Tässä tuleekin toinen osa 23 faktaa minusta. Ensimmäisen osan pääsee lukemaan TÄÄLTÄ, mikäli on jäänyt välistä.
13. Katson melkein poikkeuksetta baarista tullessa instagramista voimisteluvideoita.
Ja nyt olen itse asiassa alkanut tekemään tuota samaa iltaisin. Jokin siinä vain on että ajaudun niitä katsomaan, itsekin kummastelen tätä piirrettä itsessäni. En edes tajunnut tätä koko hommaa, ennen kuin Inka siitä minulle huomautti. Ja tätä on siis tullu tehtyä kauan.
Ja nyt olen itse asiassa alkanut tekemään tuota samaa iltaisin. Jokin siinä vain on että ajaudun niitä katsomaan, itsekin kummastelen tätä piirrettä itsessäni. En edes tajunnut tätä koko hommaa, ennen kuin Inka siitä minulle huomautti. Ja tätä on siis tullu tehtyä kauan.
14. Unohdan aina pyykit koneeseen.
Aina. Joka kerta laitan pyykit koneeseen ja ajattelen, että nyt keskityn ja muistan ottaa ne sieltä pois. Silti käy kuitenkin niin, että kiireessä ne nappaan sieltä vaikka pitäisi olla jo lähdössä. Tai sitten olen jo ihan unessa ja hampaita pestessä huomaan niiden olevan vielä koneessa. Pitänee varmaan alkaa laittamaan herätystä päälle, jotta muistaa ne pyykit sieltä koneesta ottaa...
Aina. Joka kerta laitan pyykit koneeseen ja ajattelen, että nyt keskityn ja muistan ottaa ne sieltä pois. Silti käy kuitenkin niin, että kiireessä ne nappaan sieltä vaikka pitäisi olla jo lähdössä. Tai sitten olen jo ihan unessa ja hampaita pestessä huomaan niiden olevan vielä koneessa. Pitänee varmaan alkaa laittamaan herätystä päälle, jotta muistaa ne pyykit sieltä koneesta ottaa...
15. Olen koukussa Disney Magic Kingdom-peliin.
Suuri paljastukseni! Sitä pelaan vanhanaikaisesti tietokoneella ja joka päivä on pakko päästä pelaamaan. Sisäinen nörttisieluni pääsee aina valloileen. Tai pikemminkin sisäinen lapsi.
Suuri paljastukseni! Sitä pelaan vanhanaikaisesti tietokoneella ja joka päivä on pakko päästä pelaamaan. Sisäinen nörttisieluni pääsee aina valloileen. Tai pikemminkin sisäinen lapsi.
16. Tarkistan aina nukkumaan mentäessä ettei huoneessani ole kerään muuta.
Vainoharhaisuudellani ei todellakaan ole rajoja. Pistän aina huoneestani valot päälle, kierrän sängyn ympäri ettei siellä takana ole ketään ja vasta sitten mennen nukkumaan. Teen tämän joka kerta.
Vainoharhaisuudellani ei todellakaan ole rajoja. Pistän aina huoneestani valot päälle, kierrän sängyn ympäri ettei siellä takana ole ketään ja vasta sitten mennen nukkumaan. Teen tämän joka kerta.
17. En pysty katsomaan kauhuleffoja.
Vainoharhaisuus saa jatkoa, sillä en ole ikinä näitä pystynyt katsomaan. Elämäni aikana olen ehkä 2-3 kauhuleffaa katsonnut alusta loppuun, mutta joka kerta se on ollut osittain pakottamista ja aina olen ollut ihan kauhuissani. Ja nämä leffat eivät tosiaan edes ole olleet mitään kunnon kauhuleffoja... Kerran menin vessaan itkemään kun minut oltiin pakottamassa katsomaan ja huom, olin tällöin 18. Kuitenkin kaikenmaailman raa'at fantasiatyyppiset menee ihan mennentullen. Jokin noissa kauhuleffoissa vain on, etten niitä millään pysty katsomaan.
Vainoharhaisuus saa jatkoa, sillä en ole ikinä näitä pystynyt katsomaan. Elämäni aikana olen ehkä 2-3 kauhuleffaa katsonnut alusta loppuun, mutta joka kerta se on ollut osittain pakottamista ja aina olen ollut ihan kauhuissani. Ja nämä leffat eivät tosiaan edes ole olleet mitään kunnon kauhuleffoja... Kerran menin vessaan itkemään kun minut oltiin pakottamassa katsomaan ja huom, olin tällöin 18. Kuitenkin kaikenmaailman raa'at fantasiatyyppiset menee ihan mennentullen. Jokin noissa kauhuleffoissa vain on, etten niitä millään pysty katsomaan.
18. Kun olin pieni/nuori leikin aina että Charmedin Piper ja Leo olisivat vanhempani.
Jep, ei taida oikein mitään muuta lisättävää olla tähän kohtaan.
Jep, ei taida oikein mitään muuta lisättävää olla tähän kohtaan.
19. Olen jäätävä tohelo.
Ei siis mikään salaisuus ole, että viikottain tai melkein jopa päivittäin telon itseni johonkin. Milloin raapaisen itseäni niin, että tulee oikein syvä haava, milloin kävelen avonaista laatikostoa päin ja milloin kännykkä lentää lattialle. Toheluutta siis löytyy täältä aivan joka lähtöön.
Ei siis mikään salaisuus ole, että viikottain tai melkein jopa päivittäin telon itseni johonkin. Milloin raapaisen itseäni niin, että tulee oikein syvä haava, milloin kävelen avonaista laatikostoa päin ja milloin kännykkä lentää lattialle. Toheluutta siis löytyy täältä aivan joka lähtöön.
