maanantai 28. syyskuuta 2015

#ruokakuvia

Pakko näin aloittaa sanomalla, että tuntuupa oudolta kirjoittaa. Jotenkin todella oudolta. Aivan kuin en olisi tätä koskaan aikaisemmin tehnyt ja tulee ihan samat fiilingit, kuin silloin alkuaikoina. Mutta kyllä tämä tästä.

En tiedä onko siellä ruudun toisella puolella enää ketään, mutta tosiaan tämä muutto vei ne viimeisetkin mehut jota oli jäljellä. Innolla odottelin jo sitä kuinka pääsisin kirjoittelemaan ihanasta kämpästä, mutta se vähän niinkuin suoraan sanottuna jäi. Päivät oli pitkiä ja viimeisenä sitä olisi jaksanut edes konetta pöydälle nostaa. Ja jos koneen edessä oltiin, niin tehtiin niitä "aikuisten" juttuja. Jep.

Mutta hei kaikkien iloksi ja suruksi taidan nyt olla for real takaisin! Kämppä alkaa olla viimeisiä yksityiskohtia valmis ja elämä alkaa palailla normaaliksi niiden lukuisten IKEA reissujen jäljiltä. Enkä voi olla kuin yhtä hymyä ja vain ihastella tätä kotia. Vaikealta tuntuu vielä ymmärtää, että täällä me tosiaan Inkan kanssa asustellaan, mutta niin se vain on. Kuvia en vielä paljastele, ihan vain sen takia, että lauantaina onkin meidän tuparit! Joten ettei vaan kukaan hätähousu mene täältä etukäteen tsekkailemaan, tulee kuvia vasta sitten ensiviikon puolella.

käyttämättömät random-002

 Kuten kuvista näkeekin, niin kokkailtua on. Ei ole enää se äiti (tai isä) siinä kokkailemassa, vaan itse on pitänyt tarttua pannuun ja pistää menemään. Tosin ei sillä, etteikö sitä olisi jo ennen muuttamista tullut tehtyä. Sellainen asia on kuitenkin tullut huomattua, että syödään kyllä aikalailla. Vaikka samasta annoksesta riittäisi hyvin neljälle ja mietitään, että hmm, huomiselle valmiiksi tehty ruoka. Väärin. Hetihän se ruoka menee. Eilinenkin pasta-annos näytti siltä, että hyvin jää tälle maanantaille. No ehkä niistä jämistä yhden miniannoksen saisi.
Pakko kyllä sanoa, että tein elämäni ensimmäistä kertaa makaroonilaatikkoa ja vaikka ei ruoka mikään vaikea todellakaan ole, niin kyllä sitä olin itsestäni ylpeä. Hyvää nimittäin tuli ja vaikka muutamia raaka-aineita ei ollut, niin hyvin sitä sai sovellettua jääkaapin antimilla.

27.9.2015b

Muutamia sellaisia helppoja reseptejä on siis tuloillaan luonnoksissa. Eli paljon on tulossa ja paljon on ideoita. Se aika vain jää vähän uupumaan. Onneksi kuitenkin tänään oli koulusta vapaata ja se onkin jo ihan aamusta asti ollut hyötykäytössä. Huvittavaa on se, että pomppasin ihan virkeänä ylös siinä yhdeksän jälknee, vaikka herätyskello oli soittamassa vasta kymmeneltä. Niin paljon vaikuttavat nuo muut aikaiset aamut, että en näköjään osaa oikein nukkua pitkään. Ehkä hyvä niin, niin eivät päivät vain valu hukkaan.


IKEAssa on tosiaan tullut ravattua ihan riittämiin. Tänään olisi vielä sellainen ihan minimaalinen IKEA retki, mutta onneksi listalla vain pari asiaa, sekä yksi palautus. Joten ainakin minulle alkaa pikkuhiljaa tuo IKEAn maailma riittämään. Mutta ei se tarkoita että muuten sisutusjutut riittäisi! Ehei. En ehkä ole ihmisenä sellainen joka jaksaa tuntia kierrellä tyynyjä katselemassa, mutta kun päästäänkin nettikauppaan on asia aivan eri. Odottelenkin pientä pakettia Ellokselta, jonka pitäisi saapua ennen tupareita. Myös H&M Homesta kaipailisin paria asiaa, ne taitavat kuitenkin jäädä vähän myöhemmälle.

27.9.2015c

Päästiin kuitenkin Inkan kanssa korkkaamaan meidän tupariputki eilen! Tytöt tulivat ruokien kera meille vähän viettämään kauden aloitusta. Paljon toivat ruokaa ja vaikka onkin tuntunut siltä, että kulhoja kyllä riittää, niin tällaisissa tilaisuuksissa on vain todettava, ettei kulhoja voi koskaan olla liikaa. Nyt äiti ymmärrän sinuakin...

