torstai 29. syyskuuta 2016

Kahden viikon aikana olen...

... käynyt rangella ensimmäistä kertaa lyömässä. Vanhemmat golfanneet monta vuotta, mutta itseä se ei ole oikein koskaan napannut. Nyt sitten pistettiin Suvin, Ronin ja Maurin kanssa auto alle ja Paloheinään lyömään. Kun välineet vain löytyy niin on yllättävän edullista tekemistä.

29.9.2016

... ollut kolmen päivän puhekiellossa.

... tuskaillut työharjoittellun, valmennuksen ja viikoloppu-menojen välillä. Muut koulu tehtävät olen tarkoituksella työntänyt syrjään, niitä ehtii tehdä sitten kun tärkeimmät asiat ovat ohitse.

... ollut aivan legendaarisissa rapujuhlissa. Ne tosinaan järjestettiin meillä ja juhlinta jatkui seuraavaan aamuun asti.


29.9.2016a 29.9.2016b

... siivonnut kämppää lattiasta kattoon.

... nauttinut vapaa-ajasta sohvalla maaten ja kaikkea hömppää katsellen.

... tottunut työharjoittelun vaatimiin aamuihin, mutta myös nauttinut siitä. Pikkuhiljaa sitä alkaa tottumaan, tosin eihän tässä ole kuin ensi viikko enää jäljellä.


29.9.2016h 29.9.2016g

... tehnyt paljon jumppajuttuja ja valmistautunut kauden ensimmäisiin kisoihin. Jotka ovat nyt lauantaina.

... katsellut Sinkkuelämää, niin sarjaa kuin leffoja. Ollaan kyllä Inkan kanssa koluttu niitä kyllä ihan huolella.

... tehnyt hyvin minimaalisella budjetilla ruokaa. Siis hyvin minimaalisella. Elokuun palkka matkoineen päivineen jäi säälittäväksi, joten tässä ollaan elelty tämä kuukausi hyvin tiukalla linjalla. Sitä kuuluisaa palkkapäivää siis odotellassa.


29.9.2016c 29.9.2016f

... käynyt hyvin pienoisella roadtripillä. Kaksituntia siihen vierähti, mutta jopa tuollainen pienoinen ajomatka on irtiottoa. Niitä tarvitseen, joten näitä lisää kiitos!

... olen haaveillut tulevista matkoista, erityisesti pienoinen suunnitelma hiihtolomalle, on alkanut päähän muodostumaan. Vielä pitäisi saada se ehdotettua, niin mahdollinen toteutus voisikin alkaa.

... viettänyt, nauttinut ja ollut kiitollinen niistä ajoista joita on läheisten ihmisten kanssa viettänyt. Kysymys "onhan meillä hauskaa?" on ollut montakertaa ilmassa ja myöntävän vastauksen joka kerta empimättä saanut.


29.9.2016e

torstai 15. syyskuuta 2016

3 THINGS...

Täällä maataan sängyssä kone sylissä, teekuppi vieressä ja Spotify päällä. Kolme viikkoa kestävä kurkkukipu ja aivan jäätävä yskiminen sai minutkin viimein ajamaan itseni terveyskeskukseen. Noh, sieltä sitten lähdin labran kautta saikkupaperit kourassa ja kolmen päivän puhekiellolla. En muista koska olen viimeksi ollut näin kipeä ja sen kertoo jo se, että ihan oikeasti tämä sairaalakammoinen lähti käymään tsekattavana. En tiedä mikä siinä on, mutta jo paikalle mentäessä nousee sisällä ahdistus, puhumattakaan siitä kun siellä sitten on. Toivotaan ettei tarvitse pitkään aikaan enää palata ja pysyttäisiin nyt terveinä.

Siinä pienoinen alustus, mutta nyt laitetaan pitkästä aikaa vähän erityyppistä postausta tulemaan. Monissa blogeissa olen tällaiseen törmännyt ja päätinpä sitten itse tässä aikani kuluksi tehdä. Kyseessä siis lauseita joita jatketaan kolmella asialla. En ole näitä "juttuja" etukäteen lueskellut, mitä nyt muiden blogeissa, joten saa nähdä kauanko tässä menee. Aikaa kuitenkin on hyvin tuhlattavana, joten eiköhän aloitella! Kirjoitan siis aina ensimmäiset asiat jotka mieleen tulee...

