maanantai 31. lokakuuta 2016

Lävistykset ja minä

Piti ensiksi tulla kertomaan ja jakamaan kuvia uudesta lävistyksestä. Tai no ei se enää niin uusi ole, tuossa lokakuun puolessavälissä sen kävin ottamassa. Kuitenkin kuvista tuli jotenkin tosi outoja ja ei silmää miellyttänyt. Onhan se nyt vähän hassua ottaa kuva pelkästä korvasta. Joten päätinkin sitten yhdistää kaksi jollain ihmeellisellä tavalla toisiaan liippaavat aiheet: lävistykset ja tatuoinnit. Tatuointeja löytyy yhteensä kolme ja lävistyksiä puolestaan kaksi, jotka kumpikin sijaitsevat korvissa. Tatuoinnit olen ottanut kaikki Liskogalleriassa, joka sijaitsee Hakaniemen torin lähellä Hämeenkadulla. Lävistykset on puolestaan tullut laitettua ihanalla Suvilla Kings Tattoo & Piercing:ssa, joka aluksi oli Kampin yläkerrassa, mutta nykyään sijaitsee Forumin takana Yrjänkadulla. Aloitetaan siis vaikkapa niistä lävistyksistä, helpompi ja lyhyempi aihe nimittäin. Huomenna pistänkin sitten sen tatuointi osuuden tulemaan, muutenhan tästä tulisi oikein maratoonipostaus, eikä semmoisia kukaan jaksa lukea!

L Ä V I S T Y K S E T:
Helix & Sisempi Conch

31.10.2016a 31.10.2016

Kukaan ei varmaankaan usko kun tässä nytten mainitse, että piikkikammoinen tosiaan ollaan. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että niitä pelkoja pitää satunnaisesti kohdata ja voittaa. Tosin en kaikkien pelkojeni osalta ole tätä mieltä, mutta tässä pelossa kylläkin. En kuitenkaan vertaisi lävistyksen ottamista tai tatuoinnin ottamista siihen kaikista kamalimpaan, eli rokottamiseen. Aivan erilaista. Joten jos vastaavan piikkikammon takia estelet itseäsi ottamasta juuri lävistystä tai vaikkapa tatuointia, niin samasta asiasta ei voi puhua. Tietenkin jokaisen pelko on omalaisensa, yksilöitähän tässä ollaan.

Miten hoidan lävistyksiä? Molemmat lävistykset on tehty neulalla, ei siis ampumalla. Hygienisempää ja takaa paremman parantumisen. Ja näin onkin ollut, sillä kummankaan kanssa ei mitään ongelmia ole ilmaantunut. Hoitojakson ajan hoidin niin, että ensiksi puhdistin lämpimällä vedellä, jonka jälkeen suihkautin suolasuihketta (ostin itse paikasta). Tämän tein aamuin ja illoin, mutta aamut on nyt jääneet. Nykyään en rustoa(=helix) millään tavalla puhdistelekaan, conchilla on vielä hoitojakso kesken. Hiuksia pestessä puhdistan vielä suihkussa lopuksi, jotta mitään saippua/hoitoaine jäämiä ei jää. Aluksi varoin myös hiustenharjaamisen yhteydessä, mutta nyt ei kumpikaan ole millään tavalla arka, joten varominen on kyllä jäänyt. Myös conchin kanssa täytyy puhelimella puhuessa puhua toisella korvalla. Kerran olen erehtynyt vasemmalla korvalla puhumaan, mutta oikeastaan sillä oikealla korvalla tulee muutenkin puhuttua puhelimessa luonnollisemmin. Myös aluksi conchin kanssa kuulokkeiden laittaminen tuntui hieman epämukavalta, enää ei ollenkaan.

Sattuiko? Ruston otto oli semmoinen pikainen "poksahdus", mutta conch kyllä sattui. Ei mitenkään tajuttoman paljon, mutta sattui kuitenkin. Molemmat alkoivat hetkenpäästä kuumottamaan, conch tässäkin paljon äkäisemmin. Kuitenkin rusto oli paljon pidempää herkkänä ja nukkuminen tuntui vaikealta oikealla kyljellä sen takia. Conch on nyt jo aivan valmis nukkumaan, ei tarvitse tosiaan varoa nukahtaako vasemmalle kyljelle sen takia.


