torstai 28. huhtikuuta 2016

#BID2016


26.4.2016 26.4.2016h 26.4.2016g 26.4.2016i 26.4.2016f 26.4.2016c 26.4.2016b 26.4.2016a 26.4.2016e 26.4.2016d

En edes oikein tiedä, että mistä tässä aloittaisi. Lauantaina tosiaan oli Indiedaysin järjestämä Bloggers' Inspiration Day-päivä Kattilahallissa, jonne itse saavuin hyvin väsyneenä paikalle. En oikein ollut edes ehtinyt kaikelta menolta ja meiningiltä jännittää koko tapahtumaa. Kunnes siinä astelin sisälle ja ovella oleva portsari nimilistoineen vain lähestyi. Kaiken maailman kauhuskenaariot siitä ettei nimeni löytyisi listalta aina siihen, että halli olisi täynnä niitä "bloggaajia" vilisivät pääni sisällä. Kaikki kuitenkin sujui enemmän kuin hyvin ja pian siinä seisoskeltiinkin hyvin eksyneenä peurana oman blogin nimi rinnalle kiinnitettynä. Siinä hetken keräsin itseäni ja sitten ei tosiaan auttanut muu kuin vain lähteä ihmisten eteen. 

Aluksi tosiaan oli sellainen tunne sisällä, että minä en tosiaankaan kuulu tänne. Siinä kuitenkin eri pisteillä jutellessa totesin vain itselleni, tännehän on se kutsu saatu, ehkä tämä onkin minun paikkani. Ja mitä enemmän kiertelin ständejä sitä enemmän aloin pitämään siitä. Siitä kuinka ihmiset olivat iloisia, juttelivat rennosti ja esittelivät tulevia tuotteita. Ei ollut sellainen tyrkky olo. Ja sitähän minä vihaan eniten, tunnetta siitä että tyrkyttää itseään. Ei kiitos.

Tosiaan Inspiration Day. Rakastuin täysin Santa Marian pisteen sisustukseen, kävin liian monta kertaa kuolaamassa Olympuksen erilaisia oheistuotteita, kyselin Kopparbergin kukkien perään ja maistelin Vuokkosten pisteellä macaronsseja. Vilan tulevaa syysmallistoa tuli myös hypisteltyä ja Lorealin uutta app-sovellusta kokeiltua, unohtamatta Cloettan ihanan pirteää tuote-esittelijää joka antoi minun maistaa mitä vain halusin. Sagan pisteellä pääsin puhumaan leivonnasta ja esittämään kiitos koulun, kysymyksiä joka sai esittelijän hieman hämilleen. Joten ei ollut ihme, että siinä sateessa sai sitten tunkea itsensä kaikkien niiden kassien kanssa sisälle bussiin.

Koko tapahtuma kuitenkin herätti itselleni kysymyksiä siitä, mitä haluan tältä blogilta tulevaisuudessa. Mihin suuntaan haluan lähteä ja olenko siihen varmasti valmis? Haluanko vetää tähän myös muun someni mukaan?

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Muisteluja ja uusia tuulia

Ah, maanantai. Sanoisinko että yksi lempipäivistä viikossa. Tämäkin päivä on kulunut niinkin ihanasti kuin ensiksi Ekbergillä työharjoittelussa, jonka jälkeen suuntasin kiireellä kotiin. Halusin nimittäin päästä viettämään sitä parasta aikaa parhaan kanssa. Sitä tässä ollaankin tehty, oleiltu molemmat Inkan sängyllä. Ja aivan kuten voitte arvata, ei sitä ruokaa todellakaan jaksanut alkaa tekemään. Joten ei muuta kuin ruoan tilaaminen ja se sängyssä syöden. Ei, en keksi tähän hetkeen mitään parempaa. Oiva hetki siis ottaa kone syliin, musiikit päälle ja purkamaan vähän siinä samassa edellisen päivän kisa fiiliksiä. Pistettäänpä siis muisti koetuksella ja katsastetaan kuluneen viikon menoa. Ihan hurjaa, kuinka ollaankin jo tällä viikolla vaihtamassa siihen toukokuuhun.

18.4.2016 25.4.2016b 18.4.2016a 18.4.2016b

// Yli viikon takaisesta ruokahetkestä räpsäisty kuva. Forumin yläkerrassa olevasta Kiposta saa ehkä valehtelematta parhaimmat leivät. On niin hyvää, varsinkin tuo missä on rukolaa, mozzarellaa, pestoa ja tomaattia. Pitihän tuollaista vihersmoothiakin päästävä maistamaan. Ihan yllättävän hyvää  oli tuo avokado, basilika, pinaatti ja sitruuna sekoitus. Tosin en sitä ihan joka päivä joisi. Kyllä ainakin itsellä se Pepsi Max pysyy lempparina edelleenkin. Mutta ei voi tietää jollei kokeile. //

// Makaronia, kirsikkatomaattia ja avokadoa. Ehkä jotain parasta, jota vain joskus kaipaa. Avokado himo on nimittäin palannut. Hankalaksi sen tekee vain se, että hinnallisesti ovat melko noh, suolaisia. Ainakin ne heti syömäkelpoiset. Ja minä kun en jaksa millään odottaa kypsyviä. Myös aina tuppaa käydä niin, että kun osa on syöntikelpoisia, osa ehtii jo mennä siinä hujakassa ylikypsiksi. //

//Tosiaan nuo pari kuvaa menevät kyllä jo enemmän kuin viikon takaiselle reissulle. Anniksen kanssa päätettiin nimittäin Game of Thrones -faneina käydä kurkkaamassa Kampissa oleva "näyttely". No,  pitihän siinä istahtaa oikein valtaistuimelle ja todeta, että ei, ei ole minun paikkani. Joten sen asian voin ainakin vetää yli, minusta ei tule diktaattoria tai hallitsijaa.//

25.4.2016 25.4.2016a 25.4.2016c 25.4.2016d
// Leffaan sponttaanisti maanantaina. Itse olin lähdössä katsomaan Viidakkokirjaa, mutta leffa seuralaiset Atte ja Lassi olivat vähän erimieltä. Atte tosin lähinnä. Kuitenkin action uppoo aina ja hyvin upposi nytkin! Seurassa olleet kestivät minun elämistä leffassa oikein hyvin ja taisi olla sen verran menevä leffa, että tälläkin hölösuulla pysyi suu kiinni. London Has Fallen -leffa oli siis kyseessä ja voin tosiaan suositella. Okei, Lassi asiantuntijana siinä vieressä kertoi kuinka ei ole realistinen. No eihän? Mutta ei leffojen tarvitsekaan olla, sehän on se pointti että pääsee katoamaan ihan omaan maailmaan. //