15.9.2016b

3  A S I A A   J O I S T A   P I D Ä N . . .
... musiikki. Varsinkin julkisilla en matkusta ilman kuulokkeita. Pidän myös siitä kun musiikki soi taustalla, joskus olen jopa katsonut tv:tä niin että samalla soi jokin soittolista.
... Inkan kanssa asumisesta. Ihan vain yleisesti pidän tätä meidän kolmiota kotina, paikkana josta on tullut turvapaikka. Eihän se aina ole helppoa ollut asua poissa kotoa, mutta joka hetki on kaiken arvoista. Myös ne huonotkin hetket.
... mustista aluslakanoista. Okei varmasti löytyisi jokin paljon "syvällisempikin" asia mistä pitäisin, mutta tämä nyt on aikalailla sellainen isoa asia minulle. En tiedä miksi, mutta mustissa aluslakanoissa on sitä jotain. Varsinkin kun minulla valkoinen sänky, niin mustat lakanat, ah täydellisyys!

3   A S I A A   J O I S T A   E N   P I D Ä . . .
... luovuttamisesta. Olen sitä mieltä että elämässä on ja tulee paljon sellaisia hetkiä jolloin luovuttaminen, asian jättäminen kesken tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Minulla näitä hetkiä on melkein päivittäin eri asioiden suhteen. Koen silti että aina jokaisessa asiassa on jokin juttu minkä takia siitä kannattaa taistella, minkä takia siihen on ryhtynyt. Se tuntuu aluksi todella turhalta, väsyttävältä ja varmasti pahalta, mutta sitten kun sen yli pääsee niin tajuaa kuinka kaikki on ollut vaivan arvoista.
... negatiivisista ihmisistä, joilla on aina jotain valitettavaa. Juu, onhan aina jokaisella niitä huonoja päiviä, mutta aina ei voi olla huono päivä.
... siitä kun minun oreot syödään jääkaapista. Viime viikonloppuna sain kokea kauhunhetkiä kun näin tyhjän suklaakuorutettujen oreo-paketin pöydällä. Harmittaa vieläkin sillä ne olin kesällä Italiasta roudannut Suomeen. Ne ovat siis minun sellainen "paskaboxi", eli kun tuntuu tosi pahalta syön niitä yhden. Ja nyt ne kaikki oli syöty.

3   A S I A A   J O I T A   T E I N   V I I K O N L O P P U N A . . .
... järjestettiin Inkan kanssa juhlat. Meillä tuli vuosi täyteen asustelusta, joten vähän extempore päätettiin järkätä juhlat. Oli kyllä hauska ilta joka jatkui vielä baarissa, tosin paljon pienemmällä porukalla.
... käytin vapaapäivän töitä tehden. Lauantaina olin valmennuspuuhissa sijaistamassa. Huomaa kyllä kuinka paljon vapaa lauantai auttaa viikosta jaksamiseen.
... siivosin ja laiskottelin. Lauantaina siivoilin, sunnuntaina laiskotti. Pitänee siis tänään tai huomenna siivoilla kämppää tulevaa viikonloppua varten.

3   A S I A A   J O T K A   O S A A N . . .
... päästää irti. Vasta nyt opittu taito, josta olisi ollut aikasempina vuosina paljon hyötyä. Se että osaa välillä vain irrotella, antaa asioiden vain tapahtua on oikeasti yllättävän tärkeä taito. Aina ei tarvitse miettiä mitä tapahtuu jos tekee jotain. Sen näkee sitten.
... tulla toimeen tietotekniikan kanssa. Harvoin tarvii käyttöohjeita lueskella ja koen muutenkin että minä ja tekniikka tullaan toimeen. Monesti minua onkin sanottu tekniikan ihmelapseksi.
... sotkea. Taito sekin, en vain tiedä miten onnistun siinä. Eikä tämä siis rajoitu vain sellaiseen tavarasotkuun, vaan saan aina jotenkin sotkettua eri ihmissuhteita. Mutta kuitenkin onneksi lähinnä se sotku rajoittuu omien tavaroiden levittämiseen ympäriinsä.