Tuleeko korviin lisää lävistyksiä? En oikein usko. Molemmat ovat olleet sellaisia, joita olen pitkään halunnut ja miettinyt. Koen, että jos otan enemmän korviini vielä reikiä niistä tulee "täyden" näköiset. Haluan kuitenkin pitää jokaisen lävistyksen erillisenä, jotta ne erottuvat. Joillekin sopii koko korva lävistettynä, minulle ei. Tässä nimittäin yksinkertaisuus on se juttu.

Muut lävistykset? Hahaa, minulle ei tule muualle lävistyksiä, mutta onhan pari sellaista jotka omalla tavallaan kiehtovat. Tai no oikeastaan yksi. Kielikoru. En ikinä itselleni ottaisi, mutta onhan niissä jokin sellainen kiehtova aste. Omalla tavallaan seksikkäitä (varmaankin blogihistoriani ensimmäisen kerran käytän tuota sanaa!), mutta en esim haluaisi ikinä että seurustelukumppanillani sellainen olisi. Tai no never say never..? Paitsi siinä että itse ottaisin. Not my style. Ja sitten paukautetaan sellainen pienoinen pommi, jota itsekin ihmettelen, että mitä oikein sitä on päässä liikkunut. Nimittäin muistan, että joskus 13 vuotiaana halusin kulmakorun, jopa ehkä nuorempanakin. Tai en tässäkään tapauksessa ehkä halunnut itselleni, mutta ne olivat kiehtovia. Erilaisia. Nykyään olen aivan toista mieltä. Ei todellakaan. Tässä siis suoraan voin sanoa että N E V E R.
Napakorut, nenäkorut ja nännilävistykset, jotka ehkä ovat niitä yleisempiä eivät oikein ole minun juttuni. Ei niissä mitään vikaa ole, nämäkään eivät vain ole sitä omaa tyyliä. Joillekin sopii kyllä hyvin ja näyttävät kauniilta. Minulla on vain sellainen tietty kuva aina tietystä lävistyksestä. Esim. napakoru ei ole enää niinkään kivanoloinen, kun sitä ikää on päälle 20. En tiedä mistä johtunee, mutta miellän ne enemmänkin nuorempien jutuksi. Nenäkoruissa puolestaan ovat kyllä ihan jees, mutta nekin sitten taas vaativat sen tietyn tyylin siihen rinnalleen. Muuten näyttävät vain oudolta omaan silmään. Nännikoruissa puolestaan jotenkin olen aika kaksijakoinen. Ehkä sekin vaatii sen tietyn asenteen ja tyylin, etteivät näytä ällöiltä. Kuten aikaisemmin sanoin, joillekin sopii, joillekin ei.

Tässä siis omia ajatuksia lävistyksistä, omia kokemuksia ja vastaavanlainen sitten tulee tatuoinneista. Tosiaan kaikki on täysin omaa mielipidettä ja kokemusta. Aina kun ottaa lävistyksen laittajat neuvovat kyllä miten niitä hoidetaan. Eri paikoissa on eri tapoja, joissain suositaan suolasuihketta joissain jotain muuta. Joissain siihen reikaan isketään rengas, toisissa pitkä kepukka. Kysymyksiä saa laitella, mikäli jokin jäi mietityttämään!

tiistai 25. lokakuuta 2016

B L V C K is W H I T E -curaprox

25.10.2016 25.10.2016a 25.10.2016b 25.10.2016c


"Musta hammastahna, jonka aktiivihiili imee itseensä hampaiden värjäymät. Valkaisee hampaat ja raikastaa hengityksen. Alhainen hankausarvo ei vaurioita hammaskiillettä. Hydroksyyliapatiitti auttaa vihlontaan ja vahvistaa kiillettä. Raikas limen maku. Ei sisällä vaahtoaineita, joten sopii myös aftaherkille. Pakkauksessa mukana musta erikoispehmeä Curaprox-hammasharja."

"Aikuisille ja yli 12-vuotiaille tavallisen hammastahnan tapaan aamuin illoin. Poistaa hampaiden värjäymiä ja raikastaa hengityksen."

