Tässä sitä nyt ollaan, maataan omassa sängyssä, omassa kodissa. Aika sanoinkuvaamaton fiilis, jotenkin tuntuu vain niin mahtavalta. Rankka viikko takana ja pakko kyllä sanoa, että olin aika epätoivon partaalla tuossa puolessa viikkoa. Siis kaikki se tavarapaljous, mikään ei tuntunut onnistuvan ja aika vain kului. Kärsimättömänä ihmisenä, jonka on saatava kaikki tässä ja heti, oli tuo viikon kestävä muutto aivan liian pitkä. Ja ei se todellakaan ole vielä loppunut, mutta yksi etappi saavutettu. Nimittäin nyt sänky on paikallaan ja pääsen vihdoin nukkumaan. Ai että.
Viikkoon mahtuu siis vaikka mitä. Monia Ikea reissuja, joita on vielä edessäkin. Paljon pakkaamista ja sitä klassista stressailua, kun tuntuu ettei tavara vain ole loppuakseen. Olen kuitenkin muistanut nauttia, kaikesta väsymyksestä huolimatta. Ja tämän kaiken takia, blogi on ollut sivussa ja kone on muutenkin visusti pysynyt kiinni. Hyvin visusti.
Ja kaiken lisäksi koulussa on pitänyt kiirettä. Tuo lakko toi oman haasteensa myös meille, kun täytyi perjantain työt tehdä torstaihin mennessä. Sitä on sitten taikinoita tehty, pursotettu ja yli-väsyneenä oltu. Monta kertaa tuli todettua, että viikkoon mahtui liikaa kaikkea. Pakko silti sanoa jotain positiivista ja se on ehdottomasti se, että lakon aiheuttama "pakkoloma" teki oikein hyvää. Tänään on nimittäin nukuttu pitkään ja pyhitetty päivä kotona. Ja kotona tarkoitan nyt minun ja Inkan uutta kotia. Kuvia tulee varmasti (ja paljon!), kun vain saadaan ensiksi täällä järjesteltyä. Nyt olohuonetta nimittäin koristaa lähinnä laatikoiden viidakko. Ensi viikolla on silti sohva tulossa, joten siihen mennessä on ne saatava pois...
Nyt kuitenkin toivottelen hyviä viikonloppuja ja pistän vähän Netflixiä päälle. Palailen kun kerkiän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!