tiistai 24. helmikuuta 2015

Harmaan 50 sävyä sekä alien

Hehhe, vähän on kyllä nyt turhan pitkä aika venähtänyt edellisestä postauksesta. Syynä kuitenkin ihan sellainen kuin ajan puute ja no väsymys, joka on sitten silloin iltaisin ollut, kun on kotona ehtinyt olemaan. Mutta se siitä pienestä tauosta, nyt yritän kunnolla skarpata. Saa nähdä miten käy. Kuitenkinhan sitä blogia itseään varten tehdään, joten oman elämän rajoissa.

Tänään (maanantaina) tuli nähtyä tuo pinnalla oleva Fifty Shades of Grey-leffa. Kirjaa en ole lukenut, mutta toivon koko sydämestäni että se olisi paljon parempi kuin tuo leffa. Ei nimittäin turhaa ollut elokuvasta negatiiviseen sävyyn puhuttu. Tai ei se nyt ehkä ihan niin huono ollut, mutta no joo, toivon tosiaan että kirja paljon parempi. Mutta hei, onneksi eväät oli kyllä hallussa! Nimittäin Iidan kanssa oltiin kaiken perus leffaeväilyn lisäksi ostettu vielä Arnoldsin donitsit. Namia oli kyllä, tosin totesin että oli tuo kyseinen syötävä alkumainosten aikana, etten vain vedä donitsia päälleni. Ihan hyvä veto oli tuo...
 
Untitled

Perinteisesti kuului leffailuun myös sushit Iidan kanssa. Ai että oli tehnyt pitkään jo sushia mieli ja nyt sitä sitten sai. Mutta ei vain se sushi nälkä millään katoa. Aina se siellä jossain on takaraivossa kummittelemassa. Se sushinälkä. Tiedän että minulla on kohtalontovereita. Se helpottaa. Ei tunne itseään niin oudoksi.
Olen muuten aivan täysin lämmennyt tuolle misokeitolle, jota ainakin Hanko-sushista saa lounaan yhteydessä. Aluksi se ei ihan napannut, mutta nykyään se on niin parasta. Lämmittää kivasti ja maistuu hyvälle. Yleensä kun en sitä teetä oikein tykkää lipitellä, niin kysäsen syömäkaverin kanssa vaihtokauppoja. Toistaiseksi tiedän Inksun ja Iidan kanssa, että tämä toimii.

Untitled

Ja tosiaan, koska keskustassa oltiin, niin olihan sitä pakko käydä kaupoissa. Tai no vain muutamassa kaupassa, eihän sitä ostamaan tultu. Mutta ei sitä tyhjinkään käsin lähdetty... Ehei, miksi niin sitä ikinä luulisikaan. Niinpä BikBokista kiikutin itselleni housut. Ja lämpimiä säitä tässä odottelen että saisin ne laittaa jalkaan. Ovat nimittäin sen verran mukavat jalassa, että olihan ne lokoiluun pakko laittaa jalkaan. Ja haikeana ottaa pois....

Untitled

//Neule: H&M /Farkut: BikBok /Kengät: Coca Cola//
Peilipose oli pitkästä aikaa pakko ottaa BikBokin pukukopista.

Niin ja tulihan sitä passikin hommattua. Eli vihdoin saan vaihdettua sen lapsinaaman vähän tuoreempaan ja ei tarvitse enää säädellä tuon vanhan passin kanssa. Nyt on sormenjäljet läntätty. Oletteko muuten huomanneet sitä, kuinka tympeitä asiakaspalvelu ihmiset yleensä ovat? Tai ainakin tuolla Poliisilaitoksessa asioidessa on kyllä ollut niin elämäänsä kyllästynyttä porukkaa että raja meni jo aikoja sitten.

Untitled

Oscar-gaala jäi tosiaan näkemättä, en ole sitä vieläkään nähnyt. Olen pitänyt itseni ihan pimennossa kaikista voittajista sekä tietenkin niistä mekoista. Joten huomenna yritänkin sitten viimein saada aikaiseksi katsoa tuo kyseinen show. Ai että harmittaa kyllä, kun meni tuollalailla nukkumiseen tuo, mutta minkäs sille voi, kun rankka viikko ollut takana. Kyllähän sitä untakin pitää saada. Ja taas ne kuuluisat sanat, "ensi vuonna sitten".

maanantai 16. helmikuuta 2015

Prinsessoja

Tosiaan perjantaina mentiinkin taas vaihteeksi Kuortaneelle. Sitä ennen oli kuitenkin Vanhojen aika. Niin vaikea uskoa että omista Vanhoista on oikeasti se 3 vuotta. Huhhu, vanhojahan sitä ollaan...
Oli kyllä niin kaunista. Tuntuu vain siltä että puvut kaunistuvat vain vuosi vuodelta. Niin, ja niitä samanlaisia ei ole enää niin paljon. Todella erilaisia pukuja. Ja minä, joka en niinkään Vanhoista nauttinut, olisin halunnut ne uudestaan kokea. Tuli jotenkin vain niin hyvä fiilis kun katsoi niitä.