3   A S I A A   J O I T A   E N   O S A A . . .
... tehdä asioita ajoissa. Joskus olen erentynyt hoitamaan asioita aikataulussa, mutta yleensä ne jäävät viimeiseen päivään, viime hetkeen. Aina sitä sanoo itselleen että nyt minä opin, mutta ei.
... olla vihainen. Annan aivan liian helposti ihmisille anteeksi. En unohda, mutta annan anteeksi.
... käyttää meidän uunia. Tai osaan, mutta mitä tulee leipomiseen niin ollaan kyllä sen kanssa aikalailla eri aaltopituuksilla. Tässä olisi ainakin yksi synttärikakku tuloillaan, joten pitänee ehkä jälleen kerran toivoa silmät kiinni vain parasta.

3   A S I A A   J O T K A   H A L U A I S I N   O S A T A . . .
... puhua mahdollisimman monta eri kieltä ja hyvin. Ainakin tällä hetkellä ja varmasti aina tulee monikielisyys olemaan kuuminta valuuttaa.
... laulaa. En omaa todellakaan mitää kaunista lauluääntä ja ihailen salaa kaikkia joilta sellainen löytyy.
... ottaa huoletta kuvia ja kantaa kameraa mukana. En tiedä miksi, mutta välillä kuvien ottaminen estyy ison kynnyksen takia. En luokittele itseäni mitenkään sellaiseksi ihmiseksi joka miettii mitä muut ajattelevat, mutta tässä asiassa alan heti miettimään että mitä ihmiset ajattelevat kun räpsin kuvia pitkin Helsinkiä. Ulkomailla olo ei ole sama eikä oikeestaan jossian muussa kaupungissa, mutta Helsingissä alkaa heti mietityttämään. Tämäkin lähtee varmasti pois vain tekemällä.

15.9.2016a

3   A S I A A   J O T K A   M I N U N   P I T Ä I S I   T E H D Ä . . .
... kilpailuihin ilmoittautuminen. Odottelen vielä viimeisiä vahvistuksia. Onneksi on kokopäivä aikaa.
... siivota.
... syödä paremmin. Aika leväperällä suoraan sanottuna koko homma on.

3   A S I A A   J O I S T A   S T R E S S A A N . . .
... raha. Siitä stressaan melkeinpä poikkeuksetta, mutta en siitä mitenkään "vakavaa" stressiä ota.
... tekemättömät asita. Jep, sopii hyvin sen kanssa että jätän asioiden tekemisen viimehetkeen.
... ensimmäistä kertaa elämässä stressaan hieman tätä omaa terveyttä. En ole oikein ikinä ollut mitenkään sairas, aina on selvitty vähällä. Nyt on viimeaikoina kuitenkin ollut ihan liian monta kertaa kipeä. Vinkki: älkää ikinä googlettako. Virhe.

3   A S I A A   J O T K A   S A A V A T   M I N U T   R E N T O U T U M A A N . . .
... rennot vaatteet. Kun on mukavat vaatteet päällä tulee heti rennompi olo.
... jokin hyvä sarja/elokuva. Olen varmaankin tärähtänyt, mutta tv pyörii liian usein taustalla ja se rentouttaa. Jos ei tv niin silloin musiikki, joskus tosiaan molemmat. Olen myös nukuttanut itseni monta kertaa jollain sarjalla... joo'o.
... se ettei ole kiire mihinkään. Harvinaista herkkua minun elämässäni, mutta sitäkin arvokkaampia.

3   A S I A A   J O I S T A   P U H U N   U S E I N . . .
... perheestä ja kavereista. En siis mitään sellaisia mitä ei saisi puhua, mutta muuten.
... menneistä tapahtumista. Menneiden pitäisi antaa olla, mutta aivan liian usein huomaan itseni puimassa jotain mennyttä tapahtumaa. Välillä on ihan hauska muistella menneitä, välillä kyllä menee yli. Tähän yritän kuitenkin kovasti tehdä muutosta.
... ruoka. No kuka nyt siitä ei puhuisi?

3   A S I A A   J O T K A   P U E N   M I E L E L L Ä N I . . .
... bralette. En oikein käytä rintsikoita juuri ollenkaan, ellei ole jokin paita jonka sen vaatii.
... huppari/collegepaita.
... shortsit. Talvellakin hengailen välillä kotona shortsien kanssa. Varsinkin löysien.