Nyt aamupala onkin syöty, pitkästä aikaa blogissa vierailtu ja tärkeät asiat hoidettu. Tästä taidankin mennä sohvalle löhöömään, odottamaan tiskikoneen valmistumista ja pistän Netflixin päälle. Leppoisia maanantaita kaikille!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Vihdoin

Tässä sitä nyt ollaan, maataan omassa sängyssä, omassa kodissa. Aika sanoinkuvaamaton fiilis, jotenkin tuntuu vain niin mahtavalta. Rankka viikko takana ja pakko kyllä sanoa, että olin aika epätoivon partaalla tuossa puolessa viikkoa. Siis kaikki se tavarapaljous, mikään ei tuntunut onnistuvan ja aika vain kului. Kärsimättömänä ihmisenä, jonka on saatava kaikki tässä ja heti, oli tuo viikon kestävä muutto aivan liian pitkä. Ja ei se todellakaan ole vielä loppunut, mutta yksi etappi saavutettu. Nimittäin nyt sänky on paikallaan ja pääsen vihdoin nukkumaan. Ai että.
18.9.2015

Viikkoon mahtuu siis vaikka mitä. Monia Ikea reissuja, joita on vielä edessäkin. Paljon pakkaamista ja sitä klassista stressailua, kun tuntuu ettei tavara vain ole loppuakseen. Olen kuitenkin muistanut nauttia, kaikesta väsymyksestä huolimatta. Ja tämän kaiken takia, blogi on ollut sivussa ja kone on muutenkin visusti pysynyt kiinni. Hyvin visusti.

18.9.2015a

Ja kaiken lisäksi koulussa on pitänyt kiirettä. Tuo lakko toi oman haasteensa myös meille, kun täytyi perjantain työt tehdä torstaihin mennessä. Sitä on sitten taikinoita tehty, pursotettu ja yli-väsyneenä oltu. Monta kertaa tuli todettua, että viikkoon mahtui liikaa kaikkea. Pakko silti sanoa jotain positiivista ja se on ehdottomasti se, että lakon aiheuttama "pakkoloma" teki oikein hyvää. Tänään on nimittäin nukuttu pitkään ja pyhitetty päivä kotona. Ja kotona tarkoitan nyt minun ja Inkan uutta kotia. Kuvia tulee varmasti (ja paljon!), kun vain saadaan ensiksi täällä järjesteltyä. Nyt olohuonetta nimittäin koristaa lähinnä laatikoiden viidakko. Ensi viikolla on silti sohva tulossa, joten siihen mennessä on ne saatava pois...

Nyt kuitenkin toivottelen hyviä viikonloppuja ja pistän vähän Netflixiä päälle. Palailen kun kerkiän!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kun elämässä on paljon ihania asioita

Tässä sitä sitten istuskelenkin pitkästä aikaa koneen kanssa, puoli naamaa puudutuksessa. Tulikin sellainen yllättävä käänne tähän, kun viisaudenhammas päättikin todenteolla antaa potkua. Särky alkoi maanantaina ja siitä lähtien se vain yltyi. Eilen päästiin jo siihen pisteeseen, että nukkuminen teki ikävää. Eipä muuta kuin tänään aamulla soitto ja pääsinkin heti hoitoon. Vaikka siinä saikin tosin jonotella... Ja jonotella.

Nyt on hammas kuitenkin irti ja tosiaan osa naamasta vielä puudutuksessa. Ei mikään maailman paras tunne mutta kivutta selvittiin. Ja muutenkin tosi nopeasti meni. Ainoa missä pari kyyneltä tuli tirautettua oli se puudutus vaihe. Neulat vain eivät edelleenkään tunnu yhtään sen paremmilta.

Mitäs sitten muuta? Miksi minua ei ole täällä näkynyt? Koska elämässä on nyt tapahtunut lyhyessä ajassa paljon. Ja ah, paljon hyvää! Niistä ensimmäinen onkin sellainen asia, kuin että vihdoin ollaan Inkan kanssa saatu kämppä! Eilen sinne saatiin avaimet ja ollaan vähän vielä hämillämme tästä. Paljon siis varmasti asunto- ja sisustuspostauksia tulossa, kun vain saadaan vähän tätä alku rumbaa selviteltyä.

11.9.2015

Somassa kolmiossa siis tullaan asustelemaan, kuitenkin lähellä kummankin perheitä sekä hyviä kulkuyhteyksiä. Parempaa ei oikein olisi voinut toivoa, sillä kunnon lottovoitto meille kyllä kävi! Mutta myöhemmin tosiaan lisää ja varmasti paljon. Sunnuntaina suuntaankin Ikeaan ensimmäiselle reissulla, sillä monta reissua vielä on tulossa. 

