torstai 31. maaliskuuta 2016

N Y X


30.3.2016 30.3.2016a 30.3.2016b

Tuossa muutama päivä sitten odotettu paketti oli pudonnut postilaatikosta alas ja olihan se iloa availla pakettia. Hyvin pieni paketti oli, vähän kolhuja matkatessa saanut, mutta sisältö oli sitä mitä siinä odotettiin. Snapchatissa seuraavat saivatkin jo maistiaisia tästä paketin sisällöstä, sillä en malttanut olla kuvaamatta sinne jo samalla kun availin.

Tosiaan minä en mikään meikkihirmu ole, meikkituotteet pystyy helposti laskemaan sormin ja niitä muutenkin käytän melko harvoin. Volyymiripset tosin ovat hyvin iso syy meikittömyyteen, mutta eihän se sitä tarkoittaisi, ettenkö meikkaisi. Sillä onhan tässä innostuttu esim välillä niitä huulia meikkailemaan. Ei siis ollut yllätys, että tuotteet joita tuolta pretty.fi sivuilta tilailin olivat kaikki huuliin. Ja noh, onhan se fakta, että nykyään muutenkin meikkaus on aikalailla huulien ympärillä. Ja kulmakarvojen. Contourista puhumattakaan.

Elikäs pretty.fi nettisivustolta nämä NYX:in tuotteet tilasin. Lähinnä lähdin tuota Stockholm-sävyistä pehmeää matta "huulivoidetta" etsiskelemään. Siinä sitten mukaan pääsivät myös todella paljon kehuttu Primer ja korjauskynä. Tai no wonderpencil nimellähän tuo kynä menee, mutta itse kutsuisin sitä ainakin oman tarkoitusperän mukaisesti korjauskynäksi.

Olihan noita heti pakko päästä testaamaan ja ei ole kyllä turhaan kehuttuja! Tuntui aivan ihanalta tuo "huulivoide" huulilla, primer antoi sellaista tasaisuutta ja pitoa muutenkin. Wonderpencilillä sitten sai kätevästi korjailtua jos mitä ylimääräisiä viiruja. Erityisesti se mattaisuus ja sellainen luonnollinen nude ovat niitä asioita, joita itse arvostan paljon. Tästäkin on täällä jo puhuttu. Siispä alle pistin vihdoin itselleni ostettua Lumenen Wild Rose Liplineria sävy 2 ja näytti omaan silmään juuri siltä mitä haluankin. Myös toimii hyvin vanhalla IsaDoran rusehtavalla rajauskynällä, tulee vähän tummempaa sävyä silloin.

Entä sitten se hinta? No tosiaan kaikille kolmelle tuli hintaa se alle 30e postikuluineen. Ei siis todellakaan paha. NYX:in tuotteilla on muutenkin ollut paljon kehun aiheita ja varsinkin juuri sitä hinta-laatu suhdetta on kehuttu. Nyt itse voin ainakin näiden tuotteiden osalta yhtyä samaan. Niin ja arvatkaapaa vaan olisiko tuon testauksen jälkeen tehnyt heti mennä tilaamaan pari tuotetta lisää? Voi kyllä. Ne tilaukset kuitenkin jääköön johonkin toiseen kertaan.

Tällainen hyvin pika-pikapostaus tänään, sillä nyt on pakko kiirehtiä äkkiä töihin. Huomenna tuleekin sitten niitä kuukaudenkooste-postausta sekä teen varmaankin muutamia postauksia jälleen luonnoksiin. On nimittäin viikonloppua menoa ja meininkiä sekä nyt muutenkin alkaa olla kaikenlaista hälinää tässä. Mutta niistä tosiaan huomenna lisää, nyt kone kiinni ja hyvät torstain toivotukset. Tai voisiko jopa sanoa aurinkoiset...?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Bralette


27.3.2016 26.3.2016c 26.3.2016

Mikä onkaan parempaa kuin istua huolettomana sängyllä teetä juoden? No itseasiassa voisin nimetä monta paljon parempaa asiaa (kuten vaikka sama loikoilu, mutta Maltan lämmössä kuten eräät...), mutta tänään on tämä ihan hyvä näin. Musiikki taustalla, kuvien muokkausta, kisoihin liittyvien asioiden hoitamista sekä siinä kotoisessa oloasussa oleilua. Niin ja mainitsinko jo siitä, että jääkaapissa on ruokaa? Okei, mutta mennäänpä sitten näistä tän hetken fiiliksistä ihan tämän postauksen aiheeseen.

Bralette. Onpa hienon kuuloinen sana, eikä sille taida olla suomenkielellä oikein vastaavaa sanaa. Ainakaan itselle ei tule mieleen. Korjatkaa siis jos olen vääräss.

Jos minulta olisi vuosi sitten kysytty mitä mieltä näistä olen, olisin sanonut että en ikinä ostaisi. Ikinä. Haha, nyt kyllä nauran itselleni. Sillä niin vain vuoden aikana se ajatus muuttuu, se mistä pitää ja mistä ei. Se minkä tuntee omakseen ja minkä ei. Sillä näitä on nyt metsästelty, sellaista sopivaa, mukavaa ja muutenkin "sitä oikeaa". H&M:stä tällainen löytyikin etsinnän jälkeen ja sitä on käytetty. Voin nimittäin sanoa, että ovat 100% mukavemmat kuin ne perus rintsikat. En siis yhtään ihmettele, että näitä hehkuteltiin jo aikoja sitten. Itse nyt näköjään ollaan myöhempääkin myöhässä, kun ei meinaa löytyä oikein mistään enää. No, netistä kyllä, mutta ei kaupoista. Joko ovat liian yksinkertaisia, pitsiosuus ei tule tarpeeksi ylös tai sitten pitsi on liian ohutta. Joistain asioista ei vain voi tinkiä.

Edelleenkin on siis metsästys käynnissä, sillä eihän nyt yksi kappale mihinkään riitä. Myös haluaisin jollain kivalla selässä olevalla yksityiskohdalla olevan ja valkoinenkin olisi ihan kiva. Ehkä vain pitää uskaltautua sieltä netistä tilaamaan. Kyllä minä nyt suunnilleen sen kokoni kuitenkin tiedän. Näitähän yleensä nimittäin ei myydä kuppikoossa, vaan samoissa koissa kuin kaikki muutkin topit, paidat ja muut ylöosat.

Unelmien vaatekaappi vuosimallia 2016 (ja toivottavasti vähän pidemmällekin), alkaa olla muotoutumassa siihen mitä sen haluan olevan. Pala palalta, hetki hetkeltä. Aikaisemmat osiot pääsee lukemaan kaikki klikkaamalla unelmien vaatekaappi '16 tai sitten niitä voi erikseen käydä lueskelemassa. Adidaksen t-paita, bomber-takki ja harmaa neule. Niin ja unohtamatta Niken housuja.

