maanantai 30. tammikuuta 2017

cupcakes are muffins that believed in miracles


19.1.2017b 26.1.2017 19.1.2017g

Kuten varmasti olette huomanneet, aika hiljaista on täällä viime aikoina ollut. Kyse ei olisi siitä etteikö kirjoittelu kiinnostaisi, päin vastoin. Koulussa on kuitenkin vuoden vaihtumisen jälkeen alkanut tapahtumaan yhtä ja toista, joka onkin sitten vienyt aika paljon aikaa. Viimeisiä nimittäin viedään ja vaikka melko poikkeuksetta maanantaisin Inkalle lähteekin viesti, että voisin jättää homman kesken, en oikeasti sitä tarkoita. Nämä on niitä perus maanantai tuntemuksia joihin monet varmasti voivat samaistua.

Neljä kuukautta on koulua jäljellä ja sitten olisikin valmistumisen juhlinnan aika. Mitä kaikkea siis näihin viimeisiin kuukausiin sisältyy?

Viime viikolla lähti liikkeelle tapahtuma putki, kun koulumme järjesti Taitaja Kilpailuiden Konditoria Semifinaalit. Itse finaali on myös koulumme järjestämä, joka järjestetään toukokuun puolessa välissä Helsingin Messukeskuksessa. Semifinaaleissa Jasminin kanssa toimittiin tuomareina, tosin meidän tuomarointi oli hyvin yksinkertaista, merkittiin vain olivatko tuotteet ajallaan ja oliko tuotteita oikea määrä tai tarvittaessa tarkastimme oliko tuotteella oikea paino. ja Olihan se ihan jännää nähdä mitä kilpaileminen tällä alalla tarkoittaa ja hyvä niin, sillä helmikuun puolessa välissä ollaan itse niiden kilpailijoiden asemassa. Aivan oikein, vaikka kuinka ilmotin etten tule ikinä kilpailemaan, niin tässä sitä ollaan lähdössä Jasminin kanssa edustamaan koulua epävirallisiin SM-kilpailuihin. Kova treeni on menossa, jännitystä tulee päivä päivältä lisää ja pakko kyllä sanoa, että fiilikset menee päivän sisällä laidasta laitaan.

Kilpailuista kun on selvitty, niin edessä odottaakin sitten viimeinen näyttö. Tässä näytössä siis näytän sen oman parhaani, suunnittelen itse tuotteet tietyillä kriteereillä ja kaksi päivää olisi aikaa niitä tehdä. En noiden kilpailuiden takia ole edes alkanut asiaa sen kummemmin ajattelemaan tai stressaamaan, mutta pikkuhiljaa alkaa paineita tuostakin tulla. Minä kun tosiaan haluan valmistua koulusta sillä parhaalla mahdollisella arvosana rivistöllä...

Näytöstä lähdetäänkin suoraan siihen viimeiseen työharjoitteluun, jonka suoritan Cafe Fazer Kluuvikadulla. Kuukausi siellä vietellään ja katsotaan kuinka selviän. Paineita kyllä asetellaan, kun joka suunnastaa kuuluu että hyvin siellä pärjäät. Pakko siis varmaan pärjätä, mutta tuota en osaa edes vielä ajatella.

Hieman sekavaa myönnettäköön, mutta halusin vähän tulla avaamaan näitä viimeisiä koulukuukausia ja erityisesti kahta seuraavaa jolloin tapahtumaa riittää. Paljon on nyt asiaa joihin suuntaan keskittymiseni täysin ja tänne tulenkin päivittelemään aina vain kun siihen on mahdollisuus. Nyt pistän kuitenkin maanantain pakettiin ja nukkumaan!

tiistai 24. tammikuuta 2017

i didn't say yes we can. i said yes weekend


24.1.2017c

Viikonloppu oli ja meni, nyt ollaan jo tiistaissa ja pian onkin taas perjantain aika. Kesästä lähtien on viikoloput täyttynyt jos minkälaisilla menoilla. Monesti onkin kysytty minulta että kuinka oikein jaksan olla koko viikonlopun menossa. Ihmettelen sitä usein itsekin, yleensä maanantaisin, mutta niin sitä jotenkin aina vain jaksaa. Viikot menee koulun ja töiden parissa, joten olen ottanut sellaisen asenteen, että viikonlopuista otetaan se kaikki mahdollinen irti.

