Ensimmäinen osio tästä melkein kuluneesta vuodesta 2014 siis tulossa. Kun aloin noita kuukauksien kohokohtia miettimään, niin tuntuivat jotenkin jo todella kaukaisilta. Vuosi mennyt aivan siivillä ja tämä taisi minulle toistaiseksi ainakin olla se vuosi, kun kasvoin ihmisenä eniten. Koin paljon kaikkea niin hyvää kuin huonoa, mutta mitään en haluaisi muuttaa. Kaikki vuoden kokemukset ovat kuitenkin tehneet minusta sen mikä nyt olen. Mutta sitten vain suoraan asiaan!
TAMMIKUU
Vaikka vuoden vaihtuminen tapahtuikin siinä vuosien välissä, lasken sen kuitenkin tähän vuoteen 2014. Kuitenkin onhan siinä kyse toisen vuoden päättymisestä ja seuraavan alusta.
Vieläkin, vaikka vuosi siitä onkin muistellaan sitä, kuinka mukaamme lähti olkinen possu ja baariin asti possukin tuli. Ikimuistoinen tarina, naurattaa vieläkin ja pieni possu seurannutkin meitä nyt muutamaan paikkaan ikäänkuin isomman korviikkeena. Saa nähdä mitä tänä vuonna yhtä randomia keksitään uudeksivuodeksi, mutta possu luvattiin toistaiseksi jättää rauhaan.
Toinen sellainen kuukauden kohokohta oli Marjutin tupla synttärit. Hän järjesti siis ensin äitinsä kotona itse, jonka jälkeen olisiko siinä viikko mennyt järjestimme hänelle Kristan vanhempien luona yllärisynttärit. Jotenkin kun sitä miettii, tajuaa kuinka paljon vuodessa ehtii tapahtua. Se on aika jännä, mutta niinhän se menee, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee.
HELMIKUU
Kirjoitukset alkoivat ja opiskelumotivaatio oli karannut jo kuukausia sitten. Muutenkin koko se koulunkäynti oli sellainen yksi vitsi, kyllä minä niillä tunneilla kävin, mutta kun oli se tunti tai pari päivässä, niin eihän siitä vain mitään tullut. No, eipä sille oikein enää mitään voi, mennyt mikä mennyt. Sen kuitenkin sanon kohtalotovereilleni, joilla on vielä mahdollisuus tehdä jotain. Pitäkää itsenne kiireisinä. Ei, se ei toimi, että olet kotona "lukemassa". Ei vain toimi, uskokaa minua. Minä en nimittäin uskonut...
Kuukauden kohokohta oli kyllä ehdottomasti tokat penkkarit! Oli aivan huippua, niin hauskaa aamusta iltaan. Kyllä sen vain jaksoi uudestaan fiilistellä, ei siitä mihinkään pääse. Joten jos vain mahdollistan, niin vetäkääs penkkarit tuplana. Eipä oikein muuta, eiköhän tuo sana
P E N K K A R I T kuvaa jo tarpeeksi.
MAALISKUU
Joka vuoden odotettu tv-valvominen, eli Oscar-Gaala. En ole edelleenkään sitä pystynyt kokonaan katsomaan, aina jossain välissä on uni tullut. Miten sitten tänä vuonna käykää, se jää nähtäväksi. Kovasti yritän ainakin jonkun kaverin saada kanssani katsomaan, yksin kun se hereillä oleminen on vaikeaa. Ja muutenkin onhan kivempi aina katsoa jonkun kanssa kuin yksin. Niin se vain on.
Toivottavasti ei vain tarvitsisi jännittää sitä, näytetäänkö gaalaa ylipäätänsä Suomessa, kuten viime vuonna joutui jännittämään. Sormet siis ristissä ja toivoen...
Myös ylppärit loppuivat jo maaliskuussa ja sitten olikin vain odotettavana tulokset ja tieto siitä olenko ylioppilas vai en. Kilpailukausi alkoi myös maaliskuussa ja minun sekä Inksun tytöt aloittivat kilpailemisen. Oli kyllä jännittävää ja tuntuu jotenkin hassulta, että siitä olisi vain vuosi. Ja toisaalta tuntuu siltä, että onko siitä jo vuosi? Tai ei nyt ihan vuotta, mutta kausi.
Maaliskuussa leikkasin myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan otsahiukset. Pidinkin niitä kuoseissa yllättävän pitkään (siis minulle), mutta toistaiseksi en ole sen perään haikaillut. Mutta silloin tuntui hyvältä ja siltä "itseltään". Näin sitä vain muututtaan, huomaamatta.