Untitled 

Olin tosiaan Iriksen kutsumana siellä. Ensimmäistä kertaa sitten omien Vanhojen olin niitä katsomassa illalla. Muutoin on tullut katsottua samaan aikaan kuin koululle esitetään. Joten pakkohan sitä oli laittaa muutakin kuin verkkarit, jotka on penkkareiden jälkeen nopeasti vain vetästy jalkaan. Joten pitkästä aikaan pääsi minun nahkasaappaat jalkoihin. Jotenkin harmittaa kun sellaisia tilaisuuksia ei vain enää ole, missä niitä voisi pitää jalassa. Kun tosiaan sitä koulua ei käy ja jotenkin kun on keskustaankin mennyt, niin on tullut laitettua vain ne ensimmäiset kengät jotka käteen sattuu.

Untitled
//Saappaat: Vagabond//

Mutta niin, eli perjantaina sitten lähdettiin 7.30 junalla kohti Seinäjokea, josta jatkettiin bussilla Kuortaneelle. Koulutusta oli ihan aamusta iltaan ja kyllä aika uupuneita edelleenkin ollaan. Varsinkin kun meillä oli TG-puolella todella paljon sellaista mitä tehtiin itse omalla kropalla. Joten lihakset sellaisessa jumituksessa, etten muistakaan koska on näin jumissa olleet.

Untitled

No mites sitten tuo ystävänpäivä? Niin, no sehän tuli vietettyä 8.30-21.00 koulutuksessa ollessa. Olisinko viettänyt mieluusti jossain muualla? Oi kyllä. Tosin onneksi ei sitä yksin tarvinnut viettää, sillä huipennettiin tuo päivä juoruten minun ja Niinan huoneessa pitsaa, kokista, sipsiä ja suklaata syöden. Kyllähän siellä taustalla pyöri Ystävänpäivä-leffakin, mutta ihan juoruiluksihan se koko homma meni.

Untitled

Sunnuntaina tulikin sitten palattua Helsinkiin siinä 20.30 aikoihin. Ja väsynyt kyllä olin, jopa niin väsynyt, ettei oikeastaan enää edes väsyttänyt. Varmaan muillakin tällaisia samoja ongelmia joskus ollut, että väsyttää niin paljon ettei väsytä. Vähän outo tunne jotenkin...
Tämä viikko menee hyvin vahvasti Easy Sport-tapahtuman merkeissä. Kisahallilla Liikuntavirasto siis järjestää koko hiihtoloma viikon ajan ohjelmaa klo. 11-14 ja itse siellä voimistelu puolella olen. Joten katsotaan saadaanko kuinka väsynyt Pauliina aikaiseksi...

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ripsienpidennykset: Kyllä vai ei?

Monet läheiseni tietävät, että minulla on jokin "pakkomielle" ripsiin. Olen aina halunnut että ne ovat pitkät ja tummat. Itselläni siis näin ei ole ollut, vaan päinvastoin, ne ovat olleet lyhyet ja vaaleat. Sopivat siis täydellisesti tummatukkaiselle tytölle. Ehei...
Kuinka olenkaan kateellisena katsonut veljeni pitkiä ripsiä. Kuinka katson edelleenkin ihmisten ripsiä. Ja ai että kuinka niitä kadehdinkaan. Niinpä sitten 2012 kesällä laitoinkin ripsienpidennykset. Aluksi siis ihan vain kaupasta ostetut tupsut kaveri laittoi. Mutta siitä se sitten lähti. Ja näytti ihan oikeasti siltä ettei loppua näkyisi.

Ihan kunnon ripsienpidennykset hankin siinä alkusyksyllä. Ja jäin niihin kyllä koukkuun. Ja melko pahasti. Siis ai että sitä rahamäärää mitä niihin upposikaan. Ja vielä kaiken lisäksi kun loppua kohden piti olla kaarevammat ja pidemmät.

Sitten se meni muutenkin siihen, että sen melkein kuukauden sijaan kävin huoltamassa niitä parin viikon välein. Ai että lompakko tykkäsi. Sekä se, että varoin niitä koko ajan. Tuntui että aina sai olla harjaamassa ja laittamassa ojennukseen. Välillä jopa ärsytti niin paljon, että olisi tehnyt mieli repiä silmistä irti. Ja välillä oli sitten niitä päiviä, että rakastin pidennyksiä yli kaiken.