Perjantaina vieteltiin tyttöjen kanssa jo perinteeksi muodostunutta sushi-iltaa viinien kera. Ettu oli vietellyt pitkää lomaa Balilla, joten tavallaan oli hänen "homecoming". Oli niin ihana nähdä ja kuunnella niitä juttuja, mutta kyllähän siinä nousi semmone matkakateus. Semmoinen hyvä matkakateus. Siinä sitä sitten vaihdeltiin kuulumisia, syötiin sushia, kaivettiin Etun kätköistä suklaata ja tilattiin uber. Osa meistä lähti ulos juhlimaan, itse aloin tosin hieman epäröidä omaa lähtöä. Ei siinä kuitenkaan "ei" voinut sanoa, joten ei muuta kuin kyytiin ja menoksi. Ja onneksi lähdin! Oli kyllä yksi hauskimmista illoista ja muutenkin sellaista rentoa menoa. Jatkot luonnollisesti oli meillä, mikä kuitenkin siinä sitten kostautui...

Lauantaina oli lähtö suht aikaisin kohti Turkua, sillä Mimosan kanssa oltiin menossa Marjutin synttäreitä juhlistamaan. Kieltämättä edelliksen yön olemattomat unet veroittivat jonkin verran, ei siis ihme että bussimatka meni nukkuen. Perille päästessä oli meillä tarkoitus nukkua päiväunet, mutta kun lagaus on menossa ei silloin päikkäreillekään saa itseään aikaiseksi. Noh ei voinut mitään, niillä unilla mentiin.

Pakko kyllä sanoa, että jopa itse olin yllättynyt siitä kuinka hyvin jaksoin. Vähän siinä illan alussa väsytti, haukotutti ja tuntui että nukahdan pystyyn. Mutta kyllähän se siitä sitten taas lähti! Ilta oli kyllä tapahtumarikas, joka varmasti olikin yksi syy hereillä pysymiseen. Siinä nimittäin kun oltiin jonottamassa baariin, niin takana tulevasta taksista pomppasi pari tuttua naamaa Helsingistä. Taisi siinä meillä kaikilla kolmella päästä suusta tajuton "mitä?!" huuto.

Kotiin saavuttiinkin sunnuntaina ja tuntui siltä kuin olisin viikon ollut poissa. Paljon nimittäin varmasti tuosta kertoo se, että nukuin pisimmät unet takastulomatkan bussissa. Ja silti sitä vain jollain ihmeentavalla jaksoi lähteä töihin normaaliin tapaan. En tosiaankaan osaa vastata miten jaksan, mutta kun jotkin asiat ovat tärkeitä, niin sitä vain jaksaa. Ainakin vielä. Nuoriahan tässä ollaan ja kuten monesti totean, ehtiihän sitä myöhemminkin. Ja tiedän, tämä ei ole mikään viisas neuvo, uni on hyvin tärkeää. Nyt sille ei vain ole viime kuukausina oikein ollut aikaa...

maanantai 23. tammikuuta 2017

DIAMOND -COACH JACKET


23.1.2017a 23.1.2017b

Vaikka takkeja kyllä tässä talossa riittää, ei niitä kuitenkaan koskaan voi olla liikaa. Viime viikon alussa pistinkin yllä olevan takin tilaukseen Union Fiven-nettikaupasta. Sitä ennen olin kuitenkin takkia metsästänyt monista nettikaupoista, mutta "sitä oikeaa" ei oikein tullut vastaan. Googlettamalla kuitenkin löytyi ja parin päivän päästä tilauskesta takki olikin postiin saapunut.

