PERJANTAI LISTA

 

MITÄ MINULLA OLI TÄNÄÄN PÄÄLLÄ? Star Wars oversize t-paita sekä Adidaksen juoksutrikoot. Kyseinen t-paita on ehkä niitä yksiä lemppareita joissa viettelen kotona aikaa. Ja nukun. Ostin t-paidan alkusyksystä Asokselta. Tuunailin vähän paitaa poistaen siinä olleet ketjut ja heti tuli paljon omannäköisempi. (Linkki paitaan TÄSTÄ, on kuitenkin tällä hetkellä loppuun myyty)

MITÄ KUUNTELIN TÄNÄÄN? Inkan pianon soittamista, mikä oli rauhoittavaa, vastapainoa poraukselle, johon saikin aamulla herätä. Kun yhden poran ääni ei riitä, oli niitä tänään oltava kaksi. Onneksi en käy yötöissä, saa pään jotenkin räjähdyspisteen partaalle.

MIKÄ ON OLLUT TÄMÄN PÄIVÄN FIILIS? Fiilis on ollut outo, vähän semmoinen odottavainen koko päivän. En oikein tiedä mitä tässä odotellaan, viikonloppua, pientä lomaa jonka itsenäisyyspäivä tarjoaa, joulukuussa häämöttävää risteilyä vaiko sitten itse sitä joulua. Veikkaisin kyllä tuota ensimmäistä, yleensä elän niin päivä kerrallaan, että vaikka suunnitelmia on ajoissa tehtävä, en jotenkin osaa asennoitua kaukaisiin odottamisiin.

MITKÄ OVAT VIIKONLOPUN SUUNNITELMAT? Töissä menee viikonloppu, kuten aina. Lauantaina juhlitaan kuitenkin meillä Inkan kouluun pääsemistä. Joten jotain vähän spesiaalimpaa tiedossa. Kiva myös nähdä pitkästä aikaa kavereita, kun tässä on tullut ravattua leireillä viikonloput. Jotain muutakin vaihteeksi kuin jumppajuttuja kiitos.

MIKÄ OLI VIIKON HAUSKIN HETKI? Viikko on hurahtanut niin ohitse, ettei mitään yhtä isoa hauskaa hetkeä oikein tule mieleen. Kyllähän pitkin viikkoa on tullut naurettua, mutta ne nyt on lähinnä niitä meidän omia, todella kuivia juttuja. Semmoinen iloisin hetki kuitenkin oli ehkä se, kun löysin Viaplaysta Kaunotar ja Hirviö-elokuvan! Voi kun halusin niin kovasti mennä sen katsomaan, mutta kukaan ei lähtenyt mukaan. En myöskään ole niitä jotka pystyisi yksin elokuvissa käymään, joten vaihtoehtona oli vain odotella. Ja kuten aina, odotus palkittiin.

MIKÄ ON OLLUT VIIKON POHDISKELU? Hiustenleikkaaminen. Huomaan että uppoudun jälleen enemmän ja enemmän katsomaan kuvia long bob-hiuksista. Hiukset olivat tuossa kesän sekä alkusyksyn aikaan todella huonossa kunnossa. Nyt ovat kuitenkin alkaneet saamaan eloa takaisin, joten ehkä vielä annan niiden kasvaa, sillä tykkään kyllä myös pitkistä, terveistä hiuksista.

ON IHAN OKEI...

... syödä aamupalaa vaikka kello onkin jo kaksi.

... valvoa neljään ja herätä seuraavana päivänä vasta kun siltä tuntuu ilman herätyskelloa.

... vietellä päivää täysin meikittä ja antaa finnien loistaa vapaudessa.

... nukkua kämppiksen kanssa vuodesohvalla olohuoneessa yhdessä monta yötä putkeen vain koska ei halua nukkua yksin.
... etsiä talveksi matkaa lämpimään, vaikka aika mahdoton ajatus onkin. Joskus vain on pakko selata aurinkomatkojen sivuja ja fiilistellä.

... hehkuttaa ihan mahtavaa Rush-deittejä. Harvoin hehkutan, mutta myönnän sen, että kun hehkutan niin hehkutan.

... ostaa kaupasta kunnon herkut juuri ennen kaupan sulkeutumista ja syödä vatsa aivan kipeäksi asti.