15.9.2016

3   A S I A A   J O I T A   E N   P U E   P Ä Ä L L E N I . . .
... mekko ja hame. Kumpaakaan ei kovin usein päälläni nähdä, mutta toisaalta kyllä niitäkin on joita pidän päällä. Silti ensimmäisenä tuli nämä kaksi mieleen. Eivät siis ole ehdottomia ei, mutta hyvin nirso olen näiden suhteen.
... räikeät vaatteet. Muutenkin harvoin näkee väriä päälläni, aika musta-harmaa-valkopainotteinen pukeutuminen.
... korkokengät. Ai että niitä ihastelen ja katselen, mutta en vain itseni päällä näe. Mutta tässäkin mennään never say never -periaatteella.

3   A S I A A   J O T K A   H A L U A I S I N   H A N K K I A . . .
... adidas NMD R1 valkoisena. Arvatkaa vain kuinka paljon niitä on tullut kuolailtua. No en anna edes  mahdollisuutta arvailla, sillä aika paljon. Joten ei muuta kuin odottelu jatkuu, jotta saa rahan kasaan ja no ensinnäkin ostettua. Suomessa en edes ole kaupoissa käynyt, vältellyt ihan tarkoituksella.
... uuden kännykän. En välittömästi tarvitse, mutta jossain vaiheessa. Ja tietenkin mahdollisimman pian.
... kokovartalo peilin. Kaivannut sellaista jo pitkään, joten eiköhän olisi jo aika.

3   A S I A A   J O I S T A   U N E L M O I N . . .
... koirasta. Okei ei tällä elämäntilanteella ole mitään saumaa, mutta saahan sitä aina unelmoida. Ja eiköhän tuo toteudu jossain vaiheessa kun aika on oikea.
... matkustelusta. Haluan nähdä ja kokea maailmaa mahdollisimman paljon.
... ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin että kaikki menee hyvin. Vaikka elämä potkiikin päähän niin että loppujenlopuksi kaikki aina järjestyy. Siitä unelmoin päivittäin ja varmaankin joka hetki.

3   A S I A A   J O I T A   P E L K Ä Ä N . . .
... pellejä. Ja muutenkin sellaisia naamioituja ihmisiä. Ovat pelottaneet minua aina. Joulupukkikin on mielestäni karmea, jotenkin se ettei tiedä kuka siellä maskin takana oikein on. Mutta pelle on kaikista pahin.
... yksin jäämistä. Pidän omasta ajasta ja itsekseni oleilusta, mutta en yksinäisyyden tunteesta. Se saa minut ahdistumaan melko helposti. Eli myönnän, olen riippuvainen muista ihmisistä.
... kipu. Tämä on ehkä sellainen pelko mitä en oikein myönnä helposti. Omaan mielestäni korkean kipukynnyksen, mutta yhtäjaksoinen melkeinpä jopa lamaannuttava kipu on sellainen mitä pelkään todella paljon. Ehkä tämän voisi paremmin kuvailla sanalla kärsimys. Niin karmealta kuin kuulostaakin, kuolisin mieluummin kuin kärsisin. Tosin vaikea sitä on sanoa ennen kuin oikeasti on sen valinnan äärellä.

3   A S I A A   J O I T A   T O I V O N   T A P A H T U V A N
L Ä H I T U L E V A I S U U D E S S A . . .
... paljon matkustelua. Siis todella paljon, niin paljon kuin vain mahdollista. Okei tätä ei ehkä voi lähitulevaisuuteen laskea (mikä on lähitulevaisuuden määritelmä?)
... loistohetkiä läheisten kanssa. Paljon naurua ja hyviä muistoja. Itkuakin varmaan, mutta minusta se on vain hyvästä.
... jotain todella spontaania ja elämää mullistavaa. Pidän tämän hetkisestä elämäntilanteesta paljon, mutta jotain jännää voisi tapahtua. Jotain jolla muistelisi tätä vuotta. Tajunnan räjäyttävää. Mutta hyvää siis sellaista. Kamalat jutut on jo minun puolestani tältä vuodelta koettu.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Day7: The City

Pistetääs sitten Rodoksen matka viimein pakettiin! Viimeinen postaus tulossa ja eihän tässä ehtinyt kun päälle kuukaus vierähtää siitä, kun Suomeen sitten laskeuduttiin. Toisaalta onhan se ollut ihan hauskaa näin uudelleen elää tuota matkaa postauksien merkeissä. Pitkittynyttä kesänhaikailua maybe... Näitä Rodos-postauksia onkin kertynyt ihan huimasti, joten pistänkin vielä loppuun linkin, jossa pääsee sitten niitä kaikkia selailemaan kerralla. Mutta sitten mennään!