// Viikonloppuna tulikin juostua paikasta toiseen. Lauantaina aamulla seuran kilpailuihin avittelemaan. Siinä puoli kahdeksan aikoihin oli paikalla oltava ja tiedättekö mitä? Ei tuntunut kyllä missään. Siinä kuuden aikaan herääminen tuntui enemmänkin luksukselta. Saa nähdä taas että kauanko tällä uudella rytmilllä mennään, ennen kuin tuntuu että hajoaa palasiksi. Seuran kilpailuista pinkaistiinkin sitten siitä suoraan kohti Kalasatamaan Kattilahalliin. Indiedaysin Blogger's Inspiration Day -tapahtumaan sain toisen kerran kutsut ja tänä vuonna sinne päätin mennä. Aika tietämättömänä käveltiin siihen portsarin eteen, sanoin oman nimeni ja pian olinkin blogin nimi kiinnitettynä rintaan kiertelemässä. Näytin varmaankin aluksi aivan eksyneeltä peuralta. Huippuahan tässä oli tosiaan se, että olin fiksuna tyttönä jättänyt kameran muistikortin koneeseen kiinni... eikä muuten ole ensimmäinen kerta kuin näin käy. Skarppia nyt hei peliin! Onneksi kännykällä räpsäilin jotain kuvia. Enemmän tuosta tapahtumasta tulossa lisää. //

// BID-tapahtumasta sitten pitikin singahtaa nopeasti kodin kautta viemään saadut tavarat ja sitten vain isän synttäreitä juhlistamaan. Niin ja sieltä sitten seuraaviin synttäreihin. Joten jos ihan rehellisiä ollaan, niin olisin kyllä hyvin voinut nukahtaa siihen vanhempien kotoisalle sohvalle. Taisin niin jopa tehdä. Mutta kyllä mielelläni Lassin ovikelloa soitin ja hauskaahan siellä oli, vaikka väsymys painoi enemmän kuin päälle. //

//Sunnuntain viettelinkin Tampereella kisoissa. Ja ei, ei tämä kausi kyllä nousuun lähtenyt. En edes lähde kertomaan kuin paskalla fiiliksellä oltiin sen jälkeen. Nyt kuitenkin hetki hetkeltä paranee se olo ja niinhän se vain on että aina ei voi elämässä voittaa. Paitsi että minä todella vihaan häviämistä. Vihaan, oli kyse mistä tahansa asiasta. Tästä tunteesta on varmasti tulossa lisää asiaa, sillä koen sen olevan aikalailla tähän vuoteen kuuluva asia muutenkin kuin vain voimistelun merkeissä. //

Tämä viikko tuo ohjelmaa siinä missä muutkin viikot. Toukokuu onkin sitä kiireisimpää aikaa, mutta tänä vuonna ei se oikein kesäksikään meinaa hellittää. Paljon kivaa on tiedossa, myöskin täällä blogin puolella. Pieniä päätöksiä onkin tehtävä siitä, mihin suuntaan haluan blogin kanssa nyt lähteä. Varmasti palaillaan vielä tähän pohdintaan moneen otteeseen. Nyt kuitenkin taidan vihdoin korkata Game of Thronesin uuden tuottarin ja alkaa pikkaisen fiilistelemään tulevaa keikkaa sekä vappua. Vapusta puheenollen, millaisia vappu suunnitelmia teillä on oikein tiedossa? Onko jotain vappuperinteitä, joita aina teette?

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Koirakuume

Piti eilen tulla kirjoittamaan postausta ja sitä sainkin ihan hyvin aloitettua. Sitten kuitenkin tapahtui jotain, jotain joka esti minua postaamasta. Nimittäin pilkin siinä jo jonkin aikaa kunnes nukahdin. Aivan kirjaimellisesti nukahdin kone syliin. Joten on varmaan sanomattakin selvää että viime aikoina väsymys on painanut. Eikä väsymys yksinään vaan ylipäätänsä stressi joka nyt on painanut. Pian kuitenkin helpottaa ja onhan aina joka päivä astetta parempi. Itsehän olen niihin henkilöihin kuuluva, joka hoitaa asiat aina ajoissa. Hahaa, hell no! Aina viime tinkaan pitää kaikki jättää. Tosiaan tietämättömille, niin Ekbergillä ollaan suorittamassa työharjoittelua. Aikaiset aamut ja ilta töissä saavat nämä päivät tuntumaan yhdeltä sumuhorrokselta. Sellaista siis menossa, mutta yritän silti kovasti pitää tätä rytmiä yllä, jonka olen tässä onnistunut blogin suhteen saamaan. Mutta eiköhän tässä ollut alustusta kerrakseen, joten mennäänpä sitten itse asiaan!


Koirakuume. Yhdellä sanalla kuvattava asia. Niin kauan kuin muistan olen aina ollut suuri koirafani. Jos minulta joku kysyisi haluaisinko koiran, vastaisin salamana, että totta helvetissä! Arvatkaa vain kuinka monta kertaa olen vanhemmille kotona asuessani sanonut tekeväni vaikka ja mitä jos vanhemmat sen koiran hommaisivat. Aivan kuten moni muukin lapsi. Tosin itse jatkoin samaa vielä aikuisiälläkin... Nyt sitten asustellaan omassa kodissa ja päätöksen tekee täysin minä. Tai no me, koska meitähän täällä on kaksi. Ja ei, en aio nyt ilmoittaa että olen hommaamassa koiran. Ei sillä ettenkö jälleen kerran haluaisi, mutta ehkä jotain viisautta päähän se ikäkin on tuonut. Koirahan on kuitenkin iso vastuualue, asia jota ei vain voi jättää kesken, jos ei kiinnosta. Vaikka ulkona sataisi räntää ja räkää samana aikaan, olisi se kuitenkin vietävä ulos. Jos halusit rillutella kavereiden kanssa kokonaisen viikon jossain lämpimässä, pitäisi sille hommata huolehtija tuolle ajalle. Entä sitten raha? Koirathan maksaa. Uusi suu tulisi ruokittavaksi, eikä se ymmärrä jos sanoo, ettei ole ruokaa.


Ainahan sitä saa kuitenkin haaveilla eikö? Ja hei, onhan elämässä oltava niitä tavoitteitakin. Omani on siis tämä. Koira. Niin ja jos totta puhutaan, en ihmettelisi vaikka vuoden sisällä jopa se koira olisi hommattuna. Tiedättehän, kärsimätön, johon lisätty se, että kun jotain saa päähän, niin se ei sitten lähde millään. Päähänpinttymys siis. Pakkomielle.

Kaksi selkeää rotua on aina ollut siellä päässä valmiina mietittynä. Ei sillä, että rodulla olisi väliä. Okei, ehkä sellaiset ihan superpienet ei oikein nappaa. Tai karvattomat. Rastakavaisetkin koirat voin jättää hyvin muille. Kuitenkin aina kun näen koiran, niin noh... Seurassani olevat tietävät että aikalailla lässyttämiseksi se menee. Joten voi olla varma, kun kuuluu sana "eikä, kato kuinka söpö?" tai muuta vastaavaa, niin koira on jossain näköetäisyydellä.

Noh, husky on ihan ykkönen ollut minulle sanoisinko nyt viimeisen parin-kolmen vuoden aikana. En oikein osaa sanoa mikä siinä on, mutta mielestäni ovat kauniita koiria. Varmasti yksi syy on se, että muistuttavat sutta. Koska susi ei sovellu ihan oikein lemmikiksi. Jopa minä tiedän sen. Joten siksi husky onkin oiva sen korvike. Myös se laumassa olo sekä "seikkailu", jota huskyt minulle edustavat on johtanut siihen, että sellaisen haluaisin. Ja kovasti.