//Kuva favim.com//

Tätä rumbaa jatkui siis vuoden verran. Sitten vain jotenkin päässä jysähti. Ei enää. Niinpä vain repäsin ripsienpidennytkset päästäni. Hyvä idea? Ei todellakaan, sillä olin lähdössä Lontooseen. Ja päähän oli jäänyt noin 10 ripseä. Loistava ratkaisu siis.
Siitä kuitenkin toipuneena henkisesti hommasin sitten ripsiseerumia. Sillä olihan niille nyt jotain tehtävä. Kukaan sellaisilla säällittävillä nysillä voisi elää. Varsinkaan tällainen ripsi-friikki.

Jäin siis koukkuun. Ja pahasti. En voinut olla edes viikkoa ilman pidennyksiä. En jotenkin enää ollut omaitseni ilman niitä. Laskin tuossa yhtenäpäivänä, että minulla meni noin 1040e pelkästään ripsiin. Eihän se nyt mitään järjettömiä summia ole, mutta kuitenkin mielestäni sen verran iso summa, että sitä kannattaa miettiä.

Olihan niissä ripsissä vaikka mitä hyvää, vaikka olenkin vähän negatiivisesti puhunut. Helpottihan se aamulla, kun pystyi vain ulos ovesta lähteä ilman minkäänlaista tälläytymistä. Kesällä pystyi muuten olla ilman meikkiä huolletta. Ja olihan siinä ihan kiva olo niiden pitkien ripsien kanssa.

Kuitenkin se on myönnettävä että minulle niitä huonoja asioita oli loppujen lopuksi enemmän kuin hyviä. Suihkussa käyminen oli ihan hirveää. Aamuisin herääminen, kun ripset oli ihan rähmässä. Yhteenliimautuneiden ripsien kanssa tappeleminen aamusin. Raha.
Niinpä, vaikka ripsejä olenkin haikaillut, en sille tielle lähde. Ainakaan toistaiseksi. Jotenkin se ei vain loppujen lopuksi ollut sen arvoista. Mieluummin käytän ripsiseerumia, jolla saan ripsiin eloa. Halvempaa ja luonnollisempaa. Tiedän nimittäin että pidennyksillä homma olisi varmasti jossain vaiheessa lähtenyt lapasesta.

Tässä siis oli minun mielipiteeni sekä vähän omakokemusta noista ripsienpidennyksistä. Jotenkin rakastan ja vihaan niitä samaan aikaan. Tiedän että on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin niien kannattajia. Kuitenkin itse koen, että ne eivät ehkä ole se minun juttuni. Mutta oli hyvä että kokeilin. Vedinhän minä siinä mielessä äärimmäisyyksiin, etten pitänyt yhtään taukoa. Se varmasti vaikuttanut.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Aurinko

Ah ihanaa mikä päivä! Varmaan hehkutettu aivan tarpeeksi jo siitä, mutta siis tuo aurinko! Oli kyllä niin parasta tuntea vähän edes sitä kaivattua lämpöä. Tuntui vain niin hyvältä. Jopa niin loistavalta, että kipaistiin Inksun kanssa ennen töitä hakemassa Siwasta jädet. Ensimmäset tuollaiset ulkona syödyt jädet tänä vuonna. Ah että oli hyvää, eikä tutunut kylmältä.

Untitled

 Tällä viikolla taas mennään kyllä hurjalla vauhdilla. Torstaina on nimittäin penkkareiden ja vanhoje-tanssien aika. Siis mitä ihmettä, vastahan minä siellä rekassa heiluin ja nyt siitä on jo muka vuosi? Ja vanhoista kolme vuotta? Ei vain voi olla totta. En siis yksinkertaisesti vain kestä tätä ajan menoa. Ihan naurettavan nopeasti aika vain menee. Kohta varmaan istutaan jo jossain eläkelaitoksella. Okei valittelut sikseen.
Perjantaina onkin sitten vaihteeksi lähtö takaisin Kuortaneelle. Valmennuskoulutuksen toinen lähijakso nimittäin tiedossa. Eli aika kuolleena palataan sunnuntai iltana Helsinkiin. Sitä odotellessa...

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Vastauksia osa 3

Viimeisiä viedään. Rankka loppu viikko on pitänyt sisällään työn tekoa, koulutuksen ennakkotehtävien tekemistä sekä yhdet synttärit. Oli miten oli, vastauksia siis luvassa lisää!

Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Varmaankin susi. Olen muutenkin sellainen, että illalla jotenkin asiat tuppaa luistamaan paremmin ja no, susi on aina susi. Tuntuu vain jotenkin siltä omaltaan. Villinä juokseminen ja kuun ulvominen.

Haluaisitko mieluummin kyvyn muuttua näkymättömäksi vai kyvyn lentää? Ehdottomasti näkymättömäksi! Olen niin utelias ihminen, että varmaankin olisi käyttöä tuolle kyvylle. Myös välillä tulee niitä hetkiä, kun toivoisi olevan näkymätön. Joten, jep, se on varma valinta näistä kahdesta.

