keskiviikko 31. elokuuta 2016

Day4: the Dinner

5.8.2016 5.8.2016a 5.8.2016b 5.8.2016f 5.8.2016c 5.8.2016d 5.8.2016e

Koska parasta on makoilla sohvalla peiton sisässä, kurkku tulessa, nenä räässä ja matkakuvia katsellessa, pistetääs jatkoa Rhodos matkalle. Ja jopa hieman yllätyin kuinka vähän sieltä löytyi ruokakuvia. Siis oikeasti, ainahan siitä ruoasta otetaan kuvia. Tosin tällä matkalla kuva saldo oli muutenkin pientä, syynä siis olkoon se. Mutta itse aiheeseen, eli yhtenä päivänä pistettiin hauska tempaus pystyyn. Tässä muuten hyvä vinkki tekemiseksi kaveriporukan kanssa.

Kaikkien nimet kirjoitettiin ylös ja pistettiin pussiin. Siinä laulua lauleskellen jokainen sai napata yhden nimen pussista. Näin meille muodostui kolme ryhmää: alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Ideanan oli loihtia illaksi oman ryhmänsä ateria lähikaupan tarvikkeista. Hirveää vaihtoehtokirjoa ei ollut, mutta ehkä toisaalta hyvä niin. Kun on vain vähän mistä valita, on valinta helpompaa.

Palataan kuitenkin noihin ylempiin kuviin, jotka ovat molemmat nappastu läheisestä Gelato-kahvilasta. Suolaisia lettuja olen ihan vain muutaman kerran aikaisemmin syönyt ja joka kerta on kyllä ollut hitti. Tällä kertaa letun sisältä löytyi kanaa, sieniä, kermakastiketta ja juustoa. Nam! Voisi hyvinkin tuollaisen herkun loihtia kotonakin. Pakko käydä kyllä lämmittämässä eilistä pesto-kana-makaroonilaatikkoa. Tuli nälkä!

No nyt on ruokakin edessä niin jatketaa. Eli mitäs sitten saatiin niistä kaupan antimista loihdittua? Alkupalaksi oli aamupalalta tuttua tsatsiki ja hummus. Ah, tuota hummusta on kyllä ikävä! Suomessa hinta on huimasti kalliimpaa kuin tuolla ja noh, ei aika sen itsetekemiseen oikein ole. Toisaalta ehkä se juuri siksi maistui niin hyvältä, kun ei sitä ihan tolkuttomasti muuten syö. Näiden lisäksi löytyi uunissa olleita leipiä. Toisissa oli aurinkokuivattuatomaattia ja toisissa valkohomejuustoa hunajan kanssa. Jälkimmäinen oli kyllä melkoinen hitti! Myös lihaa löytyi alkuruoasta, joten kaikki ruokailijat huomioitiin.

Pääruoka olikin kaikkien mieleen ja oli kyllä yksi parhaista mitä koko matkan aikana tuli syötyä. Tätä tulen myöhemminkin sanomaan, siksi sanoin yksi parhaista.Pääruokaryhmä oli siis loihtinut pasta carbonara jolle kaikki nostivat täydet peukut pystyyn. Vaikka kuvassakin annos näyttää pieneltä, niin kyllä se vain täytti. Ja ylikin jäi joten vieressä istuja saikin sitten viimeistellä lautaseni. Pitihän tilaa nimittäin jättää jälkiruoalle, Ben&Jerry's Strawberry Cheesecake, erilaisia hedelmiä ja keksimurua. Ah, täydellinen päätös illalliselle.

Vähän speciaalimpi päivä oli muutenkin, sillä ensimmäisenä yönä meidät majottanut Aadan ystävä oli kutsuttu kylään. Muutenkin oltiin pistetty siistit vaatteet päälle ja oli muutenkin vähän speciaalimpia menoa. Hauskaa ja helposti toteutettavaa Suomessakin. Vaatii vain tarpeeksi ison tilan johon kaikki mahtuvat sekä onhan astianpesukone aina ikuinen plussa.

maanantai 29. elokuuta 2016

Buukattu rentoutumispäivä

Tampereelta on kotiuduttu ja mukaan sain sitten kotiin tuomiseksi flunssan. Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna jäätävän kurkkukivun ja noh, kuumeisen olon. Näinhän se syksy tosin yleensä alkaa, koulun alkaessa kaikki vuorollaan päätyvät sängynpohjalle. Joten olkoon tämä sitten vuorostaan minun vuoroni. Noh, ainakin saa aikaa sitten levätä, hengähtää ja täällä bloginkin puolella käydä. Sitä kun viime viikkona ei oikein ollut, aikaa nimittäin. Koko ajan sai juosta ja mennä. Pitäisi taas alkaa muistaa hengähtää. Ja nukkua. Nukkuminen on aika kova sana.