Sanoisin että melkeinpä se yleisin koira rakkaus kohdistuu kahteen melkein identtiseen rotuun. Kultainennoutaja ja labradorinnoutaja. Arvatkaapa vaan kumpi on se minun rakkautane? No labradoninnoutaja tietenkin. Kaunis kuin mikä. Ystävällinen. Apua en pysty edes kirjoittamaan kun tulee sellainen kaipuu olo. Siispä kun Inkan perheen uusi pentu tulee meille käymään. En varmaan oikein osaa olla. Tai osaan, olen aina tullut kaikkien koiruleiden kanssa hyvin juttuun. Ehkä pitääkin vain tuo kyseinen pentu alkaa ottaaan useammin kylään, jotta saisin tätä koirakuumetta rauhoitettua. Nyt se on nimittäin aika villillä jalalla...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kahden suklaan sähellys kakku

Lupailinkin tuoda tänne vähän esille reseptiä äidin synttärikakusta jonka tuossa huhtikuun alussa väkersin. Siis kirjaimellisesti nimittäin sitä tuli väkerreltyä... Luulisi että minulta tulee niitä "täydellisiä" kakkuja. Ehei. Reseptiä jouduin muuttelemaan ja siinä tehdessä tuli oivallettua asioita, jotka ensikerralla voisi sitten tehdä paremmin. Tästä siis kannattaa teidän ottaa opiksenne, antakaa minun säheltää niitä mokia täällä meidän keittiössä. Mutta tosiaan alkuperäisen reseptin bongasin TÄÄLTÄ, eli Kinuskikissan sivustolta.

4.4.2016

Alkuperäisessä reseptissä ei tuota vanilija rahkaa ollut. Siellä lukee oikein kivasti vanilija-jogurtti, jota varmasti saa kaikista kaupoista. Ehei, meidän Siwasta ei semmoisia saa. Ei edes pieninä jogurtti-purkkeina. Ja kyllä, kolusin koko kaupan aivan läpikotaisin. Joten ei auttanut muu kuin ottaa tuo rahka. Myös toinen asia uupuu meidän Siwasta, nimittäin tumma suklaa. Mutakakkuja on siis tullut myös tuolla Fazerin sinisellä tehtyä. Itse kyllä suosin sitä taloussuklaata, maultaan juuri täydellinen nimittäin.

T A R VI T S E T:

Pohja:
200g Dominokeksejä
50 g voita

Täytevaahto:
5dl Vispikermaa
200g Vanilijarahkaa
350-400g Luonnon jogurttia (maun mukaan, kannattaa testata)
+ Vaniliini sokeria 1tl

Valkosuklaatäyte:
½ Täytevaahtoa
4 Liivatelehteä
120g Valkosuklaata
½dl Vettä

Maitosuklaatäyte:
½ Täytevaahtoa
4 Liivatelehteä
100g Maitosuklaata
½dl Vettä

Tosiaan tuossa Kinuskikissan ohjeessa lukee että vettä tulisi viimeisessä täytteessä olla 3/4 dl. Minä kun en selkeästi jaksanut keskittyä ollenkaan, pistin vettä samanverran kuin edellisessä oli. En tiedä onko mitään suurta vaikutusta, ainakaan itse en kokenut että tämä oli se kohta jossa mokattiin. Suosittelen kuitenkin aina seuraamaan ohjeita. Itse nimittäin soveltelin sellaisella kädellä että voi johtua siitäkin muutama epäonnistuminen...

O H J E E T:

Irtopohjavuoan päälle leivinpaperi. Reunat vedin ihan voilla, vaikka ohjeessa puhutaan öljystä. Toimi ihan hyvin, kunhan ei laita mitään paksua kerrosta. Pieni sipaisu joka paikkaan, niin irtoaa kyllä vuoasta oikein hyvin.

Murskaa dominot. Tyyli vapaa, itse suosin minigrip-pussia ja kaulinta. Kunhan siitä saa sellaista suht tasaista. Kannattaa myös harkita osasta dominosta täytteen pois ottamista. Itse kuitenkin murskasin keksit sellaisenaa ja lisäsin sulaneen voin. Sen jälkeen seos painellaan vuoan pohjalle. Tähän kumihanka on oikein näppärä väline!

Vispikerma vaahdoksi. Jos käytät rahkaa, lisää se ennen jogurttia. Jogurttia lisäät niin että koostumuksesta tulee valuvaa ja muutenkin sellaista "samettista". Maista. Tarvittaessa lisää vaniliinisokeria. Tai vanilijasokeria. Jaa täyte kahteen osaan kulhoihin.

Liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sillä aikaa kun ne likoavat paloittele suklaat ja lämmitä sulavaksi. Molemmat suklaat siis eri lautasilla, EI sekaisin keskenään. Kuumenna vesi, laita kahteen astiaan ja lisää liivatelehdet.

Kuten alkuperäisessäkin ohjeessa, kannattaa valkosuklaatäyte tehdä ensimmäisenä. Näin välttää näppärästi nimittäin tiskiltä. Eli sekoita toiseen vaahtokulhoon valkosuklaa ja liivateseos. Toiseen sitten yllätys maitosuklaa ja liivateseos.

Sitten alkaa se osuus, jossa suosittelen käyttämään kärsivällisyyttä. Minulla ei sitä ollut, mikä näkyy lopputuloksessa. Myös näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut järkevämpää laittaa massat esim. pursotinpusseihin. Näin siitä jäljestä olisi saanut tasaisempaa, minulla kun ei tuolla desinmitalla oikein homma onnistunut... Mutta siis ala kaatamaan täytteitä vuorotellen keskelle. Ohjeessa neuvotaan käyttämään siis desimittaa. Minulla oli myös se massa varmasti paljon jämäkämpää tuon rahkan takia. Siinä ehkä syy miksi ei onnistunut aivan noin.

Sitten vain valmis kakku jääkaappiin jähmettymään. Ohjeessa sanotaan kolmen tunnin riittävän. Itsellä taisi olla melkein jopa 5 tuntia se siellä. Uskoisin kuitenkin tuon kolmen tunnin riittävän aivan hyvin.

16.4.2016

Eihän se tosiaan mikään kaunokainen ole, mutta sitä paremman makuinen! Yllätyin jopa itsekin, että ei ollut ollenkaan sellainen ylimakea. Voiko tällaisesta suklaisesta kakusta sanoa sanan raikas? Enpä tiedä, mutta oli kyllä hyvää ja varmasti tulen tekemään toistekin. Tosin hieman viisaampana... Teettekö yleensä aivan täysin reseptien mukaan, vai oletteko enemmän tottuneet siihen muokkailuun? Entä mitä mieltä olette siitä, voiko suklaakakku olla raikas?

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Leopard Print Vans

15.4.2016 15.4.2016a 15.4.2016b 15.4.2016c 15.4.2016d
// Stadium: Vans 79,90e //

Niin ihastuksissa ettei sanotuksi saa. Näitä on nimittäin monia vuosia metsästelty. Rahatilanne, puuttuvat koot ja ties vaikka mitkä esteet ovatkaan olleet minun ja näiden tiellä. Nyt kuitenkin päätin hyvän sään siivittämänä kävellä hieman keskustassa ja eksyinkin sitten siitä Stadiumiin. Uusia kenkiä onkin vähän tässä vailla oltu, kun mustat Niket alkavat olla kulutuksen jäljiltä jo maailmaa nähneet ja luotto converset nyt ovat viime kesäisten festareiden jäljiltä mitä ovat. Joten niiden kaveriksi oli ihan vain pakko saada kengät. Ja tällä kerralla pakolla tarkoitan oikeaa pakkoa, en sellaista "nyt himottaa"-pakkoa. Kokeilin ensiksi mustia, nahkaisia. Jokin kuitenkin tässä kuosissa, ihme ja kumma on minua aina viehättänyt nimenomaan kengissä. Muutenhan en todellakaan ole se ensimmäinen ihminen kenen päällä näkisi jotain eläinkuosia. Sanoisinko jopa että olen se vihoviimeinen jolta sitä uskoisi löytyvän.