Ne jotka blogia konella lueskelevat huomasivat varmaan pientä muutosta ulkoasussa. Joskus vain tuntuu siltä, että kyllätyttään, tuntuu siis tylsältä. Joten nyt ainakin itse olen hyvillä fiiliksillä, somet löytää tuolta viereltä kätevästi. Pistinpä oikein ranttaliksi ja laitoin instagraminikin ihan julkiseksi. Apua, koskakohan se on viimeksi julkinen ollut... Eli sieltä pääsee seurailemaan minua yllätys yllätys nimellä pamikyltsi. Tai jos tuntuu liian vaivalloiselta, niin senkuin klikkaamaan noita some-ikoneja. Bloglovinnista, instagramista, snapchatista, pinterestistä ja spotifysta minut siis löytää.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kysymysten äärellä osa IV

Tästä lähteekin sitten tämän kysymyspostaus-sarjan viimeinen osio. Edellisiin kolmeen osaan pääset lukemaan TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Tuntuu välillä että toistelen itseäni, mutta tosiaan näihin kysymyksiin vastataankin ihan sokeana. Ja pistäähän tämä sen oman itsensä tuntemuksen myös lievästi koetukselle. Oppii aina uusia asioita ja piirteitä itsestään. Mutta eiköhän sitten mennä asiaan!

Minkä neuvon antaisit 13-vuotiaalle itsellesi?
Apua, vaikea osui heti tähän alkuun. Rehellisesti sanoisin, etten edes tiedä mitä sanoa. Ensimmäisenä nyt tulee mieleen vain jotain todella tylsää, kuten että koita kestää, kyllä se siitä. Todennäköisesti kehottaisin suuntaamaan ajatukset siihen, mitä todella haluan, eikä siihen mitä muut minulta odottavat. Muistuttamaan siitä, että jos jotain haluaa, sen eteen on tehtävä töitä. Niin ja ajattelemaan muita. Sanotaanko nyt vain näin että karma is a bitch ja myöhemminhän siitä joutuu maksamaan.

Olisiko kuukausi täysin meikittömänä vaikeaa sulle?
Haha, ei todellakaan. Meikkaan hyvin harvoin, siis hyvin, hyvin harvoin. Lähinnä vain sellaisiin erikoistilaisuuksiin. Minulla tosin on volyymiripset, joten se siinä onkin ehkä ratkaisevin tekijä. Ilman niitä olisi hankalempaa, sillä koen ripsieni olevan lyhyehköt ja harvat. Mutta näillä eväillä sanoisin että ei olisi vaikeaa ollenkaan.

25.3.2016a

Keitä ihmisiä ihailet ja miksi?
Vastaavaan kysymykseen onkin tässä tullut vastattua noissa aiemmissa vastauspostauksissa. Nyt kuitenkin vaikka kysymyksessä kysytään laajasti keitä ihailen, nostan esille yhden ihmisen, joka on minulle se suurin esikuva. Pidempää blogiani seuranneet sekä lähipiirini tietää, että vaarini on minulle se suurin esikuva, henkilö jota olen aina katsonut ylöspäin ja jonka "oppien" mukaan pyrin elämääni elämään. Hän opetti sen kuinka tärkeä perhe on, kuinka tärkeää on anteeksi antaminen ja kuinka kaikesta selviää aina. Yksinkertaisia asioita, mutta helposti unohdettavia. Aiheesta pystyy lukea lisää TÄÄLTÄ. Mutta tosiaan vaarini elämä on ollut kova ja siitä olen ihan pienestä pitäen kuullut tarinoita hänen, sekä muiden suusta. Vieläkin muistelen niitä ja vaikeina hetkinä saan siitä voimaa potkia itseäni persuksille. Hassua on myös se, että todella usein kun mokaan mietin ensimmäisenä että hitto, nyt vaari siellä taivaassa katsoo päätään pyöritellen, kuitenkaan tuomitsematta.

Mitkä ovat tärkeimpiä asioita, joita olet oppinut äidiltäsi?
Leipominen? No ei tässä varmaan sellaista haeta, vaan jotain syvällisempää. Hmm, vaikea on. Olen aina nimittäin ollut sellainen itsestäni huolehtiva ihminen, vähättelemättä vanhempiani yhtään, itse kasvattanut itseni. Okei, liioittelua, mutta siltä kyllä välillä on nuorempana tuntunut. Mutta isoin asia on ehkä sellainen muista huolehtiminen. Enkä tarkoita holhoavalla tavalla, vaan enemmänkin sellaisella näkymättömällä tavalla. Pienten asioiden tekeminen muiden puolesta ja joskus jopa ilman kiitosta. Jotta tämän kysymyksen vaikeuden ymmärtäisitte, niin hyvä on varmaan sanoa, että äitini on hyvin erilainen ihminen kuin minä. Sellainen ihminen, joka joskus halusin kovasti olla ja haluan tietyissä tilanteissa edelleenkin. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että erilaisuutemme on este sille, etten voi olla koskaan hänen kaltainen. Nyt kuitenkin palataan takaisin kysymykseen, sillä yksi asia tuli mieleen, jonka olen äidiltäni oppinut. Nimittäin sellainen tahdikkuus. Tahdikkuudella tarkoitan lähinnä tilaisuuksia, joissa tekisi mieli huutaa pääpunaisena, mutta jätän suosiolla asioiden sanomisen. Näin ei ole siis aina ollut. Muutenkin se riidan välttely on opittu äidiltä. Joskus on vain parempi pitää asiat sisällä ja selvittää oman pään kanssa, kun aloittaa turhasta riitaa. Jotkut sanovat että tuo kyky on huonoasia, itse olen kokenut, että se olisi hyvä kyky omata vielä paremmin. Liikaa on tullut päästeltyä nimittäin kaikesta hillinnästä huolimatta niitä turhia asioita suustani...

Mikä sinua inspiroi bloggaamaan?
Muut blogit ja no, oma elämä. Kun jotain tapahtuu mistä haluan kirjoittaa, kirjoitan sen ylös. Välillä kyllä tuntuu että pää tursuu ideoita yli, enkä oikein pysy edes mukana omissa ajatuksissa. Luen blogeja aikapaljon ja seurailen muutenkin nykyään tuota maailmaa ehkä jopa liikaa. Niistä saan ideoita ja sitä potkua kirjoittaa. Myös Pinterest on aika iso inspiraation lähde minulle, kuten myös lukijoiden kommentit. Vaikka niistä ei mitään suoraa ehdotusta tulisikaan, niin aina jotain nappaa mukaan pääkoppaan. Joten melkein voisin sanoa, että inspiroidun kaikesta mahdollisesta...hehe.

