torstai 30. heinäkuuta 2015

Vaasa|Vasa

Hellou ja pitääkö minun jälleen aloittaa tämä postaus toteamalla, että en ole pitkästä aikaa täällä käynyt? Ainakin siltä tuntuu, että ei ole tullut ikuisuuteen postailtua, vaikka viimeksi täällä olin kuitenkin maanantaina? Niin siinä vain käy, että tästä tulee sellainen "tapa". Mutta siinä sitten olikin ne jaarittelut ja palataan taaksepäin viikkoa. Missäs sitä sitten on luuhailtu? No Vaasassa! Itseasiassa videota on tuosta reissusta tulossa, reissuta joka kesti vain pari päivää, mutta tuntui siltä kuin olisi ulkomaille lähtenyt. Tähän syynä 99% todennäköisyydellä on kyllä se ruotsinkieli, jota siellä kuuli oikein mukavasti. Muistutti vähän mielestäni Turkua ja taisin jolleki tokaista, että Vaasa on sellainen neliö kaupunki.

Blogi 2015

Töistä siis starttasi matka suoraan. Tai mitäs minä tässä valehtelen, eihän se siitä ihan suoraan lähtenyt. Kipaisin nimittäin siinä Ilonaa odotellessa viereisessä Hesessä, sillä vatsa ammotti tyhjyyttä. Ja Ilona oli hivenen aikataulusta myöhässä, minä super nälkäinen, joten olikin siinä sitten ruoat sopivasti tullut vetäistyä nassuun ennen kuin lähdettiin matkaan. Ah, että tykkään matkailla autolla! Kyydissä on vain niin mukava istua, musiikki siinä soi, näkee kuinka kaunis Suomi oikeasti onkaan ja mikä parasta, pääsee rauhassa jubailemaan. Tuli tuossa jo idea, että voisin ensi kesällä lähteä kiertämään autolla Suomea. Pitää vain löytää joku yhtä innokas mukaan lähtijä... Anyone?

Mennessä sää oli oikein suotuisa ja pian alkoikin sitä peltoa ilmaantua. Vähän siinä tuli vitsiä hetettyä, että Ilonalla odottaisi siellä kämpän pihalla sitten lehmät, laitumet ja muut. Olihan se jotenkin tosi maalaista maisemaa täynnä, kun Vaasaan ajeltiin. Aloin siinä itse jo ihmetellä, että missäs se kaupunki oikein on, kun takana oli peltoa, sivuilla oli peltoa ja edessä näytti olevan peltoa. No, kyllä siinä sitten kaarrettiin viimein enemmän kaupungin näköiseen paikkaan ja Vaasaassa sitten oltiin! Illalla, yhdeksän jälkeen. Väsyneitä oltiin. Avaimet käteen, kateellista ihastelua ja sitten ei kuin ruokaa metsästelemään. Käytiinkin siinä sitten Amarillon jäljiltä masut täysinä sitä itse yliopistoa ihastelemassa. Oli se aika koomista siellä keikkua yöllä, mutta hei, ei oltu ainoita! Joku muukin oli näköjään päättänyt tulla katsastamaan paikkoja.

Keskiiviikkoon heräiltiin rauhassa. Heitettiin väsynyttä läppää Ilonan omenapuusta, sanottiin heipät tuolle ihanalle kämpälle ja lähdettiinkin vaihteeksi ruoan metsästykselle. Tuo ihana caesar-salaatti vei kyllä kielen, ainoa miinus oli vain sen koko. Vähän olisi saanut olla isompi, vaikka tuota kanaa kyllä riitti. Paikka siis oli Kaffehuset August, mikäli joku siellä päin sattuu olemaan ja kiinnostaa käydä.

Takastullessa sitten satoikin oikein urakalla! Jouduttiin tienviereen pysähtymään, kun yksinkertaisesti ei nähnyt eteen sen sateen takia. Kuva ei todellakaan kerro sitä, mitä todellisuus oli. Tuossahan näyttää siltä, että olisi vain pieni tihkusade. Ainakin siihen verrattuna mitä oikeasti oli... Vähän siinä olisi itseä jännittänyt, jos olisin ollut ratin takana. Pakko sanoa vielä, että on kyllä hulluja kuskeja. Ajavat ihan järjetöntä vauhtia tuollaisella säällä, tekevät ihan itsemurha ohituksia ja ajavat perässä kiinni. Näköjään ne kaikki autokoulun opit ja hyvät tavat sekä itsesuojelu katoavat siinä iänmyötä...

30.7.2015a
//  Kamera:Olympus PEN mini E-PM2 // Toppi:BikBok // Housut:Cubus //

Tosiaan tuli tuolta reissulta minivideoita kuvattua,, joten ei kuvia niinkään. Video tulossa, kun sen saan editoitua loppuun. On tässä nimittäin itse kukin ohjelma sanonut itseään irti, joten taistelua on kyllä käyty. Mutta hei, mikä se on jos ei joutuisi vähän vääntämään? Ei mitään. 

Nyt vain Netflix päälle ja Frendit pyörimään. Katsotaan miten loppuviikolla sitten tuo aika menee. Lauantaina ainakin lähden Kuortaneelle leirille ja sieltä kotiudunkin sitten vasta maanantaina takaisin. Kone lähtee kuitenkin mukaan, mutta taitaa se vapaa-aika mennä ihan työjuttuja tehdessä. Sateesta huolimatta huippua viikkoa kaikki!

P.S Ketä muuta alkaa koulun alku vähän jännittämään?
Täällä on ainakin yksi käsi ujosti pystyssä...

maanantai 27. heinäkuuta 2015

mitkä asiat ärsyttävät

Pitkästä pitskästä aikaa nähdään minuakin kameran toisella puolella. Vähän tällainen itsensä ylittäminen tuli tehtyä. Kameran edessä puhuminen ei ole ehkä se minun mukavuusalueella oleva asia, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa siihenkin opita. Ainakin itsellä oli hauskaa tuota tehdessä sekä katsoessa. Ei niinkään hauskaa ollut sen editointi, joka tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin sain edes jonkin ohjelman toimimaan, tämäkin ohjelma toimii vielä norjaksi. Sillä kuitenkin saatiin jotain aikaiseksi ja päästiinkin tappelemaan tuon youtuben kanssa. Ai että se oli taistoa, mutta onneksi tuli voitto vietyä kotiin! Mutta siis, videon aiheena asiat, jotka minua ärsyttävät. Kuten videollakin sanon, ovat asiat varmasti osa sellaisia, joihin itsekin sorrun. Joten ei tuomita!