8.8.2016 8.8.2016a 8.8.2016b 8.8.2016d 8.8.2016e 8.8.2016h 8.8.2016f 8.8.2016g 9.8.2016

Viimeinen päivä starttailikin sillä kuuluisalla pakkaamisella. Viimeiset asiat laitettiin laukkuihin, laukut kiinni ja lähdettiin metsästelemään aamupalaa. Joukkio vähän jakaantui, kun osa halusi ihan kauppatavaraa, osa sitten mennä syömään. Eipä siinä, rentoa aamua vieteltiin ja nautiskeltiin viimeisistä hetkistä Kolymbiassa. Sain myös vihdoin ostettua nilkkakorun, joka oli melkeinpä matkan päätavoitteita. Edellinen kirjaimellisesti vain murtui pois ja sen jälkeen olin Glitteristä kaksi kertaa ostanut korun. Ensimmäisellä kerralla koru mystisesti katosi ja toisella kerralla se hajosi sitten. Eli ei kestänyt minun elämää sitten ollenkaan. Tämä koru on kuitenkin nyt ollut nilkassa tuosta hetkestä lähtien ja siinä se edelleenkin heiluu.

Omistajat olivatkin aamuapalan aikana tulleet tsekkailemaan kämpän kuntoa. Puhtaat paperit saatua vakkari taksinsoittaja eli Ettu pistikin linjat kuumaksi. Takseihin hypättiin ja lähdettiin metsästelemään laukuille paikkaa. Ja ai että siinä sitten metsästeltiin. Hotellia etsittiin vailla nettiä ja vailla päämäärää. Suvin kanssa toimittiin etsintäpartiona ja kyllähän siinä sitten oli pakko vähän oikoa. Hienon hotellin aulaan, Wi-Fi auki ja hotellia metsästäen. Sillä aikaa muutkin olivat Rodoksen keskustaan saapuneet ja kun saavuttiin tapaamispaikalle niin olihan tuo meiän lössi kaikkine matkalaukkuineen varmasti näky.

Mihin sitten saatiin laukut? Stay-nimiseen huoneistohotelliin, joka ainakin minulta saa täydet tähdet. Paikka oli todella kotoisanoloinen, henkilökunta kansainvälistä, palvelupelasi, huoneet suht siistejä ja loistava aussilainen baarimikko. Puhumattakaan Happy Hour-hetkestä, jolloin drinkkejä tuli kyllä juotua. Harvoin sitä listalta maistelee kaikkea...  Mutta sen enempää niihin menemättä, TÄSTÄ pääseekin suoraan piipahtamaan hostellin sivuilla. Harvoin tulee niin hyvää fiilistä jostain paikasta kuin tästä.

Laukut oli viimein saatu siis jemmaan, jolloin alkoikin sen viimeisen päivän viettely Rodoksen keskustassa. Porukka siinä vähän jakaantui ja tulikin sitten viimeinen päivä vieteltyä pääasiassa Etun kanssa kaksin. Mutta vitsit mikä päivä olikaan! Shoppailua, mutta ei överi, jolloin tili oli vielä voimissaan. Syömistä ja ah nuo kakut. Paljon olen kakkuja syönyt ja kyllä nämä kaksi kiilasi aikalailla kärkeen. Yleensä en missään lämpimässä napsi kakkuja, vaan jäätelö on enemmän se juttu, mutta onneksi tuli tuolla kakkupalat otettua. Mikäs siinä oli satamassa istuskella, katsella maisemia ja syödä mitä parhaimmassa seurassa kakkua. Tuollaisia kakkuhetkiä voisi Suomessakin pitää useammin.

Rodoksessa olessa pitäähän siellä Vanhassa Kaupungissa käydä. Tosin vähän juoksumatkaksi se meni, sillä meillä oli matkassa neljä herraa, joilla vauhtia riitti. En ole varmaan koskaan käynyt tuota Vanhaa Kaupunkia noin nopeasti läpi. Tuntui että ei edes päässyt sinne sisälle kun oli jo ulkona. No onneksi siellä on niin monta kertaa tullut käytyä, että eipä siitä nyt mistään oikein jäänyt paitsi.

