Olen varmaan kymmenen kertaa aloittanut kirjoittamaan tätä postausta, mutta sitten pyyhkinyt sen kokonaan. Tavallaan on paljon sanottavaa, asiaa, mutta sitten ei ole kumminkaan. Aika sekavilla fiiliksillä näköjään ollaan, joten katsotaan mitä tästä nyt tulee.
Eilen siis palasin Kuortaneelta, kipeänä mutta samalla jotenkin tosi helpottuneena. Nyt on pitkä koulutusprosessi saatu päätökseen ja yksi asia vähemmän stressattavana. Ei enää ennakkotehtäviä tai muutakaan, joiden takia pistetään päätä seinään. Tosin nyt alkaakin sitten kisakausi, mutta se nyt on ihan erilainen stressi, enemmänkin sellainen hyvä jännitys.
Eilen siis palasin Kuortaneelta, kipeänä mutta samalla jotenkin tosi helpottuneena. Nyt on pitkä koulutusprosessi saatu päätökseen ja yksi asia vähemmän stressattavana. Ei enää ennakkotehtäviä tai muutakaan, joiden takia pistetään päätä seinään. Tosin nyt alkaakin sitten kisakausi, mutta se nyt on ihan erilainen stressi, enemmänkin sellainen hyvä jännitys.
Tänään olenkin päättänyt ottaa aivan rennosti. Tuli eilen mentyä aikaisin nukkumaan, jo yhdentoista aikoihin. Ja väsyneenä kyllä oltiin, kun vasta kahdentoista aikaan sitten tuli tänään herättyä. Mutta uni kyllä teki hyvää. Vielä kun sai loistoaamiaisen siihen päälle väsättyä, niin kyllä se helpottaa oloa kuin oloa. Pakkohan tässä on nimittäin akkuja latailla, kun viimeisen viikon kisatsemppi lähtee huomenna käyntiin ja lauantaina jo istutaankin junassa kohti Joensuuta. Vielä tässä pitäisi muistaa ilmoittautua pääsykokeisiin tai kouluihin. Mihin sitä nyt sanotaankaan että ilmoittaudutaan.
Ja jottei ihan tämä lähtisi lapasesta, kun tuntuu että jutut on vähän sekaisin pään sisällä, niin tästä taidanpa mennä nauttimaan vapaudesta. Palaillaan varmasti pääsiäisen jälkeen, kun saan vähän asioita kuvailtua ja ehkäpä sitä päästäisiin vähän muutoksiakin tekemään... Kuka tietää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!