torstai 25. joulukuuta 2014

Aattoilua

Joulu osittain takana, masu aivan täynnä edelleenkin eilisestä ja lahjat avattu. Päivä oli kyllä pitkä, mutta tapahtuma täytteinen. Mutta vielä pieni paluu päivää ennen aattoa, eli 23.12. Se tuli vietettyä tienpäällä matkalla Turkuun mummia meille jouluksi hakemaan. Sää oli kyllä melko viileä, mutta onneksi suurinosa matkasta tuli lämpimän auton sisällä istuttua.

Untitled Untitled

 Matkalla käytiin vaarin haudalla. Paljon oli jo kynttilöitä pienelle Kuusiskon hautausmaalle tuotu. Näyttivät kyllä kauniilta siinä loistaessa. Vähän alkoi jo pimentyä, mutta kyllä noiden kynttilöiden valo lämmitti itseäkin. Ei tuntunut läheskään niin kylmältä, mitä varmasti oikeasti oli.
Mutta ai että sitä lumen määrää! Huhhu, kun sitä oli vain hujauksessa tullut niin paljon. Ja jatkoihan sen lumen sataminen vielä aattonakin. Ja sitä kyllä satoi...

Untitled Untitled

 ABC:llä käytiin siinä pitkän päivän takia syömässä matkalla. Siinä taas nähtiin, kuinka vaikeaa on päättää mitä sitä söisi. Siis oikeasti, miten se voi olla niin vaikeaa? Olin sinne ajaessa päättänyt, että lehtipihvin otan, mutta sitten kun siinä niitä ruokia luki, niin tuli vain päätöksen teko vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Sai isä siinä karjaista, että päätä jo. No, sitten vain sama kuin veljellä, ettei ruokakateus iske. Hyvä päätös oli, sillä ranuja sain vihdoin. Sitä nautintoa, kun on jotain tehnyt niin pitkää mieli. Nami!
Vielä käväistiin Salossakin hautausmaalla. Oli jo aivan pimeää, mutta jälleen kerran kynttilän valot sekä kauniit kuuset lämmitti. Kuvia yritettiin ottaa, mutta ei niistä kyllä sitä oikeaa kuvaa millään saanut. Varsinkin kun kuvasi sellaista mäkeä alas, jossa näkyi lukuisia hautakynttilöitä ja niiden loiste pimeydessä.

Untitled Untitled

 Kotona sitten odottikin läjä pipareita ja koottava piparkakkutalo. Vuotuisan perinteenomaisesti piparkakkutalo koottiin, tosin tänä vuonna hoidinkin sitten itse koko höskän. Yleensä ollaan veljen kanssa yhdessä tehty, mutta tänä vuonna sitten teinkin ihan itse. Kokoominen kuitenkin tehtiin äidin kanssa yhdessä, minä ja sulasokeri ollaan sellainen katastrofi, ettei mitään rajaa. Olisin varmaan polttanut koko käteni tossa touhussa.
Toistaiseksi talo vielä pystyssä. Muutaman kerran on käynyt niin, että talo hajonnut yöllä. Siksi aina sellainen jännitys, kun herää, että onkohan talo vielä pystyssä. Meillä nimittäin perheellä perinne, että piparkakkutalo syödään vasta uuden vuoden jälkeen. Mistä lie sekin perinne meille tullut, mutta perinne kuin perinne.

Aatto olikin sitten menoa täynnä. Aamulla lähdettiin hautoja kiertelemään täällä Helsingin päässä. Kerrankin haudat löytyi sujakasti ja hyvä niin, sillä ai että sitä lunta tuli. Huhhu! Meni ihan hiukset jäähän tuosta edestä, kun olin vain korvalaput mukaan otttanut. Onneksi kaksi OnePieceä päällekkäin piti muuten hyvin lämpimänä. Ovat kyllä aivan must juttu minulle kun kyse lämpimänä pitämisestä.

Untitled 25.12.2014 Untitled

Hautojen käynnin jälkeen oli riisipuuron aika. Teki kyllä hyvää, sillä nälkä oli suuri. Mutta aika väsynyt sitä taisin olla, sillä tulikin sitten parisen tuntia nukuttua. Hupsista... Uni teki kyllä hyvää, mutta menihän siinä vähän päivää ohitse. Ei se kuitenkaan niinkään haitannut, sillä joulu meni rennosti perheen ja mummin kanssa. Ehkä yksi parhaista jouluista juuri sen takia, oli vain niin rauhallista. Jotenkin jouluna tottunut sellaiseen härdelliin, mutta nyt oli aivan toinen. Niin paljon parempi ja huomasi, että muutkin jotenkin nauttivat enemmän.

PC240397
Untitled

 Ai, että sitä ruokaa olin odottanut. Vähän huono ehkä, kun yhdistää nälän siihen vielä sillä ahmaisin kyllä itse aivan ähkyyn. Pitäisi syödä silleen hitaasti ja rauhallisesti, niin saisi paljon paremmin syötyä, mutta ei. Ei se vain toimi.
Ihan omia lemppareita on kyllä rosolli ja mäti. Niitä syön ja syön. Nyt oli myös äiti tehnyt poropullia jotka oli kyllä ihan taivaallisia. Nam, tulee oikein kuolaa suusta kun vain miettii. Niin hyviä että. Ja hyvä niin, sillä niitähän tässä sitten syödäänkin jonkin aikaa, että kaapit tyhjenisi.
Serkku oli tuonut Palestiinasta vähän herkkuja meille. Minä superskeptinen ja kaiken makean suhteen nirso jätin välistä. Muut kyllä maistoivat...

Untitled

 Aatto siis rauhaisasti vietetty, tänään mennäänkin ihan leväten ja huomenna Tapanina äidin vanhemmat, sisko ja veli perheineen tulevat meille kahvittelemaan. Vielä hyvää joulua kaikille rakkaille ympäri maailmaa ja kuten instagramiin jo kirjoitin, pysykää elossa.
Palailen tänne varmaankin sitten vasta Tapaninpäivän jälkeen päivittelemään. Nyt nautiskelua ruoasta ja leffoista veljen kanssa.

2 kommenttia:

  1. Eii oisit maistanu noit makeit ne on ihan täydellisii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi! No ehkä pakko uskaltautuu, on niitä vielä jäljellä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!