Inkalta tuli heti kommenttia: "ostit sitten samanlaiset kuin mulla." No niin ostin. Tosin omani ovat Vans ja muutaman koon pienemmät. Faktahan on se, että hänellä samallaista kuosia omaavat kengät joita olen joskus käyttänyt viedessäni esim roskia ulos. Ovat nimittäin sen verran liian isot jalkaan, että ei niillä voisi sen pidemmälle mennä. Elämässä joskus vain jotkut ovat nopeampia kuin toiset. Huhhu, ei nyt mennä syvällisyyksiin. Ei tässä postauksessa. Tässä vain ihaillaan noita.

Pitihän ne kengät heti siis saada jalkaan. Ajaa sisään. Ja noh, tässä sitä istutaan rakot auki. Semmoista, mutta täysin sen arvoista. Sillä laitan todennäköisesti huomennakin kengät jalkaan, kun nähdään meidän ihanan Viisikon kanssa. Koska joskushan sitä on vain kärsittävä tyylin eteen. Eikö vain? Ja pianhan ne kengät kuitenkin jalkoihin asettuu, joten hetken sitä saa vain kärsiä. Onko muillakin tuollaisia vaivoja, josita sitten vain selvitään hammasta purren? Ja nyt tarkoitan esim juuri uusien kenkien sisään ajoa. Entä niitä pitkä aikaisia haaveita, joiden toteuttaminen/etsiminen on kestänyt vuosia?

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Mitä on puuhailtu

Siis tämä blogihan on tosiaan lifestyle-blogi, mutta tuntuu etten ole kirjoitellut niitä ihan basic kuulumispostauksia piiiiiiiiiitkään aikaan. Päivät nimittäin hurahtavat silmien edessä, jolloin kun tuntuu siltä että hmm, voisin kirjoittaa kuulumispostauksen, niin sitten siitä päivästä onkin jo kulunut viikko. Tai sitten on tullut eleltyä ilman kuvien ottamista. Ei sillä että  pitäisi aina jokaisesta asiasta olla kuva, mutta onhan niitä kuulumisia kuvien avulla kivempi seurata. Joten tässä tulee oikein neljän kuvan voimin.

13.4.2016c 13.4.2016

// Tosiaan kilpailukausi on meneillään ja siinä alkaa olla hermot kireällä yhdellä sun toisella. Okei, okei, taidan olla ainoa jolla ne hermot napsahtelee. Suoraan sanottuna aika kusipää olen viime aikoina ollut, mutta jonkun se kusipää pitää olla. Tuo on varmaan ainoita sellaisia kuvia mikä minusta on napattu töiden parissa. Tytöillä näytti olevan ihan hauskaa siinä minun kännykälläni, ainakin kuvien perusteella. Mikä siinä muuten on, että kun saa sen toisen kännykän käteen, pitää galleria täyttää mitä turhimmista kuvista? Itse nimittäin harrastan täysin samaa, mutta pistää silti miettimään, että miksi? //

// Sunnuntaina vieteltiin Lassin syntymäpäivää. Tai siis oikea päivä oli juuri tuolloin, joten porukalla oltiin päätetty yllättää sankari. Oven taakse jätettiin pehmolelu, hupaisa kortti sekä mutakakku. Onnistui yllättäminen siinä määrin, että oli Lassi osan porukasta ehtinyt ikkunasta nähdä. Yllätykset on kuitenkin ihan parhaita ja oli kyllä aika iloinen synttärisankari siinä. Ja kuulemma kerrankin olin kakussa onnistunut. Monta kertaa olen sen tuolla tehnyt paikan päällä, mutta jotain vikaa siinä uunissa on pakko olla. Milloin on kakku levähtänyt pöydälle ja milloin on päältä palanut. Kotona kuitenkin onnistuu joka kerta... Ja muuten mutakakusta tulossa reseptiä, vaikka onkin tuttu monille. Olkaa siis kuulolla! //

13.4.2016b 13.4.2016d

// Työharjoittelu on siis täysillä käynnissä. Vähän on tullut kyllä harmiteltua näitä mahti säitä, kun itse tosiaan viettelen niitä sisällä. Maanantaina oli muutenkin sellaisten "huonojen uutisten" sadetta, hymyn sai kuitenkin aikaan nämä liput. Kävin ne noutamassa työharjoittelu päivän jälkeen ja vitsit että odotan innolla! Tänä vuonna nimittäin se omien synttäreiden vietto kusahti oikein huolella, mutta onneksi minulla on ihan huippu paras kaveri. Tuolla siis juhlistetaan sitä, että olen pian 22. Hui kamala! Vanha... //

// Tiistaina töiden jälkeen vieteltiinkin Lassin kanssa aikaa ruoan merkeissä. Vapianossa ei ole tullut kyllä käytyä melkein vuoteen. Alkoi itseäkin naurattaa, kun kuitenkin on kyse paikasta, jossa ihmisiä tuntuu ravaavan koko ajan. Minä mukaan lukien muutama vuosi sitten... Silti joka kerta syön sen saman annoksen: scampi e spinachi (vai miten se nyt kirjoitetaan...?). Naurua, ruokaa ja vähän sitä juoruiluakin. Ihan parasta! Tosin kiitos työharjoittelun haisen tuoksun aivan kuulemma pullalle. Sitä se 7h päivässä tippaleipien paistaminen teettää.. Onneksi kuulemma on sentään hyvä tuoksu. //

Nyt pikaisesti vaatteiden vaihto, sillä taidan jo olla myöhässä töistä! Juoksuksi menee...

maanantai 11. huhtikuuta 2016

7 vinkkiä vaatekaapin kokoamiseen


10.4.2016b

Tuo koko teksti kuvaa vain mielestäni niin hyvin sanaa "tyyli". Ei sille oikein ainakaan minun mielestäni löydy sellaista yksiselitteistä selitystä, varsinkin kun sanalla on monta merkitystä. Nyt siis kuitenkin aiheena tämän vuoden yksi selkeästi teema-aiheista, nimittäin se unelmien vaatekaappi. Sitä minun unelmaani on tällä raoteltu vaatekappale kerrallaan. Eikä minkä tahansa vaatekappaleiden vaan nimen omaan niiden "it" -kappaleiden. Miten sitten olenkaan sen oman tyylin kehitellyt itselleni selviiä nyt. Ainakin teoreettisesti. Onhan tämä tyylin kehitys pitkä matka siinä missä kasvu ihmisenä. Virheitä tehdään niistä opitaan. Riskejä otetaan ja joskus onnistutaan.

Tähän olen kerännyt seitsemän ydinasiaa. Nämä ovat sellaisia asioita jotka itse pidän tärkeinä ja muutenkin avuliaina apuina sen tyylin kokoamisessa. Ja ehkä kuitenkin vähän myös muistutuksena... Huomaatte kyllä mitkä kohdat ainakin minulle ovat sitä muistuttelua. Mutta hei, eiköhän sitten vain pistetä homma pyörimään!