Olihan se heti sitten saatava päälle, vaikka ei ehkä ihan näihin säihin ole tarpeeksi lämmin. Huppari ja neule päälle, sillä onneksi tarkenee ja tätä onkin nyt joka päivä tullut pidettyä. Sanottaisiinko näin että taisi tämän hetken lempitakiksi nousta.

Olen monesti käynyt itse liikeessä ja hipelöimässä vaatteita. Miesten vaatteita kauppa onkin melkein täynnä, netistä löytyy kuitenkin paljon laajempi valikoima niin naisille kuin miehille. Merkkejä on laajalti ja paljon sellaisia "ei niin tunnettuja". Ei siis ihme että tuolla selatessa upposi tunti jos toinenkin, oli vain jossain vaiheessa pakko pistää koneen läppä kiinni. Vielä kuin talvialetkin on meneillään niin oi voi...

lauantai 21. tammikuuta 2017

Beautiful skin requires commitment, not a miracle

20.1.2017

Täällä sitä istutaan Turussa enemmän tai vähemmän väsyneenä, mutta hyvin kotoisalla fiiliksellä. Mimosan kanssa lähdettiin pienelle retkelle, tästä tulossa sitten enemmän lisää. Pistetään kuitenkin ihan eri aiheista postausta kehiin, nimittäin kyseessä selvennys minun ihonhoito rutiineista. Postauksen olin jotenkin onnistunut luonnoksista poistamaan ja näin pienien "ongelmien" jälkeen tässä sitä ollaan.

Minulla on aina ollut hyvä iho, enkä ole oikestaan koskaan tehnyt mitään ihoni eteen. Kauhukseni siis totean että olen käynyt meikin naamassa nukkumaan, rasvaa en ole käyttänyt, ulkomaillakin on jäänyt aurinkorasvan käyttö melkein kokonaan pois ja noh kaikesta muusta puhumattakaan. Finnejä on toki tullut, mutta se on lähinnä ollut yksi sinne sun tänne.

20.1.2017b

Näin ei kuitenkaan enää ole. Inkallekin sanoin että hyvä kun tässä 22-vuotiaana iskee se murrosikä ihoon. Noh, ei se edelleenkään mikään kaamea ole eli edelleenkin olen todella kiitollinen tästä helppohoitoisuudesta. Miten siis hoidan ihoani nykyään? Joka ilta, olin meikannut tai en, puhdistan ihon tuolla Lumenen Hydrating Cleanserillä. Sen jälkeen pistän saman sarjan kasvovettä. Ei siis mikään kovin kummoinen, mutta eron on kyllä huomannut. Kerran, kaksi viikossa pesen kuitenkin kasvot tuolla L300 puhdistusvaahdolla. Sillä saa hyvin puhdistettua myös ripsien välistä kaikki moskat pois. Vaahto nimittäin menee voidetta helpommin joka paikkaan ja sen saa ainakin omasta mielestäni kätevämmin poistettua ilman sitä tunnetta että ripset irtoaa päästä.

Molemmat tuotteet on tosi hyvä hintaisia ainakin omalle budjetille ja niitä saa nyt melkein mistä vain. On tullut muitakin vastaavia kokeiltua, mutta nämä kolme ovat kyllä omalle iholle ne just oikeat.

20.1.2017a

Mites sitten ne hampaat? Niihin voisi sitten seuraavaksi alkaa enemmän panostamaan, sillä tässä on myös helpolla päästy. Yksi reikä on koko elämäni aikana ollut, joskus siinä ala-asteen aikana. Siitä olen kuitenkin tullut nyt tarkemmaksi, että harjaan aina hampaat iltaisin ja aamuisin. Joskus nimittäin saattoi toinen kerta jäädä tekemättä, jos vaikka illalla oli mennyt myöhään ja haluaa päästä nukkumaan tai sitten aamulla kiireessä napataan vain purkka suuhun. Ei hyvä. Vaikka kuinka paljon väsyttääkin, niin se tahna menee siihen harjaan ja harja suuhun.