Pakko vielä mainita, että olin juuri tullut suihkusta ja hiukset vielä osittain märkinä. Näyttävät aika jänniltä, tuli tuossa editoidessa huomattua. Ovat muuten kasvaneet aikalailla ja vähän alkaa tässä mietityttämään nuo lyhyet hiukset... No eiköhän näillä pitkillä hiuksilla nyt jonkin aikaa elellä... Ja tosiaan laittakaa ihmeessä niitä omia ärsytyksiä, keventää huomattavasti itseään, kun saa ne ulos sanottua.

Mutta nyt kun tämän viimein sain tänne, niin taidanpa mennä nukkumaan. Mahti viikkoa kaikille, kohta mennäänkin jo elokuussa..!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Mikä on kooma päivä?

Kesän seurauksena viikonpäivät ovat jotenkin aivan hakusessa. Milloin on keskiviikko, milloin on perjantai? Välillä tuntuu että torstait ovat maanantaita ja keskiviikot perjantaita. En varmastikaan ole ainoa, jolla nämä päivät menevät aivan kuin jonkinlaisessa ihmeellisessä koomassa. Aina ollaan väärässä päivässä. 

Kaikista ihmettelyistä huolimatta eilen oli kuitenkin perjantai ja oikein mukava sellainen. Töihin aamulla Inkan kanssa mentiin pitkästä aikaa yhdessä ja vitsit että oli ikävä. Heti paljon rauhallisempi olo ja sellainen varmempi olo. Eipä siis ollutkaan ihme, että illemmalla nähtiin uudestaan ja mentiin piiitkästä piiiitkästä aikaan sushille. Tällä kertaa kuitenkin päätettiin mennä uuteen paikkaan, tai no selvisi siinä sitten, että oli uusi paikka vain minulle. Joskus vain on niitä päiviä, että haluaa syödä sivistyneesti ja hienostuneesti. Ja sitten on niitä päiviä kun pitää vain napa saada mätättyä täyteen. Perjantaina oli se päivä kun navat täyteen.
 
25.7.2015

Kampin Konnichiwaan oltiin siis tiemme löytäneet ja siellä sushibuffet vain 19,50e. Ei paha hinta, kun miettii, että saa syödä niin paljon kuin haluaa, maku on loistava ja kaiken lisäksi löytyy vähän kiinalaistakin. Ei siis muuta valitettavaa kuin se oman vatsan koko, johon olisi saanut mahtua vielä enemmän, mutta ei niin ei. Tuonne kannattaa siis mennä nälkäisenä. Näin mekin toimimme.

Siinä vierähtikin aikaa oikein mukavasti, kun tuli viikon aikaiset tapahtumat vaihdettua. Silloin Inka siinä ehdotti, että mitä jos mentäisiin leffaan. No mikä ettei! Olin sitä vähän siinä itsekin ajatellut, joten kamat kasaan ja menoksi. Sattumalta siinä kun astuttiin ulos, niin kuulin oman nimen ja Krista, Mimosa sekä Jonnahan siinä nousivat juuri autosta pois. Jotenkin hämmennyin, sillä olin ajatellut, että he ovat jo meripäivillä, mutta lähtivätkin lauantaina (tänään). He olivat myös leffaan menossa, tosin Ted 2 katsomaan. Meille taas valikoitui menevien leffojen joukosta Paper Town. Hetki siinä oli ennen leffan alkua aikaa, joten pikaisesti ostamaan rippilahjaa ja tietenkin Makuuniin leffa eväät.
 
25.7.2015c

En oikein tiennyt mitä leffalta odottaa, paitsi tietenkin ihanaa Cara Delevingnea. Olin ihan rakastunut John Greenin the Fault in Our Stars -kirjaan, joten olihan tuo pakko nähdä. Ja hyvänmielen leffa kyllä oli. Naurua riitti ja muutaman nerokkaan ideanhan siitä tuli kanssa saatua, puhumattakaan leffojen tarjoamista elämänopeista. Tulihan sitä ääneenkin sanottua, että opin varmaan leffoista enemmän kuin koulussa. Todellisuudessa ei nyt sentään, mutta siltä ainakin tuntuu melko usein...
 


Tuo päivä ei tuntunut yhtään perjantailta, mutta toisaalta ei miltään muultakaan päivältä. Tuolla tarkoitan sillä koomalla. Sitä että päivä on vain päivä, ilman nimeä. Se vain on. Se on ajatonta ja sellaista, jonka toivoisi jatkuvan vain. Tähän samaan liittyy se, että minusta ainakin tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Kesäloma on mennyt ihan sormia napsauttaen, mutta siihen mahtuu vaikka mitä. Pian olenkin koulunpenkillä jännittyneenä hyppäämässä kohti tuntematonta. Mutta sitähän se elämä on ja sitähän ne leffat meille yrittävät aina opettaa...

torstai 23. heinäkuuta 2015

Keskiviikko korkkailuja

Keskiviikko starttasikin oikein mukavalla tavalla. Ilonan kanssa nähtiin keskustassa ja vähän käytiin kaupoissa kiertelemässä. Olen tässä nyt saanut päähäni piston, että pitäisi vaatekaapit uudistaa kokonaan. Vanhat vaihtoon ja uutta tilalle. Joten sitä projektia päätinkin sitten aloitella pikku hiljaa. En tosin tiedä mikä siinä on, mutta ei oikein kaupoista tunnu nykyään löytävän melkein mitään silmää miellyttävää. Hirveästi olisi hinku ulkomaille lähteä shoppailemaan, mutta se taitaakin jäädä hetkeksi hyllylle se idea. Ja ehkä tämä on hyvä asia toisaalta, tämä ettei oikein mitään meinaa löytyä. Säästyypähän rahaa niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Ei silleen etteivätkö vaatteet niitä olisi...
 
23.7.2015d

Oli siinä aamulla tullut kiire kuten melkein aina, joten aamupala oli jäänyt syömättä. Robert's Coffeehen sitten mentiinkin istuskelemaan ja juttelemaan (juoruamaan). Ah tuo focaccia leipä oli aivan täydellistä! Herkullisen ulkonäkö ja maku kohdillaan. Tässähän tulee ihan nälkä vaan kun tuota katselee...