"Vaikuttavina aineina toimivat aktiivihiili, fluori ja hydroksyyliapatiitti"


Arvatkaa vain kuuntelinko myyjää suu auki. Pakkausta olin jo hetken aikaa ehtinyt kädessäni hypistellä I Love Me-messuilla, kunnes myyjältä oli tästä tuotteesta pakko kysellä. Miten muka mustanvärinen hammastahna voisi valkaista hampaita? Ja vielä luonnollisesti? Vieläkin sitä ollaan skeptisiä, mutta olihan tuo nyt pakko kiikutella kassan kautta kotiin testaukseen. Kuulemma tuloksia pitäisi näkyä parin käyttökerran jälkeen. Jännityksellä siis jäädään odottelemaan, sillä tänään pistetään tuo syvänmustatahna testiin. Piti oikein purkki avata ja katsella, että onko se tahna nyt oikeasti ihan musta. On.

Tuote on ProCaren valmistama ja sitä saa Suomesta vain osasta apteekeista sekä Sokoksella taisi olla myös myynnissä. Sveitsissä valmistettua ja varmasti pinnalle nouseva tuote, ainakin messuilla oli kuhinaa koko ajan tuon pisteen ympärillä ja myyjän mukaan olivat myyneet varastonsa tyhjiksi. Vain viimeisiä putiloita oli enää jäljellä. Myyntikikka ehkäpä, mutta ainakin itse innolla haluan nähdä mitä tämä saa aikaan. Tulen sitten myöhemmin kertomaan tuon tuotteen tuloksista, oliko eroa, onko ostamisen arvoista.

Sokosen verkkokaupassa tälle löytynee hintaa 24,90e ja esim yliopistonverkkoapteekista saa puolestaan hieman halvemmalla nimittäin 22,80e. Pakkaukseen kuuluu harja sekä tahnaputilo. Messuilla tätä myytiin 15e/pakkaus, mikä oli melko suolainen hinta hammastahnalle ja harjalle. Kuitenkin tahna on todella riittoisan oloinen ja noh, välillä pitää vain ottaa riskillä jos jotain uutta haluaa kokeilla. Tästä lähdenkin tahnaa testailemaan, palaillaan sitten muutaman päivän päästä samasta aiheesta!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Ravintola Story:n pannarit

24.10.2016a 24.10.2016

Uusii viikko jälleen ja taitaapi olla lokakuun viimeinen viikko. Vauhdilla on tätä syksyä kyllä paukuteltu eteenpäin ja joulukin on jo ihan nurkan takana. Pakko siis on näin maanantain kunniaksi tulla vinkkaamaan paikasta, joka ainakin minulle oli täysin tuntematon. Tai no, tuntematon ja tuntematon.

Viime perjantaina oltiin Ilonan kanssa kahdestaan aamiaista nauttimassa Vanhassa Kauppahallissa. Siellä sijaitsee paikka nimeltään Story. Sieltä saa niin aamiaista, brunssia, lounasta kuin kahvitteluahetken. Ilona tämän oli jostain bongannut ja erityisesti heidän pannukakkunsa. Ja hei, olihan niitä pakko ottaa. Katsokaa nyt niitä, oli niin kauniita että kuvia piti räpisä ennen kuin sai koskea. Minä otin pannukakut pekonilla ja banaanilla, Ilona puolestaan marjoilla ja mascarbonevaahdolla. Aika samannäköiset annokset oli, mutta kyllähän niistä sen eron huomasi. Tai lähemmin sanottuna maistoi.


Kannattaa käydä tsekkaamassa paikka ja ainakin lounaat kuulosti todella hyviltä! Niitä on sitten ensikerralla mentävä kokeilemaan. Ja löytyyhän tuolta aamupalalistaltakin vaikka mitä herkullista! Muutenkin paikka on hyvin viihtyisä, vaikka ei mikään iso olekaan. Onhan siinä sellainen oma fiiliksensä koko kauppahallissa. Muutenkin on kiva löytää uusia paikkoja, vaikka Helsinki onkin se oma tuttu kotikaupunki. Aina vain jotenkin niihin samoihin paikkoihin jämähtää.

lauantai 22. lokakuuta 2016

"hemmottelupäivä"

22.10.2016 22.10.2016b 22.10.2016a

Tästä kyseisestä maanantaista onkin jo ehtinyt vierähtää tovi, mutta eihän se mikään este ole! Kyseessä siis ihan tuikitavallinen maanantai, joka tosiaan on minun ja Inkan vapaapäivä. Nyt kyllä lauantai on myös päässyt vapaapäivien kerhoon, joten maanantaista on käytännössä tullut virallisesti melkeinpä poikkeuksetta täysin löhöilypäivä. Nyt kuitenkin otettiin agendaksi (sana jota olen alkanut käyttämään aivan liikaa, itseä ainakin alkaa tämän sanan käyttäminen jopa ärsyttämään. Tavasta pois, olisi jo!) viettää sellainen kunnon "hemmottelupäivä". Pienenä tai ei edes niin pieneksi ongelmaksi kuitenkin osoittautui budjetti. Kaverit ovatkin saaneet minulta varmasti kyllästymiseen asti kuulla, kuinka olen kertonut eläväni kaksi viikkoa makaroonin, riisin ja kananmunan voimin. Siis tuolloin kaksi viikkoa, nyt onkin sitten tullut senkin edestä herkuteltua.

