keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Day7: The City

Pistetääs sitten Rodoksen matka viimein pakettiin! Viimeinen postaus tulossa ja eihän tässä ehtinyt kun päälle kuukaus vierähtää siitä, kun Suomeen sitten laskeuduttiin. Toisaalta onhan se ollut ihan hauskaa näin uudelleen elää tuota matkaa postauksien merkeissä. Pitkittynyttä kesänhaikailua maybe... Näitä Rodos-postauksia onkin kertynyt ihan huimasti, joten pistänkin vielä loppuun linkin, jossa pääsee sitten niitä kaikkia selailemaan kerralla. Mutta sitten mennään!

8.8.2016 8.8.2016a 8.8.2016b 8.8.2016d 8.8.2016e 8.8.2016h 8.8.2016f 8.8.2016g 9.8.2016

Viimeinen päivä starttailikin sillä kuuluisalla pakkaamisella. Viimeiset asiat laitettiin laukkuihin, laukut kiinni ja lähdettiin metsästelemään aamupalaa. Joukkio vähän jakaantui, kun osa halusi ihan kauppatavaraa, osa sitten mennä syömään. Eipä siinä, rentoa aamua vieteltiin ja nautiskeltiin viimeisistä hetkistä Kolymbiassa. Sain myös vihdoin ostettua nilkkakorun, joka oli melkeinpä matkan päätavoitteita. Edellinen kirjaimellisesti vain murtui pois ja sen jälkeen olin Glitteristä kaksi kertaa ostanut korun. Ensimmäisellä kerralla koru mystisesti katosi ja toisella kerralla se hajosi sitten. Eli ei kestänyt minun elämää sitten ollenkaan. Tämä koru on kuitenkin nyt ollut nilkassa tuosta hetkestä lähtien ja siinä se edelleenkin heiluu.

Omistajat olivatkin aamuapalan aikana tulleet tsekkailemaan kämpän kuntoa. Puhtaat paperit saatua vakkari taksinsoittaja eli Ettu pistikin linjat kuumaksi. Takseihin hypättiin ja lähdettiin metsästelemään laukuille paikkaa. Ja ai että siinä sitten metsästeltiin. Hotellia etsittiin vailla nettiä ja vailla päämäärää. Suvin kanssa toimittiin etsintäpartiona ja kyllähän siinä sitten oli pakko vähän oikoa. Hienon hotellin aulaan, Wi-Fi auki ja hotellia metsästäen. Sillä aikaa muutkin olivat Rodoksen keskustaan saapuneet ja kun saavuttiin tapaamispaikalle niin olihan tuo meiän lössi kaikkine matkalaukkuineen varmasti näky.

Mihin sitten saatiin laukut? Stay-nimiseen huoneistohotelliin, joka ainakin minulta saa täydet tähdet. Paikka oli todella kotoisanoloinen, henkilökunta kansainvälistä, palvelupelasi, huoneet suht siistejä ja loistava aussilainen baarimikko. Puhumattakaan Happy Hour-hetkestä, jolloin drinkkejä tuli kyllä juotua. Harvoin sitä listalta maistelee kaikkea...  Mutta sen enempää niihin menemättä, TÄSTÄ pääseekin suoraan piipahtamaan hostellin sivuilla. Harvoin tulee niin hyvää fiilistä jostain paikasta kuin tästä.

Laukut oli viimein saatu siis jemmaan, jolloin alkoikin sen viimeisen päivän viettely Rodoksen keskustassa. Porukka siinä vähän jakaantui ja tulikin sitten viimeinen päivä vieteltyä pääasiassa Etun kanssa kaksin. Mutta vitsit mikä päivä olikaan! Shoppailua, mutta ei överi, jolloin tili oli vielä voimissaan. Syömistä ja ah nuo kakut. Paljon olen kakkuja syönyt ja kyllä nämä kaksi kiilasi aikalailla kärkeen. Yleensä en missään lämpimässä napsi kakkuja, vaan jäätelö on enemmän se juttu, mutta onneksi tuli tuolla kakkupalat otettua. Mikäs siinä oli satamassa istuskella, katsella maisemia ja syödä mitä parhaimmassa seurassa kakkua. Tuollaisia kakkuhetkiä voisi Suomessakin pitää useammin.

Rodoksessa olessa pitäähän siellä Vanhassa Kaupungissa käydä. Tosin vähän juoksumatkaksi se meni, sillä meillä oli matkassa neljä herraa, joilla vauhtia riitti. En ole varmaan koskaan käynyt tuota Vanhaa Kaupunkia noin nopeasti läpi. Tuntui että ei edes päässyt sinne sisälle kun oli jo ulkona. No onneksi siellä on niin monta kertaa tullut käytyä, että eipä siitä nyt mistään oikein jäänyt paitsi.

Päivä päättyi tietenkin yhteiseen dinneriin, josta saatiin ensimmäistä kertaa pientä väännön poikasta. Tosin tämä saattoi mennä sen itse nälän piikkiin. Kuitenkin hyvillä fiiliksillä, joksenkin ehkä haikeina lähdettiinkin siinä taksien kanssa kohti lentokenttää. Mauri hyvästeltiin kentällä, hänellä oli vielä monen monen tunnin odotus omaa lentoaan. Koneeseen sitten kun viimein pääsi niin taisivat kaikki nukahtaa. Ainakin itse nukuin mitä ihmeemmissä asennoissa, joka sitten kostautui seuraavana päivänä jäätävänä jumituksena.

 Matka oli jotain mitä en ollut kokenut ja kyllähän sieltä lähdettiin läheisimpinä kun mentiin. Oli silti ihan mukava nähdä isä lentokentällä vastassa ja kyllähän siinä halatessa tuntui jotenkin tosi lohdulliselta olla kotona. Olihan kyseessä ollut silti omalla tavallaan rankka matka, kuten ulkomaan matkat aina on. Silti vaikka emmin matkalle lähtöä, en olisi mistään hinnasta jäänyt paitsi. Kiitos ei riitäkään kuvaamaan, ei nämä kuvat, eivätkä nämä postaukset sitä, mitä tuolta sai irti. Mutta se matkustamisessa onkin parasta, siitä saa aina itselleen niin paljon. Seuraavaa kertaa odotellessa, saa nähdä minne silloin matka vie...!

Aikaisemmat postaukset matkasta löytyy TÄÄLTÄ.

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia koko blogi täynnä! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos paljon! Kännykällä tosin otettuja, kun kamera jäi turvaan kotiin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!