasta ystävää kämppään, mutta tänään tuli kyllä todettua se, että on puolivuotta mennyt todella nopeasti. Samaan aikaan tuntuu kuitenkin, että siitä olisi todella kauan, kun tänne muutettiin. Ja ai että paljon on ehtinyt tapahtua tässä puolessa vuodessa. Melkeinpä enemmän kuin koko 21-vuotisen elämäni aikana. Niin ja kasvettu on myös ihmisenä. Tai no paremmin sanottuna, virheistä on opittu. Kuitenkin koko tämä hetki on vain parasta elämässä tällä hetkellä. Ja voin olla aika varma, että se on parasta vielä pitkään...


Mistä ammatista haaveilit pienenä eli mikä susta piti tulla isona?
Joku kunnon agentti ihan James Bond tyyliin. Jep, sellaisista minä haaveilin pienenä, en prinsessoista tai pop-laulaja urasta. Edelleenkin haaveilen tuollaisesta ammatista, mutta onhan se aika sellaista elokuva kamaa se. Ei taida ihan oikean agentin elämä ihan tuollaista James Bond tasoa olla. No, ainahan sitä saa kaikesta haaveilla...

Tähän päätetäänkin tämä toinen osa. Vielä on kysymyksiä jäljellä ja aika vahvasti näyttää siltä, että nämä ilmaantuvat sitten nyt aina maanantaisin. Ainakin niin pitkää, kun kysymyksiä riittää. Hirveä väsy painaa, hyvä ettei silmät sulkeudu tässä kirjoittaessa. Mutta hei, hyvät maanantait kaikille ja palaillaan sitten seuraavaksi varmaankin ihan perinteisen kuulumispostausten merkeissä!

perjantai 19. helmikuuta 2016

Khaki


19.2.2016a 19.2.2016 19.2.2016c

Kuten kuvista voi varmaan päätellä, saapui hyvin odotettu paketti. Tosin paketti saapui paaaljon odotettua nopeammin. Ah, että on parasta saada jokin asia ennen aikaisesti. Siis hyvä asia tietenkin. Ja tällä kertaa ensimmäisestä kerrasta oppineena, selvittiin paljon kätevämmin. Ja paketti sitten tosiaan revittiin hurjalla vauhdilla!

Takin siis tilasin tosiaan viikko sitten ja nyt sen sain jo omakseni. Missguided, on nyt täällä vilahdellut useaan otteeseen viimeaikoina, ja on kyllä noussut lempikauppojen ihan kärkipaikalle. Voisin viettää heidän nettikaupassaan vaikka kuinka kauan (ei sillä, ettenkö olisi viettänyt...) ja koko ajan tuntuu että vastaan tulee vaatteita joita klikkailen ostoskoriin...

Ah! Niin taisin sanoa, kun takin puin päälleni. Ja sitten juostiin Inkan huoneeseen peilin eteen. Niin, tähän sopisi hyvin ne sydän emojit. Aivan täydellinen! En keksi nimittäin yhtäkää huonoa asiaa koko takista. Pääsi heti päälle ja voin sanoa tai enemmänkin myöntää, että istuskelin hetki kotona tämä päällä. Jep, istuin takki päällä sisällä. Miksi? Koska se on vain niin mukava!

Ja voinko vielä hetken hehkuttaa sitä, kuinka hyvin takki sopii minulle, sitä kuinka ihanan värinen se on, sitä kuinka lämmin se on, mutta samalla ei kuuma. Mainitsinko jo että takki on mukava päällä? Joten taidanpa nyt vain jatkaa GG:n katselua, sillä ei oikein muuta kuin hehkutusta tästä päästä tällä hetkellä taida tulla. Palaillaan siispä!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Jungle Juiceilua, must-ostoksia, lounastreffejä sekä vähän muutosta


17.2.2016e 17.2.2016d 17.2.2016c 17.2.2016f 17.2.2016h 17.2.2016i 17.2.2016a 17.2.2016j

Siinäpä vasta kuvaläjäys! Viime lauantaista asti tähän päivään vähän tapahtumia kuvien muodossa. Tuntuu, että viikko olisi jo vierähtänyt, mutta vasta keskiviikossa ollaan. Toisaalta tuntuu taas että aika olisi mennyt aivan hujauksessa. Mutta hei, eipä mitään, katsaus menneisyyteen ja vähän selittelyjä noista kuvista!

