10 asiaa minusta

Viikonloppu tulee kokonaan vietettyä kaukana koneesta. Huomenna seurallamme on joulujuhla, jonka jälkeen suunnataan ansaitulle risteilylle. Risteilyltä Suomeen kotiudutaan vasta maanantaina ja aion täysillä kyllä tuosta lomasta nauttia. Vähän kyllä jänskättää tämä myrsky, mutta eiköhän siitä selvitä.

Vuosi lähenee loppua niin hurjaa vauhtia, että hirvittää. Tuntuu vähän siltä, että tuo joulukin on sieltä tulossa, mutta fiilistä ei. Kunnon antijoulu olo, kun muut siitä hehkuttavat ja puhelevat ja itse on vain nääh... Mutta ehkä se sieltä Ruotsista pomppaisi esiin!

Lukija kunta on kasvanut, niin anonyymeissä kuin myös julkisissa lukijoissa, joten ehkä pieni tällainen itsensä esittely olisi paikallaan. Mutta en ajatellut tehdä sillä perinteisellä, hei olen Pauliina ja olen 166cm pitkä, asun Helsingissä yms. Ei, vaan nyt tulee sellaisia vähän erilaisempia faktoja minusta. Kymmenen kaiken kaikkiaa ja olenkin keräillyt ehkä vähän sellaisia syvällisempiä faktoja. Alusta asti olen päättänyt, etten liikaa yksityiselämääni tänne tuo, mutta onhan tässä nyt viime aikoina sitäkin ovea raoteltu.

Sitten siis itse asiaan! Osaan olen laittanut vähän selittelyjä, mikäli sellaisia kaipaavat, mutta muuten kyllä puhuvat tekstit/kuvat puolestaan. Ja näin minä siis itseäni kuvailisin ja nämä kymmenen faktaa kertoisin, jos tuntematon ne minulta kysyisi. Tai ehkä ei nyt ihan tuntematon...

1.

Kuulen tätä todella usein, että olen äänekäs. Minulla on aina ollut kova ääni, enkä edes itse se lujuutta aina huomaa. Vika ei johdu siitä, että minulla olisi huono kuulo, se on testattu. Mistä lie johtuu, mutta itse veikkaisin sen olevan ihan kotoa oleva asia. Isän kanssa ollaan sellainen parivaljakko kyllä tuon äänen suhteen, että huhhu...

2.

3.

Koen, että minut on todella vaikea yllättää, joten jos siinä joku onnistuu niin olen aina ihan onnesta kyynelissä. Minä ja minun aavistukseni, ärsyttää välillä oikein, kun vain jotenkin sen tajuaa nopeasti, mistä on kyse. Siksi varmaan minua yllätetään todella harvoin.

4.

5.

6.

Siis tämä minun pelle-pelkoni alkaa oikeasti mennä jo naurettavuuden puolelle... Siis haloo, 20-vuotias ja pelkään edelleenkin pellejä. Joulupukit menee sitten tähän samaan kastiin. Silti pidän kaikista naamiaisjutuista, onko hivenen ristiriitaa havaittavissa?

7.

Myönnän avoimesti olevani, sillä se minä olen. Jokainen joka minut tuntee tietää sen. Olen jopa välillä niin sarkastinen, että menee jo itseltäkin ohitse. Tulee vain aivan luonnostaan suustani ja on vain täysin minä. Koko tuo lause vain kuvaa niin hyvin, näen itseni siinä.

8.

Ja vastapainoksi sitten tämä. Olen uskonnollinen ihminen, tätä ei moni läheisistänikään välttämättä tiedä. En nosta sitä esille, en esim. saarnaa ihmisille raamtun sanomaa ja tuomitse. Uskonto on minulle henkilökohtainen asia ja sen merkitys on tärkeää vain itseni kannalta. Minulla on nimittäin monia kavereita, jotka ovat ateisteja, eivätkä kirkkoon kuulu. Miellän kuitenkin itseni uskonnolliseksi, vaikka sitä en esille tuokkaan. Tästäkin voisi ihan oman postauksensa tehdä, mutta taitaa mennä sen minun yksityisyyden rajan ylitse, ainakin toistaiseksi...

9.

10.

Siinä olivat sellaiset pikaiset 10 faktaa minusta. Tosiaan ehkä nämä kuvaavat minua tai ajatusmaailmaani, luonnettani, vaikka eivät suoraan minua kirjaimellisesti ihmisenä kuvaisi. Kuitenkin nämä asiat halusin tuoda esille ja varmasti osa on selkeästi bloginkin puolella näkynyt, osa ehkä vähemmän. Niin kuin aina kirjoituksissani, ei kannata ottaa tosissaan kaikkea. Varsinkin tuon viimeisen voi ymmärtää myös väärin, oma pointtini on enemmänkin se, että kun  nykyään tuntuu ettei virheitä saisi tehdä. Huumorilla siis sekin.

//Kuvat http://andthatswhoiam.tumblr.com/ //