torstai 6. elokuuta 2015

Kun et millään keksi kuulumispostaukseen otsikkoa

Okei, nyt on selkeästi tullut otettua tällainen kunnon postausrumba ennen koulun alkua. Ehkä ihan hyvä niin, niin ei jää sitten ihan tyhjiölle tämä blogi. Luonnoksissakin on läjä postauksia, jotka pitäisi loppuun kirjoittaa ja saada muutenkin julkaisukelpoiseksi asti. No, eiköhän sitten niitä vain ajastukseen, jos aika ei meinaa riittää. Mutta se onkin sitten sitä ensi viikon ongelmaa. Tämä viikko nautitaan kouluttomista hetkistä vielä ihan täböllä. Itse asiassa tässä sitä istuskelen pihalla koneen kanssa, vaikka kello melkein kahdeksan jo onkin. Kesä nyt Suomessa tuppaakin tälleen tulemaan aina oikein juuri sopivasti silloin kun ne koulut alkaa. Ainoa miinus tässä tosin on se, että pää täyttyy hyttysistä. Okei, en valita. Nautin.

6.8.2015b

Tänään olikin aika jänskä päivä, sillä Inka täytti viimein 20 vuotta! Hänelläkin nyt virallisesti ne teiniajat takana ja toivottelinkin tervetulleeksi tähän aikuisten paskaan elämään. No ei, huumorilla siis. Ettei nyt joku luule oikeasti. Olen vain niin hauska... Mutta joo, tytöt oli pistäny jälleen rahat yhteen ja hommanneet Inkalle mielettömän lahjan. Michael Korsin lompakon (jotta voidaan siinäkin asiassa olla nyt samiksia), BikBokin lahjakortin, käsikoruja ja suklaata sekä tietenkin huulirasvaa. Oli kyllä yhtä hymyä se tyttö. Ja tuntuihan siinä itseltäkin hyvältä nähdä kuinka toinen oli niin otettu. Varmasti silloin toukokuussa sama oli toisinpäin.

6.8.2015

Treeneistä sitten meninkin katsomaan Kristaa, joka oli ollut tuossa paripäivää sitten polvileikkauksessa. En kyllä yhtään tykkää sairaaloista ja aina kun on tuollaisia leikkausjuttuja, niin pidän niistä vielä vähemmän. Voisinpa melkein sanoa, että sairaalakammo minulla saattaa olla. Tiedä sitten, onko nyt ihan noin paha, mutta ainakin lähellä ollaan.
Marjutkin oli saatu Turusta piiitkästä aikaa Helsinkiin, joten lähdettiin kolmestaan käymään syömässä. Ja mitäköhän muuta kuin sushia syötiinkään! Ah, paljon sushia. Namii. Vaikka vatsa onkin täynnä, niin silti voisi vieläkin syödä. Mikäköhän siinä nyt oikein on, ettei siitä vain saa tarpeekseen? Vai ollaanko me vain ihan tärähtäneitä. En usko, varmasti on monia muitakin, jotka sitä sushia söisi vaikka koko loppu elämän.

6.8.2015a

Korjaamon Sushibarissa käytiin, ettei Kristan tarvinnut pitkälle niiden keppiensä kanssa kävellä. Kyllä siinä sitä toista ymmärtää, kun itsellä on kepit muutaman kerran ollut. Ja ei siis ihme, että alkaakin särkemään niiden käyttö. 

Huomenna viettelenkin ihan vapaata päivää. En edes muista koska on ollut "jumppavapaa"-päivä. Tiuhaan on vedetty nyt duuniputkea, joten aika väsyneinä tässä ollaan. Tosin illalla onkin sitten Inkan synttäreiden juhlistamista, mutta pääasia on kuitenkin se, että saan nukkua kerrankin niin pitkään kuin haluan. Ei tarvitse herätä herätyskellon ääneen. Tiistaina vasta. Joka on jo 4 päivän päästä... Oi voi. Nauttikaa kesäilloista ja muistakaa rentoutua vielä kunnolla ennen kuin syksyn velvollisuudet kutsuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!