Pistetäänkin tähän matkapostausten väliin vähän juttua viime viikonlopusta. Suurinosa kuvista on lauantailta, jolloin tuli jälleen mentyä pitkin pihoja. Tosin vaikka olin koko päivän buukannut aivan täyteen, oli se kyllä rentouttava päivä.

Blogi'16-004

// Viineillä ja sushilla Iidan kanssa. Kesän aikana oltiin muutaman kerran törmätty sattumalta, mutta kunnolla ei oltu ehditty nähdä. Kesä kun tosiaan hurahti ihan silmissä, joten kyllä siinä saikin sitten catch uppaa ihan huolella. Onneksi oli ruoat mitä parhaimpia ja sushia en ollutkaan pitkään aikaan syönyt. Arvatkaa vaan millainen himo edelleenkin on. Vähän on liikaa tullut totuttua siihen, että tuotakin ruokaa tuli ennen usein syötyä. Noh, ehkä tässä joku päivä pääsee jälleen sushia syömään...//

//Sää oli tuolloin lauantaina mitä mainioin, joten päätettiin etsiä kiva paikka istuskella. Noh, moni muukin oli samoilla linjoilla, joten hyvää paikkaa saikin sitten etsiä. Tai paremmin sanottuna paikkaa, johon mahtuisi. En edes tiennyt että Kauppatorille oli rakennettu uutta terassi paikkaa, saati sitten uima-altaita..? Iida kuitenkin tästä tiesi ja ehdottikin, että mentäisiinkö. Hämmennyksen saattelemana mentiin ja pakko kyllä sanoa, että hieno paikka tulossa, kun valmistuu. //

Blogi'16-005

// Lauantai päivä jatkuikin sitten vielä, seura vain vaihtui. Ilona onkin jo palannut takaisin Vaasaan, mutta tuolloin ehdittiin pitkästä aikaa kahdestaan hänenkin kanssa. Hetken pohdiskelun ja mietiskelyn jälkeen päädyttiin tuttuakin tutumpaan Kokomoon, tosin tällä kertaa drinkeille. Ja vaikka ei mistään kovin ihmeellisestä paikasta ole kyse, niin ainakin itse voin suositella. Olivat hyvän makuisia ja hinta ei ollut mitään päätähuimaavaa. Jos siis kaipaa sellaista tyttöjen hetkeä, tai miksi ei poikienkin, niin Kokomoon kannattaa drinkeille suunnata. //

// Maanantaina sitten starttasi se arki ja hei, kappas minäkin päädyin koulupäivän päätteeksi salille! Kesällä sali unohtui aivan kokonaan, tai no unohdus tapahtui jo kevään puolella. Nyt kuitenkin tuntui tosi hyvältä käydä siellä, vähän tuulettumassa. Ja hyvällä mielellä sieltä saikin kotiin palata, kokata yhtä lemppari ruoista ja vietellä koti-iltaa. Niin ja tuli siinä käytyä kavereiden kanssa sitten illalla leffassakin! //

Mitäs sitten muuta? Noh, koulu on tosiaan alkanut, joten siellä meneekin päivät. Illat valmennuksessa. Mutta silti jokin on muuttunut verrattuna vuosi takaperin. Rennompi olo ja stressi on jopa pelottavan vähäistä. Ehkä sekin jossain vaiheessa iskee, mutta nyt pystyy nauttimaan vapaa-ajasta, jaksaa nähdä kavereita ja muutenkin ei se koulu tunnu painavan päälle. Tähänkin varmasti osa syynä se, että nyt on jo yksi vuosi koulussa takana, eikä välivuosi niin kuin viime kerralla. On siis oppinut jälleen rytmittämään sitä omaa elämää ja tarpeentullen ottamaan itselle sitä kuuluisaa ja kallisarvoista aikaa. Muistakaa tekin!

maanantai 22. elokuuta 2016

Day3: Lindos

4.8.2016 4.8.2016a 4.8.2016d 4.8.2016h 4.8.2016k 4.8.2016l 4.8.2016g 4.8.2016i 4.8.2016b 4.8.2016c 4.8.2016e

Kirkasta vettä. Lukuisia portaita. Kävelyä ja vähän lisää kävelyä. Vehreyttä. Valkoisia rakennuksia. Ilmastoituja turistiputiikkeja. Kallion polttelua jaloissa. Naurua. Kauhistelua. Tunnelissa oleilua. Aaseja. Lämpöä. 