Millainen on sun tavallinen päiväsi? No otetaan vaikka perus keskiviikko. Aamulla herään 10-11 aikoihin. Syön aamupalan ja lähden töihin. Töistä tulen kotiin ja olen siinä joskus16.30 tietämillä. Syön ja postailen, jos on aikaa eikä mitään muuta pakollista tehtävää. Sitten katson tv:stä jonkun ruokaohjelman (tätä tapahtuu hyvin usein...). Tämän jälkeen lähden siinä 18.30 töihin uusiksi ja sitten siinä 21.30 aikoihin takaisin kotiudun. Ilta meneekin usein jälleen kerran syöden ja Netflixiä kuluttaen. Tosin tällähetkellä on ollut noiden koulutushommien kanssa vähän tappelemista sekä pääsykoekirjat siellä kummittelee toisella puolella...

Untitled

//Maanantai kahvittelua Inksun kanssa pääsykoekirja ostosten yhteydessä.//

Ihailetko ketään julkkista? Ketä? Hmm... Aika vaikea kysymys. Sanoisin tavallaan Angelina Jolie, sillä kyllähän hän nyt on aikalailla sellainen ihminen joka on paljon tehnyt muiden hyväksi. Liitetään siihen sitten näyttelijän lahjat, ihan sellainen semi hyvä elämäntilanne ja kauneus vielä päälliseksi. Erityisesti kuitenkin se halu ja jaksaminen muiden ihmisten auttamiseen. Kun itsellä on paljon, niin onhan se hienoa, että sitä jakaa niille, joilla ei ole.

Jos saisit viettää päivän missä tahansa ja kenen tahansa seurassa, missä ja kenen kanssa olisit? Vaarin kanssa mökillä kalastamassa sellaisessa hyvässä säässä. Eli siis aurinkoista, ei liian kuuma, ei hyttysiä, mutta silti ruskettuisi hyvin.

Kerro jokin muisto lapsuudestasi? Aika karu muisto, mutta kun olin 3-4 vanha, niin sain lahjaksi kirjan, jossa oli jokin koira tarina. Vuotta nuorempi veljeni tuli tästä jotenki ilmeisesti kateelliseksi, joten hän nappasi kirjan ja iski sillä sitten silmäkulmaan. Muistan vieläkin kun näin vain punaista ja siinä Pauliina taapero luuli jo että jep, sokeeksi tultiin. Mutta ehei, silmäkulmaan osui vain onneksi. Traaginen muisto, hehe...

Mikä/Mitkä on sun lempibändisi tai -artistisi? Haha, ehdottomasti pakko sanoa Robin! Mutta on niitä siis monia muitakin. En ole ehkä sellainen joka omaisi niinkuin jonkin sortin "fanittamista" oikein minkään asian suhteen. Sama pätee musiikkiin. Mutta siis sanotaan nyt että Robin.

Jos saisit nyt 5000 euroa, mihin käyttäisit sen? Säästäisin. Omaan kämppään varmaankin takuuvuokraan, mutta muuten pistäisin loput säästöön.

Synttärilahjatoive? Öö nyt on aika vaikea kysymys. Kaikki lahjatoive jutut on aina jotenkin olleet tosi vaikeita, ellei ole juuri sattunut olemaan joku jutu hakusessa. Enemmänkin minusta on tärkeää, että toinen ihminen kuuntelee ja tavallaan itse keksii sen lahjan. Ei niin että kysytään, mitä haluat syntymäpäivälahjaksi. Tosin onhan niitä nyt kun alkaa miettimään. Esim olen aina halunnut mennä katsomaan balettia joten se voisi kyllä olla yksi aikalailla sellainen lahja, josta olisin todella otettu. Ja jos tavaroista kyse niin juuri se yksi kello jonka bongasin Instagramista silloin joulun alla. Mutta jälleen kerran minulle tärkeintä on se ajatus, ei se hinta tai mikään mukaan. Jos toinen on nähnyt vaivaa ja lahja kuitenkin sellainen, joka on minulle sopiva, niin kyllähän sitä ollaan otettu.


Mikä on sun tänhetkinen lempibiisi? Rihannan, Kanye Westin sekä Paul McCartneyn uusi biisi FourFiveSeconds. Harmittaa vain niin paljon, ettei sitä vielä Spotifysta löydy...


Mikä on sun oudoin piirre? Niitä on monia. Aivan varmasti. Mutta ensimmäisenä tuli kyllä mieleen se, etten jotenkin pysty katsomaan ihimisiä silmiin. Yritän kovasti aina, mutta silti se katse lähtee vain haahuilemaan. Niin ja parastahan tässä on se, että kun minä saarnaan niin en voi sietää, jos joku tytöistä ei katso minua. Joten aika tuollainen jännä juttu sanoisin... Koska siis käännän katseen haahuilemaan ihan tiedostamattomasti. Toinen on kyllä ehdottomasti se, että kun laitan tv:ssä ääntä niin sen äänimäärän on oltava viidellä jaollinen luku. En esim voi laittaa volymia 24, vaan sen on oltava 25. Ding dong....