Mihin haluaisit matkustaa?
Tätä kyllä kysytään täällä blogin puolella todella usein. Mutta eipä se mitään, se on selkeästi se asia, mikä ihmisiä kiinnostaa. Minulle Jenkit ja Austraalia on sellainen ikuinen matkailu-unelma ollut ties kuinka kauan. Joku päivä sinne varmasti mennään, mutta vielä ei ole sitä oikeaa aikaa (ja rahaa) ollut.

25.3.2016

Mikä on toteemieläimesi?
Ehdottomasti susi! Joskus tehnyt nuorempana kaikemaailman testejä netissä ja niissäkin on se susi sieltä paukahtanut. Muutenkin se vain tuntuu siltä "omalta". Haha, kuulostaapa hassulta...

Kauanko yhden postauksen tekemiseen menee?
Hmm, riippuu aika paljon postauksesta. Joskus postauksen saa tehtyä tunnissa, mutta kyllä sanoisin että helposti se pari-kolme tuntia vierähtää. Laajempiin postauksiin jossa on esim erilaisia linkkejä, kollaaseja yms meneekin sitten vielä enemmän. Minulla tosin yleensä on siis postauksia tekiessä musat tai tv päällä joka saattaa aiheuttaa sen, että postauksen tekemisessä kestää. Sitten on postauksia, kuten tämä, jota teen useamman päivän ajan. Ihan vain sen takia, että jossain vaiheessa turtuu, jolloin pidänkin sitten loppupäivän koneen kiinni ja seuraavana päivänä freesinä uudestaan.

Mikä on lempipuuhaasi kesällä?
Jäätelö, sponttaanit kesäillat ja ylipäätänsä kavereiden kanssa oleminen. Esim se, että lähdetään vaan autolla ajelee, pysähdytään syömään johonkin kesäyöhön jäätelöä tai vaikka vaan miettimään maailman menoa. Onhan se matkustelukin ihanaa, mutta minulle aina melkeinpä mistä tahansa asiasta onkaan kyse, niin se seura kaikista tärkein. Kaatopaikallakin voi olla hauskaa, jos seura on vain oikea. No ei ehkä ihan, mutta ainakin melkein...

Mitkä on sun lempiblogeja?
Ehdottomasti Uino on ihan ykkösbloggaaja ollut minulle aina. Ollaan ainakin omasta mielestäni todella erilaisia, mutta omalla tavallaan ihailen häntä suuresti. Monta vuotta ollaan häntä seurattu ja sitä kautta ehkä tähän blogimaailmaan muutenkin päädytty.
Ulkomaalaisia lemppareita on Angelica Blick, Kenza ja Iti J. Heitä seuraan tosin lähinnä tyylin takia, mutta välillä tulee bongattua jotain muitakin hyviä juttuja.
Tällainen uudeksi lemppariksi on muodostunut Mariannen Stay Fresh-blogi. Jos sitä ei ole vielä tsekannut, niin kannattaa kyllä tsekata. Vaikka blogi ei ole vielä kauaa ollut pystyssä, niin Marianne kirjoittaa jo ainakin minun makuuni tosi ammattimaisesti ja jokainen postaus on todella laadukas. Ja ainakin itse olen sellainen että monissa asioissa haluan olla muita edellä, kuten myös tässä. Parempihan se on sanoa, että on lukenut jotain blogia alusta alkaen, kuin vasta sitten, kun muutkin alkoi lukea. Eikö?

Onko sulla jotain outoa ruokayhdistelmää josta tykkäät?
Ai onko?! No on ja en edes lähde todellakaan luettelemaan niitä kaikkia. Minulla on nimittäin hyvin ihmeellinen tapa syödä, syön yleensä kaiken sekaisin. Siis jos on esim perunamuussia, lihapullia ja salaattia, niin sekoitan usein kaiken keskenään ja päälle vielä salaattikastiketta. Sitten viimeinen sekoitus ja suuhun. Kuitenkin sellainen mielenkiintoinen yhdistelmä joka nyt tulee mieleen, on varmaankin majoneesi ja kurkkusalaatti leivällä. Sekoittelen niitä keskenään ja syön oikein tyytyväisenä. Toinen on avocado ja cheddar-kastike. Tykkään myös yhdistellä usein suolasta ja makeaa. Mutta tosiaan en edes itse tajua usein että jokin yhdistelmä on outo, ennen kuin toinen siitä minulle sanoo.

Kadutko jotain elämässä?
Pyrin elämään elämääni ilman sen suurempia katumuksia. Asenteeni on lähinnä sellainen, että kaikesta oppii. Kuitenkin yhden asian olen elämäni aikana tehnyt joka minua kaduttaa todella paljon. En ala sitä täällä sen enempää avaamaan, mutta sanoin humalassa asioita, joita toivon koko sydämestäni että en olisi sanonut. En edes pysty sanomaan, "minkäs sille enää voi", sillä se mitä tein oli todella törkeää ja en tiedä edes riittääkö anteeksi pyytäminen sitä hyvittämään. Enkä sitä aiokaan hyvittää. Oma moka, joten minun pitääkin siitä kärsiä. Okei ei ehkä kärsiä, mutta katua. Ja niin varmasti kadunkin koko loppuelämäni. Kai?

Lempihedelmä?
Hahaa, banaani. Kausikohtaises on myös kiivi ja mandariini/klementtiini, mutta banaani on sellainen vakio. Omenakin joskus, jos on tiettyä lajiketta (Pink Lady). Okei, mitä enemmän tätä miettii, sitä enemmän tulee mieleen. Mango on nimittäin myös taivaallista. Taidanpa vaihtaa mangoon. Joo, mango on hyvä.


Millainen on sun perus aamupala?

Naurattaa hieman tämä kysymys, sillä olen edelleenkin niin huono syömään aamupalaksi mitään. Olen toki paljon parantanut tässä tapaani, mutta minkäs sille voi kun johonkin on vain tottunut. En siis omaa sellaista "perus" aamupalaa. Joskus syön puuroa marjojen ja banaanin kanssa, joskus leipää, joskus jotain muuta. Riippuu vähän kuinka paljon on aikaa, siitä millainen fiilis on ja myös siitä mitä on päivän aikana ohjelmassa.

25.3.2016b


Tän herken lemppari sovellus puhelimessa?
Spotify. Ihan ehdottomasti. Jos some-sovelluksista kyse niin whatsapp. Muita ilman pystyisin olemaan, mutta en ilman noita kahta. Ja jos noista pitäisi valita vain toinen, olisi vastaus ehdottomasti Spotify. Musiikki on ihan liian tärkeää minulle.