Eihän sitä kaiken tuon alku valittelun jälkeen silti tyhjinkäsin kotiin palattu. Mukaan olisi vielä lähtenyt mustat farkut, kun edelliset on jo niin hötöä tuolta haaroista. Reunalla siis elellää, sitä hetkeä odotellessa kun housut ratkeaa... Mutta jäivät vielä kauppaan, sillä ei hätä ole vielä ihan mahdoton. Myös kameranjalustaa metsästelin, sellaista halpaa, johon tuon Olympuksen saisin kiinni. Joten jos jollain löytyy joku hyvä hinta/laatu kameranjalusta joka Olympukseen sopii, niin saapi vihjata!
 
23.7.2015a 23.7.2015b
 // Toppi:Gina Tricot (12,90e) // Huulikiilto:L'oréal 110 I Got the Power (11,90e) //

Lyhyet topit eivät ehkä ole se, mitä minun päälläni usein nähdään, mutta jokin tuossa topissa oli sellasita, että sen sitten kiikutin ensin sovituskoppiin ja sitten kassalle. Yleensä jään vain katsomaan ja totean, että enhän minä kuitenkaan tällaista käytä. Jos jokin sellainen miinus asia topista pitäisi sanoa, niin takaata alkaa rullautumaan ja nousemaan ylös. Tuntuu hieman ärsyttävältä, mutta veikkaisin että kun sitä sitten käyttää, niin kangas "rentoutuu" ja näin ollen ei enää nouse. Toivon ainakin tätä kovasti, sillä muuten tykkään siitä todella paljon! Värejä löytyy ainakin sinisenä myös ja mielestäni oli valkoisenakin.

Tuon huulikiillon ostin pitkän testailun ja pohdinnan tuloksena. Sitä siis lähdin ihan etsimään, sillä IsaDoran huultenrajaus kynä oli tuota samaa sävyä ja kaveriksi huulikiiltoa kaipailin. Oli muuten vaikka mitä ihania värejä! Sellainen oikein kunnon syvän punainen ja pirtsakka pinkki löytyi. Kauppaan siis jäivät, mutta eivätköhän ne sieltä kotiudu. Tullut nimittäin hävitettyä entinen huulipuna, pariinkiin otteeseen... Ei meinaa tallessa millään näköjään pysyä.
 
23.7.2015

Inkakin saapui vihdoin takaisin Suomeen. Viikon hän siis tosiaan oli vain poissa mutta siinä kun hänet kentältä hain, niin tuli todettua, että tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Tässä taas näkee sen, kuinka paljon oikein ollaan toistemme kanssa tekemisissä. Sitäkin on nimittäin kuultu, että ollaan kuin mikäkin pariskunta.. Onneksi ei nyt sentään, sillä en jaksaisi riidellä ja vääntää Inkan kanssa. Parhaat kaverit on hyvä.

Inkan olin saanut kotiin ja sitten vain kiireellä kohti Töölöötä Kristan luokse. Krista oli saanut Kaivohuoneelta pahoitteluksi vip-sisäänpääsyn sekä pöydän ja juotavaa. Pitihän siinä lähteä mukaan ja oli kyllä hauska ilta! Nopeasti ilta meni, mutta sitäkin hauskemmin. Ainoa varjo tuossa illassa/yössä oli, kun käytiin siinä sitten Kaivokselan McDonaldsissa ja tuli kanahampurilainen tilattua. Sen siinä sitten vetäisin nassuun ja kotiin kun pääsin, meni hetki ja pakki aivan sekaisin. Lievää ruokamyrkytystä veikkailisin, mutta oli mikä oli, niin ei tule nyt vähään aikaan tuota syötyä.

23.7.2015c

Iso kiitos siis vielä Kristalle että pääsin mukaan ja myös tuolle porukalle! Ja parastahan tässä oli se, että ei tarvinnut siis siihen 5.30 asti odotella sitä bussia, vaan ihan oikein autolla päästiin baarista liikkeelle. On se vain niin paljon kivempaa autolla matkata. Kukaan ei tätä varmaankaan kiellä. Mutta tästä lähdenkin yrittämään joskos se syöminen onnistuisi, ettei mene nyt ihan jaaritteluksi. Torstaissa mennään jo!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Mikä saa minut hymyilemään?

♥ Auringon paiste aamulla verhojen lomasta

♥ Kun heräät ja huomaat että herätyskellon soittoon on vielä aikaa

♥ Hyvät yllätykset, joissa ajatus on ollut tärkein

♥ Nostalgiset biisit, jotka ovat muistoja täynnä

♥ Muiden onnistumsten ja ylittämisten näkeminen

♥ Odottamattomat viestit sekä puhelut (jotka sisältävät jotain hyviä uutisia tai huomaavaisuutta esim. kuulumisten kysely jne.)

♥ Koirat, varsinkin söpöt ja höpsöt

♥ Muut ihmiset ja heidän hymynsä

♥ Perheen kanssa vietetty yhteinen aika

20.7.2015d 20.7.2015c
 
♥ Kun jonkun kanssa vain klikkaa niin hyvin, että ei voi kuin hymyillä

♥ Positiiviset kommentit kaikissa muodoissa

♥ Odotettu paketti, joka viimein saapuu

♥ Elokuussa alkava koulu

♥ Kun äiti on ostanut kaupasta lempikarkkeja

♥ Palkkapäivä

♥ Taikinakulhon nuoleminen

♥ Tortilla-päivät

♥ Aamulla katsoo peilistä ja hiukset ovat kuosissa, eivätkä kuin pommin jäljiltä

♥ Hyvät elokuvat sekä kirjat

ja...

♥ Ylipäätänsä elämän pienet ilot ♥

Ja näitä juttuja on vielä vaikka mitä, mutta mitkä nyt ensimmäisinä mieleen tuli. Teki ihan hyvää listailla vähän näitä asioita ylös, sillä kyllä se päivä siitä vain parantui. Muutenkin olen ehkä sellainen suht hymyilevä ihminen, vaikka on minussa se aivan toinenkin puoli. Joten ehkä mennään astetta taas positiivisemmaksi, pistetään leffa pyörimään ja nauttimaan maanantaista.