Mikä on sellainen asia joka saa sut aina hymyilemään? No ainakin se, että kun toinen ihminen hymyilee, niin kyllähän itsellekin tulee hyvämieli. Voisin heittäytyä tylsäksi ja sanoa kehut, asioiden muistaminen, hemmottelu yms, mutta silti sanon että se kun toinen hymyilee. Ja tietenkin hauskat jutut, tosin ne taitaa enemmän mennä sen naurun puolelle. Mutta siis pakko kyllä paljastaa, että kun joku ihminen kehen on vaikka ihastunut on laittanut viestiä niin kyllähän se hymyksi pistää. Hihii, voi kun söpöä (ei.).

Mikä on huikein maisema, jota olet saanut katsella? Italiassa ollessa kiivettiin sellaiselle kukkulalle. Sieltä avautui kyllä huikeat näkymät. Gardajärvellä oltiin lomailemassa, niin kyllähän siellä se järvi melkoisen upealta näytti. Harmittavasti siitä ei ole kuvaa tai varmaankin on, mutta oli sitä aikaa, kun ei niitä selfietä vielä otettu tai kuvia kännyköillä ylipäätänsä.

Jos joutuisit syömään loppuelämäsi vain yhtä ruokaa niin minkä valitsisit? Haha, pasta tai nuudeli. Niillähän minä nykyäänkin jo elän. No ei, mutta hmm varmaan joku tuollainen. Tosin niihinkin sitten ihan oikeasti pitkän ajan päästä kyllästyisi, mutta mitäs sitä sitten turhaa valitella.

Nyt onkin sitten kaikki kysymykset saaneet vastauksensa. Huomenna onkin hyvin ansaittu vapaapäivä tiedossa, joka kirjaimellisesti menee leväten. Joku flunssa minuunkin iskenyt, niin se on saatava viikonloppuun menessä pois. Kuortane nimittäin kutsuu jälleen, long time no see. No ei hele, kolme viikkoa sitten vasta siellä viimeksi oltiin. Joten pidetään peukkuja että flunssa tai mikä onkaan lähtisi nyt ja vähän äkkiä.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vastauksia osa 2

Sitten onkin toisen vastausosion vuoro. Ensimmäisen osion vastauksia pääseekin lukemaan TÄÄLTÄ. Jälleen kerran kysymykset eivät ole mitenkään järjestyksessä, hallitussa kaaoksessa siis mennään. Joten ei muuta kuin itse asiaan!

Lempipaikkasi Helsingissä? En ole tätä jotenkin koskaan aikaisemmin miettinyt, mutta ensimmäisenä tuli yksinkertaisesti mieleen kesäilta rannalla istuen. Mutta ihan sellainen lempipaikka on varmaan Senaatintorin portaat, mutta jälleen kerran siis kesällä. En talvella niillä kauhean mielellään istuskele...

Ensimmäinen juttu mitä teet kotiin tullessasi? No nyt talvella vien kengät yläkerran vessaan, sillä lattialämmitys lämmittää niistä ihanan lämpöset, kun sitten seuraavan kerran ulos menen. Mutta yleisesti ottaen vaihdan mukavat vaatteet päälle. Sen teen aina vuoden aikaan katsomatta.

Jos saisit asua missä vain, missä asuisit? Jossain rannan lähellä, niin että pystyisi aamuisin vain upottaa varpaat rantahiekkaan. Niin että talon ikkunoista näkyisi merelle tai järvelle. Kuitenkin sellaisessa paikassa, että autolla pääsisi paikasta toiseen kätevästi. Ei taida Suomesta ihan sellaista löytyä...


Menisitkö mieluummin ajassa 10 vuotta taaksepäin vai eteenpäin? Sanoisin ehkä että taaksepäin. Vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa ja virheistä oppii, olisi siellä menneisyydessä muutama asia, jonka tekisin eritavalla. Muutama päätös jonka haluaisin tehdä toisin.

Suurin unelmasi? Olla onnellinen ja nauttia elämästä pitkään terveenä rakkaiden kanssa.

Mikä on bravuurisi keittiössä? Tiramisu, mutta jos ruoka ruoasta kyse, niin joku pasta. Sitä tulee nimittäin aikapaljon tehtyä.. Hehe.

Biisi joka koskettaa sinua jotenkin:


Hyvät ja huonot puolet Suomen vuodenajoista? Hyvät puolet varmaankin se, Suomen vuodenajoista oikeasti löytyy talvi, kevät, kesä ja syksy. Pidän jokaisesta vuodenajasta nimittäin sopivin määrin. Mutta juuri ehkä se huonopuoli onkin siinä, että loskakeliä on kyllä aivan liikaa. Sen osuuden voisi jättää väliin suosiolla...