1. KARSIMINEN
Tämä on hyvin iso projekti ja ainakin itselle tuli sellaista mielenrauhaa. Tosin tällähetkellä vaatteet ovat kaapista vaihtaneet paikkaa IKEA-kasseihin. Mutta hei, ovatpa ainakin poissa sieltä kaappitilaa viemästä. Itse lähdin tässä karsimisessa oikein rankalle linjalle. Laitoin vaatteet neljään pinoon: pidä, ehkä, pois, roskiin. Ehkä pino on tosiaan pienoinen riskipino, sillä siitä helposti tulee se kaikista isoin kasa. Kuitenkin itse koin että tuollainen pino oli hyvä tehdä muutamasta syystä. Ensinnäkin olen todella huono heittämään tavaraa pois, joten se helpotti sitä ahdistusta. Toiseksi vaatteita voi aina tuunailla. Joten ehkä pinosta saatan katsoa saisiko vaikka vanhasta t-paidasta kivan topin, lökäreistä shortsit tai muuta vastaavaa. Tässä puuhassa kannattaa kyllä olla säälimätön. Jos et pistäisi sitä heti itsesi päälle, älä pidä sitä.

10.4.2016a

2. INSPIROITUMINEN
Ehkä koko tämän prosessin se hauskin osuus. Pinterest on tähän hommaan oikein oiva väline. Itsehän sitä tosiaan käytän varmaankin enemmän kuin Instagramia. Kannattaa kuitenkin varoa hullaantumasta. Itsellä on esim. kansioita moneen lähtöön, joihin kuvia lisäilen. Erikseen on nimittäin sitten vain ne kauniit kuvat. Ainakin näin Suomen ilmastoa ajatellen hyvät vaihtoehdot on ne kesä, talvi ja syksy/kevät erottelut. Myös esim juhla, arki ja urheilu/vapaa-aika ovat aika potenttiaalisia. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä ja laittaa melkein 10 kansiota liittyen vaatteisiin. Yksi on esim pyhitetty täysin mustille asukokonaisuuksille.

3. HYVÄKSYMINEN
Nyt kun on sitten ihastellut niitä ihania kuvia, katsellut mitä ihanampia asukokonaisuuksia ja mallailtu niitä siellä oman päänsisällä. Sitten iskeekin se todellisuus. Itsellä ei välttämättä näytäkään se sama paita hyvältä päällä kuten inspiraatiota haetulla mallilla. Ainahan voi salille mennä ja pistää sitä kroppaa kuosiin. Kyse ei kuitenkaan joka kerta siitä ole. Itsellä nimittäin on esim peppu sellaista koko luokkaa, että on tullut huomattua kuinka haasteellista housujen etsiminen on. Siihen otetaan vielä paksut reidet niin olemme tavanneet housuhelvetin. Esim itse voin jättää valkoisille farkuille oikein syvät hyvästit, myös matalavyötäröiset farkut saavat jäädä rekkeihin roikkumaan. Faktahan on se, että kaikille ei sovi kaikki, mutta aina on vaihtoehtoja. Joten vaikka saatankin ihastella asukokonaisuutta valkoisilla farkuilla, en niitä itselleni osta. Jäisivät vain kaappiin lojuamaan moniksi vuosiksi. Koettu on.

10.4.2016

4. APINOINTI JA SUUNNITTELU
Kopioi. Jos löydät täydellisen asukokonaisuuden, niin miksi et voisi pukeutua niin. Tähänkin on hyvä tehdä esim Pinterestissä ihan oma kansionsa. Inspiroituminen on erikseen, se valmis asu erikseen. Kannattaa kuitenkin näitä asukokonaisuuksia klikkaillessa muistaa, että olisihan se hyvä, jos kaapista löytyisi jo 70% valmiiksi. Myös on hyvä pitää mielessä yhtenäisyys. Yritä siis etsiä asuja, joista vaatekappaleita voi yhdistellä keskenään. Voittoahan siinä tekee mitä enemmän saa tehtyä asuja yhdestä vaatteesta. Kollaasit ovatkin tällaiseen oikein oiva väline. Muutenkin etukäteen suunnittelusta ei todellakaan ole mitään haittaa. Itsellä on nimittäin projekti jossa kuvaan kaikki vaatteeni. Silloin se kameran akku loppui ja tuli sellainen"vituiksi meni" -olo. Nyt odotellaa aivan eri fiiliksillä sitä vapaata aikaa, että pääsisi kuvailuja jatkamaan. Näin se mieli vain muuttuu.

5. KÄRSIVÄLLISYYS
No niin, nyt päästäänkin tähän ehkä omaan kompastuskiveen. Olen niitä ihmisiä joiden on saatava kaikki heti, vaikka siinä osa-alueella kokisin, että parannusta on tapahtanut. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että sellainen ollaan edelleenkin, vaikka sitten pienemmässä mittakaavassa. Vaatekaappia ei remontoida yhdessä yössä, ellet ole rahoissa kylpevä. Muussa tapauksessa se kootaan pala palalta. Sitä oikeaa yksilöä kannattaa metsästää, ettei sorru jälleen niihin "mitä tämä oikein tekee kaapissani?" -hetkiin. Ja tähän todellakin tarvitaan kärsivällisyyttä! Muista.

6. ÄLÄ OLE TYHMÄ
Vähän ehkä harhaan johtava, mutta en keksinyt parempaakaan asiaa. Nimittäin jotta saisi luotua sen toimivan vaatekaapin, ei saa sortua tyhmyyksiin. Se että jostain paidasta saisi yhden kivan asun, ei ole tarpeeksi hyvä syy sen ostamiseen. Tosin on niitäkin tilanteita, että sitä yhtä mekkoa tulee käytettyä ehkä kerran vuodessa, mutta  et silti luopuisi siitä mistään hinnasta. Tämä ajatus on kuitenkin hyvä pitää mielessä niitä asuja suunniteltaessa. Edelleenkin mitä useampaan asuun pystyt sen yhden topin yhdistämään, sitä parempi. Ei tule varmaankaan kenellekään yllätyksenä.

7. EI OLE SÄÄNTÖJÄ
Se että nyöripaidat ovat muotia ei tarkoita että sinun pitäisi niitä käyttää. Se että ihastelet kuvia tekoturkistakeista ei tarkoita, että sinun täytyy sellainen hankkia. Kuten tuo ensimmäinen kuva hienosti kertoo, on jokaisen tyyli osa persoonaa. Joten vaikka kopioisitkin jonkun asukokonaisuuden kokonaan, saat siitä silti tehtyä itsesi näköinen. Ja tee! Nykyään pukeutuminen on suht vapaata, ainakin minusta, joten miksi luoda itse sille rajoitteita. On tietenkin tilaisuuksia, asioita joiden kanssa täytyy pukeutuminen liittää. Kuitenkin mitä rehellisempi olet itsellesi, sitä helpommin löydät sen joka sinulle kuuluu. Ja jos haluat kulkea talvipakkasissa punainen lyhyt nahkahame päällä, niin anna mennä!

