Decision

Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tekisi mieli ottaa sakset käteen ja katkaista parisen (kymmentä) senttiä hiuksista pois. Vähällä on muutaman kerran jo ollutkin, mutta ei huolta, vielä nämä keskimittaiset hiukset päässä roikkuu. En vain oikein ymmärrä itseäni, haluaisin samaan aikaan, että olisi pitkät hiukset, mutta samalla haluaisin, että olisi lyhyet. Tosin se on varmaan vain tämä välipituus joka nyt ärsyttää... Täytynee siis vain odottaa että hiukset kasvaisi. Kasvakaa!

Minulla ei siis hiuksiin ole ollut koskaan sellaista "sidettä", niinkuin näkee jossain Huippiksissa, kun niiltä tytöiltä leikataan hiuksia. Silloin ollaan kuin maailmanloppu tulisi. En ymmärrä. Hiuksia tulee ja menee (vähän niin kuin miehiä) ja ainahan ne kasvavat takaisin? Ainakin minulla... Ehkä ei kaikilla, mutta äh, en ymmärrä sitä sidettä. Antaa mennä vaan!

Pitkät...

Pitkissä hiuksissa on aina se oma viehätyksensä. Ensinnäkin niihin saa laitettua vaikka millaisia kampauksia ja kiinni saa helposti. Myös minulle pitkät hiukset ovat olleet sellainen "turva". Hyvä kun juuri sanoin etten kiinny hiuksiin. En kiinnykään. Mutta silti, pitkät ovat "tutut ja turvalliset", minulla kun on voimistelun kanssa ollut ihan pienestä pitäen pitkät ja sitten aina välillä olen repäissyt.

Pitkät hiukset ovat kuitenkin työläät. Peseminen on yhtä tuskaa, ainakin minulle, sillä pitkissä ja paksuissa hiuksissa kestää pesemisessä ikuisuus. Siltä se ainakin tuntuu. Myös kihartaminen on sellainen maratoni, tuntuu etteivät hiukset ikinä loppuisi. Ja minä pidän kiharista. Suorista en. Kiharista. Myös kesällä varsinkin, pitkät ovat kuin sauna päässä. Tummat kun varsinkin keräävät sen auringon oikein kunnolla. Rodoksella, missä hiukset olivat vielä enemmän sitä lyhyttä kastia, oli aivan tuskaa välillä päässä ja vain sen takia, että hiukset lämmitti. Ja siis niskasta puhumattakaan!

...vai Lyhyet?

Entä sitten lyhyet? No ensinnäkin hiukset eivät näytä sellaiselta rievulta, joka vain roikkuu päästä. Niissä on enemmän eloa! Myös kehystää paremmin kasvoja ja erityisesti eivät ole tiellä. Ei tarvitse kokoajan siirtää hiuksia muualle, kun tuntuu, että on aivan hiuksien peitossa. Hoidettavuus on ihanan helppoa ja huoletonta, nopeasti saa kaiken hoidettua. Myös kihartaminen! Jee, ei niitä metrin mittaisia hiuksia ja jatkuvaa kiharrusta, vaan asia on hoidettu inhimillisyyden rajoissa.

Tosin lyhyitä ei saa kiinni ja kampaukset ovat rajalliset. Niistä pitää huolehtia enemmän, sillä ne kasvavat nopeasti ulos muodostaan. Lyhyissä näkyy likaisuus paremmin. Niiden taakse ei voi hautautua ja tuuli ei puhalla kivasti hiuksia mukaansa. Punihäntäkin on rotanhäntä (jos edes kiinni saa).

Pitkät siis ainakin toistaiseksi, täytyy vain kestää tämä välivaihe. Ihnottavaa, kun joutuu odottamaan. Ehkä se onkin se todellinen syy miksi nyt melkein sakset kädessä ja nips, poikki. Huomenna voikin olla, että olen aivan lyhyitä vastaan. Sen näkee sitten.