... katsoa Paratiisihotellia ja todeta kuinka ärsyttäviä osa ihmisistä on. Ja tyhmiä.
... fiilistellä kuvia kesältä, mutta samalla nauttia sateen tuoksusta. Itse sade ei innosta, mutta tuoksu on mitä rauhoittavin.
... haaveilla uudesta tatuoinnista, mutta silti epäröidä vielä sen ottamista.
... ärsyyntyä pienistä asioista, valittaa niistä kunnes ei enää ärsytä.
... joskus vain olla ja todeta että nyt en jaksa.

TORSTAI LISTA

Pieni torstai lista tässä samalla leffaa katsellessa ja syödessä. Näitä listoja voisi tehdä vähän useammin, tykkään ainakin itse blogeista lueskella ja onhan näitä kiva tehdäkin. Vielä pitäisi huomiselle alkaa ruokaa kokkailemaan, kaksi työpäivää edessä ennen viikonloppua. Rauhaisaa koti-iltaa siis vietellään.

Miten menee?

Ihan jees, lukuunottamatta selkää joka tuntuu olevan aika jumissa tämän päiväisestä työpäivästä. Myös vasemman jalan jalkapöytä on oudolla tavalla särkenyt jo melkeinpä viikon verran. Pitäisi kohta varmaankin käydä sitä näyttämässä jossain... Mutta muuten siis menee hyvin!

Mitä söit aamiaiseksi?

Mango piltin. Aika usein tulee kyllä se aamiainen skipattua kokonaa, aamuisin kun minulla ei ruoka meinaa pysyä sisällä. Nyt kuitenkin olen yrittänyt tässä skarpata, välillä menee paremmin välillä sitten taas syöminen tuntuu aivan mahdottomalta.

Mitä sinulla on päällä?

Musta t-paita, semmoinen tiukka ja korkeahko kauluksinen. Housut onkin mustavalkoiset kuviolliset, ohuet, jotka minulla on näiden lisäksi vielä khakinvihreänä sekä tumman sinisenä. Ostin molemmat viime kesänä, paidan Gina Tricotista ja housut H&M:stä.

Onko sinulla mitään koruja päällä?

On, lävistyksissä on korut sekä nilkassa nilkkakoru. Nilkkakorun vannoutuneena käyttäjänä olin aika murtunut, kun Rodoksesta ostettu koru hajosi tuossa kevään aikana. Valmistujaisiin koruja ostellessa bongasin yksinkertaisen hopeisen nilkkakorun H&M:stä ja nyt olen pitänyt sitä siitä lähtien koko ajan nilkassa.

Mitä olet kuunnellut tänään?

Työmatkoilla Spotifyta. Taylor Swift liittyi jälleen takaisin Spotifyhin, joten hänen biisejään on tullut luukutettua. Etenkin Bad Blood on nyt soinut aikalailla.

Kenen kanssa nukuit viime yönnä?

Tyynyläjän. Sain kavereilta syntymäpäivä lahjaksi boyfriend-tyynyn, joten sen kanssa tulee nukuttua todella hyvin. En varmaankaan enää osaisi nukkua kunnolla ilman sitä, pitänee varmaan alkaa raahaamaan mukana...

Parasta tänään?

Se kun kaupasta pääsi ostamaan kaikkea vihanneksia ja hedelmiä. Vähän ollut vaihteeksi rahan kanssa tiukkaa, niin palkkapäivänä muiden mennessä vaateostoksille, minä menen kasvisostoksille. Ja no tuo sää.

Kamalinta tänään?

No mitään sellaista kunnon kamalaa ei ole tapahtunut, mutta jos nyt jotain niin se kun ulkona on ihan unelma sää ja itse on sisällä töissä. Ja se että jalat on ihan kipeänä tuosta monen tunnin seisomisesta. Vasta istuessa huomaa kuinka jalkoja särkee. Oikeastaan enemmänkin tuota vasemman jalan jalkapöytää.

Viimeisin asia jonka ostit?

Kaupasta niitä vihanneksia ja jotain muitakin tarpeellisia asioita kuten saippuaa, deodoranttia ja tampooneja. Niin ja RuisRockiin lipun!

Suunnitelmia huomiselle?

Päivä kuluu töissä kuten tänäänkin ja illalla varmaankin nautin kotona olemisesta. Katson jonkun leffan tai sarjan. Voisi myös joogailla illalla.