Tässä olikin sitten pääpiirteittäin nämä minun seitsemän muistettavaa asiaa, mitä tulee siihen vaatekaappiin. Osa asioista on aivan itsestään selvyyksiä, mutta juuri esim se että tämä on pitkä aikainen prosessi, ei meinaa millään iskostua päähän. Kyllä tässä pikkuhiljaa tosin. Myös se, että vaikka olenkin metsästellyt eikä niitä täydellisiä Boyfriend-farkkuja ole löytänyt, en ole möskään pahojen tapojeni mukaisesti sortunut "ihan ok" -kappaleeseen. Mutta hei, toivottavasti tästä oli jollekin apua ja heittäkääs kommenttiin vähän sellaisia omia kertomuksia siitä, kuinka pukeudut miten pukeudut. Hyvää alkanutta viikkoa kaikki!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

#lotsoflove


8.4.2016

" If I know what love is, it's because of you. "

Tänään tai oikeastaan tällä viikolla piti tehdä sellainen pienoinen (lue pitkä) postaus aiheestaa vaatekaappi ja sen kokoaminen. No kuvatessa kamera teki tepposet ja akku loppu. Siinä alkoikin sitten armoton laturin metsästys. Ja ei, sitä ei vain löytynyt mistään. Tiedätte varmaan jokainen sen epätoivon tunteen joka valtaa sisältä. Sen kun tietää että se on jossain mutta kun ei ole. Tätä siis käy minulle enemmän kuin usein. Penaali oli puolisen vuotta kateissa. Eilen laturia etsiessäni löysin sen.

Lähti siis fiilis, kun tuli ääneenkin todettua, että miksi kaikki aina häviää? Myönnän etten ole ehkä se kaikista siistein ihminen, mutta silti en koe olevani mikään täysi sika. Vaikka siitä heitänkin juttua, on minulla usein selkeä käsitys siitä missä mikäkin tavara on. Siitä huolimatta siis että vaatelipaston jokainen hylly on ihan auki ja kaikki tavarat vain yhdessä kasassa. Hallittu kaaos siis. Mutta huom H A L L I T T U.

Siinä menikin etsiessä ja etsinnät jatkuikin tänään. Ja en tiedä olinko iloinen vaiko ärsyyntynyt siitä että se lopulta löytyi, paikasta, jonka olin katsonut heti ensimmäisenä. Miten voi olla mahdollista? No, onneksi en lähtenyt laturia sen enempää metsästelemään netistä yms. Ärsytyksen määrä on kuitenkin edelleenkin suuri. Toivottavasti on muitakin jotka kokevat pitävänsä tavarat hyvässä järjestyksessä, mutta silti onnistuvat jotenkin aina kadottamaan jotain tärkeää. Anyone?

Tähän kuitenkin auttoi se, että postiluukusta tipahti oikein mieluisa paketti. Olin viime viikolla ifolorilta tilannut lisää kuvia. Vähän päivitystä. Noh, myönnettäköön että tykkään kuvista sillä vanhan aikaisella tavalla. Eli paperilipuskit kädessä katsella. Muistot säilyvät paljon pidempää ja niitä voikin sitten laitella vaikka taululle omaa huonetta koristamaan. Suosittelen kyllä, ainakin iPhonelle saa ladattua appin ja sieltä sitten pääsee todella kätevästi tilailemaan itselleen. Ja hintakaan ei ole mikään kummoinen alle 5e pääsee jo pitkälle. Noita sai kyllä jonkin aikaa mallailla, ennen kuin taulusta tuli meileinen.

En oikein perusta quoteihin, mutta tuo teksti oli minusta vain niin täydellinen tuohon. Siinä olen kyllä ainakin omasta mielestäni nyt tänä vuonna petrannut ihan huimasti, siihen että muistan viettää aikaa niiden kanssa jotka ovat minulle rakkaita ♥. Oli sitten kyseä ihan niistä parhaimmista ystävistä, minun ja Inkan ihanista tytöistä tai sitten perheestä. Joskus on vain parempi astua asioiden ulkopuolelle, jotta huomaa ne tärkeimmät. Joten ehkä tuo kameran akunlaturin katoaminen ei ollukaan se maailmanloppu, vaikka siltä tuntuikin. Mutta sitä suuremmalta maailmanlopulta tuntuu se, etten saa/ehdi/pysty juhlistamaan synttäreitäni  niiden rakkaimpien kanssa. Kevät kun on yhtä juoksemista paikasta toiseen ja kyllähän tuo vapun jälkeen syntyminen on sellainen elämän rasite. No ei, vitsi vitsi. Sentään 28.4. päivä mennään Inkan kanssa vähän sitä vuoden lisääntymistä juhlistamaan.

Tällaista siis tänään, katsotaan saisinko sitten viikonloun aikana sen vaatekaappi postauksen ulos. Huomenna menee töissä ja äidin synttäreitä juhlistaen. Hauskaa nähdä sukulaisiakin pitkästä aikaa, vaikka en mikään sukujuhlija olekaan. Meillä kuitenkin lähisuku suht pieni ja tiivis, joten siellä jaksaa höpistä. Pitäkääs hauskaa näin perjantain kunniaksi. Niin ja auringon!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Daily Cosmetics

5.4.2016a


Täällä sitä sitten ollaan sängyn pohjalla kone sylissä ja tabletista vieressä pyörii Viikingit. Laitteita siis löytyy lähtöön kuin lähtöön. Hyvä homma, sillä tämä ihmeellinen flunssa-aalto sai kun saikin minut viimein kiinni. Kurkku on nimittäin aivan tulessa ja päässä jyskyttää. Kuumettakin mahdollisesti, mikä on minun tapauksessani hyvin hyvin harvinaista. Tästä pitäisi olla maanantaihin mennessä selvitty kunnialla, sillä silloin starttaa kahden kuukauden työharjoittelu. Mutta sen enempää sepustelematta mennäänkin postauksen aiheeseen. Ei varmaankaan tule kuvia katsoessa yllätyksenä, että aiheena on päivittäiset kauneus-tuotteet.

IHONHOITO:
Tästä olen saanut kuulla niin paheksuvia kuin katellisia lausahduksia. Nimittäin en ole koko viimeisen 21 vuoden aikana tehnyt oikein mitään ihoni eteen. Mitä nyt on välillä tullut jotain kokeiltua, mutta aina on se sitten jäänyt, ihan vain laiskuuden takia. Miksi pitäisi hoitaa, kun ei ole tarvetta? Miksi en muka voisi mennä nukkumaan meikit naamassa, kun ei siitä nyt ole mitään haittaa tullutkaan? Hätätapauksessa cleansing wipeseilla on pärjätty. Eli toisin sanottuna hyvällä geeneillä on tähän päivään asti menty. Silti en sanoisi, että ihoni on virheetön. Se sattuu vain olemaan helppo.
Ihoni suurin ongelma on ollut sen kuivuus, etenkin talvisin. Finnejäkin nyt on, mutta kellä ei olisi? Kuuluvathan ne siihen elämään siinä missä kaikki muutkin. Joten pitihän sitä ottaa itseään niskasta kiinni. Niinpä kun Stockmannilla oli tarjouksessa nuo kaksi pinkkiä Lumenen puteloa, kiikutin ne oikein hymyillen kassalle. Enkä olisi voinut olla tyytyväisempi. Huomasi nimittäin jo ensimmäisen käytön jälkeen, kuinka paljon auttoivatkaan ihoa. Tähän voisi todeta oikein hyvin, "no shit" mahdollisimman sarkastisella äänellä. Mutta niin se vain on. Ei tahdo uskoa ennen kuin näkee.
Ohjeet ovat, että käyttäisi aamuin ja illoin. Itse laiskana tyydyn käyttämään vain illoin. Ja ainakin itse koen sen riittävän oikein hyvin. Onhan se fakta, että vaikka iho näin parikymppisenä olisikin oikein priimakunnossa ilman hoitamista, ei se välttämättä kymmenen vuoden päästä ole. Joten ehkä tässä vaiheessa on ihan hyvä aloittaa se kunnossa pito.