Mikä saa juuri sinut hymyilemään?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Viikkokatsaus

Tuntuu siltä että pitkästä aikaa palaisin takaisin blogin pariin, mutta tuota etusivua katsoessa tuli huomattua, että eihän siitä nyt niin pitkä aika ole. Keskiviikkona viimeksi kirjoittelin ja nyt ollaan sunnuntaissa. Mutta syy tähän tunteeseen on varmaankin se, että kuulumispostauksia ei ole ollut! Koko viikko on ollut täynnä menoa ja töidenkin alettua portaittain on sitä oltu menossa koko ajan. Ainakin siltä tuntuu. Syksyllä tosin odottavat työt ja opiskelut, joten saa nähdä miten siihen sitten taas päästään mukaan. Toivotaan etten kaadu heti ensimetreillä... Mutta mennäänpä itse sitten kuluneeseen viikkoon!
 
käytetyt

//  Sunnuntaita vieteltiin sateisissa merkeissä, mutta ei annettu Inkan kanssa sen häiritä jumpparimme rippijuhlien juhlistamista. Ruokaa syötiin ulkona katoksen alla ja taidettiin maistaa jokaista kakkua. Myös tuoreita mansikoita syötiin sateen säestämänä. //

// Kun katselee noita juhlavia vaatteita tai oikeastaan minun vaatteita yleensä niin on tuo musta vähän ehkä liian isossa roolissa. Onneksi sentään hiukset ovat nykyään vaaleammat niin ei ihan synkkänä olla. //

// Maanantaina kävinkin ottamassa opiskelupaikan vastaan ja tuli hiukset laitettua nopeasti kiinni. "Lenkistä" tuli vähän kuitenkin liian iso, joten nopeasti nappasin pinnin ja tulikin sitten tehtyä pieni rusetti tuonne päähän. Oli ainakin minusta tosi söpö! //

// Keskiviikkona sitten juhlisteltiinkin Kristan uutta Töölöön kämppää läheisessä puistossa. Vieraita oli nimittäin sen verran paljon, että yksiön tilat olivat koetuksella. Mutta se ei todellakaan haitannut, tiivistunnelma on hyvä juttu (ainakin joskus). Vaikka väsyneenä tulinkin paikalle ja taisin sanoa, että olen  vain hetken, niin osoittautui kyllä ihan huippu hauskaksi illaksi. Ei edes se, että siinä kolmen aikaan yöllä kun aloin busseja katselemaan ja tajusin, että ei hele tänäänhän on arkipäivä eivätkä yöbussit mene, haitannut. Hyvässä seurassa Tiinan kanssa jaksoi hyvin odotella siihen puolikuuteen. Sääkin oli vielä puolella, niin ei mitään valittamista! //
 
käyttämättömät random-001

// Töissä on siis käyty ja ah, on kyllä ollut ihana palata takaisin. Tosin vain muutaman tunnin päiviä ollut, joten saa nähdä sitten kun tässä taas lähtee rullaamaan, että ollaanko vielä samaa mieltä... Ainakin nämä huonommat säät eivät ole houkutelleet ulos menemistä, joten ehkä silläkin osansa. //

// Perheen kanssa piipahdettiin perjantaina Turussa Mummia moikkaamassa. Minulle on ihan mahdottomuus päästä petheen mukana sukuloimassa, joten olihan nyt kun lomapäivä oli, niin pakko päästä mukaan. Yleensä työt nimittäin estävät lähtemästä ja tulee nähtyä harvemmin. //

// Lauantaina viettelinkin tuollaista omaa tortilla-iltaa. Äiti oli itse tehnyt guacamolen ja ah oli ihan taivaallista! Pitää kysäistä reseptiä häneltä ja alkaa väkerrellä tuota useammin. //

// Pitäähän sitä aina vähän vetää poseeraukseksi, kun lähetellään "onko nyt hyvä?" snäppejä kavereille. Eli valmiina oltiin juhlistamaan Nellin 21-vuotis synttäreitä! //

Tuli sitä muuten tiistainakin rynnättyä suoraan töistä keskustaan. Nähtiin vanhalla joukkue porukalla, kun Ainokin oli saatu Suomeen Espanjasta. Siinä tuli kyllä huomattua, kuinka porukka lähtee taas hajoamaan vähäsen. Hyvin ollaan silti saatu pidettyä yhtä ja varmasti tullaan jatkossakin näkemään, vaikka ympäriinsä meitä alkaa pian olemaan. Siinä nälkäisenä ei vain tullut otettua kuvaa, Iguanan mozzarella tikut oli menneet suuhun ennen kuin sitä edes huomasikaan. Mozzarella tikut ovat vain niin hyviä! Voisi joskus itse kokeilla niitä tehdä...

Leppoisaa sunnuntaita ja akkujen latailua!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ivyrevel

Pitkään odotettu paketti saapui viimein mutkien kautta. Jo jonkin aikaa olen Ivyrevelin sivuilt käynnyt erästä paitaa katselemassa ja sen tyyriin hinnan takia en ollut sitä sitten tilannut. Alessakin se oli jo muutaman kerran ehtinyt olla aikaisemmin, mutta koot olivat loppuneet aina kun sivuille ehdin. Nyt oltiinkin sitten heti skarppeina ja sain kuin sainkin koon tilaukseen. Sitä ilon määrää! Ja sitten vain pitikin odotella. Enkä minä oikein pidä odottelusta, varsinkin kun on jotain jo odottanut. Onneksi kuitenkin odotus palkittiin ja hymyssä suin paketin pääsin avaamaan.
 
15.7.2015
15.7.2015a

Ja olihan sitä pakko heti sovittaa! Lyösä ja ihanan ilmavan tuntuinen päällä. Erityisesti ihastuin noihin "läpinäkyviin" kohtiin ja kun laittaa päälle, niin näyttävät sellaiselta, no "säkenöivältä". Tuo taitaa olla paras sanavalinta tuohon... Tyytyväisiä todellakin ollaan ja paita pääsee kulutukseen asti käyttöön. Siitä voin olla varma. Vähän ehkä harmittaa että ei kesän alussa tuota ollut omistuksessa, olisi nimittäin ollut monessa paikassa jo käyttöä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän se usein menee.
 
15.7.2015b 15.7.2015c

Illalla sitten odottaakin tuparit, joten katsotaan meneekö paita heti päälle. Hyvä veikkaus olisi että kyllä, mutta katsotaan. Viikonloppuna nimittäin odottavat vielä synttärit, pitänee siis miettiä kumpaan haluan pistää päälle. Se selviää illalla...
Näköjään aurinkoista keskiviikkoa, vaikea uskoa, että viikko on taas jo näin pitkällä. Mihin tämä kaikki aika oikein valuu...?