Siinä olikin sitten viimeinen osio. Tosiaan kiitos vielä kaikille jotka kysymyksiä laittoi ja kyllähän tässä aika laajan kuvan minusta ihmisenä varmasti saa. Itse ainakin opin tässä jopa itsestäni lisää yhtä ja toista. Välillä vain tuppaa unohtamaan, mutta kun sen oikean kysymyksen esittää, tulee taas ajatuksia, tunteita ja kokemuksia mieleen. Ainakin itsellä tuppaa unohtua se fakta, että parikymppisiä tässä vasta ollaan ja paljon on vielä opittavaa niin itsestään kuin ylipäätänsä. Ei tarvitse vielä olla valmis, vielä on aikaa vaikka ja mihin.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pannareita


24.3.2016 24.3.2016a

Tuossa viime kuussa vilahtikin TÄSSÄ postauksessa kuva pannareista ja nyt olisikin sitten sen reseptin aika. Joten ei muuta kuin tarvikkeet esille ja paistelemaan! Tosiaan eihän tämä mitään rakettitiedettä ole ja pannarireseptejä löytyy yhtäpaljon kuin tekijöitä. Näitähän voi tosiaan muokkailla melkein millä tavalla tahansa. Mutta tosiaan sitten siihen reseptiin, joka on yhdistelmä erilaisia kokeiltuja reseptejä sekä sellaista omaa ajattelua.

Tarvitset:
1 cup vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl rasvaa (sulanut, mutta ei liian kuumaa)
1 muna
1 cup maitoa
Paistoon rasvaa

Ohjeet:
Laita kaikki ainekset kulhoon. Itse mittasin maidon ja jauhot ihan vain mukilla, joka kaapista löytyi. Kuitenkin niin, että niitä tuli saman verran. Ei siis ole tässä reseptissä ihan niin justiinsa se mittaaminen.
Paistossa ihan tavallinen paistinpannu kelpaa oikein hyvin, myös sellaiset lettupannut/blinipannut tai vaikka niitä vanhanaikaisia mini-lettupannut toimii oikein hyvin. Kunhan muistaa, että pannu ei saa olla liian kuumalla ja rasvaa käyttää ei liikaa, mutta tarpeeksi.

Tosiaan tätä voi muunnella vaihtelemalla sokereita, tavallisen maidon sijasta käyttää vaikka mantelimaitoa. Tähän voi myös lisäillä marjoja, banaania, suklaata, pähkinöitä, melkeinpä mitä nyt vain tulee mieleen.

Joten ei muuta kuin että hyviä pannarihetkiä, itse tästä alankin työjuttuja tekemään. Kisakausi on aina pahinta aikaa, mutta on siitä ennenkin selvitty. Mutta nyt, hyvää pääsiäislomaa kaikille ja palaillaan varmasti vielä lomalla!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

"Whatever, I'm late anyway."

15.3.2016 15.3.2016a

Jos minua tuntee, siis edes vähääkään seuraa, on varmasti huomannut yhden asian. Nimittäin sen, että Liisa Ihmemaassa pilkottelee milloin mistäkin. Se on kyllä ehdottomasti lapsuuteni (ja aikuisuuteni) yksi lempisaduista, tarina, josta en vain saa tarpeekseni. Joten unohtakaa kaikki maailman Disney-prinsit, Liisa Ihmemaassa on se todellinen sankari. Ainakin minulle. Siispä kun joskus vuosia sitten tämän kellon bongasin, en saanut sitä mielestäni. Etsin ja etsin sitä vaikka ja mistä. Löysinkin muutamia sivustoja, mutta jokainen niistä teki toimituksia vain Jenkeissä. Joten vaikka kello jäi mieleeni, unohtui se samalla. Joulukuussa 2014 toin kellon tänne blogiinkin asti, mutta se taisikin olla viimeinen kerta, kun sitä sen enempää pohdin. Joskus on nimittäin vain hyvä hetki tietää milloin jotkut asiat on syytä jättää taakseen.

Inka mainitsi joskus tässä, että oli tilannut minulle jotain. Ja noh, jos nyt rehellisiä ollaan, niin luulin hänen heittävän vain läppää. Siispä naurahdin ja unohdin asian. Joten kun sitten Inka iskikin paketin käteen olin ällikällä lyöty. Niin ällikällä että en saanut kiitostakaan sanotuksi. Tiedän, olen kamala ihminen. Ja vielä kamalampi, kun en osaa oikein ilmaista kiitollisuuttai. Kuitenkin se, että Inka on koko tämän ajan muistanut tuon kellon. Siis ihan oikeasti siitä on vuosia! Koskaan ei ole kukaan tehnyt minulle näin. Pieni asia, mutta merkitsee enemmän kuin sanat. Joita minun suutani ei taida nykyään tulla, kun vain silloin, kun ei pitäisi. Tosin vaikka olenkin verbaalisti ainakin omasta mielestäni suht lahjakas, on tämä kirjoittaminen kaikista kirjoitusvirheistä huolimatta minun juttuni. Saan ilmaistua itseäni paremmin. Tai paremmin sanottuna oikein. Varsinkin kun tilanne tulee puskista ja koen saavani jotain, mitä en ansaitsisi. Tosin siihenkin on varmaan sitten joskus vain opittava.

Mutta takaisin kelloon. Valkoinen ja sarkastinen. Yllättävän siro ranteessa ja tuo sellaista rentoutta. Esim kotona, missä tykkään oleilla löröhousut jalassa ja jokin t-paita päällä. Olen nimittäin oppinut tässä katsomaan kelloa vanhantaikaisesti ranteesta kännykän sijaa. Joten kolmas kello oli aikalailla tervetullut. Vaikka se ei olekaan rahallisesti arvokas, on se tunnetasolla ihan omaa luokkaansa. Joten koska lupasin tänä vuonna kertoa tärkeille ihmisille enemmän kuinka paljon heistä välitän, täytynee minun ottaa itseäni niskasta kiinni ja lunastaa lupaukseni. Sillä jos nyt rehellisiä ollaan, välillä tekisi vain mieli halata toista, sanomatta sanaakaan. Ja vielä jotta tehtäisiin tästä postauksesta entistä siirappisempi, oli minulla Inkaa ikävä. Vaikka asutaankin yhdessä on viimeaikoina se yhteinen aika ollut kortilla ja jotenkin pään sisällä on liikkunut sellaisia asioita, joita en ole hänellekään voinut edes kertoa.  Kuten olen todennut, en ole ehkä aina se kaikista helpoin ihminen pitämään suutani kiinni. Kuitenkin olen omilla mokailuillani oppinut sen, että jotkut asiat on tosiaan taisteltava sen oman pään sisällä yksin vetämättä sivulliaisia siihen mukaan.  Okei, tästä tuli nyt selkeästi avautumispostaus ja jonkinlainen lievä anteeksi pyyntö postaus samassa, eikä suinkaan tuon ihanaisen kellon esittely. Joten läppäri kiinni, jakso the Carrie Diaries ja sitten nukkumaan.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Gastro-messut


22.3.201622.3.2016d 22.3.2016b 22.3.2016c 22.3.2016e22.3.2016g 22.3.2016h22.3.2016k 22.3.2016f 22.3.2016j 22.3.2016i

Aikaisia herätyksiä, 12 tunnin päiviä. Satoja ihmisiä. Kymmeniä kakkuja. Naurua. Jalkojen turvotusta. Loistavia ihmisiä. Kiirettä. Paljon opittuja asioita. Asiakaspalvelua. Sanojen sekoittamista. Nauttimista. Onnistumista. Ystävien seurasta nauttimista. Ja vielä lukuisia muita asioita, jotka ovat nyt olleet viime viikolla päälimmäisinä. Yli viikko siitä on, kun täällä viimeksi postailin ja pahoittelut siitä. Nyt onkin aika kertoa, että missä sitä on oikein luurailtu.