Matkalla tuli tosiaan muutakin tehtyä kun vain altaalla lokoiltua. Otettiinkin siinä kolmantena päivänä bussi ja lähdettiin katsastamaan monille varmasti tuttua Lindosta. Päivä oli oikein mukavan kuuma, ehkä jopa voisi melkein sanoa että liian kuuman rajaa hipoiltiin. Vettä tulikin litkittyä oikein hyvin, tosin itsellä välillä ehti pienoinen pahaolokin yllättää ennen kuin muisti taas juoda. Suomessakin tämä vedenjuonti on ollut todella heikkoa, joten ulkomailla pitää aina ihan eritavalla tsempata sen suhteen.

Lindos oli kyllä todellakin näkemisen arvoinen ja varsinkin riemurepesi kun löydettiin kivat kalliot, joilta pääsi kätevästi veteenkin uiskentelemaan. Siitä sitten osa karkasikin heti snorkkeleiden kanssa, itse tyydyin nauttimaan vain lähiympäristöstä. Täälläkin on ehkä tullut joskus kerrottua, mutta tosiaan pelkään hukkumista. Ja siis no tunneliin oli kuitenkin pakko päästä ja vielä ensimmäisenä. Arvatkaa vain kun ei siellä sitten nähnyt ollenkaan että mitä siellä vedessä on. Pään sisällä liikkuikin kaiken maailman mielikuvia jostain vesipedoista. Siinä sitten jalka osui johonkin niin pieni rääkäisy pääsi. Mikä sitten olikaan niin uskaltauduin kuitenkin uudestaan ja tulihan siellä luolassa sitten vieteltyä aikaa.

Tuossa onkin sitten koko matkan ainoa kuva, jossa näkyy koko porukka. Aikamoinen pönötys kuva ja naureskeltiinkin että ihan kuin luokkakuva. Olihan kuitenkin sentään yksi kuva kaikista saatava.

Illalla lähdettiinkin katsastamaan vähän Falirakin yöelämää. Tuli siinä törmättyä sellaiseen ilmiöön kuin baarikadulla ajavat poliisiautot. Ihmeteltiin kun yhtäkkiä musiikki lakkasi ja osa paikoista veti ovetkin kiinni. Kello oli sentään vasta puolen yön jälkeen, joten siinä sitten kysäistiin, että mistä tällainen oikein johtuu. Luvista johtui, sanoivat vain että kohta jatketaan, kunhan poliisiautot poistuvat. Noh, kesti vähän kauemmin kuin luulisi, mutta kyllähän siinä sitten meno jatkui.

Taksilla muutenkin kuljettiin, sillä eihän tuolla taksien hinta ole todellakaan paha. Varsinkin kuin meitä oli melkeinpä poikkeuksetta täysinäiset autot, joten siinä tuli matkan hinta jaettua neljälle. Falirakiin taisi olla se 6e, ei siis paha ovelta-ovelle kuljetus.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Day1: Kolymbia

2.8.2016a 2.8.2016c 2.8.2016e 2.8.2016f 2.8.2016b 2.8.2016d

Hyvin tiiviisti nukutun yön jälkeen lähdettiin metsästelemään taksitolppaa. Sai siinä ihan hyvin maistaa tuota tulevan viikon kuumuutta, kun niitä matkalaukkuja raahaili perässä. Oltiin varmaankin oikein mukava näky, kun 12 ihmistä kulkee jonossa laukkujen kanssa. Siitä sitten alkoikin matka kohti tuntemattomaan, tarkemmin sanottuna Kolymbiaan. Itseä ainakin hieman kutkutti se, että millainen kämppä oikein meitä odottaisi. Kuvia oli toki selattu kyllästymiseen asti, mutta netti on aina netti. Onneksi meiltä löytyi autosta matkanjohtajamme Roni, joten perille ainakin päästäisiin.