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Syksyn uudet tuulet

Juuri saavuinkin kotiin sellaiselta "pikamatkalta", joka tulee nyt muutamaksi vuodeksi ainakin mullistamaan elämäni. Nimittäin kävin ottamassa opiskelupaikan vastaan! Välivuosi on nyt pidetty ja tuntuu niin hyvältä palata takaisin kouluun. Vähän vaikea vielä uskoa, mutta kyllä tuossa elokuussa kun koulu sitten alkaa niin varmasti on jännitystä ilmassa.

Minnes sitten matkaankaan? No, ammattiopistoon, sillä minusta tulee leipuri-kondiittori! Siis tietenkin jos parin vuoden päästä sitten valmistun, mutta sitä ainakin lähdetään opiskelemaan. Joten kannattaa varautua, sillä pieni kutina on, että blogiinkin alkaa eksymään leivos-reseptejä. Mutta sen näkeekin sitten!

13.7.2015
// Nam, nam <3_<3 //

Joten uusia tuulia siis syksylle luvassa! Ihan mieletöntä maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille. Työtkin starttaavat tänään oikein kunnolla ja tuntuu hyvältä palata takaisin hallille loman jälkeen. Fiilis siis huipussaan!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Viimeinen lomapäivä, ainakin melkein...

11.7.2015c 11.7.2015a 11.7.2015b 11.7.2015



Torstaina olikin meno täytteinen päivä. Saatiin aikataulut sovitettua perheen kanssa yhteen ja suunnattiin sateen siivittäminä syömään Hietalahden kauppahallissa olevaan Roslundiin. Voi että olivat kyllä hyviä, niin iso annos tosin, että siinä yhden-kahden aikoihin kun oltiin tultu syömään, niin eihän sitä jaksanut millään kokonaan suuhun pistää. Onneksi saatiin loput kotiin mukaan, niin illalla sitten sainkin syödä sen loppuun. Joten ihmeessä käykää syömässä, hinta ei ollut mikään päätähuimaava, burgerit taisivat olla sitä 13e luokkaan ja valittu lisuke 3e. Varautukaa kuitenkin, että paikka on täynnä ja istumapaikkoja saa kyllä jonottaa.

Kotiin ehdin tulla, vaihtaa vaatteet ja sitten taas mentiin. Käytiin Inkan kanssa toisessa asuntonäytössä, josta sitten otettiinkin juna alle ja matkattiin keskustaan. Siellä vähän lahjan metsästystä, tankkausta juice barissa ja vielä leffa eväiden osto ennen kuin koittikaan mitä mahtavin hetki: Magic Mike XXL. Paaaljon paljon P A L J O N parempi kuin ensimmäinen osa ainakin omasta mielestäni. Oli jätetty sitä turhaa lätinää vähemmälle ja keskitytty itse asiaan. Vähän tuli siinä tosin ihmeteltyä, kun paikalla oli tyttöjä poikaystäviensä kanssa. Itse en ehkä ainakaan lähtisi, kun tuli siinä melkein koko ajan sanottua, että huhhu, kun on kuumia miehiä. Mutta jokainen tavallaan.

Oli kyllä aivan huippu päivä ja kyllä tuo leffa vain kruunasi aikalailla kaiken. Pakko varmasti hommata DVD heti kun se vain tulee. Innokkaasti sitä jäädään odottelemaan... Joten aivan loistavaa viikonloppua, nauttikaa auringosta ja läheisten seurasta! 
 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ruisrock 2015

//Varoitus, pitkä postaus//

En oikein tiedä voiko postausta aloittaa näin, mutta en tosiaankaan tiedä miten tämän aloittaisin. Parikertaa on tullut kirjoitettua, pyyhittyä ja aloitettua alusta. Juttua olisi paljon, liikaa, jonka takia ei oikein tiedä, mistä sitä aloittaisi, mitä kaikkea sitä kertoisi. Ruisrock oli vain jotain niin hienoa, mahtavaa ja samalla itsensäylittävää, että se on vain pakko kokea itse. Sitä oli odoteltu ja fiilistelty, unohdettu koska liput oli ostettu ajoissa. Ja kun viimein koittikin tuo viikko, niin ei sitä meinannut housuissa pysyä. Saati sitten kun istuskeltiin jo junassa ja oltiinkin oikeasti matkalla. Tai kun sitten niitä kamoja roudaili ympäri Helsinkiä ja vähän kauhisteli sitä, että miten se kaikki tavaramäärä tullaan samaan perille asti. Ja vielä takaisinkin.

6.7.2015r

Tosiaan kamerat jätettiin Iidan kanssa ihan suosiolla kotioon turvaan ja kännykän turvin mentiin kuvailujen suhteen. Oli Iidalla GoPro myös mukana, ja sillä onkin muutama kuva räpsäisty ja no videoita sillä enimmäkseen tuli kuvailtua. Videoita en ole vielä saanut, joten kun ne saan niin katsotaan onko julkaisemiseen soveltuvaa materiaalia siellä. Ainakin sen huomasin, että Iida taisi kuvailla minua vähän joraamassa... Pakko siis itse vähän oikokatsoa että miltäs se materiaali näyttää.

Mutta palaillaanpa itse asiaan takaisin. Elikkäs tuo tavaramäärä oli sellainen, että kun tultiin asemalle, nähtiin taksitolppa, niin loput voitte päätellä. Kyllä, taksiin istahdettiin, kysyttiin mikä on maksimihinta ja menoksi. Maksoi 14e leirintäalueelle mentäessä, joten ei se kyllä kahdelta ollut mikään kiskurihinta. Aivan joka euron arvoinen matka oli siinä ilmastoidussa autossa, ovelta ovelle kun päästiin eikä niitä tavaroita tarvinnut roudailla ympäri Turkua hikisissä busseissa.

6.7.2015b

No sitten alkoikin se jännä osuus, nimittäin teltan pystytys. Kummallakaan ei tällaisesta oikein kokemusta ollut, joten kyllä siinä sai hetken pohtia että mikäs on nyt mikäkin osa. Ja vaikka tuuli olikin tuossa helteessä oikein toivottavaa, niin ei se hirveästi meidän asiaa auttanut. Nimittäin eipä tietenkään oltu isketty sitä telttaa maahan asti kiinni, joten olihan siinä omia haasteita. Kunnes löydettiin ne ihanat koukut ja niitä päästiin hakkailemaan maahan. Ja kyllähän siitä teltasta oikein soma tuli, pistettiin vielä pressukin siihen alle ja eteen niin saatiin oikein kiva etuterassi. Ei tosin näyttänyt tuo rakennus ihan hymyssäsuin minulta onnistua.. hehe.