Keskiviikkona starttasivat Gastro-messut, joissa koulun kautta olin töissä Myllyn Paras-pisteellä. Päivät olivat tosiaan 12 tuntisia jonka jälkeen oli vielä jumppajuttuja tehtävänä. Joten sanotaanko näin, että koneen avaaminen tai ylipäätänsä mikään muu ylimääräinen ei ollut siinä päälimmäisenä mielessä.

Vaikka palkatta tuolla oltiin tosiaan se 12 tuntia, niin olivat kyllä sen arvoista. En edes oikein osaa sanoin kertoa, kuinka hauskaa minulla oli kaikesta kiireestä ja väsymyksestä huolimatta. Siellä tosiaan oltiin tiskin takana jakamassa kakkua sekä briossia. Välillä tuli jaettua myös pasteioita, joita itse markkinoin fita-penaattina. Feta-pinaattiahan se oikeasti oli, mutta sanojen sekoittaminen nyt vain sattuu olemaan jotenkin se minun juttuni, Tuli nimittäin myös glukoositontakin kakkua siinä huudeltua, gluteenittoman sijaan. Tämä on kuitenkin niitä postauksia, joissa annan ehkä noiden kuvien puhua puolestaan. Huomenna päästään sitten takaisin siihen normaaliin postaustahtiin, johon täällä on varmasti alettu jo tottua.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Grey Sweater

11.3.2016 11.3.2016a

Viikonloppu vähän oli ja meni, siinä hujauksessa unohtu ihan kokonaan tämän postauksen julkaiseminen. Kuten jossain olen aikaisemminkin maininnut, on postauksia tuolla arkistoissa muutamia valmiina aina, että olisi sellainen hyvän tasainen tahti. No, vielä ei ihan nappiin ole mennyt, sillä niiden julkaisu on se, joka nyt meinaa ikävästi tupata unohtua. Tästä sitten yritetään vain ahkerasti oppia...

Vaatekaappi remontista onkin ollut puhetta ja se taitaa nyt muutenkin olla aika monen blogin aiheena. Itse olen tähän vaatekaappi remonttiin nyt päättänyt panostaa ihan 100% ja nimenomaan niihin avain vaatteisiin. Niitä onkin täällä ehditty ja kahden postauksen voimin jo tutkailla. Ensiksi kirjoittelin Adidaksen T-paidasta ja seuraavaksi olikin Bomber-takin vuoro. Ja nyt mennään jo kolmannessa! Vähän itseäkin jänskättää, että kuinka monta tällaista postausta on tuloillaan. Selkeä kuva siitä omasta tyylistä alkaa olla nimittäin kasassa, mutta päästä on aika haaste aina siirtää se sitten ihmisten ilmoille. Kuten minulla on monessakin asiassa. Esim. puheessa...

Harmaa neule. Yksinkertainen, jopa hipoo tylsyyden rajamailla. Silti niin vaikea löytää sitä täydellistä. Jopa sanoisin tällä hetkellä että mahdotonta. Niitä kuitenkin löytyy kolme tällähetkellä kaapista, joissa jokaisessa on jotain hyvää, mutta jotain myös uupuu. Tällä hetkellä niistä kuitenkin aikamoiseksi lemppariksi on osoittautunut Cubuksesta vähän aikaa sitten ostettu yksilö. Hyvin perus, mutta sitäkin pehmoisempi ja koossa L, niin saa jonkun mihin hautautua. Toimii siis oikein hyvänä korvikkeena, kun se täydellinen on vielä etsinnässä.

Millainen sen täydellisen neuleen sitten pitää olla? Harmaa. Ehdottomasti värin täytyy olla harmaa ja mielellään juuri tuollainen vaaleampi. Sen täytyy myös olla mahdollisimman yksinkertainen ja rento aka iso. Niin ja mikä tärkeintä, mukava. Mukavan kriteerit ovat pehmoisuus ja lämmin. Ei siis pitäisi nyt ihan mahdottomuus olla. Tosin lisättäköön että haluaisin toisaalta myös että neuleessä olisi V-aukko. Jep.

missguided missguided1


Pari jokeria sitten vielä tähän loppuun. Kukaan ei varmaankaan ylläty, mistä nämä kaksi on bongattu. En kuitenkaan panisi olleenkaan pahitteeksi näiden kahden omistamisen. Ne ovat kuitenkin niitä "ei must have" juttuja, joten toistaiseksi jääköön ihailu asteelle. Sitä paitsi en ole ihan vielä varma noista nyöripaidoista. Itselle en edes harkitsisi sellaista tiukkaa, alas asti avonaista. Lisäksi sen tulisi olla löysä, mielellään jotain college kangasta ja näin ollen vähän paksumpi. Rentoa siis sekin.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

S U S H I ♥ B U R R I T O

Pistetääs vähän viime aikaisia tapahtumia ylös kuvien muodossa. Kauhean nopeasti on vuotta jo mennyt, sillä maaliskuussa ollaan! Aika jännä kyllä tämä ajan kulu ja sitä stressiähän tässä alkaa pikkuhiljaa pukkaamaan. Koulu, kilpailukausi, raha-asiat ja elämä yleisesti. Kevättä parhaimmillaan siis...