Sushia oli kovasti ikävä ollut ja vaikka sitä riisiä oli tosiaan ihan hyvin tullut syötyä, on asia aivan eri. Niinpä Inkan lahjakortti vakkaripaikka Konnichiwaan käyttöön, viimeiset kolikot kasaan ja mahat täyteen. En siis ole varmaan ikinä koko elämäni aikana saanut tungettua sisääni niin paljon sushia. Kävin nimittäin hakemassa lisää. Vatsan sain ahdettua ihan räjähtämispisteeseen asti ja oli vain todettava, että miksi aina tuollaisissa paikoissa pitää vetää ahmimiseksi? En varmasti ole ainoa jolle on todellakin päähän iskostunut sanat "syö niin paljon kuin jaksat". Vähän jäi kuitenkin se syömisen määrä harmittamaan, sillä muutaman tunnin päästä olisikin taas tehnyt mieli uudelle sushikierrokselle...

Mikä olisikaan huipentava päätös tuolle ahmimiselle, kuin siitä toipuminen leffan merkeissä? No monikin asia, mutta nyt oli leffan aika ja pitkästä aikaa sellainen leffa, jota oli odottanut näkevän. TV:stä bongattuna saatiin vihdoin aikaiseksi tuo mennä katsomaan, päivän teemaan sopien ilmaisilla leffalipuilla, joita minulla olikin juuri sopivasti kaksi. The Shallow ei todellakaan ole sellainen leffa, jollaisia yleensä menen katsomaan, vaikka leffamakuni onkin hyvin laaja. Syvänveden pelko ja hai-leffat yhdistettynä ei ihan ole mikään ideaalein lopputulos. Totesinkin Inkalle, että onneksi katson tuon vasta Rhodoksen matkan jälkeen. Muuten olisi varmasti ollut yksi kauhustakankeana oleva Pami. Kuitenkin leffa oli todellakin positiivinen yllätys ja muutenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen. Vaikka välillä oli itselle vakuutettava, että eihän hait nyt noin oikeasti tee, niin kyllä sitä leffaa aikamoinen tuppisuu katsoi. Ja minä kun leffoissa pahantapani mukaan aina pölötän. Hiljaa, mutta vierustoveri kyllä saa pölötyksiäni kuunnella.

Tajusin tuona päivänä, että näitä on ollut aivan liian vähän, mutta kyllä niitä tarvitsee. Nyt on kuitenkin sen verran paremmin kuin esim viime keväänä muistanut ottaa sitä omaa-aikaa. Ja tällä en nyt tarkoita yksinolemista, vaan sellaista muuta tekemistä koulun sekä valmennuksen ohella. Kavereiden kanssa vietettyä aikaa ja mikä tärkeintä Inkan kanssa vietettyä kahdenkeskistä aikaa. Vaikka yhdessä asustellaankin, niin ei sitä aikaa tahdo aina toisille löytää ihan noin vain.  Noh, ennen kuin hommat lähtee liian syvällisille vesille, niin eiköhän laiteta Hottikset ja Exät rannalla pyörimään. Katsotaan nukahdanko sitä ennen...

torstai 20. lokakuuta 2016

Fiilis katossa


20.10.2016 20.10.2016

Arvatkaa vain montako kertaa on blogi ollut auki viimeisen viikon aikana. Hyvin monta kertaa on ollut, mutta jotenkin ajatukset on aivan muualla olleet, eikä oikein mitään ole saanut suollettua ulos. Pää ollut yhtä myrskyä ja tietenkin syyslomasta on tullut otettua kaikki irti. Myös viime viikkona käydyt TeamGymin EM-kilpailut verottivat oman osuutensa vapaana olevasta ajasta.