Lauantaina sain aivan ihanan lähetyksen kotiin illalla kiitoksena hyvästä teosta. Tämä teko oli Judan kännykän löytäminen ja sen palauttaminen hänelle. Siitä hyvästä sainkin mukavan kiitoksen. Ai että oli muuten hyvää juoda sitten sunnuntai aamuna tuorepuristettua appelsiini mehua, vähän puuroa mustikoilla, puolukalla ja banaanilla. Samalla pistin tulemaan postausta ystävänpäivä mielessä. TÄLLÄINEN postaus siitä sitten pohdinnan jälkeen muodostui. Kuitenkin päätettiin ystävänpäivää vietellä Inkan kanssa, mutta se tapahtui vähän viivellä sitten maanantaina. Aiheeseen osuva leffa, How to be Single ja sitten vähän shoppailua. Tarpeellisten asioiden, eli must-ostostelua.

Väsymyksen palattua arkeen on kyllä ollut aikamoinen haaste tuo nukkuminen. Onneksi ensiviikolla sitä lomaa olisi tiedossa, vaikka töissä ollaankin. Kuitenkin tiistaina näinkin sitten koulun jälkeen Judaa, vaikka hetken mietin jo kotiin nukkumaan menemistä. Hyvä niin, että sain sitä puhtia koulusta, sillä oli kyllä mukava nähdä ja istua alas, jutella vaikka mistä. Niin ja ihan rauhassa siis! Kotiin tultua sitten tein vihdoin sen, mitä olin siirtänyt: kävin läpi kaikki vaatteet. Nyt on kyllä fresh olo, miten noin tavallaan "pienestä" asiasta on niin paljon iloa. Pitäisi vain vaatteille löytää uusia omistajia.. Ehkäpä tässä osa pääsee johonkin kivaan kotiin.

Niin ja aivan, hiukset on nyt vähän lyhyemmät! Tai siis vähän enemmän. Inka niistä nappasi aikamoisen nipun ja voi vitsit, olo on mitä parhain! Oikeasti, tykkään todella paljon ja sellainen "olen taas minä"-olo. Hieman ehkä haluaisin vielä lyhyemmäksi, mutta saa nyt toistaiseksi olla näin. Tuntuvat terveiltä, näyttävät terveiltä ja vielä kun saisi enemmän tuota omaa väriä takaisin esille, niin ah!

Kääk, kiire! Äkkiä tee tulille, leipä paahtimeen ja pikainen vaatteiden vaihto. Tämä viikko on kyllä ollut yhtä myöhästelyä, eikä taida olla tänään asiaan poikkeusta... Apua.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kysymysten äärellä osa I

Tässä sitä sitten ollaan, kysymysten äärellä. Aikalailla niitä sitten paukahti ja pistetäänpäs ensimmäinen osa käyntiin. Sekalaisessa järjestyksessä tulevat siis, tarkemmin sanottuna saapumisjärjestyksessä. Ajattelin ensiksi pistää kategorioihin, jonka jälkeen mietin videon tekemistä. Sitten kuitenkin vain totesin, että pistän chai latten tulemaan, hautaudun mukavasti uuteen lempi huppariin ja pistän toimeksi. Vastaan siis kysymyksiin ilman mitään pyyhkimistä, tai ennakkoon lukemista. Suollan siis tekstiä sitä mukaan kuin päähän tulee.

Millaisista asioista haaveilet?
Tämä oli vaikein kysymys. Jo sen nähdessä tiesin, että menisin hiljaiseksi. Ahdistuisin jopa. En nimittäin oikein haaveile mistään. Niin karua kuin se onkin. Tämä lyhykäinen elämäni on jotenkin vain opettanut sen, että aina kun haaveilen, murskaantuvat haaveet. Okei, liian voimakas ehkä ilmaisu, mutta ymmärsitte varmaan pointin. En siis haaveile, en mistään. Ahdistun jos ajatukseni alkavat vähääkään mennä sille suunnalle. Kuten olen täälläkin tuonut tätä esille, pessimisti ei pety.

14.2.2016

Mikä on ihanin paikka, jossa oot matkustellut ja miksi?
Tätä piti miettiä ihan ajatuksella. Ensimmäisenä mieleen putkahti Gardajärvi, Italiassa, mutta ei se kyllä silti voita Islantia. Jokin siinä maassa vain sykähdytti. Maisemat ovat jotain sanoinkuvaamatonta, koko maa on ihan kuin toisesta maailmasta. Itse ainakin yllätyin tästä valinnasta, sillä Islanti on kuitenkin luminen ja kylmä, suoraan sanottuna paska säinen maa. En valinnut aurinkoa ja lämpöä, vaan harmauden ja kylmyyden. Jännää oppia tässä samalla lisää itsestään...