Jos sinun pitäisi valita yksi ihminen kanssasi autiolle saarelle, kenet valitsisit ja miksi? Varmaan yksi vaikeimmista kysymyksistä. Valitsen kuitenkin vaarini, vaikka hän ei elossa enää ole. Syynä ihan se, että selviydyttäisiin hänen taidoillaan ja ei tulisi tylsää kuunnellessa vaarin tarinoita. Nauruakaan ei puuttuisi, sillä omataan hyvin samankaltainen huumorintaju.

Lempiväri? Erilaiset sinisen sävyt sekä mintunvihreä, kuten huoneeni yksi seinistä on.



Maa jossa haluaisit asua? Suomen lisäksi joku Pohjoismaista. Tai jos olisin tosi rikas niin jossain lämpimässä.

Kummin eläisit mieluummin, siten että haukottelisit kokoajan vai siten että sinulla olisi hikka? Ehdottomasti haukottelu. Hikka on aivan kamala, tuntuu että ei oikein voi keskittyä mihinkään kunnolla kun on hikka. Puolestaan vähäiset yöunet opettanut elämään haukottelun kanssa.

Unelmiesi talo? Omakotitalo, joka ei ole liian pieni eikä liian iso. Sellainen sopiva. Jotenkin sellainen talo kanssa, jossa olisi itse ollut mukana tekemässä, niin siinä olisi silloin sellaista omaleimaisuutta. Ja tietenkin haluaisin saunan ja uima-altaan pihalle. Myöskään oma kuntosali ei olisi pahitteeksi. Jos noin överiksi vetää.

Uskotko yliluonnolliseen? Jos uskot onko sinulle tapahtunut jotain? Uskon. Ja ei ole tapahtunut mitään mutta olen jotenkin aina sellaiseen uskonut.

Millainen olisi unelmapäiväsi? Ehkä sellainen päivä olisi kiva, että joku olisi suunnitellut kaiken. Pidän sellaisista yllätyspäivistä, etten aamulla tiedä mitä on tulossa. Myös kuitenkin sellainenkin päivä voisi olla unelmapäiväni, jolloin herään silloin kun siltä tuntuu, aamiainen olisi tehty valmiiksi ja ei olisi mihinkään kiire. Voisi vain olla ja viettää aikaa jonkun kanssa ilman stressiä. Tai sellainen päiväkin olisi aika jees, että joku tulisi vain paikalle sushien kanssa. Mutta ehkä tuo yllätyspäivä olisi se unelmapäivä.


Nyt tästä töihin. Rankka loppu viikko tulossa, joten katsotaan kuinka kuolleena sitä sunnuntain iltana ollaan...

tiistai 3. helmikuuta 2015

Luottotuotteet

Kuten otsikko jo kertookin, on esittelyssä minun luottotuotteet. Kyseessä siis sellaisia, joita olen käyttänyt jo monta vuotta tai joita on tullut paljon käytettyä. Olen aikalailla sellainen ihminen, mitä tulee varsinkin meikkeihin, että en helposti lähde ostamaan uutta jos vanha jo miellyttää. Käytän myös usein pullot ja putilot ihan loppuun asti ennen uusien ostamista. Paha tapa sanoisin, sillä yleensä joudun kaapimaan jämiä viimeiseen asti, koska en ole muistaut ostaa. Joten voisikin alkaa hamstraamaan esim Hulluilta Päiviltä kyseisiä juttuja!

3.2.2015

 Arkimeikkini on melko yksinkertainen. Tai otetaan se melko-sanakin sieltä pois. Naamaan vähän Garnier BB-voidetta, sitten Natural Code puuteria ja ripsiin IsaDoran ripsaria. Tällä setillä on menty jo jonkin aikaa, enkä näe syytää muuttaa.

Tietenkin se, että pärjään tuollaisella meikkimäärällä johtuu siitä, että omaan melko helpon ja hyvän ihon. Ja siitä olenkin todella kiitollinen! Siksi pysynkin usein niissä, jotka olen todennut hyviksi, etten vain vahingossakaan pilaa ihoa.

Huulirasva "riippuvuus" on varmaan asia, jonka moni allekirjoittaa omaavansa. Myös minä. Tuo Baby Lipsin Mint on kyllä nykyään ehdoton suosikki, mutta siis huulirasvoja minulta löytyy aika laajalti. Silti välillä tai itseasiassa melko usein tuppaavat häviämään tai jäämään kotiin, jolloin ollaan aika suruissaan. Kuitenkin tässä olen vähän miettinyt sen Eos-huulirasvan ostamista, sitä kun on kehuttu aikalailla. Joten ehkä tässä asiassa poiketaankin luottotuotteesta...