Menossa ollaan siis oltu ja kyllä postattavaa löytyy, kunhan vain sen ajan (ja inspiraation) saa jostain repästyä. Nytkin pitäisi olla nukkumassa, sillä huomenna odottelee nurkantakana EasySport tapahtuma, joka Kisahallilla on käynnissä. Sieltä voi huomenna (torstaina) bongailla voimistelualueelta oranssipaitaisen, kädessä tatuoinnin omaavan tytön, joka joko on pomppimassa ja rehaamassa ympäri aluetta tai sitten siististi istuskelemassa trampan vieressä.

Kuulumispostauksia siis luvassa, mutta miten sitten noin niinkuin muuten minulla menee? Hyvin. Liioittelematta voin sanoa että hyvin pyyhkii. Ei tietenkään se elämä ole mikään täydellisyyden multihuipentuma, mutta nyt tuntuu taas siltä että kaikki on niin kuin pitäisi. Joo, kyllähän koulussa asioita on kasaantunut ja kovasti niitä pitäisi tehdä (mutta tunnetusti jätän kaiken aivan viimeiseen asti), valmennuksen kanssa ollaan hyvillä fiilingeillä ja välillä niitä huonojakin päiviä on tähän mahtunut. Ja juu, eihän ne ihmissuhdeasiat ole aina ihan kuin strömssössä menneet, mutta silti jotenkin kaiken kaikkiaan fiilis on mitä loistavin. Mistä lie johtunee että kun muka pitäisi iskeä kaammosmasennus, niin tässä talossa tunnelma vain nousee kattoon entistä enemmän?

maanantai 10. lokakuuta 2016

Tuhkimo kengät

adidas_nmd_r1_runner adidas_white adidas_black

Ah, syksy! Syksyhän luonnollisesti tarkoittaa vaatekaapin uusimista. Mistälie sekin johtuu, että juuri syksylle tuo ajoittuu. Minulla tosin on kaikki nettikaupat ja muutenkin kaupoissa käyminen ollut täysin pannassa. Nyt kuitenkin tässä on jo kuukausien verran kuolailtu kenkien perään ja pian olisikin niiden hankinnan aika. Täysin ehjiä kenkiä ei ole, joten eikö se tarkoita että nyt olisi niiden uusien aika? Ainakin minusta se on hyvin perusteltua.

Adidaksen kengät on nyt olleet aika pinnalla ja niitä itsekin olen huolella katsellut. Yksi malli onkin ollut ylitse muiden, pitkästä aikaa asia, jota oikeasti olen himoinnut. Mutta arvatkaapa vain onko loppuneet vaikka kuinka monesta paikasta? No ovat. Nimittäin Adidaksen NMD r1 valkoisina. Jep, niitä saa kyllä etsiä ja sitten kun löytää niin ei sitä 38 kokoa tietenkään ole. Yllätys... Joten tässä nytten sitten puntaroidaan vakavien asioiden äärellä: tilatakko jotkut vastaavat, vai odottaa kuulaisesti tuntematonta? Minultahan odottaminen ei ihan ole sitä parhainta laatua, ainahan se kaikki on saatava nyt tai heti... Tuhkimolta mahtoi tuntua tältä, kun se yksi lasikenkä katosi, tosin tässä tarinassa kengistä molemmat ovat kateissa.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Varma kakkupohja ohje

Tähän alkuun pienoinen alustus. Seuraava resepti ei ole mitenkään "pro" ja sanonkin, että ammattilaisten on hyvä laittaa amatöörilasit päähän. Vaikka alaa opiskelenkin ja tässä keväällä valmistun, niin kotona usein olen aikalailla luovalla päällä. Tämä johtaakin monesti jos jonkinlaisiin kommelluksiin (joilta ei tälläkään kertaa vältytty...), koulussa ja työharjoittelussa onneksi puhtaat paperit mokailusta ovat. Tässä tuleekin kakun teko-ohje, täytekakkuun pohjaksi menee. Kunnon kotiresepti, koulussa esim leivinjauhe jätetään suosiolla kaappiin. Mutta itse tykkään kotona tällaisista aidosti kotiresepteistä, koulussa kun saa ammattimaisesti ihan riittävästi toimia. Joten kohdatkaa jokaisen ammattilaisen kauhu, desimitat!

7.10.2016

Aika usein, melkeimpä poikkeuksetta kotona kirjaan aina ainekset ylös post-it lapulle. Nykyään juuri kirjaan vain määrät, harvoin enää koko reseptiä. Ainoastaan jos on jotain todella monimutkaisia vaiheita, niin saatan kirjata esim numeroilla ylös missä järjestyksessä aineet tulee.