Mitkä on parhaita tv-sarjoja ikinä?
Oikein ikinä. Noh, Frendit ja How I Met Your Mother sellaisina ikuisina ykkösinä. Myös Game of Thrones, Gossp Girl, Once Upon a Time ja joitain MTV-sarjoja. Olen aika sellainen kaikki ruokainen, mutta liika romantiikka eli lässytys ei oikein nappaa. Niin ja tuo uusi sarja Quantico! Meinasi melkein unohtua. Sitä kannattaa kyllä katsoa. Niin ja jotta tästä vastauksesta tulisi mahdollisimman epäselvä, pistetään vielä loppuun Sinkkis ja Hit the Floor.

Millaisia tavoitteita sulla on sun blogin suhteen?
Itseasiassa sellaiset tavoitteet, kuin avoimuus. Haluan pitää blogin omana turvapaikkanani, paikkana jossa voin saada avoimen itseni takaisin. En tavoittele blogista elämäntyyliä, enkä halua sen vievän liikaa aikaa elämästäni. Jos kuitenkin tulevaisuus tuo tullessaan sen, että mieli muuttuisi ja blogista tulisikin ihan työtä, niin se on sitten asia johon panostan täysillä. Kuten nytkin, mutta toistaiseksi tavoitteet pysyvät ihan tällaisina rentoina, arkista elämää raottavana.

Mitä pelkäät?
Neuloja. Hyi, että pelkään niitä, ällöttävät ja etovat. Mutta siis se, kun neula menee ihosta läpi. Se on se mitä kammoksun.
Suurin pelkoni on kuitenkin yksin jääminen ja tähän liitettynä lähimmäisen menettäminen. Pitkään yritin esittää sellaista kovaa, en myöntänyt että pelkäsin yksin jäämistä. Se on kuitenkin ehkä suurimpia pelkojani. Olen jopa kerran saanut ahdistuskohtauksen siihen liittyen. Tai no, mitä minä ahdistuskohtauksista tiedän, mutta se oli ehkä kamalin hetki elämässäni vähään aikaan. Joten sen myöntäminen vaatii aika paljon. Mutta on sekin alku. Sitä paitsi uskon siihen, ettei kukaan halua jäädä yksin. Joten ehkä tämä kuulostaa vain pahalta omassa päässäni.

Mikä on paras elämänohje, joka sulle on annettu?
Ihan hyvä että nämä kysymykset tulivat peräkkäin, etten kuulosta aivan täysin masentuneelta ihmiseltä. Mikä en siis todellakaan ole, sillä minulla näkee hymyn aika usein kasvoilla ja naurun kuulee jo pitkälle. Mutta takaisin kysymykseen. Kyseessä ei ole mikään "quote", mutta vankka elämänohje on pääni sisällä ollut ihan pienestä lähtien. Vaarilta olen sen saanut ja hänestä olen kiitollinen koko elämäni. Auttanut vaikka ja missä. Nimittäin niinkin kliseinen asia, kuin että kaikista selviää ja siihen liitettynä vielä se, että aina kaikki kääntyy hyväksi. Siinä onkin niinkuin lyhykäisyydessä toisen tatuointini merkitys.

14.2.2016a 14.2.2016a

Mitkä on kämppisasumisen parhaita puolia?
Se, että kämppis on paras kaveri. Mutta siis kaikki sellaiset pienet arkiset jutut saa jakaa parhaan kaverin kanssa. Joku tv:n katsominenkin on vain parempaa ja siivoaminen! En oikein osaa sanoa, mutta nauretaan aika paljon sellaisille arkisille jutuille. Koko tämän kokemuksen jakaminen on vain parempaa näin. Myös se, että heti on paikalla joku joka halaa tarvittaessa tai jonka olkapäälle voi itkeä. Olen kuitenkin aikeissa tehdä aiheesta muutenkin vähän laajemman postauksen. Kun vain saan kämppiksen suostuteltua... Saa nähdä miten käy.