3.2.2015a

Minut harvoin nähdään ilman kynsilakkaa. Ilman meikkiä kyllä, mutta ilman kynsilakkaa ei. Ja luottolakkoinani toimivat Essie-lakat ja niistä erityisesti musta sekä valkoinen vuorotellen. Välillä kuitenkin räväytän jollain värikkäällä lakalla, mutta nämä ovat ne luottolakat jotka eivät vain koskaan petä. Molemmat alkavat itseasiassa olla lopussa... Taitaa olla täydennyksen aika.

3.2.2015b

Täälläkin tullut muutamaan otteeseen esille se, kuinka vähän hoidan ihon tavoin hiuksiani. Hoitoaineet ovat minulle täyttä hepreaa, niitä en ole ikinä käyttänyt. Samoin pätee kaikkiin muihinkin hiusaineisiin. Lakkaa nyt on tullut kisoissa käytettyä ja välillä muutenkin, mutta muuten pyrin menemään ilman mitään ylimääräistä. En tiedä onko se oikein vai väärin, mutta ainakin minulla toiminut tähän asti.

Olen aikaisemmin käyttänyt Cutrin Blueberry-shamppoota, mutta nyt talveksi päätin kokeilla tätä ja voin sanoa että toimii! Minä kun olen aina kärsinyt sähköisistä hiuksista, niin tänä talvena on voinut huoletta liikkua hiukset auki, sillä ei ole ollut sähköiset ei. Ja muutenkin tuoksu on ihanan raikas, joten varmasti jatkan tämän käyttämistä pitkin kevättä ainakin. Kesälläkin, miksi ei?

Tässä siis luottotuotteeni, joita käytän tällä hetkellä. Muutamia olen vaihtamassa, mutta osa pysyy varmasti pitkään mukana. Kun jokin vain toimii, niin mitä sitä on turhaa vaihtamaan..? Onko teillä jotain luottotuotteita, joita olette jo pitkään käyttänyt?

maanantai 2. helmikuuta 2015

Vastauksia osa 1

Päätinpä olla tehokas ja nopea, joten ensimmäinen osa vastauksista tulossa jo nyt! Kuitenkin viikko menee varmasti koulutustehtäviä tehden, joten parempi tehdä ajoissa. Osa kysymyksistä menee kyllä läheltä toisiaan, mutta silti vastaan jokaiseen. Niin ja näitä ei ole laitettu mihinkään järjetykseen tai teemaan, ajattelin niin aluksi tehdä, mutta aiheet pomppaavat aikalailla, joten parempi vain iskea kysymykset ja vastaukset hallitussa kaaoksessa.

Unelma ammattisi? Olin hyvin pitkään menossa oikikseen lakimieheksi ja on tuo kuolinsyyn tutkijakin ollut haaveissa. Kuitenkin niin vanhanaikaiselta tai tylsältä tai muuten vain oudolta kuin se kuulostaa, niin varmasti sellainen unelma ammattini olisi olla kotiäiti.

Jos saisit valita yhden iän, jonka ikäinen olisit loppuelämäsi ajan, mikä se ikä olisi ja miksi? Hmm. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä tuli mieleen 4-vuotias. Miksikö? Siksi koska lapsen elämä on huoletonta ja siitä osaa nauttia aidosti ilman stressiä. Se kuinka tärkeintä oli että ehti katsoa Pikku Kakkosen tai että vanhemmilta sai luvan mennä Hesburgerin liukumäkeen.
Toisena tuli kuitenkin mieleen ikä 25. Tätä en oikein osaa perustella. Ehkä se että silloin on jotenkin mielestäni vielä nuori, mutta silti kypsä elämään elämäänsä. Jotenkin minulle sellainen aito aikuisuuden ikä. Älkää kysytkö, en itsekään tiedä, sillä olenhan vasta 20.

Lempiruoka ja -juoma? Lempiruokani vaihtelee vähän liiankin usein. Mutta sanotaan sushi. Pastaruoatkin kyllä maistuu enemmän kuin mieluusti. Ja lempijuoma on omenamehu.

Pelkäätkö jotain? Pelkään. Suurimpia pelkojani ovat piikit, pellet ja yksin jääminen. Tietenkin pelkään läheisten ja rakkaiden menettämistä tai että heille sattuisi jotain. Mutta se on varmasti sellainen pelko, joka on kaikilla.

Haluaisitko naimisiin/oletko miettinyt omia häitäsi? Haluan ja olen. Minulle kuitenkaan naimisiin meno ei ole sellainen, joka olisi suoritettava esim ennen lasten hankkimista. En myöskään ole sellainen, joka kaipaisi isoja häitä, enemmänkin pienet ja rennot häät olisivat sitä enemmän minua. Yksi asia on kuitenkin tärkeää häissä minulle ja se on, että ne ovat sekä morsiammen että sulhasen näköiset. Sellaiset "tyranimorsian-häät" eivät ole se minun juttuni.