8.3.2016 8.3.2016a 8.3.2016b 8.3.2016c

// Iida oli piipahtamassa kotona hyvin piiitkästä aikaa. Nähtiinkin siis perjantaina, sillä koulussa oli vaihteeksi etäpäivä. Ohjelmaan kuului tietenkin ruoka ja usein Iidan kanssa päädytään johonkin uuteen paikkaan. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. // Eli uuteen Soman sushi-burrito paikkaan päädyttiin! Sijaitsee Fredalla ja avajaiset oli ollut ehkäpä vajaa viikko sitten. Suosittelen kyllä käymään, oli aivan taivaallista ja hintakaan ei mikään huima. Omani oli meksikolaisvivahteinen ja maksoi 13,90e. En edes jaksanut syödä loppuun asti, eli iso on kyllä... Vähän itsellä oli ehkä skeptinen olo, burriton ja sushin yhdistäminen ei ehkä ole se ideaali, mutta oli kyllä hyvää ja nousi minulla ainakin yhdeksi lempipaikaksi. On siis enemmänkin take away -paikkaa, joten ei kannata ehkä niille ensi-treffeille sinne mennä... // Pitkäaikainen "unelma" sai päätöksensä, kun Iidan pienen yllytyksen tai no paremmin sanottuna, rohkaisun innoittamana mentiinkin molemmat ottamaan vähän extempore rustokorut! // Siitä sitten palkittiin itsemme urheasta suorituksesta suklaa muffinssin ja jääteen kera. //

8.3.2016d 8.3.2016e 8.3.2016f 8.3.2016g

// Launataina vieteltiinkin pitkää työpäivää. Kisahalli ja Liikuntamylly, toinen koti. // Maanantaina saapuikin kauan odotettu "lelu", nimittäin pyykinpesukone! Snäpissä (pamikyltsi) seurailevat, ovatkin siitä jo saaneet oivan annostuksen. On se vain niin hieno, musiikit ja kaikki. Ja onhan sitä pyykkiäkin nyt tullut aika kiitettävästi pestyä. Ainoa ongelma onkin se, että tilaa niiden kuivumiseen ei oikein ole loputtomiin.. Onhan sitä tosin tullut kehiteltyä vaikka mitä ratkaisuja! // Tiistai naistenpäivä ja sen kunniaksi napattiin Jasminin kanssa vanukkaat. Oli hyvää ja ansaittua. // Vadelma-suklaa kuivakakku. Koulussakin on siis käyty ja päästy taas konditorian pariin. Vähän on enää ensimmäistä vuotta jäljellä ja sitten ollaankin työharjoittelussa. Arvatkaa vain olenko hankkinut paikkaa...? //

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kysymysten äärellä osa III

Huhhu, kolmas osa lähteekin tästä käyntiin! Kaksi edellistä osaa pääseekin lukemaan TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ, joten jos aikaisemmat kysymykset kiinnostaa, niin kannattaa käydä kurkkimassa. Edelleenkin samalla periaatteella mennään, eli pistän kysymyksiä tulojärjestyksessä ja vastaan niihin sillä hetkellä. Voisin tähän varmaankin kirjoittaa varoituksen sanan sekavasta tekstistä. Mutta hei, nyt mennään!

Milloin ja miksi aloitit bloggaamisen?
En tiedä moniko on ollut tarkkaavaisia, mutta siis tosiaan tämä ei ensimmäinen blogini ole. Ensimmäinen blogini sai alkunsa jo vuonna 2011. Tosin ehkä paremmin voisi sanoa, että alku tapahtunut 2012, sillä tuohon vuoteen 2011 mahtuu vain yksi postaus joulukuulle. Blogi sai nimensä my wonderland ja kyseessä oli sellainen kuvablogi. Välillä edelleenkin sitä päivittelen, joten jos sinne minun sieluni syvimpiin nurkkiin kurkkaaminen houkuttaa, niin sinne vain katselemaan. Blogiin pääsee myös tuolta ylhäältä klikkaamalla kohtaa my wonderland. Ylläri...
Tämän blogin perustin puolestaan 2012. Ai että, en kehtaa edes mennä katsomaan niitä ensimmäisiä juttuja.. Osan olenkin ihan häpeissäni piilottanut, mutta no, kaikkihan se on osa minua. Ja tosiaan tämän blogin aloitin, kun ystävä heitti ihan vitsillä minulle. Taisin kuitenkin vitsin aika tosissani ottaa ja tässä sitä ollaan. Välillä olen meinannut tämän poistaa, mutta tällä hetkellä katuisin sitä. Olen siis aika pitkää tätä tehnyt ja itselleni pääasiassa blogia teen. Kyllähän se, että lukioita on kertynyt ja no, anonyymina tätä monta lukee (sekä moni tuttu, joka ei sitä myönnä).

Mitkä on sun suurimmat toiveet, joita et ikinä usko saavuttavasi?
Noh, aika lame, mutta olisin halunnut olla ihan huippu-urheilija. Siitä nyt ei enää tule mitään enkä oikein usko että olisi tullutkaan. Kaikkia ei vain ole luotu siihen, joten olen kyllä enemmänkin kuin tyytyväinen tähän valmentajan rooliin. Olen siinä nimittäin niin paljon parempi, kuin itse olin urheilijana.


2.3.2016



Mitä arvostat muissa ihmisissä?

No ihan ensimmäisenä tulee mieleen avoimuus. Se että suhtautuu asioihin ilman suurempia ennakkoluuloja ja muutenkin osaa ajatella "laatikon" ulkopuolelta. Myös arvostan sitä, että ollaan uskollisia itselleen, olematta kuitenkaan itsekäs. Jos itse on jotain mieltä asiasta tai haluaa toimia tietyllä tavalla vahingoittamatta muita, niin sitten pysyköön siinä. Se että yrittää miellyttää ja saada ihmiset pitämään itsestään oman itsensä kustannuksella. Ehkä toisin sanoen, vaikka julmalta se kuulostaakin, arvostan ihmisiä, jotka ovat löytäneet itsensä. Se on kuitenkin hyvin harvinaista tämän ikäisillä, joten ei se mikään sellainen "välttämättömyys" ole. Joten avoimuuden ja itselleen uskollisuuden lisäksi arvostan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat ottaa elämää rennosti, mutta tarvittaessa ymmärtävät, milloin johonkin on suhtauduttava vakavasti. Aika vaikea on kyllä kysymys, tai ehkä paremmin sanottuna vaikea pukea sanoiksi. Tuossa nyt kuitenkin niitä jotain piirteitä, jotka ensimmäisinä nousivat mieleen.

Missä toivot olevasi viiden vuoden päästä jos on pakko sanoa?
Hyvä että tuohon oli lisätty tuo "jos on pakko sanoa", sillä olisin perustellut tämän kysymyksen taas sillä, että en oikein mieti pitkälle pettymysten pelossa. Kuitenkin toive olisi että viiden vuoden päästä asuisin ihanan koiran sekä poikaystävän kanssa. Helsingissä, sillä niinhän se vain on, että elämäni on täällä. Tosin olisihan se aika hienoa asua jossain muuallakin... Joten hei, sanonpa tälleen villisti, että viiden vuoden päästä toivoisin asuvani Tukholmassa tai Kööpenhaminassa poikaystävän sekä koiran kanssa. Huhu, se menikin yllättävän kivuttomasti, vaikka tuollaisia kysymyksiä kammoksunkin.

Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?
Arvaamaton. Jos nyt ihan ylirehellisiä ollaan, niin saatan muuttua hetkessä aivan rauhallisesta täysin raivopääksi. Okei, raivopää ehkä vähän liian rajusana, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Ja tämä yllättää siis välillä minut itsenikin. Johtunee siis siitä, että minulla on paha tapa sulkea asiat sisälleni ja no, sitten joku heikko hetki ne vain purkautuvat ulos. Myös tuohon avaamattomana olemiseen kuuluu se, että saan sellaisia hetken älynväläyksiä. Jep, niitä tulee ja välillä ne ovat ihan hyviä ja välillä sitten ei niin hyviä...
Rento. En oikein tiedä miten tuota edes perustelisin. Kuten täällä blogissa toivottavasti näkyy, en suurempia stressaile, annan asioiden mennä omalla painolla. En ole mikään tiukkapipo, paitsi kun on kyse valmennuspuuhista. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin: kuumottelen kyllä. Mutta ei siitä enempää. Lähinnä ehkä tuolla tarkoitan sitä, että osaan ottaa elämän tarpeentullen vakavasti, mutta lähinnä pyrin elämään naureskellen, sen enempää stressaamalla. Myös tämä kuvaa pukeutumistani, ehkä sitä se kuvaa parhaiten. Nimittäin mukavuus ja rentous ovat ne asiat, joita arvostan asuissa. Varmaankin tullut jo selväksi.
Herkkä. Olen ulospäin aika kovanahkainen tai ainakin haluan sellaisen kuvan antaa. Todellisuudessa ole melko herkkä ihminen. En välttämättä ota itseeni asioita, joita tuntemattomat ihmiset minulle sanovat, mutta kun joku kenen mielipiteellä on väliä pamauttaa vastaavan, se kyllä rikkoo sisältä ja pahasti. Myös tuntuu että iän myötä alan itkemään leffoissa, kirjoissa, tv-sarjoissa ja no muutenkin paljon herkemmin. Kuten TÄSSÄ postauksessa, jossa kerroin ystävyydestä totesinkin, että minulla on tapana sulkeutua. Pystyn elämään normaalisti, ilman että kukaan epäilee, mutta sisällä ollaankin aika rikki. Varmasti monelle muullekin tapa paeta sitä todellisuutta ja samalla usko siitä, että noin olisi helpompaa. Ei se ole, mutta minkäs sille voi.

8.2.2016a


Mitä harrastat ja miksi?
Nyt? Käyn salilla ja kirjoittelen blogia. Haluan saada itseni kuntoon ja no, blogin kirjoittaminen on nyt vain niin terapeuttista. Ja muutenkin mukavaa. Joskus kun vielä oli enemmän aikaa kirjoittelin kirjaa, toivon tosin että saisin taas itseni siihen moodiin takaisin, sillä pidin siitä kyllä kovasti.
Ennen? TeamGymiä, leivoin ja no kirjoittelin blogia. Miksi kysymys on aika vaikea, mutta siis ihan vains en takia, että koin olevani umpikujassa ja no, pyyntö joukkueeseen taisi pelastaa minut. Ja olihan meillä aika mahti joukkue ja sieltä on saatu kyllä sellaisia ystäviä, joiden kanssa tulen koko loppuelämän varmasti viettämään. Leivoin, koska pidin siitä ja saihan siinä aina oikein makoisan palkinnon. Nykyään koulussa saa leivottua ihan tarpeeksi, joten nykyään leivon lähinnä vain juhlatilaisuuksiin.

Suosikki meikkimerkki ja lempi meikkituote?
En omaa mitään hullua meikkivarantoa, enkä muutenkaan ole mikään meikkailevaa tyyppiä (kiitos volyymiripsien), mutta lemppari merkki on ehdottomasti Lumene, vaikka muidenkin merkin tuotteita löytyy. Ja lempi meikkituote löytyy yllätys, Inkan varannoista, nimittäin Lumenen Wild Rose Lipliner sävy 2. Aivan lemppari, joten ehkä olisi aika ostaa se ihan oma.. No, saa nähdä.

Suosikki urheilulaji?
TeamGym. Tosin seuraan myös muitakin lajeja aika tiiviisti, erityisesti olympialaisissa uinti on ihan lemppari. Mutta ei minulla ole oikein tuon "oman lajin" lisäksi sellaista muuta, jota seuraisin ihan intohimoisesti.


Olisitko mieluummin hyvä ja menestyvä laulaja jossain bändissä vai monta Oscar-palkintoa kahminut näyttelijä?
Valitsisin tuon laulajan, ei sillä etteikö Oscarit houkuttaisi. Kuitenkin pidän laulamisesta ja harmikseni, en omaa mitään kaunista lauluääntä. Joten tämä oli selkeä ja helppo valinta houkutuksesta huolimatta.

Jos sinun olisi pakko katsoa 8 tuntia taukoamatta jotain urheilulajia tv:stä, niin mikä se olisi?
Vähän vastaava kysymys kun tuossa paripykälää yläpuolella oleva, joten vastaukset pysynee samana. TeamGym (jos sitä vain Suomessa edes näytettäisiin...) tai sitten olympia uinnit.

Milloin viimeksi vannoit ettet enää koskaan tee jotain?
Itseasiassa ei tule tällaista hetkeä edes mieleen, että olisin vannonut olla tekemättä jotain. En oikein harrasta sellaista. Ehkä semmoinen asia nyt tulee mieleen, että en enää tingi asioista itseni kustannuksella. Sen päätöksen tein elokuussa ja olen siitä pitänyt kyllä kiinni.

Pidätkö avokadosta?
Hahaa, kyllä! Ainoa harmittava asia siinä on se hinta sekä välillä tuntuu mahdottomalta löytää se sopivan kypsä yksilö. Mutta kyllä pidän ja keksin vaikka kuinka monta erilaista tapaa syödä se. N A M!

7.3.2016


Petaatko sänkysi aamuisin?
Eiköhän tuo kuva kerro kaiken... Pakko myöntää, että petaan sänkyni vain kun meille tulee vieraita. Eli toisin sanoen kun on pakko. Ihan vain siksi, että aamuisin on joko kiire, tai sitten vain tuntuu turhalta pedata se.

Onko kämppäsi sotkuinen?
No, ei tämä nyt mikään läävä ole, mutta ei oikein kumpikaan olla mitään sellaisia siisteyden kannattajia. Siivotaan kun siltä tuntuu ja kyllä välillä esim tiskiä pääsee kertymään. Mutta sitä varten on tiskikone. Ja ainahan sitä sitten välillä tulee sellainen pistos, että pakko siivota.

Oletko perfektionisti?
Hmmm, en mutta on asioita joissa olen todella tarkka. Esim koulussa tämä näkyy välillä ja olenkin usein siellä aika ankara itselleni. Mutta muuten en sanoisi olevani perfektionisti.