Päivä päättyi tietenkin yhteiseen dinneriin, josta saatiin ensimmäistä kertaa pientä väännön poikasta. Tosin tämä saattoi mennä sen itse nälän piikkiin. Kuitenkin hyvillä fiiliksillä, joksenkin ehkä haikeina lähdettiinkin siinä taksien kanssa kohti lentokenttää. Mauri hyvästeltiin kentällä, hänellä oli vielä monen monen tunnin odotus omaa lentoaan. Koneeseen sitten kun viimein pääsi niin taisivat kaikki nukahtaa. Ainakin itse nukuin mitä ihmeemmissä asennoissa, joka sitten kostautui seuraavana päivänä jäätävänä jumituksena.

 Matka oli jotain mitä en ollut kokenut ja kyllähän sieltä lähdettiin läheisimpinä kun mentiin. Oli silti ihan mukava nähdä isä lentokentällä vastassa ja kyllähän siinä halatessa tuntui jotenkin tosi lohdulliselta olla kotona. Olihan kyseessä ollut silti omalla tavallaan rankka matka, kuten ulkomaan matkat aina on. Silti vaikka emmin matkalle lähtöä, en olisi mistään hinnasta jäänyt paitsi. Kiitos ei riitäkään kuvaamaan, ei nämä kuvat, eivätkä nämä postaukset sitä, mitä tuolta sai irti. Mutta se matkustamisessa onkin parasta, siitä saa aina itselleen niin paljon. Seuraavaa kertaa odotellessa, saa nähdä minne silloin matka vie...!

Aikaisemmat postaukset matkasta löytyy TÄÄLTÄ.

torstai 8. syyskuuta 2016

Day6: Epta Piges

7.8.2016 7.8.2016a 7.8.2016b 7.8.2016c 7.8.2016d 7.8.2016f 7.8.2016k 7.8.2016l 7.8.2016j 7.8.2016g 7.8.2016e

Toiseksi viimeinen Rhodos postaus tuloillaan. Matka alkaa nimittäin olemaan loppumetreillä ja kohta saadaankin koko reissu taputeltua. Sitten vain uusia juttuja kehiin eikö vain?

Meillä osui aikalailla huomaamatta (ainakin omalta osalta) "biletyspäivän" jälkeen retkipäivä. Jollain tavalla se oli kyllä ihan hyvä asia, sillä eipähän mennyt sitten päivää hukkaan pelkästään makoiluun. Ja ainakin itsellä ulkomaille mentäessä on jotain myös nähtävä. Sekä tietenkin koettava. Inka synttäreitä seurannut päivä ei ollut poikkeus. Tosin kaikki eivät ihan retkelle selviytyneet. Ensikerralla sitten.

Aamulla tai paremmin sanottuna päivällä, käytiin nappaamassa aikamoiset jäätelöannokset vakio paikasta. Muutama möhlintä tilauksessa ei kuitenkaan latistanut fiilistä ja saatiinhan me siitä sitten hyvitysannoskin. Tyttöjen kanssa jäätelöistä nautiskeltiin ja lähdettiin siitä sitten metsästelemään takseja. Todettiin nimittäin että tänään ei kyllä kävellä ylimääräistä. Hyvä päätös.

Retken kohteena oli useaan kertaan viikon aikana puheeksi noussut Epta Piges eli seitsemän lähdettä. Itsellä oli vähän erilainen kuva paikasta, mutta olihan kaikki tuo näkemisen arvoista. Varsinkin pitkä tunneli, jota pitkin käveltiin pimeässä kaikki käsikkäin kylmän veden virraten jaloissa. Oli ehkä yksi jännittävimmistä kokemuksista koko reissun aikana, varsinkin kun tosiaan ei nähnyt eteen pimeyden takia ja ainakin itsestä tuntui että tunneli pieneni kokoajan. Veikkaisin kuitenkin jälkimmäisen tunteen menevän ihan mielikuvituksen piikkiin.

Tunnelin toiselta puolelta paljastui pienoinen vesiputous, jossa sitten käytiin napsimassa muiden turistien ohella kuvia. Mitä sitten niihin seitsemään lähteeseen tulee, olivat ne semmoinen pienoinen kaistale. Ja pienoinen sana kuvaa niitä aikalailla. Tuo viimeisin kuva on nimittäin noista seitsemästä lähteestä. Kauniita kyllä, mutta pieniä.