HAMPAAT JA SUU:
Siitä lähtien kun pistettiin kamat kasaan ja muutettiin tänne omillemme, niin minulla on ollut yksi ja sama hammastahna. Pepsodentin White Now Gold. En osaa mitenkään varmasti sanoa, olenko mitään suurta eroa huomannut, mutta sitä nyt on tullut käytettyä. Aina edellisen loputtua tulee myös samaa osteltua. Niinkuin minulla aika monessa tuotteessa. On jotenkin vaikea siirtyä johonkin uuteen, kun on kokenut sellaiseksi perushyväksi jonkun.
Tatuointia varten tuli ostettua Bepanthenin voide, mutta sen jälkeen sitä onkin tullut huulissa käytettyä. Pistän aina ennen nukkumaan menemistä yöksi oikein paksun kerroksen. Sellainen että huulet aivan valkoiset. Siinä saavat sitten yön aikana tehdä taikojaan. Yksinkertaisesti sanottuna toimii.

HIUSTENHOITO:
Älkää nyt todellakaan ymmärtäkö väärin, en käy joka päivä hiuksiani pesemässä. En edes aina joka toinen päiväkään. Tässä olen kuitenkin monen vuoden ajan vannoutunut Cutrin-nimeen. Nyt tulikin kuitenkin eilen kaupasta ostettua pitkästä aikaa Garnien hius-shampoo. Nimittäin tässä on alkanut tuntumaan siltä, että hiukset vain ohentuvat, eivätkä paksuunnu kuten shamppoo lupaa. Kuitenkin värjättyihin osiin, kun hiukset olivat vielä pitkät, oli tuo hopeashamppoo-setti oikein hyvä. Siitä antaisin kyllä täydet kympit. Tämä on kuitenkin sellainen osa-alue myös, jossa pitäisi alkaa petrata. Voisinkin tuon ihonhoidon jälkeen ottaa hiustenhoidosta sellaisen seuraavan projektin itselleni. Tässäkin on nimittäin monet vuodet elelty hyvin geenien avulla. Hoitoaineita ei ole käytetty ja muutenkin hyvin vähällä vaivalla menty eteenpäin. Pakko siis tässäkin on alkaa panostaa, ettei sitten myöhempänä kaduta, kun ei tehnyt mitään. Joten jos löytyy niitä hyviä vinkkejä, otetaan todellakin vastaan!
Kuitenkin yksi lemppari sellainen "muotoilutuote" on Inkan hyllyiltä löytyvä suolasuihke. Rakastan sellaista surffitukkaa, jonka aina ulkomailla saa. Siispä ei varmaankaan ihme, että tämä on yksi lemppareista. Eipä oikein mitään huonoa sanottavaa, ainoa asia ehkä on se, että vaikutus saisi kyllä kestää paaaljon pidempää. Tosin minusta tuntuu, että se on hiuksista kiinni, ei tuotteesta. Ainakin tässä tapauksessa.

MUUT:
Lävistyksen otettua on vähän erilaisesta suolasuihkeesta tullut jokapäiväinen asia. Joka ilta suihkautan tuota lävistysliikkeestä otettua suolasuihketta. Ainakin itse koen sen toimivan oikein hyvin, sillä tulehduksen merkkejä ei ole näkyny tollenkaan. Tätäkin pitäisi käyttää aamuin illoin, kuten aluksi tein. Laiskuus vie tässä kuitenkin isomaan voiton ja käytän vain illoin.
Deodorantin suhteen... Siinä on tullut vaikka mitä käytettyä. Lähinnä ainoat kriteerit minulla on se, että kestää urheilun. Muuten eipä juuri olekaan muita kriteerejä ja mennään täysin sen mukaan mitä kussakin kaupassa on tarjottavana. Välillä on Niveaa, välillä Dovea, välillä Adidasta ja välillä sitten tuota Rexonaa. Ehkä paras näistä on kuitenkin Adidaksen. Niitä vain ei ihan jokaisesta kaupasta saa. Joten sen mukaan mennään mitä on tarjota.

Tällaista siis tänään. Tulossa on sitten kurkkaus sinne minun meikkipussiini. Nyt kuitenkin jätettiin meikit sivuun, sillä niin minä arkena usein jätänkin. Joten kysymys kuuluukin, että millaisia tuotteita siellä toisella puolella ruutua käytetään?

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Miten tämän nyt aloittaisi..?




Kauhean vaikeaa oli aloittaa postaus. Pitäisikö sanoa aluksi hei, moi, heippa, hellurei vai mitä? Viikonlopun kuulumisia piti tulla kuvien kanssa kertomaan. Ainoa ongelma tässä vain se, että ei oikein niitä kuvia napsittu. Tuossa kyllä on nyt sellainen asia, jossa minun on vain pakko petrata. Pakko. Pitäisi nimittäin huoneen seinällä oleva kuva-kollaasi taulukin uusia, mutta ei raaskisi muutaman kuvan takia vain lähteä tilailemaan. Siispä pian alkaakin armoton kuvien katselu tuokio kännykästä.

Tosiaan perjantaina lähdettiinkin kohti Joensuuta. Aamulla kävin kuitenkin vielä hommaamassa itselle työharjoittelupaikan. Jes, ainakin yksi stressinaihe vähemmän! Siitä kuitenkin aiheutui pienoinen lisä stressin poikanen, nimittäin kokonaan uusi salmonellatesti tuli hommata. Tätä ollaankin tämä päivä hoideltu. En tykkää, en sitten yhtään. Tosin en tiedä kuka tykkäisi siitä. Hyi.

Kisojen humussa meni siis kuitenkin tuo perjantai ja lauantai. Suoraan sanottuna paskastihan se meni. Ainoa asia mikä positiivistä on se, että tästä mennään vain ylöspäin. Ainakin toivottavasti. Voiton tahto nousi niin että ropisi. Häviämistä vihaan hyvin paljon. Siis hyvin paljon. Vihataan kumpikin Inkan kanssa, joten varmasti voitte kuvitella sitä fiilistä. Tytöistä puhumattakaan.

Sunnuntaina oli kuitenkin mieli parempi. Koti-iltaa vieteltiin mahtavassa seurassa, joka sai vielä huipennuksen. Pääsin nimittäin pitkästä aikaa ajelemaan ja ai että nautin! Ajamispelosta on muodostunut sellainen ajamisrakkaus, mutta koska edelleenkin olen siinä epävarma, tuntuu se välillä jotenkin "ahdistavalta", kun kyydissä on uusi ihminen. Sellainen joka ei vielä ole kyydissä ollut. Ei mitään siis ole ikinä tapahtunut, jostain on vain jäänyt epävarma olo. Jotta ei ihan kokonaan kuitenkaan eksytä aiheesta, niin eipä siitä enempää. Autolla lähdettiin ajelemaan, määränpäänä oli saada Lassi takaisin Santikseen. Pienimuotoinen seikkailu siitä saatiin ja ah että oli ihan loistavaa! Jäätiin vielä istuskelemaan, nauramaan vatsalihakset kipeäksi ja muutenkin viettämään sitä parasta aikaa. Ja parhaalla ajalla tarkoitan juuri vain juttelemista. Ei mitään sen ihmeempää tarvita kuin hyvä seura. Se riittää.