6.7.2015c
6.7.2015 6.7.2015e

Sitten päästiinkin aloittamaan sitä festarifiilistä! Iida teki tuollaisen käsihommellin valkoisella kajaalilla. Koska meillä ei tosin ollut lakkaa mukana, koki tuo piirros kovan kohtalon. Valkoista tussia joka pysyy iholla olisi ollut se ideaali, mutta me emme ainakaan löytäneet... ilmoitelkaas jos on tullut teille vastaan, vielä on nimittäin kesää jäljellä!

Bussille siinä alettiin sitten valuamaan ja kätevästi sillä kyllä pääsee. Jotenkin onnistuttiin koko reissun aikana joka kerta pääsemään istumapaikoille, joten ei se bussissa kyydissä oleminen kamalaa ollut. Varmasti jos siinä tungoksessa olisi joutunut seisomaan niin asia olisi ollut täysin toinen. Sitten se kävely. Siitä olin kuullut vaikka mitä ja alkoihan se siinä sunnuntaina painamaan. Mutta koska sää oli hyvä, fiilis hyvä, niin kyllä sitä metsätietä jaksoi talsia. Vaikka takaisin tultaessa tungos olikin jotain ihan omaa luokkaansa, niin ei sekään haitannut. Ei ede minua, joka vihaa ihmistungoksia, jota alkaa usein ahdistamaan ihmispaljous.

6.7.2015a 6.7.2015f
6.7.2015h
//Ihana Ellie <3 Niin täydellinen lauluääni naisella//

Lauantaina kävi sellainen juttu, että akku loppui juuri iltaa myöten, joten eipä sitä kuvamateriaalia ihan huikeista Pharrell Williamsista, Haloo Helsingistä sekä Axwell^Ingorrossosta ole. Onneksi GoPro oli käytössä joten ei ihan ilman kuvia ja videoita jääty. Olivat kyllä sellaiset showt, että ylittivät täysin omat odotukset. Vaikka päivä oli ollut pitkä ja takana ensimmäinen teltassa "nukuttu" yö, niin jaksettiin loppuun asti täysillä fiilistellä.

6.7.2015i 6.7.2015j 6.7.2015l
6.7.2015k 6.7.2015p 6.7.2015o

Ah, tuo Axwell^Ingrosson keikka oli kyllä sellainen päätös tuolle lauantaille, että sanattomaksi veti. Näin varmaan enemmän raketteja mitä olin koko elämäni aikana nähnyt. Show oli kyllä niin upea, että jos sen olisi missannut, niin itseä olisi kyllä harmittanut. Ei se kellon aikakaan tuntunut missään, paitsi sitten siinä vaiheessa, kun oli jälleen kerran käveltävä, mentävä bussilla ja ihanan kylmä sekä kostea teltta odotti meitä. Sinne sitten käperryttiin, vedettiin lämpöiset vaatteet ylle ja ei mennyt aikaakaan, kun molemmat oli jo unessa. Kyllä vain siihen teltassa nukkumiseen tottui, varsinkin kun oli aivan poikki.

Viimeiseen päivään kuitenkin noustiin väsyneinä, mutta hyvillä fiiliksillä. Hetken siinä aamujuttuja tehtiin, loikoiltiin auringossa ja sitten olikin aika pakata teltta kasaan. Kamat jätettiin narikkaan, sillä meillä oli melko tiukka aikataulu, jotta ehdittäisiin junaan. Ja junaan ehdittiin, taksilla taas mentiin ja junassa nukahdettiin. Väsyneinä, mutta erittäin tyytyväisinä. Itse festarialueella nähtiin Marjut, jonka kanssa käytiin fiilistelemässä Antti Tuiskua. Lämpöä oli ja kyllä sitä aikalailla paahtoi. Onneksi aurinkorasvaa oli mukana, joten itse selvisin palamiselta kunnialla.

6.7.2015q
// Aurinkolasit: Nelly.com // Toppi: Hollister // Farkkushortsit: Zara // 

6.7.2015n 6.7.2015m
6.7.2015d

Kyllä se vain oli ihanaa päästä kotiin. Arvostus arkisia asioita kohtaan kyllä kasvoi. Suihku, sänky ja kylmää juotavaa oli alkanut jo olla ikävä. Puhumattakaan siitä sisävessasta. Alkoivat huussit nimittäin pikkuhiljaa etoa, varsinkin siellä leirintäalueella olevat. En silti vaihtaisi tuota telttailua mihinkään, kyllä se tuohon kuuluu. Ja tosiaan, ei todellakaan ollut mitään kamalaa, yöt ei ollut tuskaisen kuumia ja muutenkin jäi itselle ainakin hyvä fiilis siitä. Tietenkin sää oli täysin meidän puolella, joten tuurillahan tuo mentiin. Loppuun vielä festareiden yksi lemppari biiseistä ja sitten suljetaankin tämä asia.


Mites teidän festarikesä, onko festareilla tullut käytyä, vai vasta tuloillaan?

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Style Crush

Seuraa siis sellainen salaisuuden paljastus että! Tyyli-ihastuksena ollut jo pidemmän aikaan salaassa ja nyt sitten julkistuksen aika. Tässä on nyt tullut muutaman viikon ajan eksyttyä katselemaan tämän naikkosen vanhaa tyyliä. Olen jopa huomannut melkein ajattelematta harhautuneeni hänen kuviaan katselemaan ja nimen omaan sitä hänen tyyliään. Ja siis nimenomaan vanhaa tyyliä, tyyliä ja hiuksia jotka ovat vain niin täydelliset! Tietenkin puhun Miley Curyksesta, naikkosesta joka kyllä on saanut median kuohumaan tuolla tyylimuutoksellaan. Vaikka sanonkin aina, että jokainen tyylillään, niin tässä asiassa on kyllä pakko ihmetellä hänen päätöstään. Siis ihan oikeasti, tekisin mitä vain noista hiuksista. Mitä vain.