Entä ottaako kämppiksen kanssa asuminen koskaan päähän?
Ottaa. Ei me oikein riidellä mistään, mutta kyllä sitä joskus tarvii omaa tilaa. Ja jotkut asiat vain ottaa välillä enemmän päähän. Mutta ollaan molemmat aika sellaisia miten nyt sanoisin, "draamaa välttäviä". Sanotaan toisillemme jos jokin ärsyttää ja jätetään välillä sanomatta, koska tiedetään ettei se enää seuraavana päivänä ärsytä. Inka on myös ainoa ihminen joka uskaltaa sanoa suoraan asioita. Tosin tiedän, että hänkään ei kaikkea aina sano. Mutta kuten jo sanoin, tästä tulossa vielä ihan oma postauksensa.


Jos pääsisit treffeille ihan kenen tahansa kanssa haluat, kenen kanssa menisit? (Miksi?)
Olin vastaamassa ensiksi että sen oikeian kanssa. Ihan vain siksi, koska minun on saatava kaikki tässä, heti ja nyt. Mutta siis, sanoisinko että Chuck Bass olisi oikein mieluisa treffikumppani. Tai enemmänkin haluaisin kokea sen pröystäilyn. Olen tosin sanonut, että mr. Bass olisi juuri sellainen, jonka pikkusisko haluaisin olla. Eli toisin sanoen ei siis sitä. Joten vaihdan Gregg Sulkiniin. Ihan silmänruoan takia.

Millaisista ihmisistä pidät ja et pidä?
Hui, tästä tulee pitkä vastaus. Mutta antaa mennä.
Ensinnäkin pidän rehellisistä ihmisistä. Ei nyt tarvitse jokaista asiaa suoraan päin kasvoja laukoa, mutta kun jotain kysyy niin sanoo suoraan. Tähän liittyy tietenkin luottamus, joka on minulle melko arka aihe. Luotan harvoihin ihmisiin täysin ja kyllä voin sanoa että menen aika herkästi varpailleni. Mutta sitten sellaiseen asiaan kuin sarkasmin taju. Olen sarkastinen ihminen, ainakin omasta mielestäni, joten pitää ymmärtää sitä ja muutenkin huumoria. Liian tosikot saa vain ahdistumaan. Mutta toisaalta, ei myöskään voi heittää kaikkea läskiksi. Vielä kärryillä? Hyvä. Siirrytään sitten mistä en pidä. Siihen löytyy selkeä ykkönen: miellyttäminen. Hyi, en vain voi sietää ihmisiä jotka miellyttävät. Vaihtavat mielipidettään riippuen seurasta. Kun sellaisen tapaan, pääni sisällä jo lauon vaikka mitä takaisin. Tähän asti olen kyllä ihan kiitettävästi onnistunut noissa tilanteissa pitämään suuni kiinni. En myöskään pidä itsekäistä ihmisistä. Onhan se nyt totta, että kaikki puhuvat varmaankin 90% ajasta itsestään. Mutta sellaiset joiden on pakko koko ajan tuoda itseään esille. Jotka ajavat omaa etuaan muiden kustannuksella. Ei. Ei. EI.

Lemppari blogi?
Näitä on aika monta ja muutenkin seuraan aika kiitettävästi blogeja. Tosin päivittelen blogi-listaani myös melko usein, eli blogeja tulee, blogeja tippuu. Kuitenkin pari on siellä pysynyt koko ajan mukana. Suomalaisen Uinon ja ruotsalaisen Angelica Blickin blogit ovat aina olleet siellä jossain. Joten sanoisin niitä ehkä lemppari blogeiksi. Mutta kuten sanoin, luen aika paljon blogeja, myös pienempiä.

14.2.2016b


3 asiaa, jotka haluat toteuttaa tänä vuonna?
Vaatekaappi remontti. Jep, projekti joka tulee kestämään. Ja kestämään. Varmasti semmoinen ikuisuus projekti, mutta hyvähän se on joskus aloittaa. Toinen asia on se, että olen täysin 100% tyytyväinen kroppaani. Tosin en tiedä onko se mahdollista, mutta ainakin yritys kova. Koska eihän sitä ikinä voi täysin tyytyväinen olla itseensä olematta itsekäs? Vai voiko? Siitä haluan ottaa selvää. Kolmas asia on yhtä laaja kuin kaksi edellistä. Paitsi että se on laajempi. Haluan nimittäin toteuttaa itseäni niin, että kun vuosi on pulkassa voin hymyillen ja todennäköisesti myös nauraen, todeta että hyvä vuosi oli takana. Sellainen vuosi että ylitin taas itseni, kasvoin paremmaksi ihmiseksi.