Tällä hetkellä on siis käytössä tuo kysymyksiä herättävä musta hammastahna, joka on ihan ok, ei valittamista mutta ei mitenkään hehkutettavaa. Välillä on ollut muitakin valkaisua lupaavia tahnoja käytössä, vielä ei ole sitä löytynyt jonka nimeen vannoisin. Eikä välttämättä löydykään.

20.1.2017c

Mutta näistä minä olen aina pitänyt huolta, nimittäin huulista. Huulirasva-addiktiakin on minulle ohimennen huudeltu, mutta en itse kyllä ihan tuota addikti-sanaa käyttäisi. Miten niitä sitten hoidan? Päivisin levittelen huulirasvaa usein, öisin laitan kuitenkin paksun kerroksen tuota Akademiklinikenin huulihoitoa. Se on aika tyyris, mutta en silti vaihtaisi sitä enää pois! Tuota ennen käytin Bepanthenia, joten se toimii myös oikein mainiosti. Sitäkin paksu kerros huuliin, niin ah, aamulla on kyllä pehmoiset ja kestää hyvin päivänmittaan. Myös monesti meikatessa laitan tuota vähän huulille kun meikkaan muut kasvot, näin huulet pysyy huulimeikin alla kosteina eivätkä ala kuivumaan.

Tässä siis pikaisesti näitä omia päivittäisiä hoitorutiineja. Ei siis mitään kummoisia, toimivia, nopeita ja yksinkertaisia. Eli täydellisiä minulle!

tiistai 17. tammikuuta 2017

We got that Friday feelin


Haetaan lempiruokaa kotiin, hautaudutaan vilttien alle ja pistetään hauska leffa pyörimään. Löydetään molemmat kaapista juotavaa, minulle Pepsi Max ja Inkalle Coca Cola Zero. Nauretaan ja unohdetaan hetkeksi kaikki muu.

16.1.2017 16.1.2017a 16.1.2017b 16.1.2017c


Minun oli jo tehnyt pitkää sushia mieli ja harmikseni sitä ei enää meille kotiin toimiteta. Inkan kanssa oltiin sovittu että mentäisiin perjantaina valmennuksen jälkeen yhdessä syömään. Siinä kuitenkin viikko oli meiltä molemmilta omat energiansa vienyt, joten päätettiin ottaa Tokyo 55 TakeAwayt. Myyjä sanoi, että siinä menisi n. 30min ja ehdotti että haluaisimmeko mennä vieressä olevan baarin puolelle. Itse totesin heti, että kyllä, Inka taisi olla vähän epäileväisempi.

Vieressä sijaitseva Izakaya oli aikalailla täynnä, mutta onneksi baaritiskiltä löytyi meille kahdelle sopiva paikka. Ihan loistavan baarimikon suosituksesta otettiin molemmat drinkkimme, minulla siinä oli inkivääri päämakuna, Inkan en muista vaikka sitä maistoinkin. Heidän kaikissa erikoisdrinkeissä oli jokin japanilainen twisti sekä kananmunan valkuaista. Olivat molemmat ihan super hyviä ja muutenkin tuollainen baaritiski toimi aivan loistavasti!

Paikka oli rento, mutta samalla myös siisti. Osalla oli ihan puvut päällä, toisilla taas farkut ja vähän siistimpi paita. Drinkkien lisäksi tuolla saa syötävää ja ai että ne annokset näytti hyviltä! Kannattaa kuitekin varata pöytä, jos varmasti haluaa päästä, sillä tuolla tosiaan oli todellä täyttä ja kokoajan oli porukkaa tulossa. Molemmat taidettiinkin todeta, että tuonne voisi joskus tulla vähän fiinimmin syömään porukalla, vaikka jonkun synttäreitä juhlistamaan...