Oli siinä kyllä aika häkeltynyt kun portista astuttiin sisään. Ensinnäkin piha oli iso ja vehreä, ja uima-allas, ah uima-allas. Hyvä etten heti sinne hypännyt vaatteineen päivineen. Mutta lähdin kyllä aika kiireellä juoksemaan pitkin taloa, vaikka omistajat olivat vasta sitä esittelemässä. Kärsimätön kun olen. Ja tuli siinä heti Etun kanssa huonekin valittua. Muutenkin saatiin hyvin huoneet sovussa sovittua. Lähdettiinkin osan kanssa metsästelemään aamupalatarvikkeita sekä no uteliana pitihän lähiympäristö katsastaa.

Ensimmäinen kunnon päivä menikin aikalailla altaalla ja noh, auringosta nauttien. Vesijumpasta tuli ihan hitti tuolla reissulla, saatiin pojatkin mukaan (enemmän tai vähemmän pakottamalla). Toinen paikka, joka oli ainakin minusta koko kämpän paras paikka, oli ehdottomasti katto. Siellä tuli nimittäin auringon nousuja katsottua ja kerran jopa nukuttua. Illalla varsinkin kun oli viileämpää, niin yöllä tähtien katselu, musiikkia ja hyvää seuraa. Yksinkin siellä kävin monesti, kuten taisi moni muukin käydä. Hyvä paikka rauhoittua ja antaa ajatusten valua ulos päästä. Tuollainen tuulettumispaikka kelpaisi tännekin...

Illalla päätettiin pitää tuparit, sillä pitihän meidän mahti villa vihkiä käyttöön. Syömään lähdettiin kuitenkin ensiksi ja noh, tulikin sitten huomattua se, ettei 12 ole mikään pieniluku. Haluttiin nimittäin kuitenkin kaikki syödä yhdessä, joten saihan sitä vähän sumplia. Ruokaa kuitenkin aina löydettiin ja laskutkin saatiin maksettua ilman isompia säätöjä. Ruoasta kuitenkin tässä vaiheessa sen verran, että ei se mitään kummoista ollut. Ihan hyvää, jos otti paikallista, mutta suuri syy varmasti sellainen kuin paikan koko. Kolymbia on kuitenkin melkoisen pieni paikka, vain yksi pitkä katu josta löytyy perus turistikaupat. Annosten koot olivat myös sellaista luokkaa, että ei niitä saanut loppuun syötyä. Vitsailtiinkin siitä ruoan määrästä monesti.

maanantai 15. elokuuta 2016

F L O W

15.8.2016 15.8.2016a 15.8.2016d 15.8.2016e 15.8.2016b 15.8.2016c 15.8.2016f 15.8.2016h 15.8.2016g 15.8.2016i

F L OOO-OOO-WW!
Oli aivan huikeat kaksi päivää, ylitti odotukset kyllä ihan 6-0. Torstaina vasta Inkan kanssa liput ostettiin, aluksi oli tarkoitus mennä vain yhdeksi päiväksi. Siinä sitten pienen mainospuheen saattelemana todettiin kuitenkin että kyllähän tämä pitää kokea ihan kahden päivän voimin. Kolmekin päivää olisi oikein passeli ollut, mutta niitä lippuja ei kyllä enää ollut.

Kuvat eivät todellakaan kerro sitä tunnelmaa, mikä tuolla vallitsi eikä sitä oikein osaa selittää. Vieläkin olen häkeltynyt Sian upeasta ja aikalailla sanattomaksi vetävästä keikasta. Yllättäjiä löytyi myös ja ei tuolla kyllä mikään artisti kylmäksi jättänyt. Seurassakaan ei ollut valittamista ja ruoka oli ah, täydellistä. Heräsikin itselle kysymys, että miksi ihmeessä en ole aikaisemmin (esim viime vuonna) kyseisille festareille osallistunut? Noh, nyt sekin on selvinnyt ja veikkaisin että ensivuonna Flow kuuluu kyllä kesällä tapahtumalistaan.