Tämän reseptin alkuperästä ei ole mitään haisua. Äiti on tällä tehnyt monia vuosia kakkuja meillä kotona, itsekin ensimmäisen täytekakun tällä reseptillä tein. En ole sillä vielä kertaakaan mokannut, joten miksi vaihtaa hyvää reseptiä pois? Totta kai koulun myötä on tullut sellaisia pienoisia niksejä, joiden avulla tästä saa ehkä hitusen verran paremman. Mutta tosiaan ainakin itse seison tämän takana 100%. Resepti valmiina, joten ei sitten muuta kuin vain menoksi!

V A I H E   1: Musiikki

7.10.2016h

Pitää olla aina musiikkia kun leipoo. Koulussa ei saa olla, mutta kotona on aina. Tulee letkeämpi fiilis ja onhan se hyvä hetki kuunnella esim Sannin uusi levy! Ja ei hätiä, vaikka kämppis olisi ottanut kajarit mukaan, onneksi kone pelastaa. Harvoin sillä kyllä tulee enää musaa kuunneltua, on noi Inkan boset sen verran kovassa käytössä tässä talossa.

V A I H E   2: Tarvikkeet

7.10.2016a

Okei, aivan ehdotonta eivät kaikki kuvassa näkyvät asiat ole. Esim kyllä tuota urakasta selviää ilman siivilää ja raappa taisi itseasiassa jäädä minultakin tällä kertaa käyttämättä. Yleensä sillä tosin tasoitan tai sitten sekoitan jauhot muna-sokeri massaan. Nyt kuitenkin hommahoidettiin oikein näpsäkästi nuolijalla. Niin pienestä satsista oli kuitenkin kyse.

V A I H E   3: Valmistelu

Blogi'16-006

Tässä vaiheessa napsautin uunin päälle ja 175asteeseen. Minulla ei oikein vieläkään ole tuon uunin kanssa selviä säveliä ja muutenkin se on vähän hitaasti lämpenevää sorttia. Kakkumassa on nimittäin kuitenkin sellainen, että heti se pitäisi valmistuttua uuniin saada...

Voita, tai muutakaan käyttökelpoita rasvaa ei meiltä löytynyt. Paitsi tuo rypsiöljy, joka ihan hyvin ajaa asian. Sitä siis VÄHÄN pohjalle, ja talouspaperilla tai vaikka sitten jos löytyy suti, niin sillä levitelellen. Vehnäjauhoa pieni lusikallinen ja sitä sitten pyöräytellään kulhossa, kunnes jauhoja on jokapaikassa. Myös pöydällä.

Itse teen myös aina pohjalle leivinpaperista oikeankokoisen palan. Helpottaa sitten myöhemmin kun kakkua irroitetaan niin huomattavasti. Ja jotta ei vielä lopetettaisi tämän kikan hehkuttamista, niin myös kakun leikkaaminen on helpompaa kun tuo leivinpaperi on tuossa.

V A I H E   4: Ainekset

7.10.2016e


V A I H E   5: Massan valmistus

Blogi'16-007 Blogi'16-008

Ensimmäisenä pistetään kananmunat vesihauteeseen. Ja siis arvatkaa vain montako kananmunaa olen nyt viimeisen vuoden aikana rikkonut. Jep, ja kertokaa se vielä ainakin kahdella. Joten kyllä siinä pieni "no mitähän vittua" pääsi, kun ensimmäisestä munasta lävähti kuri mukaan kulhoon. No siinä sitten nopeasti ongin sen pois. Ja ei kun seuraavan munan kanssa sama juttu. Muista edes koska niitä kuoria on viimeksi sinne sujahtanut. Noh siitä selvittiin, munat pääsi oikein lämpöiseen vesihauteeseen oleilemaan sillä aikaa kun muita aineksia mittailin.

Kananmunat ja sokeri sekaisin. Vatkaimella ihan niin sekaisin, että massasta jää jälki hetkeksi pinnalle. Ei siinä kauaa mene ja minulla oli astiapyyhe käärittynä alle, niin kulho pysyi hyvin paikallaan. Sitten vain siivilän kautta jauhot sekaan ja tässä sitten huolellinen nostelu nuolijalla. Jauhoista jää todella helposti sellaisia "möykkyjä", jotka sitten paljastuvat vähänväliä. Uskokaa, että tässä vaiheessa oikeasti sillä auttavalla kädellä olisi niin paljon hyötyä. Noh nyt sellaista ei ollut, joten itse sitten homma hoidettiin.