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Turn up the lights in here baby

11.1.2017c 11.1.2017a 11.1.2017d 11.1.2017e 11.1.2017f

Ensimmäinen kunnon arkiviikko meneenkin jo yli puolenvälin. Kovasti on kyllä sellaista lomalla tapahtuvaa hengailua ikävä, mutta ei tämä arkikaan niin pahalta tunnu kuin aluksi pelkäsin. Hyvinhän tämä tästä on lähtenyt rullaamaan, kiitos viime viikonlopun leirin. Sen avulla sain kyllä sen unirytmin kuntoon juuri sopivaksi kouluun. Jotain hyvää noissakin aikaisissa leiriaamuissa...

Maanantaina on kuuluisa viikon vapaapäivä töistä. Tämä vapaapäivä tuli vietettyä ulkona LUX-tapahtumassa. Itse tässä kyseisessä tapahtumassa olin ensimmäistä kertaa ja vaikka vähän pirtsakka ilma olikin, niin olihan nuo kaikki valot näkemisen arvoisia. Viime vuonna oli kuulemma ollut vähän paremmin järjestelty ja olihan se aikalailla hajonaista kulkea ympäriinsä. Itsekin olisin kaivannut että koko tapahtuma olisi keskitetty johonkin tiettyyn osaan keskustaa.

Oma suosikkini taisi olla sellainen pieni "huone" jonne oli kerätty röntgenkuvia. Itse olin aluksi sitä mieltä, että ei tuonne nyt jaksa mennä, mutta onneksi muut olivat sinne menossa. Olisi nimittäin jäänyt näkemättä muuten. Itse nimittäin olen pitkään haaveillut omaan huoneeseen taulua jossa omat röntgenkuvat olisi jotenkin tuohon tyyliin heijastettuna. Vielä asia on vain ideavaiheessa, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa saisi jotain suunniteltua...

lauantai 7. tammikuuta 2017

this week's tips

B I I S I T:

T O - D O:
Luistelu ehdottomasti! Ennen tätä talvea olin luistellut viimeksi vuonna 2010 koulussa. Kuuden vuoden tauon jälkeen ensikosketus jäälle oli jännittävää ja jopa hermoja raastavaa. Kaatuminen ei todellakaan ollut vaihtoehto. Sitä on nimittäin niinä "hyvinä" vuosina osattu tehdä jos jonkinlaista piruettia ja jopa muutama hyppykin on oikein näppärästi luonnistunut. Nyt kuitenkin on nämä pari luistelu kertaa ollut pyhitettynä täysin lätkälle. Ah että, miten olinkaan noin monta vuotta ollut poissa jäältä?

31.12.2016d

                         
E L O K U V A:
Star Wars-fanina vastaan kaikkien yllätykseksi Star Wars: Rogue One. Osa sanoo että on huono, osa kehuu. Itse kuulun kehujiin, on nimittäin todella hyvin tehty ja ei mene ristiin muiden elokuvien kanssa. Ainakaan oma elämykseni oli tällainen. Leffa myös sellainen, että sopii niillekin jotka eivät aikaisempia ole nähnyt. Toki on mielekäämpää katsoa jos on, mutta ei ole samanlainen välttämättömyys kuin mielestäni aikaisemmissa elokuvissa.

T V - S A R J A:
Gossip Girl. Aloitettiin Inkan kanssa näin lomalla katsomaan kokonaan uusiksi ja onhan tässä jo aikalailla sitä ehditty ahmia. Tätä sarjaa kyllä katsoo ihan huomaamatta kokonaisen tuottarinkin hujauksessa. Ei varmaan pitäisi tätä myöntää, mutta aloitettiin tämä vuosi (oikeasti siis puhun siitä tammikuun toisesta päivästä) niinkin hohdokkaasti kuin katsomalla GG ensimmäinen tuottari melkeinpä kokonaan...

A P P:
MobilePay. Niinkin "tylsä", mutta tekee elämästä niin paljon helpompaa. Kavereiden kanssa kuitenkin ostellaan paljon juttuja ristiin, joten tällä saa sitten näppärästi ne velat perittyä tai maksettua. Toimii, ei voi kuin suositella, jos ei vielä ole käytössä. Jakaa siis laskutkin osannottajien kesken, joten ei tarvitse laskimen tai oman pään kanssa sooloilla erikseen.