Mistä ajatus bloggaamiseen lähti? En rehellisesti sanottuna muista. Taisi olla niin että joku kavereista heitti puoliksi läpällä ja minä sitten aloinkin bloggailemaan. Sitten se on jotenkin jäänyt tai siitä on tullut sellainen osa minua oleva juttu. Ja pystyyhän ulkomailla rellestävät tutut näin seuraamaan elämääni.

Jos sun pitäis lähteä matkalle ylihuomenna, kahdeksi viikoksi ja sun pitäis hoitaa kaikki järjestelyt nyt enne lähtöä, mihin maahan  lähtisit ja miksi? Lähtisin n.99% todennäköisyydellä joko Australiaan tai Jenkkeihin. Tarkemmin en osaisi sanoa  minne, mutta jompaan kumpaan maahan. Tosin, jäisin varmaan pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi viikoksi, hehe... Ja lähtisin ihan sen takia, koska molemmat maat ovat ns. minun matkalistallani, eli lista maista, jossa haluisin käydä elämäni aikana.


Mihin maahan muuttaisit jos Suomesta olisi pakko lähteä, miksi? Varmaankin johonkin toiseen Pohjoismaahan. Veikkaisin että joko Tanskaan tai Norjaan. Syynä ihan se, että Pohjoismaat on melko tuttuja jo, joten muutos ei olisi niin radikaali veikkaisin. Tai eihän sitä tiedä, kyllähän sitä voisi jonnekin Jenkkeihin tai vaikka Saksaan muuttaa!

Missä maassa on ollut parhaimmat shoppailumahdollisuudet tähän mennessä? Sanoisin että Lontoo, mutta taidan silti sanoa että Berliini. Niin siis Saksa.


Mikä on kauppa jota kaipaat Suomeen? Bershka. Kesällä olisihan se Tally Weijl ihan kiva kanssa. Onneksi kumpikin löytyy tuolta Viron suunnalta, mistä tulikin mieleen, että siellä voisi piipahtaa. Mutta siis, muuten olen kyllä sitä mieltä, että ei nyt kaikkia kauppoja tarvitse Suomeen kuskailla. Sehän on se juttu kun lähtee ulkomaille shoppailumatkalle...

Haaveiletko ulkomaille muutosta? Minne? Kyllä ja en. Tavallaan olisihan se aikalailla uusi kokemus vaihtaa maata, mutta toisaalta pidän Suomessa asumisesta. Sen on nimittäin huomannut että esim joukkoliikenne, jonka myös itse kiroan varmaankin kerran päivässä, on paljon parempi Suomessa kun tähän mennessä missään muualla. Mutta jos muuttaisin, niin varmaankin kallistuisi Pohjoismaiden suuntaan tuo muutto.

Mikä on hulluinta mitä olet tehnyt? Seisonut paidattomana Islannissa kuolleen tulivuoren päällä. Sitä nyt varmaankin tullut toitotettua kyllästymiseen asti.

Hauskin muistosi, jonka ajattelusta väkisinkin rupeat hymyilemään/nauramaan? Vaikea sanoa yhtä asiaa, mutta kyllä nuo minun ja Inksun mäkki reissut on kyllä sellaisia seikkailuja ettei mitään rajaa. Esim. eilen kun käytiin vähän Vantalla asioilla (viemässä verokortit, koska ollaan vaan sellaisia sähliä ettei mitään rajaa...) niin tuli sitten Variston mäkkärissä käytyä.

Kauanko olet pitänyt blogia ja mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta? Taisin aloittaa bloggaamisen olisko ollut 2012... Joskus niihin aikoihin kumminkin, kun muutettiin. Ja kuten aikaisemmin mainitsin niin taisi olla kaverin heitto.

Lempi drinkkisi? Hard Rock Cafen Granaattiomena-cosmopolitan (kai...?)


Kadutko mitään elämässäsi? En oikeastaan. Tietenkin on asioita joita olisin voinut jättää tekemättä, mutta olen sitä mieltä että virheistä oppii. Ja ne on tehnyt minusta sen mikä nyt olen. Joten ei, en kadu.

Tuletko helposti kateelliseksi? En, mutta mustasukkaiseksi.

Mitä blogeja seuraat? Seuraan aika paljon ulkomaalaisia bloge, mutta olen nyt suomalaisiakin alkanut seurailemaan. Tuolta oikeasta sivusta löytyy kohta Seuraan, joista näkyy ne minun top 5.

Millaisista blogeista pidät? Aidoista. Täytyy jotenkin tekstistä huokua sellainen omaleimaisuus. Kuitenkaan liian erilaiset ei oikein nappaa, joten aito, mutta tavallinen. Vaikea ehkä jotenkin selittää, se nappaa kun nappaa. Niin kuin minulla monessakin asiassa.

Tässä siis ensimmäinen osa, kaksi osaa vielä jäljellä. Pistän niitä tulemaan sitten kun kerkiän joissain sopivissa väleissä. Katsotaan saisinko tämän viikon aikana vastaitua kaikkiin.