20. En mene minnekään ilman kuulokkeita.
Voi kuinka monta kertaa olenkaan palannut takaisin kotiin, kun kuulokkeet ovatkin jääneet lipaston päälle. Aika monta kertaa. Kuulokkeiden mukana olon tarkastan siinä, missä kännykän ja avaimen. Siksi melkein päästin itkun kun huomasin, että olen kuulokkeeni hävittänyt. Ja näin iPhone7 omaavana eivät mitkä tahansa kuulokkeet käy. En ole näitä kadonneita vielä löytänyt, enkä ole saanut uusia ostettua, mutta onneksi on kunnon isot kuulokkeet joita sitten pidän mukanani. Lähinnä siis musiikkia kuunnellaan kaikilla matkoilla, vain jos menen selkeästi jonkun kanssa en musiikkia kuuntele. En voisi edes kuvitella sitä, että istuisin bussissa ja musiikki ei soisi... Ajatus on jopa ahdistava.
21. Nukahdan aina bussissa/autossa/junassa.
Ei siis tarvitse olla pitkä matka, kun huomaan jo silmien menevän kiinni. En nyt enää ole niin paha kuin pienenä, jolloin nukahdin autoon 20min ajomatkoillakin. Varsinkin busseista on tullut sellaisia että yleensä iltapäivällä kun olen menossa koulusta kotiin tulee nukuttua päiväunet. En ole vielä kertaakaan ajanut sen oman pysäkin ohitse.
22. Nukun uudessa paikassa ensimmäisen yön todella huonosti ja katkonaisesti.
Tämäkin on sellainen piirre, joka minulla aina on ollut. Jotenkin en vain saa millään unta, en vaikka kuinka väsyttäisi. Kisamatkat, ulkomaanmatkat ja kaikki muut, aina se ensimmäinen yö menee täysin hukkaan. Varmaankin johtuu tuosta vainoharhaisuudesta... tai sitten ei.
23. Olen sitä mieltä, että jos jotain asiaa ajattelee/toivoo mielessä niin se ei silloin tapahdu.
Pidän sellaisissa asioissa, jotka haluan sisäisesti tapahtuvan, niin ajatukset kurissa. Jos vaikka olen kovasti odottanut jotain ulkomaan matkaa, en ajattele sitä ollenkaan. Totta kai ajatus hiipii päähän, mutta aina työnnän sen pois. Tuntuu eräänlaiselta taistelulta pääni sisällä, mikä on omalla tavallaan hauskaakin. Koska tosiasiahan on, että minä nitä ajatuksia hallitsen, joten jos en halua ajatella jotain, niin en minä sitä ajattele. Välillä vain tuppaa hiipimään sinne mieleen ja sitten vain ajatusten vieminen täysin syrjään. Voittajafiilis!
Voi kuinka monta kertaa olenkaan palannut takaisin kotiin, kun kuulokkeet ovatkin jääneet lipaston päälle. Aika monta kertaa. Kuulokkeiden mukana olon tarkastan siinä, missä kännykän ja avaimen. Siksi melkein päästin itkun kun huomasin, että olen kuulokkeeni hävittänyt. Ja näin iPhone7 omaavana eivät mitkä tahansa kuulokkeet käy. En ole näitä kadonneita vielä löytänyt, enkä ole saanut uusia ostettua, mutta onneksi on kunnon isot kuulokkeet joita sitten pidän mukanani. Lähinnä siis musiikkia kuunnellaan kaikilla matkoilla, vain jos menen selkeästi jonkun kanssa en musiikkia kuuntele. En voisi edes kuvitella sitä, että istuisin bussissa ja musiikki ei soisi... Ajatus on jopa ahdistava.
21. Nukahdan aina bussissa/autossa/junassa.
Ei siis tarvitse olla pitkä matka, kun huomaan jo silmien menevän kiinni. En nyt enää ole niin paha kuin pienenä, jolloin nukahdin autoon 20min ajomatkoillakin. Varsinkin busseista on tullut sellaisia että yleensä iltapäivällä kun olen menossa koulusta kotiin tulee nukuttua päiväunet. En ole vielä kertaakaan ajanut sen oman pysäkin ohitse.
22. Nukun uudessa paikassa ensimmäisen yön todella huonosti ja katkonaisesti.
Tämäkin on sellainen piirre, joka minulla aina on ollut. Jotenkin en vain saa millään unta, en vaikka kuinka väsyttäisi. Kisamatkat, ulkomaanmatkat ja kaikki muut, aina se ensimmäinen yö menee täysin hukkaan. Varmaankin johtuu tuosta vainoharhaisuudesta... tai sitten ei.
23. Olen sitä mieltä, että jos jotain asiaa ajattelee/toivoo mielessä niin se ei silloin tapahdu.
Pidän sellaisissa asioissa, jotka haluan sisäisesti tapahtuvan, niin ajatukset kurissa. Jos vaikka olen kovasti odottanut jotain ulkomaan matkaa, en ajattele sitä ollenkaan. Totta kai ajatus hiipii päähän, mutta aina työnnän sen pois. Tuntuu eräänlaiselta taistelulta pääni sisällä, mikä on omalla tavallaan hauskaakin. Koska tosiasiahan on, että minä nitä ajatuksia hallitsen, joten jos en halua ajatella jotain, niin en minä sitä ajattele. Välillä vain tuppaa hiipimään sinne mieleen ja sitten vain ajatusten vieminen täysin syrjään. Voittajafiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!