R A V I N T O L A:
Bar 9. Täällä tuli ensimmäisen kerran käytyä hmmm.. reippaasti yli vuosi sitten. Jotenkin unohtui kokonaan paikka, muistin aina vain "se hyvä paikka missä kerran käytiin.". Nyt on kuitenkin taas hyvässä muistissa ja vuoden ensimmäisenä päivänä täällä käytiin Inkan, Susanin ja Aadan kanssa syömässä. Ruoka on aivan törkeen hyvää, hinta on oikein mukava opiskelijalle ja myös saa hyvää viiniä. Tuo jälkimmäinen on aikapaljon, sillä en todellakaan ole mikään viinin ystävä. Muutamaan hyvän makuiseen olen vain törmännyt, tuolla yksi niistä. Kannattaa siis käydä piipahtamassa Uudenmaankatu 9, tosin paikka on melkein poikkeuksetta täynnä. Eikä ihme!

1.1.2017


K A U N E U S T U O T E:
Akademiklinikenin Pure Lip Intense. Monien bloggaajien kehuma, joten pitihän tätä itsekin kokeilla. Ja vitsit on kyllä ihan kehujensa arvoinen! Näin talvisin kun huulet rohtuu aivan totaalisesti, niin eipä muuten ole rohtuneet olleet. Yöksi pistän sellaisen paksumman kerroksen ja aamulla sitten heräänkin oikein kivojen huulien kanssa. Bangerheadiltä saa ainakin tilattua, ovat kuitenkin melko usein loppuneet (esim nyt näyttävät olevan loppu), joten kannattaa olla aina vähän kytiksellä näiden kanssa. Varsinkin näin talvella on varmasti paljon tuotteella kysyntää. Sivuilla kerrotaankin tuotteesta seuraavasti:
"Intensiivisesti kosteuttava ja hoitava huulivoide, joka vahvistaa huulten ohutta ihoa sekä pehmentää ja hoitavaa niitä miellyttävästi. Patentoidun antioksidantin ansiosta huulet myös saavat hieman lisää volyymia. Tuotteessa on paljon hoitavia öljyjä sekä kasviperäistä uutetta, jotka lievittävät ihoärsytystä sekä suojaavat tuulelta ja säänvaihteluilta. Tuote ei sisällä lainkaan vettä."

6.1.2017a

perjantai 6. tammikuuta 2017

travel far enough, you meet yourself

5.1.2017 5.1.2017a

escape from the city
and follow the sun

5.1.2017b 5.1.2017c 5.1.2017d

t r a v e l i n g.
it leaves you
speechless
then turns you
into a
s t o r y t e l l e r.

5.1.2017e
5.1.2017f 5.1.2017g 5.1.2017i

Matkailu. Joillekin se on tapa paeta, joillekin tapa nähdä maailmaa. Jotkut matkustelevat näyttääkseen muille olevansa vauraampia, olevansa parempia. Toisille se on rentoutumista, toiselle puhdasta työntekoa. Loputonta biletystä, laatuajan viettämistä rakkaiden kanssa. Itsensä etsimistä ja kasvamista. Mitä se siis on minulle?

Ylläolevista vaihtoehdoista valitsisin ehdottomasti kasvamisen. Ja siihen luonnollisesti liitettynä tuo itsensä etsimisen. Jokainen matka on opettanut minulle itsestäni jotain. Ensimmäinen matka ilman vanhempia, ilman ketään huoltajaa, oli kohti Tanskaa. Iidan kanssa lähdettiin ja vitsit että jännitti! Äidille tietenkin esitin kunnon viilipyttyä, rennosti vain pakkailin ja toitotin hänelle että kaikki on hoidettu. Todellisuudessa tarkistelin viiden minuutin välein että lennot oli varmasti oikeille päiville ja hotelli sopi näihin päiviin. Ihan kuin niille siinä vaiheessa olisi enää voinut tehdä mitään... Kaikki kuitenkin meni paremmin kuin loistavasti ja siitä se sitten lähti.