T W E N T Y - T H R E E

ANOTHER 365 DAYS

SINCE YOU FELL OUT OF

A VAGINA

HOORAY!!

Siinä se sitten on, jälleen yksi vuosi lisää. Viisaampi? En sanoisi, mutta jälleen monta kokemusta rikkaampi ja ehkä siinä mielessä voisin sanoa että kokeneempi. Eihän tämä 23 mikään super-iso ikä vielä ole, mutta kyllähän sitä uhkaavasti niitä numeroita tulee vain lisää. Fiilis on kuitenkin edelleenkin kuin 20 vuotiaana, ehkä jopa "villimpi". Mikään synttäri-ihminen en ole, tässäkin suosin pieniä juttuja, joissa on sitä ajatusta. Tulin esim niin onnelliseksi, kun eilen illalla istuttiin katsomassa tv:tä ja Inka sitten lähetti minulle ääniviestin jossa lauloi synttäritoivotuksen. Pitkään aikaan ei ole noin aidosti "pakahtunut ilosta".

It's never too late to get your shit together

Tiedätte varmaan sen tunteen kuin oikein mistään ei tunnu saavan kiinni. Kaikki ikäänkuin hiekanomaisesti valuu sormien välistä. Niin aika kuin ajatukset. Kuin seuraisi omaa elämää vierestä ilman että siihen pystyisi millään tavalla puuttua. Samaan aikaan on tuntenut kaikkia tunteita sekaisin, mutta silti ei ole tuntenut mitään.

Pari viikkoa on oltu noissa tunnelmissa ja tasan olen tiennyt mistä johtuu. Liian paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä, liian paljon muita asioita mielessä. Pistinkin itseni sinnittelyvaiheelle ja päätin, että kun pääsiäinen tulee, olen oikeasti lomalla. Ja ei millään semmoisella normaalilla lomalla, vaan lomalla kaikesta. Sähköposti jäi unholaan, blogin hautasin syvälle ja somekin pysyi melkein koskemattomana. Ja vitsit että teki hyvää! Tiesin kyllä että ne sähköpostit ja koulun lopputyö odottivat, mutta niiden unohtaminen hetkeksikin teki jo paljon. Se että voidaan sunnuntaiaamuna lähteä autolla hakemaan ruokaa, naureskella oksalle auton päällä ja muutenkin ihan vain sille omalle elämälle. Syödään katsotaan temppistä ja kommentoidaan kuin viimeistä päivää.

Vaikka itse loma oli ohjelmaa täynnä, oli se kuitenkin sellaista erilaista. Rentoa ja omalla tavallaan rauhoittavaa. Ja vaikka olin itseni kanssa sopinut, että loma otetaan rennosti velvollisuuksista välittämättä, oli maanantai kuitenkin pakko pyhittää täysin juuri tuon lopputyön tekemiseen. No eihän se ihan nappiin mennyt, päädyin pelailemaan korista ja kotona oltiinkin vasta illalla. Ja sitten alkoikin armoton takominen. Onneksi oli lomalla tullut heitettyä velvollisuuksille hyvästit niin jaksoi takoa. Tosin siinä tilanteessa en kyllä kirosanoja säästellyt.

Hieman sekavapostaus viimeaikaisista fiiliksistä. Pistetään tulemaan itse pääsiäisen tapahtumista myöhemmin, nyt tässä onkin ollu arkeen paluu ja lähtö töihin odottaa.

18 asiaa, jotka parhaan kaverin kanssa asuvat tietävät:

1. Olette molemmat yhtä siistejä (tässä tapauksessa sotkuisia). 
Siivoamisesta ei nalkuteta toiselle, eikä pieni sotkuisuus haittaa. Molemmilla on omat  siivous "bravuurit" ja asiat hoituvat ilman mitään listaa.

2. Tavalliset ja tylsät arkiset asiat ovat hauskoja. 
Esim. kaupassa käyminen on aina oma seikkailunsa, varsinkin kun molemmat ollaan sellaisia poukkoilijoita. Ja usein kauppaan mennään ilman mitään selkeää päämäärää.

3. Tunnette toisenne paremmin kuin itsenne, ettekä tarvitse sanoja kommunikoidaksenne.
Jos vaikka toinen alkaa yhtäkkiä siivoamaan, tiedät tasan mistä on kyse.