Tähän on varmaankin hyvä päättää ensimmäinen osa. Veikkailisin että osia tulee tosin enemmän kuin kaksi, sillä kysymysten määrä (ja vastausteni laajuus) yllätti kyllä nyt vähän itsenikin... Joten näitä sitten tipahtelee tänne blogiin aina välillä. Vielä pakko kiittää kaikista kysymyksistä, rakastan haastaa itseäni ja näissä kyllä on haastetta. Palaillaan!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kunpa vain osaisin sanoa paremmin, kuinka paljon merkitsette minulle

Olin aloittamassa kirjoittaa tai no lähinnä purkamaan kuinka paljon vihaan ystävänpäivää. Okei, viha on ehkä vähän liian rankka kuvaus, mutta kyseessä siis päivä, josta pidän vähemmän kuin joulusta. Päätin kuitenkin pyyhkiä koko jutun pois, sillä ehkä tämä katkeruuteni syy on vain se, että jotenkin olen onnistunut aina ystävänpäivät viettelemään sinkkuna. Joten annetaan sille vielä mahdollisuus.

Yksi "lupaus" itselleni oli tänä vuonna arvostaa enemmän ystäviäni. Tai enemmänkin näyttää heille kuinka  tärkeitä he minulle ovat. Noh, ei ole oikein kiitettävästi se lähtenyt käyntiin. Minulla on nimittäin paha tapa sulkeutua sisälleni, kun koen siihen tarvetta. Ja sieltä on vaikea päästä pois. Sitä on myös omalla tavallaan todella vaikea huomata, sillä elelen normaalia elämää, käyttäydyn normaalisti. En vain silti oikein ole, miten nyt sen sanoisi, "täysillä mukana". Yritän kuitenkin tässä asiassa parantua ja otinkin itse yhteyttä, pyysin kahville. Päätettiin että mennään tiistaina lounaalle. Kiitos, sitä tarvitaan todella.

Pienen alustuksen jälkeen päästäänkin itse asiaan. Eli millainen on minun mielestäni hyvä ystävyys ja vähän raotellaan tuota millainen ystäväpiiri minulla on. Joten aloitetaan siitä jälkimmäisestä. Nimittäin ystäväpiirini on pieni. Ainakin mitä vertaa muihin ihmisiin. Valikoin siihen ihmisiä mukaan ja vaikka välillä yhteydenpito ei ole mitään kehuttavaa tasoa, tiedän että he ovat ihmisiä, kenen puoleen voin kääntyä oli hätä mikä tahansa. Osan kanssa on ollut ylä- ja alamäkiä enemmän kuin toisten, mutta minä näen jokaisen ystävyyden erilaisena. Aivan kuten kaikki suhteet.

Huomatkaa että käytän sanaa ystävä. En kaveri. Kaveri on mielestäni pienempi määritelmä, joka on läheisempi kuitenkin kuin tuttava. Sellainen jonka kanssa on koettu asioita, mutta minun mittapuullani, ei ole henkilö kenen luokse juoksisin ensimmäisenä apua pyytämään. En tiedä valottuuko tämä ajatusmaailmani, sillä sitä on vähän vaikea pukea sanoiksi. Mutta ehkä ymmärsitte jotain.


ystävänpäivä2016

Mitä asioita pidän sitten ystävyydessä tärkeänä? Se, etten ole täydellinen ihminen ja teen paljon virheitä elämässäni (viime aikoina niitä on mahtunut vähän enemmänkin), mutta silti he pysyvät siinä vierellä. Eli toisin sanoen vaikka toinen tietäisi minut kokonaan, sen todellisen minäni ja haluaa silti viettää pahoinakin hetkinä aikaa, niin onhan se aika hieno asia. Toinen on sellainen, jota pidän itse hyvinkin tärkeänä. Se ettei näe toista joka päivä, edes joka viikko tai jopa kuukausi, niin silti tuntuu ettei olisi kulunut sekunttiakaan aikaa siitä, kun viimeksi on nähnyt. En nimittäin itse tosiaan ole niitä ihmisiä, jotka ensimmäisenä nappaa puhelimen ja ehdottaa tapaamista. Teen sitä hyvin harvoin. Siinäpä muuten asia, jossa olisi petrattavaa... Se, että opiskelut ovat vieneet kaikkien tiet vähän erilleen, ei kuitenkaan ole vaikuttanut ystävyyteen. Onhan sitä yhteistä aikaa vähemmän, mutta sitten sitä osaakin arvostaa ihan eritavalla.