En ole kertaakaan yksin matkustanut, enkä oikein tiedä olisiko se edes minun juttuni. Vaikka onkin matkustelujen aikana väärään junaan menty, eksytty oikein kunnolla, puistossa ohi kävellessä todistettu pahoinpitelyn jälkeisiä tapahtumia, sairaalaan lähdetty yöllä ja hermoromahduksia saatu, eihän niitä tapahtumia silti vaihtaisi mihinkään. Kuitenkin jokainen näistä tapahtumista on vahvistanut minussa sitä oloa, että en kyllä yksin lähtisi. Onhan se nyt vain niin, että jonkun kanssa matkustellessa on edes jokin tuki ja turva. Ulkomaat ovat usein olleet minulle pakopaikka, vaikka sitten vain sattumalta, niin kyllä sen pakoreissun mieluummin toisen kanssa jaan. Arvostan kuitenkin niitä, jotka matkailevat yksin, vaatiihan se paljon itseltään ja juuri sitä luottamusta itseensä. Tekisi ehkä ihan hyvää minullekin. Maybe one day...

Lapsena matkustellessa meidän lomamatkoihin ei pahemmin rannalla lokoilu kuulunut ohjelmaan. Ei sillä etteikö siellä oltaisi oltu, mutta aina jokaiseen lomamatkaan kuului nähtävyyksien näkeminen. Monesti vanhemmat sitä toitottivatkin, että mitä järkeä on lähteä toiseen maahan, toiseen kaupunkiin, jos sitä ei meinaa nähdä? Myönnän kyllä, että välillä olisin mielelläni jättänyt ne museokierrokset ja kirkoissa käymiset väliin, nyt niistä olen kuitenkin enemmän kuin kiitollinen. Ilman tuota olisi Islannin reissulla jäänyt penismuseot näkemättä.

Vaikka olenkin matkaillut vain tähän mennessä Euroopan sisällä, ei minulla oikein koskaan ole ollut sellaista suurta pakottavaa tarvetta päästä ulkopuolelle. Jotenkin koen, että haluan kokea tästä läheltä sen kaiken mahdollisen ja sitten vasta siirtyä kauemmaksi. Australia ja USA on tietenkin aina siellä takaraivossa houkuttelemassa, niiden aika ei kuitenkaan ole vielä.

Meinasin julkaista ensiksi postauksen ilman tekstiä, sillä viime aikoina pää on jotenkin ollut todella solmussa. Ajatuksia on paljon, niinkin paljon ettei niitä oikein meinaa saada ulos. Ei siis ihme, että bloginkin kanssa on kirjoittaminen takkuillut todella pahasti. Pitkään aikaan ei ole ollut tällaista "solmu" oloa, pistää minut ihan hämmentyneeksi. Silloinkin kun ihmiset kysyvät: "miten menee", en jotenkin saa suustani muuta kuin: hyvin, ei ihmeempiä". Eikä tässä siis ole kyse sellaisesta perus vastailusta, haluaisin kertoa ihan suoraan miten oikeasti menee. Jokin kuitenkin pistää sanat pään sisällä sekaisin eikä oikein mitään saa muodostettua ulos. Ehkä tämä tästä lähtee, kun arki tulee takaisin kuvioihin. Viikonloppu muualla tekee varmasti myös hyvää, junassa istuskelenkin parhaillaan ja kohta ollaankin jo perillä.

maanantai 2. tammikuuta 2017

"I'll sing it one last time..."