Siinä siis kolmas osa. Neljäs tulee ja se onkin sitten viimeinen. Kaikkea pientä kivaa on tässä elämässä tapahtunut ja niistä pääsenkin varmaan huomenna sitten teillekin kirjoittelemaan. Nyt menen ihan innosta puhkuen "leikkimään" uudella "lelulla", joten pistetään tämä viikko vauhdilla käyntiin! Hyvää maanantaita, vaikka lumista sellaista onkin...

torstai 3. maaliskuuta 2016

Ruokaa, chillausta ja parhaiden kanssa olemista

22.2.2016a 22.2.2016 22.2.2016c 22.2.2016b 22.2.2016d

Hiihtoloma vai talviloma, mikä nyt onkaan starttasi minulla töiden merkeissä. EasySport tapahtuma järjestettiin jälleen Kisahallilla ja meidät oli sinne sitten voimistelupuolelle värvätty. Joka vuosi tulee todettua, että ei enää kiitos, mutta siellä sitä vain aina ollaan. Ainakin hyvää tänä vuonna oli se, että paidat oli monta kertaa paremmat kuin aikaisempina vuosina. Plus olihan se ihan hauskaa, kun Duudsonit tulivat käymään.

Maanantaina olikin töiden jälkeen suoraan ripsihuolto, jonka jälkeen tuli Ilonan kanssa treffattua. Täälläkin on tullut todettua, että kun monet ovat lähteneet opintojen takia toisiin kaupunkeihin, niin sitä yhteistä aikaa on todella vaikea saada järkättyä. Niinpä usein lomat onkin sitten pyhitetty tuollaisille. Niin ja muutenkin sille oleilulle. Käytiin nimittäin Factoryssa syömässä ja on se vain todettava, että kyllä ainakin omaan makuun sieltä saa parhaat salaatit parhaaseen hintaan. Näin se vain on. Joten jos ei ole vielä käynyt siellä, niin kannattaa. Sijaitsee keskustan Aleksi13 yläkerrassa.
Tuosta paidasta oli vain pakko ottaa kuva, sillä teksti oli minusta jopa huvittava. Tai lähinnä huvittava sen takia, että se oli muuten oikein kivassa t-paidassa. Siinä se roikkui H&M:ssä ja ilman tuota valkoissella olevaa pitkää sepustusta, olisin paidan varmasti kassalle kiikuttanut. Nyt se sai kuitenkin jäädä sinne roikkumaan ihan suosiolla.


23.2.2016 25.2.2016

Loppuviikko menikin sitten ihan kotioloista nauttien.Tiistaina tulikin käytettyä tuo aika hyödyksi ja käytiin Inkan kanssa kaupassa sekä bongaamassa tulevalle kisakaudelle tiimiasua. Päähän pälkähti myös idea omenapaistoksen tekemisestä, jonka ohjeen löytääkin TÄÄLTÄ. Siitä saatiinkin nauttia sitten vielä keskiviikkona, mutta koska aikaa on liikaa, niin myös se makeanhimo pääsee yllättämään helpommin. Siispä torstaina pistinkin pitkästä aikaa vakkari-pannarit uuteen nousuun. Oli kyllä yllättynyt Inka iloisena kotiin tulossa ja saatiinhan me sitten vielä Maurinkin piipahtamaan kylään. Hiuksetkin piti tuona päivänä leikata, mutta leffaillaksihan se sitten meni. Perjantaina kuitenkin hiuksetkin saatiin vielä lyhemmäksi leikattua ja nyt alan olemaan näihin tyytyväinen. Tehtiin myös sellainen isompi siivous kotona sekä pidettiin pitkästä aikaan jouruilu-ilta Riikan ja Anniksen kanssa. Eli sellaista leppoisaa kotona olemista, töissä käymistä ja ystävien seurasta nauttimista.


27.2.2016 27.2.2016a

Ah, lauantai oli ehkä yksi parhaimmista päivistä tänä vuonna. Ja tiedän, tuntuu tyhmältä ehkä sanoa noin, mutta tottahan se on. Aurinko paistoi ja sai laittaa lempi aurinkolasit päähän. Töissä meni super nopeasti, sillä loman takia töitä oli ihan naurettavan vähän. Ja sitten vielä vietetiin koulukavereiden kanssa ihan superi ilta Jasminin syntymäpäiviä juhlien. Sieltä jatkettiinkin Helsingin yöhön ja vaikka tulikin Villi Wäinön junossa jonotettua se 1,5h, niin seura oli vain niin huippua, että ei haitannut. Ja ihan pillkuun asti oltiin, ranutkin sain vielä yösyömiseksi. Mikä voisikaan olla sen parempaa?


28.2.2016 29.2.2016

No ei ainakaan herätä sunnuntaina, kun takana on vain yksi tunti unta ja edessä monen tunnin rupeama. Nimittäin sitä lähdettiinkin jo 7.30 ajelemaan kohti Espoota. Rytmisen Maailman Cup sekä sitten illemmalla Voimistelu Gaala. Kaikesta huolimatta paljon naurua, hienoja hetkiä ja pienoinen pikaruoka ähky. Kotiin tultua sitten vain pikaisesti nukkumaan ja herätys 2.00 katsomaan Oscar-Gaalaa. Ja kuten jo tullut mainittua, siitä selvittiin ensimmäistä kertaa nukahtamatta. Tosin kyllä siinä tuli ihan hyvillä mielin mentyä 7.00 aikoihin nukkumaan.


1.3.2016o

Minulla tosiaan tuo loma jatkui aina tiistaihin asti. Siispä voin sanoa, että lomani kohokohta oli kuitenkin se, kun maanantaina oltiin yllätykseksi menty Alexandraa ja Mimosaa vastaan kentälle. Sankarit olivat suorittaneet 3,5kk Etelä-Amerikka reissunsa päätökseen ja maanantai-illalla sitten palasivatkin koti Suomeen. Ruskeita oli kyllä tytöt, molemmat hekin hiukset leikanneet ja kesävaatteet päällä. Siinä sitten naureskeltiin jo ja tuli muutama matkatarina siinäkin kuultua, kun sitten osa päädyttiin McDonaldsin autokaistalle, osa kotiin.

Ja sitten olikin paluu arkeen. Loma oli ja meni, olisin kyllä kaivannut töiden takia lomaa lomasta. Mutta ei niin ei. Pannari reseptiä pistänkin tuossa tulemaan joku päivä, vastauksia kysymyspostaukseen sekä muutamia inspiraatiopostauksia myös. Usein kysyttyä kämppispostaustakin on tuloillaan, kunhan tuon yhden saan yhteityöhön... Nyt kuitenkin hyvää torstaita kaikille ja hei, taasko on jo viikonloppu!