maanantai 4. huhtikuuta 2016

Miten tämän nyt aloittaisi..?




Kauhean vaikeaa oli aloittaa postaus. Pitäisikö sanoa aluksi hei, moi, heippa, hellurei vai mitä? Viikonlopun kuulumisia piti tulla kuvien kanssa kertomaan. Ainoa ongelma tässä vain se, että ei oikein niitä kuvia napsittu. Tuossa kyllä on nyt sellainen asia, jossa minun on vain pakko petrata. Pakko. Pitäisi nimittäin huoneen seinällä oleva kuva-kollaasi taulukin uusia, mutta ei raaskisi muutaman kuvan takia vain lähteä tilailemaan. Siispä pian alkaakin armoton kuvien katselu tuokio kännykästä.

Tosiaan perjantaina lähdettiinkin kohti Joensuuta. Aamulla kävin kuitenkin vielä hommaamassa itselle työharjoittelupaikan. Jes, ainakin yksi stressinaihe vähemmän! Siitä kuitenkin aiheutui pienoinen lisä stressin poikanen, nimittäin kokonaan uusi salmonellatesti tuli hommata. Tätä ollaankin tämä päivä hoideltu. En tykkää, en sitten yhtään. Tosin en tiedä kuka tykkäisi siitä. Hyi.

Kisojen humussa meni siis kuitenkin tuo perjantai ja lauantai. Suoraan sanottuna paskastihan se meni. Ainoa asia mikä positiivistä on se, että tästä mennään vain ylöspäin. Ainakin toivottavasti. Voiton tahto nousi niin että ropisi. Häviämistä vihaan hyvin paljon. Siis hyvin paljon. Vihataan kumpikin Inkan kanssa, joten varmasti voitte kuvitella sitä fiilistä. Tytöistä puhumattakaan.

Sunnuntaina oli kuitenkin mieli parempi. Koti-iltaa vieteltiin mahtavassa seurassa, joka sai vielä huipennuksen. Pääsin nimittäin pitkästä aikaa ajelemaan ja ai että nautin! Ajamispelosta on muodostunut sellainen ajamisrakkaus, mutta koska edelleenkin olen siinä epävarma, tuntuu se välillä jotenkin "ahdistavalta", kun kyydissä on uusi ihminen. Sellainen joka ei vielä ole kyydissä ollut. Ei mitään siis ole ikinä tapahtunut, jostain on vain jäänyt epävarma olo. Jotta ei ihan kokonaan kuitenkaan eksytä aiheesta, niin eipä siitä enempää. Autolla lähdettiin ajelemaan, määränpäänä oli saada Lassi takaisin Santikseen. Pienimuotoinen seikkailu siitä saatiin ja ah että oli ihan loistavaa! Jäätiin vielä istuskelemaan, nauramaan vatsalihakset kipeäksi ja muutenkin viettämään sitä parasta aikaa. Ja parhaalla ajalla tarkoitan juuri vain juttelemista. Ei mitään sen ihmeempää tarvita kuin hyvä seura. Se riittää.

4.4.2016

Ainiin, tuli myös äidille tehtyä ylläri synttärikakku! Siitä voisin vähän vinkata reseptiä tännekin päin, sillä meidän Siwan tarjonnan ansiosta jouduin vähän muokkauspuuhiin. Tänään maistetaan, miltäs maistuu, joten pääsen sitten kertomaan, että kannattiko muutokset. Kyseessä oli valkosuklaa-maitosuklaa kakku. Ainakin erikseen maistuivat hyvälle, sillä pitäähän se kulho aina jollain tavalla puhdistaa... Kuitenkin helppo resepti tulee olemaan. Siitä myöhemmin tällä viikolla, sillä nyt jatkuu tämä labra-kiertely. Ripsihuoltoakin olisi tiedossa, joten siitä pääteltäen myös postausta ripsistä. Löytyisiköhän sieltä muita postaus-toiveita? Muutamia onkin tässä tullut ja kaikki mahdolliset mitä päähän on pälkähtänyt on tullut kirjoiteltua ylös. Mutta eihän koskaan voi olla niitä liikaa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!