tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kookos


Eli tosiaan, viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa lauantai vapaa päivä. Tuntui niin hassulta, kun pystyi vain itstua kotona ja olla. Isäkin oli tehnyt kuunnon brunssiaamupalan, joten croissanttien tuoksuun ei ollut paha herätä.
Kuitenkaan toimettomana en päivää ollut, sillä vietettiin illemmalla Aksun 20-vuotispäivää hänen kotonaan Vantaalla. Sinne olin lupautunut leipomaan whoopiesseja, joten aamupäivä meni leipoen. Ei paha! Whoopies resepti löytynee TÄÄLTÄ, jos jotain kiinnostaa whoopiessien leipominen. Ei siis todellakaan ole vaikea resepti, kuten tuossa postauksessa mainitsinkin.

Aksulle saavuttua, olivat Krista ja Marjut jo paikalla sekä ruoanlaitto täydessä menossa. Keittiössä häärävällä Aksulla oli kuitenkin pieni ongelma: kookospähkinän avaaminen. Olen itse kerran avannut aikaisemmin kookospähkinän, silloin vasaralla avattiin. Kuitenkin oli vähän hakusessa, mutta onneksi Aksulta tuota voimaa löytyi ja kerran kun pihalla heitti kiveä päin, niin siinähän se oli, auennut kookos.
Seuraava ongelma olikin, että miten sen lihan saa siitä kuoresta irti? Nettiin vain ja vastaus oli hieman ehkä outo. Mikroon? No, toimihan se! Tosin vähän liian kovalla taisi mikron lämpötila olla ja tuli vähän tummunutta kookosta, mutta eipä se makua hirveästi haitannut.

//Aksun bravuuri, tacopelti//

//Jälkkäriksi hedelmiä ja suklaata//

Seuraan liittyivät vielä Martta sekä mattimyöhäsinä Mimmu ja Jonna. Viimeisenä paikalle saapui vielä Aksun hyvä ystävä Abe, joka ehti tuohon nami,nami hedelmä jälkkärille. Loppu ilta menikin siinä, että katseltiin leffaa ja vaan oleillen. Taisi kaikki olla aika väsyneitä, ainakin me, jotka olimme edellisenä iltana olleet Kristan tupareissa. Taisi sittenkin olla vähän rankempi viikonloppu, ainakin todella väsyneenä saavuin kotiin. Mutta välillä kiva näin, ettei aina ole väsynyt sen takia, että hallilla on vietetty niin paljon tunteja.

Sunnuntaina aamupäivä oli vapaata edelleenkin. Tämä oli oiva tilaisuus käydä Fashion Housen outletissa. Ei ihan minun makuuni tavaaraa ollut, mutta kyllä sieltä pussin kanssa kotiin tultiin. Eihän sen kaiken tarvitse kelvata itselleen, riittää että löytää yhden asian ja lähteminen on ollut kannattavaa. Kannattavaa itselleen, ei lompakolle.
Mukaan lähti kengät, jotka ovat merkiltään Coca Cola. Aivan, se juoma! Vähän siinä kummastelin, mutta koska kengät oli niin sopivat ja juuri sellaiset mitä olin hakenut, niin miksi ei? Ei ainakaan tule joka toisella vastaan, kun kadulla kävelee, ainakaan Suomessa. Kengät nimittäin ovat ainoat Suomessa. Aika uniikkia.
Uusilla popoilla oli maksuhintaa 40e. alkuperäistä hintaa, en valitettavasti enää muista, mutta taisi olla 50% alesssa. En ihan varma nyt ole, mutta kuitenkin.


Tästä onkin lähtö sitten lukupuuhiin, meillä on taas treffit Marjutin kanssa. Ihanaa, kun löytyy lähipiiristä joku, joka auttaa potkimaan itseään persuksille ja jaksaa tuolla tavalla tsempata. On varmaan tästä yhteisestä lukemisesta hyötyä myös Marjutille, ainakin toivon niin. Minä, sinä ja kirjat, eiks yeah?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!