4.4.2016

Ainiin, tuli myös äidille tehtyä ylläri synttärikakku! Siitä voisin vähän vinkata reseptiä tännekin päin, sillä meidän Siwan tarjonnan ansiosta jouduin vähän muokkauspuuhiin. Tänään maistetaan, miltäs maistuu, joten pääsen sitten kertomaan, että kannattiko muutokset. Kyseessä oli valkosuklaa-maitosuklaa kakku. Ainakin erikseen maistuivat hyvälle, sillä pitäähän se kulho aina jollain tavalla puhdistaa... Kuitenkin helppo resepti tulee olemaan. Siitä myöhemmin tällä viikolla, sillä nyt jatkuu tämä labra-kiertely. Ripsihuoltoakin olisi tiedossa, joten siitä pääteltäen myös postausta ripsistä. Löytyisiköhän sieltä muita postaus-toiveita? Muutamia onkin tässä tullut ja kaikki mahdolliset mitä päähän on pälkähtänyt on tullut kirjoiteltua ylös. Mutta eihän koskaan voi olla niitä liikaa....

perjantai 1. huhtikuuta 2016

maaliskuun kooste


1.4.2016 1.4.2016a 1.4.2016b 1.4.2016c

Ei, tämä ei ole mikään aprillipila, vaikka ollaankin jo huhtikuun ensimmäisessä. Tämä on ihan tuttu ja turvallinen kuukauden kooste. Voiko oikeasti olla niin, että jälleen on kuukausi vierähtänyt? Niin ja että kuukauden päästä juhlitaankin jo minun syntymäpäiviä? Aika rientää kyllä sellaista vauhtia että huhhu! Ei tosin valittamista, sillä se vain tarkoittaa sitä, että pian on kesä ja silloin on vaikka mitä kivaa tiedossa. Hitsit, en ole tännekään tainut edes kaikesta vielä hehkutella. No, ehkäpä tässä postauksessa tulee niistä osa sitten sinnekin puolelle selville. Joten eiköhän aloiteta!

♦ Kuukausi starttailikin itsensä ylittämisellä sekä uuden paikan testauksella. Iida oli nimittäin saapunut Tampereelta takaisin käymään kotona, joten pistettiin uusi sushi-burrito paikka Soma testiin. Taisin siinä samalla löytää itselleni uuden lempiruoan... Pistettiin siis tosiaan myös molemmat pienoisella päähän pistolla ainakin minun pelko koetukselle. Nimittäin rustokorut hommattiin kumpikin! ♦

♦ Pieni perheemme sai uuden perheenjäsenen. Pesukone saapui viimein tähänkin huusholliin ja sitä on kyllä käytetty oikein ahkerasti. Minulla ei varmaan koskaan ole ollut sellaista tilannetta, että kaikki vaatteet olisivat puhtaina. Helpotti kyllä elämää ja tuntuu jopa hassulta ajatella, kuinka sitä tulikaan pärjättyä ilman. Olisiko uusi harrastus kenties tässä...? Ei kuitenkaan ehkä sentään. ♦

♦ Pistin myös testiin uuden ripsipaikan. Siitä tulossa vähän lisää mahdollisesti juttua, siis ripienpidennyksistä yleensä. Tai no minun tapauksessa volyymiripsiepidennyksistä. ♦

♦ Olin töissä Gastro-messuilla. Oli ihan huippu porukka ja hauskaa oli. Jopa oikeasti on ikä niitä 12h päiviä. En olisi ollenkaan uskonut, että ajattelisin näin, mutta hei, sehän on vain hyvä asia! Messuissa meni aikalailla töitä tehden, kuten TÄSTÄ postauksesta voi varmaankin päätellä. Silloin tuli myös blogiin selalinen pidempi tauko. ♦

♦ Leffassa tuli käytyä myös aikahyvin ainakin siihen omaan mittakaavaan nähden. Hyvin supersankari painotteisesti noita leffoja tuli käytyä katsomassa. Ensiksi Mimosan kanssa Deadpool ja sitten tuossa pääsiäisen aikoina Iidan kanssa Batman vs. Superman. ♦

♦ Myös pitkästä aikaa saatiin melkein kaikki meidän "tyttöporukasta" kasaan saman katon alle. Siinä tuli samalla tehtyä kesää varten aika iso päätös. Tai no, sellainen päätös, että lähdetään jälleen juhannuksen viettoon Tahkolle! Ihmeellisen ja ison tästä tekee se, että saatiin kerrankin tehtyä jotain ajoissa. Onhan se oikeasti ihme, että maaliskuussa on jo juhannus valmiina. ♦

♦ Yleisesti on tullut sitä omaa unelmien vaatekaappia muotoiltua, joka todella hitaasti, mutta samaan aikaan varmasti alkaa valmistua. Pieni askel siis kerrallaan. Myös huulet ja erityisesti mattaiset ovat vieneet sydämeni erityisesti tässä kuussa. ♦

♦ Sen lisäksi on vietelty mitä parhaita sunnuntai päiviä loistoseurassa sekä leivottu lukuisia kertoja mutakakkua (resepti tulossa!). Tullut myös poreammeessa rentouduttua ja (ihme kyllä) saunassa käytyä. Näitä lisää! ♦

♦ Jumppajuttuja on tehty enemmän kuin uskallan edes pohtia. Kisakausi starttaakin nyt viikonloppuna, joten tämä kuukausi on pitänyt kyllä todella kiireisenä. Stressaavaa, mutta antoisaa. ♦

♦ Salikin on löytänyt taas itselleen aikaa. Pikku hiljaa, rennosti. Pakko kyllä sanoa että jumitukset on niitä parhaita. Vaikka pakarajumit onkin hyvin epämiellyttäviä muista lihaksista puhumattakaan, niin silloin tietää tehneensä. Ja siksi se fiilis on vain niin paras. Kunhan ei tarvitse mitään maratonia juosta... ♦

Tosiaan onhan tässä kuukaudessa vaikka mitä tehty! Eikä varmasti edes tarvitse mainita, että vatsakippurassa on tullut naurettua, mutta hei, ettei tämä nyt liian yltiö parhaaksi kuukaudeksi menisi, niin onhan niitä kyyneleitäkin päästelty. Varmasti nyt jotain saattoi jäädä unholaan, mutta tässä ehkä kuitenkin ne pääkohdat. Aikaisempiin kuukausien koosteisiin pääsee klikkaamalla kätevästi kuukauden kooste -tagia.

Kuten mainittuna, kilpailukausi starttaa huomenna. Se tarkoittanee sitä, että minä lähden tästä pakkailemaan. Matkan määränpää on nimittäin Joensuu, ja sinne lähdetäänkin tänään siinä kolmen aikaan. Kone lähtee mukaan, mutta työtarkoituksessa, joten mahdollisesti tulee jälleen pidempi tauko. Mutta hei, loisto viikonloput kaikille ja oikeasti n a u t t i k a a!