Aika kiireellä meni kyllä festarit omalta osalta. Perjantaina lähtö vähän venähti, joten kun sitten paikalle päästiin niin siinä tulikin sitten juoksenneltua keikalta toiselle. Vasta illemmalla kun lähdettiin katsomaan Paperi-T:n keikkaa tajuttiin, kuinka isosta alueesta oli oikeastaan kyse. Sunnuntaina puolestaan paikalle päästiin vasta töiden jälkeen siinä kuuden aikoihin, joten silloinkin jäi vähän lyhyeksi. Paljon olisi ollut nähtävää, koettavaa ja kuunneltavaa.

lauantai 13. elokuuta 2016

Lähtöpäivä

1.8.2016a 1.8.2016 2.8.2016

Long time no see, todellakin! Matkalta ollaan selvitty, koulu startattu ja Flow:ssakin ehditty käydä. Joten ihan tällainen rehellinen kertomus siitä, kuin minua ei rehellisesti sanottuna ole viime aikoina kiinnostanut blogi yhtään, kuten ei myöskään muu some. En häpeä myöntää sitä, että kyllä, olen puhelinaddikti. Matkalla kuitenkin heti laskeuduttua kännykkä oli visusti poissa ja vaikka meiltä löytyikin kämpiltä wifi, ei se oikeastaan ollut juurikaan käytössä. Instagram, snapchat ja blogit jäivät unholaan. Sanoin jopa muutaman kerran ääneen, että eipä voisi paskaakaan kiinnostaa mitä muualla tapahtuu. Whatsapp pysyi myös kokemattomana. Mutta eiköhän tämä siitä alustuksesta ja pistetääs blogi jälleen käyntiin! Matkalta löytyy yllättävän paljon kuvia, ottaen huomioon että aikalailla se puhelin pysyi itse kullakin poissa. Joten luvassa on monta postausta. Italian reissukin odottaa vielä tuolla luonnoksissa, syksyksi siis matkailua ja lämpöä luvassa. Eli toisin sanoen some on palannut takaisin elämään.

Tosiaan tiistaina tuli saavuttua Suomeen viikon mittaiselta reissulta. Kohteena oli Rodos, tarkemmin sanottuna Kolimbia ja matkailijoita sitten loppupeleissä meitä olikin se huimat 12. Kuusi tyttöä ja kuusi poikaa. Valtava huvila ja paljon lämpöä. Näin se aika tuli kulutettua. Ja vaikka olisikin sitä luullut helposti, että lokoiluksi menee, niin ehei. Nähtiin paljon ja ohjelmaa riitti.

Matka alkoi 1.8 ja yö lento oli tiedossa. Siinä saatiin kentälle saapuessa säädellä matkalaukkujen kanssa, sillä ylipainoa oli. Onneksi samaan suuntaan oltiin menossa niin eiköhän se pian saatu selviteltyä. Siinä siis pieni esimerkki niille, joiden mielestä kentälle on ihan turha tulla ajoissa. Varsinkin kun matkustajia on paljon niin suosittelen. Säätämistä nimittäin aina riittää.

Rodoksen päässä meitä odottikin sitten taksirumba ja pienoinen kuumuus. Tai ei niinkään pienoinen. Takseihin sitten hypättiin ja lähdettiin metsästämään sen yön majapaikkaa. Saatiin nähdä kuinka hyvin matkalaukut saadaan ahtautumaan autoihin: takaluukku vain auki ja naruilla kiinni. Ei tuollaista vain ikinä Suomessa. Enkä itseasiassa ole muuallakaan koskaan nähnyt. Ja kyllä siinä ehti omassa päässä kaikenlaisia tarinoita kehitellä päässä, kun kuski ajeli ties mitä pien katoja pimeällä. Yhtäkkiä kuului että perillä ja siinä sitten katseltiin, että missäs ne muut taksit on. Oltiin nimittäin lähdetty vasta toisina. Noh, hetken siinä pällisteltiin ja todettiin että oikea paikka kyllä on kyseessä. Kenttää ei meinannut kellään löytyä, kuten ei muuten minulla melkein ollenkaan pitkin matkaa. Eipä siinä mitään perille päästiin, pizzat, vesi ja kokis odottelivat ja sitten vain 12 ihmistä ahtautui yksiöön. Tuli siinä todettua, että jos tuota yöstä selvitään, niin selvitään kyllä loppuviikosta. Ja niin siitä selvittiinkin. Paremmin kuin selvittiin, mutta lisää seuraavissa postauksissa. Nyt hirveän makeanhimon saattelemana taidankin tästä lähteä Siwaan ja kehitellä jotain hyvää sekä jatkaa Moderni Perheen katsomista. Huomenna toinen päivä Flow:ssa!