Heissä parasta on se, että kun nauran, niin yleensä he saavat nauramaan vielä lujempaa. Se että nauraa kyyneleet silmissä aivan tyhmälle asialle, vatsalihaksiin sattuu ja tuntuu ettei saa henkeä. Parasta sanoisinko minä. Koen myös tärkeäksi sen, että minulle sanoo asiat suoraan. Kyllä ystäviä pitää tukea, mutta joskus tulee se hetki, että ystävän täytyy olla se "paha ihminen" joka sanoo päin naamaan suoraan kuinka asiat ovat. Ikään kuin herättää ja se halu, että sinusta tulee parempi ihminen.

Vaikea aihe pukea sanoiksi, jopa minulle mutta ehkä tässä tuli nyt vähän jotain asiaa ystävyyden merkityksestä minulle. Se on nimittäin iso, paljon isompi kuin tuon edes esille. Jokainen on tärkeä minulle ja uskonkin, että ihmiset eivät tapaa toisiaan sattumalta, vaan jokaisella on tarkoituksensa. Kuvissa ei näy kaikkia ystäviäni, sillä olen selkeästi nauttinut heidän ajastaan enemmän kuin selfieiden ottamisesta, mutta toivon, että jokainen heistä tietää/tuntee sydämessään keistä on kyse. En siis halua sanoa loppuun muuta kuin kiitos, että olet siellä. Ja anteeksi, etten sano sitä tarpeeksi usein.


Loppuun vielä siitä parhaasta kaverista, joka minua eniten joutuu kestämään. Meillä on paljon muistoja, lukuisia sisäpiiri juttuja ja vielä enemmän salaisuuksia. Välillä ottaa päähän, mutta sitähän se on olla siskoksia. En luokittelisi enää edes parhaaksi kaveriksi, sillä tuntuu että se ei riitä. Jaetaan asioita, niin hyviä kuin huonoja ja en voisi ajatella jakavani tätä kaikkea kenenkään muun kanssa. 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Bomber


12.2.2016 12.2.2016a 12.2.2016b

Tänään se tapahtui. Pitkään himoittu yksilö lähti nimittäin tilauskeen ja nyt odotellaan. Ja odotellaan. Hei, kärsimätön täällä moi vaan. No, hyvää kannattaa odottaa, sitähän tässä on koko elämä itselle toitotettu. Nimittäin tilaus lähti Missguidedilta ja sieltä se toimitus kestää jonkin aikaa. Mutta silti voin suositella nettisivua ihan kaikille! Sieltä tuli tilattua nimittäin aikaisemmin jo pari paitaa ja en voisi olla enemmän kuin tyytyväinen! Asiasta pääsee kurkistelemaan TÄÄLTÄ mikäli kiinnostaa.

Mutta takaisin tuohon täydelliseen yksilöön. Vaikka olenkin vannoutunut mustan kannattaja, takeissa on niitä muutamia poikkeuksia. Esim. yksi lempitakeistani on Abercrombien tummansininen kevyt toppaptakki. Se on kallein takki minkä omistan, mutta voisin kyllä sanoa että myös rakkain. Kuitenkin yllätyin itsekin, kun huomasin himoitsevani armeijanvihreää takkia. Ja olen himoinnut sitä pitkään. Sillä nykyäänhän sitä aina harkitaan hartaasti ja pitkää kaikissa ostoksissa, eikö? No, ainakin melkein ollaan siinä onnistuttu.

Innolla siis odotellaan tuota pakettia. Toivottavasti ei samanlaista säätöä kuin viimekerralla ole luvassa... Tässä sitten vietellään tätä loppu iltaa/yötä Gossip Girliä ahmien sekä puuroa syöden. Kyllä vain puuro voi maistua hyvältä. Muutenkin olen oppinut syömään vaikka mitä! Tai no paremmin sanottuna sellaisia, joita en ole syönyt. Tähän kuuluvat puuron lisäksi pakaste vihannekset, joita on popsittu nyt ihan hymyssä suin. Myös purkkiherkkusienet ja pavut ovat nykyään oikein maittavia. Niin vain ne ajat muuttuvat. Ehkä tässä opitaan oliiviakin joskus syömään.. Epäilen. Nyt kuitenkin läppäri kiinni ettei mene ihan jaaritteluksi. Pahasti nimittäin sille linjalle jo mentiin...