Että tällainen pikainen informointi. Blogissa tulee varmaankin vielä jonkin aikaan olemaan hiljaista, sillä tällä hetkellä elämässä on paljon sellaista, jossa haluan olla täysillä mukana. Tietoisesti on kone pidetty kiinni ja niinhän se on hyvä olla. Tässä laitankin Hottikset pyörimään, sillä tuli kehotus sen katsomiseen ja odottelen että ruokaseuralainen saapuisi. Niin ja että tämä puudutus lähtisi tosin silloin varmaankin se kipu sitten palailee. No sitä odotellessa... Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 5. syyskuuta 2015

Kun 24h ei vain enää riitä

No nyt se sitten taphtui. Se blogitauko. Arki rullaa sellaista vauhtia eteenpäin, että en ole ehtinyt koko viikkoon edes hengähtää. Nyt on ensimmäinen kerta, kun istukselen tässä ihan vain sohvalla kone sylissä. Tuntuu jopa hieman oudolta, kun ei olekaan hirveä kiire. Ai, että tällaiset löhöily hetket ovat vain sitä parhautta.

Tässä siis tulossa pienoinen katsaus kuluneeseen viikkoon. Kuvat ovat niin ruokapainotteisia, että jopa hieman hävettää. Ehkä vain on pakko hyväksyä se fakta, että ottelen kuvia ruoasta. Siitähän se minun kännykän kuva-albumikin lähinnä koostuu. Ja sitten tietenkin niistä screenshoteista. Jep, jep...

Downloads-001

// Maanantai starttasi oikein urakalla käyntiin. Koulussa mennään sellaista vauhtia eteenpäin, että nykyään me lähinnä tehdään ihan itseksemme niitä tekeleitä. Kuten esimerkiksi kuvissa näkyvät Boston-kakut. Kyllä vain niitä kojeita ja uuneja oppi nopeasti käyttämään. Vielä on sellainen hienoinen epävarmuus, kun sen koneen starttaa päälle, kuitenkin kaikesta on toistaiseksi ihan kunnialla selvitty. //

// Maanantai päivä jatkui vielä niinkin mukavalla tavalla, kuin sushi-buffet illallisella Inkan kanssa. Siihen kun tottui siinä vuodessa niin nopeasti, siihen ulkona syömiseen siis. Nykyään hyvä kuin ehtii muutenkaan syödä, saati sitten oikein ulkona käydä syömässä. Tosin lompakko kyllä tästä kiittää ja kumartaa oikein mielissään. //

// Tiistaina taisi väsymys viedä koulussa täyden voiton itse kullakin. Siinä keksejä koristellessa lähti tuo toiminta hieman lapasesta, jonka seurauksena alkoi muodostua kyseinen tuotos. Snäpissä minua seuraavat varmaankin näkivät sen lopputuloksen, kun tuolle pellille ilmestyi tarinaan lisää henkilöitä pitkin päivää. Olen kyllä todella iloinen siitä, että koulussa meillä on tuollainen hyvä fiilis ja jaksetaan väsyneinäkin toistemme seuraa. Ainakin toistaiseksi... //

// Ne pienet hetket illasta, kun en ole totaalisesti vain romahtanut sängylle, on vieteltykin Frendien parissa. Muutaman jakson olen tosin vain jaksanut katsoa, ennen kuin uni on vienyt voiton. //

Downloads-002

// Loppuviikosta tuli sellainen pienehkö tilaus koululle. Meiltä nimittäin tilattiin 200 karjalanpiirakkaa. Joten niitä tuli muutama sitten väännettyä. Itseasiassa 301. Joten ei kiitos enää karjalanpiirakoita ainakaan vähään aikaan. //

// Syksy on tosiaan saapunut ja olen siitä kyllä itseasiassa aika innoissani ollut. Saanut hautautua neuleisiin ja huiviin. Niin mukavaa ja rentoa. Ja nyt on vielä ollut hyvä syksy, ei sellaista räntäloska-syksyä. Me like! //

// Valmennukset ovat lähteneet ihan täydellä teholla käyntiin, jolla pystyn perustelemaan sen, miksi on tullut melkeinpä kaaduttua sänkyyn päivän päätteeksi. Ja minkä takia se syöminen on jäänyt aika viimetippaan. Onneksi tähänkin taas tottuu ja kun tämä tästä lähtee rullaamaan niin saa ajoitettua sitä omaa arkea ja elämää paremmin. //

// Ah, vihdoin sain ostettua noita Oreo -keksejä! Ovat kyllä jo kauan olleet kauppojen hyllyillä, mutta minä saamaton sain vasta nyt aikaiseksi niiden oston. Nami, nami //