miley-002 miley-004

Jotenkin vain tuo huolettomuus ja sellainen rentous iskee. Tosin kun tässä näitä kuvia on tullut imettyä nyt aikalailla, niin pakko kyllä sanoa, että omatyyli liikkuu varmaankin näillä rajoilla. Sitä kun on tullut välillä mietittyä, että millaista se omatyyli oikein on, mistä se on lähtöisin. No varmaankin niistä lukuisista Hannah Montana -jaksoista. No ei, vitsi vitsi. En tosin voi käsi sydämellä sanoa, etteikö niitä olisi tullut katseltua... jopa aikuisiässä.

miley-003 miley miley-001

Pitkästä aikaa siis tällainen lyhykäinen inspiraatio-postaus. Hirveästi ei mielestäni tekstiä näissä tarvitse, sillä annetaan mieluummin kuvien puhua puolestaan. Joten eipä muuta kuin, että minä varmaan jatkan tulevaisuudessakin Mileyn vanhan tyylin kuolaillua ja teille toivottelenkin tässä mahtavaa tiistaita! Ei anneta sään haitata menoa.

Löytyykö teiltä jotain tyyli-ihastusta? 
Entä löytyykö ruudun toiselta puolelta niitä, jotka ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kyllä tuo Mileyn vanha tyyli on aika täydellisyyttä hipoava?

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Mitä festareille mukaan?

Hellurei, kotiin on selvitty ja hyvät yöunet nukuttu ihanassa, omassa sängyssä. Ai että sitä osaakin kolmen päivän telttailun jälkeen arvostamaan sellaisia asioita, kun suihku, pehmeä sänky ja kylmä juotava. Kuvaläjäys postaus on Ruisrockista tulossa, kun vaan saan kaikki kuvat koneelle asti, vähän muokkailtua ja seulottua. Joten palataanpas askeleen taaksepäin, torstaihin ja vähän siihen että mitäs pakattiin ja mitä näin jälkikäteen sanottuna kannattaa ainakin Ruisrock-festareille mukaan pakkailla. Minun mielipide siis kokemuspohjalta, joten en todellakaan sano että näin pitäisi tehdä. Mutta mennäänpäs sitten itse asiaan!

2.7.2015

Voin tässä jo heti sanoa, että lähtökohtaisesti minulla oli vaatteita aivan liian paljon, mutta samaan aikaan aivan liian vähän. Joten jälkiviisaana mitä vaatteihin tulee, suosittelen käymään asukokonaisuudet etukäteen läpi, katsoa mitä vaatteita pystyt keskenään yhdistelemään ja ennen kaikkea muistaa se mukavuus. Ja sitten vielä sen jälkeen miettiä kerran, että tarvitsenko tätä oikeasti. Niin, ja katsoa säätiedotuksia tuhaan tahtiin ja no, yleisesti ottaen muistaa se, että tulet nukkumaan teltassa, ulkona. Älä siis ota mukaan sellaista, joka ei tuohon sovellu. Vielä kerran, monipuolisuus kunniaan.

2.7.2015a

No mitäs sitä sitten oikein sinne laukkuun laitetaan? Vaatteista tulikin tossa vähän puheltua, enkä niistä lähde mitään "listaa" tekemään. Jokainen nimittäin tyylillään. Mutta sitten niitä muita asioita, jotka on kyllä hyvä pakata mukaan kun lähtee festareille telttailuhengessä. Te hotelleissa ja muutenkin sisätiloissa yöpyvät voitte nämä unohtaa.
Vessapaperi. Kyllä bajamajoja hoidettiin, mutta se paperi loppuu sieltä kyllä nopeasti. Huollot/siivoukset ainakin leirintäalueella olivat nimittäin joka aamu, mutta päivät ovat pitkiä ja ihmisiä paljon. Siispä vessapaperi-rulla kourassa tuli kyllä vessoissa käytyä. Ja onhan aina paperia hyvä olla mukana, jos pitää jotain pyyhkiä yms. Tai niistää.
Flip flop. Itse festareilla oltiin kyllä converseilla, mutta tuolla leirintäalueella niin ovat ihan välttämättömät. Vessaan, vesipisteelle, minne nyt ikinä pitikään mennä, niin kyllä paarempi vetäistä nuo jalkaan, kun alkaa niitä converseja jalkoihin vääntämään. Ja kotiin tultaessa oli pakko saada converset pois jalasta, niin näillä palailtiinkin sitten Helsinkiin. Hyvä valinta oli, jalat kyllä kiitti.
Kosteusliinat. Voi pojat, näitä ilman ei varmaankaan olisi pärjätty. Kädest sai pyyhittyä, naaman sai pyyhittyä ja sai edes jollain tapaan itsestä freshin näköisen. Muutenkin ovat elämässä vahvasti läsnä, mutta tuolla ne olivat kyllä elintärkeitä hygienian kannalta.
Aurinkorasva. Osui viikonlopulle kyllä sellaiset kesähelteet, että huhhu! Aurinkorasvaa tuli laiteltua ja kanniskeltua mukana. Hyvä niin. Eipähän palanut, mikä kyllä näytti olevan oikein kunnon trendi tuolla. Tuntui itsesäkin pahalta katsoa niitä tulipunaisia selkiä, jotka näyttivät juuri niin palaneilta, kun palanut iho nyt voi vain näyttää. Ollaanhan tuolla niin paljon kuitenkin ulkona, että tämä on pakollisuus.
+
Korvatulpat. Meillä ei kummallakaan näitä ollut, mutta emme me niitä olisi tarvinneetkaan. Melu on kuitenkin kovaa leirintäalueella yölläkin, joten se kannattaa ottaa huomioon. Kumpikin meistä nyt pystyy tarpeentullen nukkua melussa kuin melussa, joten vaikka siinä tulinkin vielä 4.00 aikoihin kuunneltua läheisen teltan pariskunnan riitaa, niin ei se estänyt siinä sitten nukahtamasta. Sama aamulla, kyllä siinä sai nukuttua niin pitkään kun vain pystyi, melu ei häirinnyt.
Jesari. Okei, tätä oli mukana, mutta emme sitä tarvinneet. Silti vahvasti suosittelen ottamaan mukaan, ihan vain senkin takia, että ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Ja yleensä jos jotain ei ole, niin sitä tarvitsee. Näin on kokemuksesta opittu kantapään kautta.