V A I H E   6: Vuokaan ja uuniin

7.10.2016n 7.10.2016o 7.10.2016p

Ja tässä vaiheessa lähdettiinkin pahasti metsään. Astian johon aloin tuota massaa latomaan on usein ollut kakkupohjan muottina. Tämä kerta ei ollut poikkeus, paitsi..... tuota vuokaa on aina käytetty neljän munan pohjassa. Ja enhän minä sitä muistanut kun vasta siinä vaiheessa, ettei enää voinut kuin antaa mennä. Sormet ristissä siis pistin vuoan uuniin. Kymmenen minuutin jälkeen tulin uudestaan katsomaan ja se mitä pelkäsin oli tapahtunut: uunin pohjassa komeili kakkumassaa. Oikein mukava määrä vielä. Noh ei auttanut muu kuin vain katsella kellosta, että joko ollaan valmiita ja sitten vain pohja veke, uuni kiinni ja valmennushommiin. Sieltä tullessa kuurasinkin sitten kakut pois pohjasta ja kauhulla aloin irrottamaan kakkua. Olin jo roskiin heittämässä. Tuntui raa'alta ja päässä vain toistin itselleni, että tätäkö minä todella opiskelen. 

Aamulla sitten oli sen kakun leikkaamisen vuoro ja hei, eipä kakku enää mikään raakuli ollut! Hyvin sain leikattua joten kaikista kommelluksista huolimatta ainakin se osa-alue onnistui. Illalla nähdään miten kakulle sitten muuten kävi, siitä tännekin tulee varmasti sitten lopullisessa muodossaan kuva. Hyvä tai huono, kuva tulee. Viimeisetkin arvokkuudet siis veke...

maanantai 3. lokakuuta 2016

Wolt: PAMI10


3.10.2016 3.10.2016peili

Tampereen viikonlopun hulinoilta on selvitty ja pian tästä pitäisikin pinkaista ripsiä huoltamaan. Viimeinen työharjoitteluviikkokin lähti tässä käyntiin, enää neljä päivää! Pitkiä yöunia odotellessa siis on hyvä tulla heittämään sushikuvat. Tampereella poikkeuksellisesti ei tullutkaan yövyttyä hotellissa, vaan ihana Iidan luona. Huhhu, mikä kämppä oli, sanoisinko että melkoinen unelma kämppä. Ei sillä että tässä omassakaan mitään vikaa olisi, mutta oli kyllä aivan omaalaatuaan. Ja vielä ihan keskustassa. Ei tuollainen vain olisi Helsingissä mahdollista...

Kisapäivän ja tuomaroinnin jälkeen tuntui kyllä aika täydelliseltä, kun Iida ehdotti että Woltista tilattaisiin sushia. En ole pitkään aikaan sushia syönyt, ihan rahallisista asioista johtuen. Woltilta löytyi kuitenkin pienoinen, mutta mukava summa odottelemassa. Ei siis tuntunutkaan pahalta, kun 10euroa napsahti pois loppusummasta. Tuolle annokselle jäi siis maksettavaa vajaat 4euroa. Not bad at all...

Wolt on varmasti jo aikalailla monille tuttu ja onhan niitä ruokienkuljettajia näkynyt katukuvassa ainakin mitä lähemmäksi keskustaa menee. Itse olen muutaman kerran sitä kautta tilaillut ja onhan se kätevää. Varsinkin kun aina välillä on niitä päiviä, että ei sitä pyllyä saa sängystä tai sohvasta yksinkertaisesti vain ylös. Niin ja tosiaan mitä lähempänä keskustaa on, sitä enemmän vaihtoehtoja, mutta kyllä tästä kotinurkiltakin saa esim juuri sushia ja koko ajan vain tulee lisää ravintoloita mukaan.

Joten jos sinulla ei vielä tuota Wolt-sovellusta ole, niin kannattaa ihmeessä ladata. Ja jos ilmaiset 10e yhtään kiinnostaa, niin rekisteröitymisvaiheessa syötät PAMI10 promokoodin ja ei muuta kuin ruokia tilailemaan! Mutta nyt pakko juosta, kiire tässä taas vaihteeksi tuli...