Tässä siis pieni kurkkaus tuohon jo melkein menneeseen viikkoon. Näitä varmaan alkaa näkyä blogin puolella enemmänkin, sillä enää sellainen päivittäinen tai edes joka toinen päivä postailu ei ole mahdollista. Kaipaisin muutenkin päiviin sen pari-kolme tuntia lisää, ihan muutenkin. Mutta hei, tästä menenkin nautiskelemaan Oreoita ja Pepsi Maxia. Muistakaa tekin nauttia niistä hiljaisista hetkista ja ennen kaikkea hengähtää.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Takkia mä metsästän

Mitä ihmettä, onko nyt jo tosiaan syyskuun ensimmäinen päivä? Ei yhtään tunnu siltä, kun ulkona on ollut melko lämpöiset säät. Tosin tämä päivä taisikin tehdä pienoisen poikkeuksen ja nahkatakki pääsikin pitkästä aikaa päälle. Syksyn toivotan kerrankin ihan avosylin vastaan, sillä en malta odottaa neuleisiin hautautumista. Kaulahuivin olen jo ottanut käyttöön ja ah, tuo BikBokin huopainen huivi on kyllä yksi täydellisyys. Niin pehmeä ja oikein kutsuu sinua hautautumaan siihen. Tai no tässä tapauksessa minua.

Syksyyn kuuluu myös ihanat takit, joita nyt minulla onkin ihan mukavasti. Silti tänäkin syksynä on metsästyksen aika, sillä jo kesän alus bongailin muutamia inspiraatiokuvia ja nyt en vain ole saanut tuollaista kyseistä takkia pois mielestä. Ehkä siksikin olen syksyä odotellut, että pääsen oikein niinkuin tosissani sitä metsästelemään. Olisihan se vähän hassua ostella talvitakkia keskellä kesää. Ei siis siinä ettenkö näin olisi tehnyt...
 
coat
// Kuvat:Pinterest //

Kyseessä siis villakangastakki, jonka malli on vähän sellainen maskuliinisempi. Pituutta saa myös olla, mutta ei liikaa. Liian pitkät takit eivät vain nappaa, mutta juuri tuollaiset reisi-polvi -välille ulottuvat sitä paremmin. Mikä sitten onkaan tässä takissa/mallissa se, mikä on jäänyt kummittelemaan? No jotenkin se miten rento takki on, mutta samalla siitä saa myös naisellisen ja tyylikkään. Ja minkäs sille voi, kun joku on vain sitä juuri sinua? Jos jokin nappaa se nappaa, asiassa kuin asiassa. Näin minä ainakin elän uskoen.

Vaikka metsästys onkin jo aloitettu kesällä, niin eipä ole vielä tullut vastaan juuri sitä takkia. En tosin ihmettele, eihän kesäsin olekaan mitään talvitakkeja myynnissä. Mutta kun kärsimätön ihminen olen, niin en millään jaksaisi odottaa siihen kuinka kaupat alkavat tursuamaan syksyn vaatteita. Onneksi niitä onkin jo alkanut tulemaan ja muutaman sellaisen melkein kappaleen olenkin jo bongaillut!

woolcoat
 // asos // Dorothy Perkins // zara //

Ihan oma suosikki on kyllä tuo viimeinen MiH Jeansin takki, jonka Nellyn sivuilta bongasin. Se hipoo kyllä täydellisyyttä siitä, millaista olen itselleni kaavaillut, mutta vain hipoaa. Siinä on nimittäin yksi miinuspuoli ja se on sen hyvin suolainen hinta. Niinkin suolainen kuin 559,95e. Joten voin kyllä näin suoralta istumalta sanoa sille haikeat hyvästit. Jopa minulle, joka teen hulluja ostoksia tuo on aivan liian yli. Lähimpänä onkin noista kuudesta muusta varmaankin nuo Dorothy Perkinsin takit, jotka Zalandosta löysin. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin jätetty vielä klikkaamatta ostoskoriin ja kuolailu jatkunee edelleen. Tosin näin itseni tuntien, varmaankin pian jo kiikuttelen jonkun noista takeista ostoskoriin, ellei tule sitten bongattua jostain muualta se täydellinen talvitakki.

Joten jos hei bongailette jostain tuollaisia takkeja, mielellään vielä tuollaisia jotka ovat ylhäällä olevissa inspiraatiokuvissa, niin pistäkääs kuule vinkkejä tulemaan! Nyt on nimittäin virallisesti lupa metsästellä sitä syys-talvi -takkia. Hyvää virallista syksyn alkua kaikille ja toivottavasti sieltä löytyy muitakin syksyn fiilistelijöitä.