2.7.2015b

Tuota kassia ei kyllä tullut ikävä, tosin oli IKEA-kassi kaikista järkevin tapa roudailla noita majoitustarvikkeita ympäriinsä. Teltta, pressu, piknik-viltti, makuualusta, makuupussi ja tyyny joka ei vielä kuvassa ole, täyttivät tuon kassin kyllä aika hyvin. Täysillä kasseilla muutenkin mentiin, hyvä kun sai vetoketjun edes kiinni. Välillä tuntui siltä, että kassit hajoaa, mutta ehjinä ne saatiin takaisin perille. Mitä majoitukseen tulee, niin suosittelen kokoamaan teltan kerran ennen kuin lähdet reissuun. Me emme kumpikaan mitään teltan kokoajia ole ja oli varmasti näky kun sitä siinä rakentelimme. Saatiin siis teltta nopeasti kasaan ilman suurempia ongelmia, mutta olisi varmasti ollut paljon nopeampaa vähän harjoitella etukäteen. Ylpeitä kuitenkin ollaan, että teltta saatiin kasaan ja vielä ilman apuja. Ja muutenkin selvittiin tuosta reissusta. Tosin olihan sää siinä meidän puolella, eikä mitään ongelmia syntynyt. Mitä nyt telttaa piti välillä vähän korjailla.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Kerran kävi matka baariin

Viikko sitten lauantaina olikin jumppakokoontuminen, mutta vähän erilaisissa kuin jumppa merkeissä. Espoon Iidan, eli varmaankin parhaiten sanottuna valmentaja kolleegani toisesta seurasta, synttäreitä päästiinkin viettelemään kesäisissä oloissa. Vaikka aurinko ei porottanutkaan aivan täydeltä taivaalta, niin lämmin silti oli ja ensimmäistä kertaa näkyi sellaisia kunnon kesän merkkejä. Aurinkokin paistoi vielä, kun siinä kuuden aikaan Inkalle matkasin. Vähän kaupasta haettiin syötävää sekä suun kostuketta ja ei kun kone auki ja asuntoja katselemaan. Kolmiota siis etsiskellään ja nyt on kyllä tehostettu meidän etsintä aika huippuunsa.

28.6.2015
// Toppi:Tally Weijl // Farkut:BikBok //

Minulla on käynyt semmoinen homma, että kaikki mustat farkut vetelevät aivan viimeisiään. Haarat ovat niin kuluneet, että hajoavat minä hetkenä hyvänsä, joten päätin ainakin sen riskin välttää. Eipä olisi mikään mieluinen yllätys, kun siinä tanssiessa housut vain repeäisivät kahtia. Siispä jouduin tekemään jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt: menin baariin farkun-värisillä farkuilla. Oli kuulkaas aika iso askel minulta, tuntui aluksi niin oudolta, jotenkin tosi luonnottomalta. Siitä kuitenkin selvittiin hymyssä suin ja Iidalla en edes muistanut, että eipä ollut mustat housut jalassa.

28.6.2015c

Snapchat tulikin siinä täytettyä ihan hyvin, nimittäin kun me kaksi päästään vauhtiin pärstäkuvien kanssa, niin se on menoa se sitten.  Snäpistä jos minua haluaa seurailla, niin pamikyltsi hakuun ja sieltä lisäämään. Ainakin kaikissa tapahtumissa tulee päiviteltyä ihan urakalla... Siis myös muustakin kuin siitä omasta pärstästä. Tahkolla oli ainakin JVG:n ja Kasmirin keikka ankaran kuvauksen alaisena.

28.6.2015b

 Hyvän sään, hyvän fiiliksen ja hyvän porukan siivittämänä mentiinkin siitä sitten Inkan kanssa kohti keskustaa ja mitäpäs muuta kuin Kokomoa. Voi että, oli kyllä elämieni ilta! Parhaita kavereita kun ollaan, niin jonkin ihmeen takia ei olla koskaan oltu kahdestaan ulkona. Siis ihan niinkuin kahdestaan, kahdestaan. Pakko kyllä sanoa, että ehkä siihen on jokin syy, ollaan nimittäin aikamoinen kauhukaksikko. Mutta elossa selvittiin, hauskaa oli ja seuraavana aamuna ei edes darra päässyt yllättämään minua. Olisin siitä voinut vaikka mennä maratonin juoksemaan!
Mutta ah, oli kyllä niin mahti ilta. Paljon tanssia ja laulamista. Huoletonta kesäillan ja yön viettoa, jossa naurulla ei kyllä säästelty. Ja tulihan niistä jumppajutuistakin siinä puhuttua, mutta niinhän se menee, ei niistä vain ikinä pääse eroon.

28.6.2015a

Loppuun vielä herkkukuva. Pekoniburgeri. Okei, nyt ei ehkä tekisi mieli, mutta varmasti jokainen allekirjoittaa, että baarin jälkeen on nälkä. Ja se nälkä vaatii juuri tällaista ruokaa. Kuka nyt lähtee siitä baarista suoraan salaateille? En ainakaan itse tiedä yhtäkään ihmistä, joka näin tekisi. Mättöä sen pitää olla, vaikka sitä kuinka dietillä olisikaan.

Tähän hieman liittyen on nyt pakko purkaa asia, minkä tänään kuulin kaverilta ja sai minut vähän ärsyyntymään. Tytöt tai ainakin monet tytöt tykkäävät tanssia, varatut ja sinkut. Ja hyvin usein pojat/jätkät/miehet menevät tyttöjen luokse tanssimaan. Se on okei, jos se on molemmille okei. Kuitenkin kun tarrataan kiinni ja sitten sanotaan heille ystävällisesti, että on poikaystävä, niin siitä sitten suututaan ja huudetaan, että mitä sitten käyt baarissa ilman häntä. Öö, koska haluan viettää aikaa kavereiden kanssa? Kaverille oli näin käynyt ja myös omalla kohdalla käynyt. Ensinnäkin ärsyttää se, että baareihin ei ilmeisesti saisi mennä, jos ei ole haku päällä ja toiseksi se, että aletaan tuntemattomalle tästä huutamaan. Kaverini sanoi hyvin, että ei toiseen saa koskea jos ei hän sitä halua, oli parisuhteessa tai ei. Tämä on asia, joka on alkanut baareissa unohtumaan. Ja olen varma, ettei tämä koske vain miespuoleisia, vaan varmasti naisetkin tätä harrastavat. Itse vain satun olemaan nainen, joten puhuessani puhuin sen takia miehistä. Tämä asia piti vain saada ulos, päästä pois ärsytys.