Siinä olikin sitten ensimmäinen osa, ainakin toinen osa tulossa ja voipi olla, että pistänkin vikat kuukaudet kahteen osaan, ettei mene liian pitkäksi. Eli huhtikuusta sitten jatketaan, nyt syömään kotitekoista jäätelöä uudella jäätelökoneella tehtynä ja sitten Netflixin katselua.
TAMMIKUU
Vaikka vuoden vaihtuminen tapahtuikin siinä vuosien välissä, lasken sen kuitenkin tähän vuoteen 2014. Kuitenkin onhan siinä kyse toisen vuoden päättymisestä ja seuraavan alusta.
Vieläkin, vaikka vuosi siitä onkin muistellaan sitä, kuinka mukaamme lähti olkinen possu ja baariin asti possukin tuli. Ikimuistoinen tarina, naurattaa vieläkin ja pieni possu seurannutkin meitä nyt muutamaan paikkaan ikäänkuin isomman korviikkeena. Saa nähdä mitä tänä vuonna yhtä randomia keksitään uudeksivuodeksi, mutta possu luvattiin toistaiseksi jättää rauhaan.
Toinen sellainen kuukauden kohokohta oli Marjutin tupla synttärit. Hän järjesti siis ensin äitinsä kotona itse, jonka jälkeen olisiko siinä viikko mennyt järjestimme hänelle Kristan vanhempien luona yllärisynttärit. Jotenkin kun sitä miettii, tajuaa kuinka paljon vuodessa ehtii tapahtua. Se on aika jännä, mutta niinhän se menee, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee.
HELMIKUU
Kirjoitukset alkoivat ja opiskelumotivaatio oli karannut jo kuukausia sitten. Muutenkin koko se koulunkäynti oli sellainen yksi vitsi, kyllä minä niillä tunneilla kävin, mutta kun oli se tunti tai pari päivässä, niin eihän siitä vain mitään tullut. No, eipä sille oikein enää mitään voi, mennyt mikä mennyt. Sen kuitenkin sanon kohtalotovereilleni, joilla on vielä mahdollisuus tehdä jotain. Pitäkää itsenne kiireisinä. Ei, se ei toimi, että olet kotona "lukemassa". Ei vain toimi, uskokaa minua. Minä en nimittäin uskonut...
Kuukauden kohokohta oli kyllä ehdottomasti tokat penkkarit! Oli aivan huippua, niin hauskaa aamusta iltaan. Kyllä sen vain jaksoi uudestaan fiilistellä, ei siitä mihinkään pääse. Joten jos vain mahdollistan, niin vetäkääs penkkarit tuplana. Eipä oikein muuta, eiköhän tuo sana
P E N K K A R I T kuvaa jo tarpeeksi.
MAALISKUU
Joka vuoden odotettu tv-valvominen, eli Oscar-Gaala. En ole edelleenkään sitä pystynyt kokonaan katsomaan, aina jossain välissä on uni tullut. Miten sitten tänä vuonna käykää, se jää nähtäväksi. Kovasti yritän ainakin jonkun kaverin saada kanssani katsomaan, yksin kun se hereillä oleminen on vaikeaa. Ja muutenkin onhan kivempi aina katsoa jonkun kanssa kuin yksin. Niin se vain on.
Toivottavasti ei vain tarvitsisi jännittää sitä, näytetäänkö gaalaa ylipäätänsä Suomessa, kuten viime vuonna joutui jännittämään. Sormet siis ristissä ja toivoen...
Myös ylppärit loppuivat jo maaliskuussa ja sitten olikin vain odotettavana tulokset ja tieto siitä olenko ylioppilas vai en. Kilpailukausi alkoi myös maaliskuussa ja minun sekä Inksun tytöt aloittivat kilpailemisen. Oli kyllä jännittävää ja tuntuu jotenkin hassulta, että siitä olisi vain vuosi. Ja toisaalta tuntuu siltä, että onko siitä jo vuosi? Tai ei nyt ihan vuotta, mutta kausi.
Maaliskuussa leikkasin myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan otsahiukset. Pidinkin niitä kuoseissa yllättävän pitkään (siis minulle), mutta toistaiseksi en ole sen perään haikaillut. Mutta silloin tuntui hyvältä ja siltä "itseltään". Näin sitä vain muututtaan, huomaamatta.
Siinä olikin sitten ensimmäinen osa, ainakin toinen osa tulossa ja voipi olla, että pistänkin vikat kuukaudet kahteen osaan, ettei mene liian pitkäksi. Eli huhtikuusta sitten jatketaan, nyt syömään kotitekoista jäätelöä uudella jäätelökoneella tehtynä ja sitten Netflixin katselua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!