31.12.2016viimeiset1 31.12.2016viimeiset2

Blogi hiljeni täysin jouluna ja tuli otettua sellainen kunnon "lomailu". Jotenkin koko joulukuu meni muunkin vuoden tapaan todella nopeasti ja päivät halusin pyhittää kokonaan perheelle sekä sille toiselle perheelle eli ystäville. Kännykkä pysyi muutenkin todella paljon poissa mikä oli hyvinkin tervetullutta. Tiedostan olevani liian kiinni kaikessa somessa ja tästä olen kirjoittamassa juttua. Kuten myös minun suhteestani jouluun. Nyt kuitenkin aloitetaan tämä vuosi 2017 tässä blogissa pistäen ihan niitä viimeisempiä kuvia.

|| Koulussa piti kiirettä ja loma tuli ihan kuin puskista. Flunssatkin siinä ehdin napata itselleni, onneksi jouluksi selvittiin terveeksi. ||
|| Seuran joulujuhlista lähdettin Tukholmaan risteilylle. Pieni irtiotto tuli enemmänkin kuin tarpeeseen, mutta rehellisesti sanottuna darra oli sellainen, että ei siellä itse maissa oikein jaksanut kierrellä. Muutenkin kun on tullut ihan hyvin kyseisessä kaupungissa ravattua, niin ei se enää jotenkin "innosta". Kyllähän sieltä lähti vaatteita mukaan, ei siis täysin hukkareissu ollut. Ja oli risteily muuten kyllä oikein hauskaa ja juuri semmoinen pääntyhjennys mitä tarvitsin. ||
|| Jouluaaton alla tuli käytyä luistelemassa ja siinä hetken miettiessä tajusin, että olin viimeksi luistellut lukiossa. Eli toisin sanoen vuonna 2010. Kuusi vuotta sitten! Pakko kyllä mennä uudestaan kun vain saadaan vähän sopivampi sää. ||
|| Hautausmaalla käytiin poikkeuksellisesti aattoa edeltävänä iltana. Hautausmaa on samaan aikaan pelottava ja kaunis kaikkine kynttilöineen. Varmaan tuli otettua eniten kuvia tuona iltana. ||
|| Tuli käytyä Il Birrificio nimisessä oikein kotoisassa ja rennossa ravintola/baarissa. Sieltä löytyi ehkä pisin olutlista minkä olen koskaan nähnyt ja hanojakin on vaikka kuinka monta. Ruoka on ihan super hyvää, itse tilasin kolme miniburgeria päivän täytteillä. Pulled pork, vege ja häränkieltä oli tälläkertaa tarjolla. ||
|| Etun kanssa lähdettiin jakamaan jouluniloa. Hassua kuinka ei melkein vuosi sitten tunnettu toisiamme, mutta nyt on meistä tullut tosi läheisiä. Hän matkustelee nyt Balilla ja uutena vuotena kun soitti, oli itku kyllä lähellä. Eikä siis ole ollut poissa kuin muutaman hassun päivän... Jännää, ||
|| Kampaajalla kävin ja hiukset pistettiin uuteen uskoon. Oli jo aikakin, naureskeltiin Studio Blissin Marikan kanssa (joka on muuten ehdoton luottokampaajani), että viimeksi kävin siellä toukokuussa 2015... ||
|| Järjestettiin Inkan kanssa jälleen uuden vuoden-bileet. Pistettiin kaappi siistiin järjestykseen, onhan se kerran vuodessa hyvä siivota. Nikelle näin saatiin "oma huone" valmiiksi nukkumista varten. Aamulla syötiin yhdessä pikainen brunssi ja sitten alkoikin se uuden vuoden viettäminen. Fiiliksiä siitä tulee myöhemmin lisää, sillä menee tuohon joulun kanssa samaan syssyyn sopivasti. ||

Näin siis taputeltiin 2016 pakettiin. Viimeinen kuukausi oli tapahtumarikas, niin hyviä kuin huonoja. Yksi niistä parhaista on kuitenkin Inkan kanssa yhdessä elo. Ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta ei sitä sanoin voi kuvailla edes kuinka tärkeä ihminen hän minulle on. Loppukevennykseksi siis alla oleva kuva, nyt Blindspot pyörimään ja ruokaa mättäämään. Nälkä!


20170101_184150000_iOS