Lähteiden läheltä löytyy ravintola, joka oli melkoisen täynnä turisteista. Me emme sinne jääneet syömään, mutta ruoka näytti kyllä hyvältä. Varmasti sinne pääsee jonkun toisen kerran vielä käymään, joten silloin pakko jäädä niiden riikinkukkojen sekaan syömään. Oli sen verran kauniita maisemia tarjolla.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Day5: Tsambika Beach

6.8.2016d 6.8.2016 6.8.2016c 6.8.2016a 6.8.2016f 6.8.2016b 6.8.2016e

Matka juttuille ei näytä tulevan loppua ja ei siinä mitään. Arjen keskellä onkin hyvä pistää kesäasioita jälleen puheeksi. Kesä oli ja meni, aina sitä vain on kaipaamassa. Mutta joo, elikäs lauantai päivä pyhitettiin kokonaan sitten Inkan syntymäpäiville. Tai no ei nyt mitenkään mitään kummoisia, onhan se aina vähän spessumpaa vietellä omaa ikääntymistä ulkomailla. Itsekin sen kokeneena näin voin sanoa.

Aamu lähti käyntiin aamiaisella, joka tehtiin valmiiksi pöytään. Keittiössä hääräilikin kolme väsynyttä, mutta sanoisinko että tehokasta tyttöä. Sitten vain pojat hereille ja Inkalle laulaen. Meinasi siinä Inka nukkua oman synttäriaamunsa ohitse, sillä ei nainen menainnut lauluun herätä. Onneksi ei tarvinnut uutta kierrosta lähteä lauleskelemaan kun Inka unisena alkoi heräillä.

Aamupalat pistettiin poskeen, siivottiin jäljet ja kerättään tavarat. Suuntana olikin lähellä tai no bussimatkan päässä oleva luonnonranta, Tsambika Beach. Kaksi uimarengasta, uimapatja, snorkkelit sekä mailat ja pallo pitivät kyllä huolen siitä että tekemistä oli. Ainoa mikä alkoi siinä sitten tympimään oli se kuumuus. Rannalla luulisi olevan viileämpää, mutta tuona päivänä ei se lämmin tuuli kyllä ollut ollenkaan avuksi. Minulla ei ikinä ole ollut auringonpistosta. Tuona päivänä kyllä sellainen saattoi iskeä, kun ei sitä varjoa missään ollut. Ja koko päivä siinä auringossa ilman hattua. Jep, onneksi nappasin siinä sitten lippiksen päähän niin tuli selvittyä ehjinnahoin. Mutta Tsambika Beach on paikka, jossa kannattaa ehdottomasti yksi päivä lomasta vietellä. Onhan ne aallot aika mahtavia, varsinkin jos osuu sellaiselle päivälle että kunnon aallokkoa on tarjolla. Myös kaikenlaisia aktiviteetteja löytyy sekä monta eri ruokapistettä. Vessatkin ovat ok kunnossa. Joten ei siis mitään syytä olla menemättä. Bussilla ja taksilla pääsee. 

Takaisin "kotiin" päästyä alkoikin valmistautuminen iltaa varten. Kohteena oli tällä kertaa Rodoksen keskustan baarikatu, joka minulle olikin tuttu muutaman vuoden takaa. Siellä tulikin sitten tanssittua, kuunneltua live-bändin esiintymistä ihan eturivistä käsin, lavallakin piipahdin Etun avustuksella sekä ruotsia pääsin puhelemaan pitkästä aikaa. Niin ja  takas palattua tein myös yhden asian, joka oli monien mielessä ollut jo aikaisemmin matkan aikana: katolla nukkuminen. Jep, siellä tulikin tuo yö vieteltyä ja oli muuten aika mukava paikka nukkua. Kunnes se aurinko sitten porottikin taivaalta, silloin alkoi se päällä oleva huppari ja peitto olemaan vähän liikaa. Joten kävinkin siinä vaihtamassa bikinit päälle ja suuntasin pihalle altaalle. Ensimmäisenä ylhäällä, kaikki muut vielä nukkumassa. Pakko sanoa että se hiljaisuus oli aika nautinnollista.