4. Tiedätte aina missä toinen on.
Bileisiin mennään yhdessä ja sieltä lähdetään yhdessä. Ainakin joskus...

5. Kun ostat itsellesi herkkuja, ostat myös toiselle.
Tästä ei tarvitse edes kysyä ja jäätelöt aina jaetaan. Suklaista puhumattakaan. Myös molempien ne all time lempparit on hallussa.

6. Seuraatte samoja sarjoja.
Jaksot katsotaan aina yhdessä ja monesti monta jaksoa putkeen. Kommentoitte yhdessä ja puhutte niistä myös muulloinkin. Maanantaina vietetyt sohvalla lököiky maratonit eivät ole mikään poikkeus.

7. Matkitte toistenne nukkumaanmeno aikoja.
Jos toisen on mentävä ajoissa nukkumaan, on toisenkin. Muuten jäätte puhumaan pitkin yötä, eikä siitä nukkumaan menemisestä vain yksinkertaisesti tule mitään.

8. Menkoista ilmoitetaan.
Aina. Olit sitten kotona tai ei, tekstiviestillä tai vessasta huutaen.

9. Kaikki on sallittua, mitä tulee ruokaan.
On ihan okei syödä koko viikon ajan tilattua ruokaa tai tehdä keskellä viikkoa brunssi jääkaapin jämistä. Myös makaroni ja pesto on ihan okei.

10. Voit herätä siihen kun toinen kömpii oman peiton ja tyynyn kanssa viereen.
Sunnuntai aamuisin hitti, siinä on hyvä kärsiä darrasta yhdessä. Ja paras kaverihan tietää, että minä en peittoani jaa.

11. Yölliset syvälliset keskustelut.
Voitte yhdessä kauhistella toistenne tekoja ja todeta että ainakin teillä on aina toisenne.

12. Sinulla on kaksi vaatekaappia.
Vaatekriisejä on paljon, mutta onneksi on aina toisen vaatekaappi jossa voi käydä piipahtamassa.

13. Kotona on aina joku jolle voi huoletta kertoa päivän tapahtumat.
Ja siis tätä henkilöä oikeasti kiinnostaa oliko joku käynyt säätämässä sinun uunia tai käyttänyt sinun kermat.

14. Podette ikävää.
Fakta on se, ettette pysty kovin kauaa pysymään toisistanne erossa ilman ikävää. Onneksi on WhatsApp, Snapchat ja maratonipuhelut olemassa.

15. Mikään puheenaihe ei ole liian kiusallinen.
Tai tilanne. Pystytte puhumaan kaikesta, siis aivan kaikesta.

16. Kun elämä potkii perseelle, potkitte takaisin.
Yhdessä.

17. Teillä on aina hauskaa.

Ihan sama teettekö mitään, vai istutteko vain sohvalla. Myös kännykällä oleminen ja yleinen epäsosiaalisuus muuttuu nauramiseksi.

18. Sinulla on aina joku, joka muistuttaa että ansaitset vain parasta.

this moment will be just another story someday

Tänään on se päivä kun tuhannet abit hyppää rekkojen kyytiin ja viettävät ikimuistoisen päivän. Tai ainakin itselläni oli penkkarit kyllä lukioajan ehkä niitä parhaimpia hetkiä. Onnekseni sain siinä neljän vuoden lukion aikana kokea nuo kaksi kertaa. Kolmas kerta ei tekisi yhtään pahaa! Joten kyllähän se on aina pienoinen pisto ja kateus kun katsoo uusien abien snappi ja instagram kuvia. Silloin kun itse oli ensin vuonna 2013 ja toisen kerran 2014, ei snapchattia oikein ollut ja muutenkin somen käyttö oli paljon semmoista "facebook" painotteisempaa. Se ei kuitenkaan poista sitä ilon määrää jonka sai niiden parhaimpien kavereiden kanssa jakaa.

Joten kaikki tulevat abit, joilla tämä on vielä edessä, NAUTTIKAA. Se on oikeasti ohi ennen kuin huomaattekaan ja pian olette istumassa kotona pizzan ääressä muiden penkkareita kadehtien. Joten taidankin jatkaa fiilistelyä vielä hetken ja palata sitten takaisin tähän omaan arkipäivään.

Happy Holidays!

Joulu on meilläkin vihdoin lähtenyt käyntiin. Kotiin tulin tänään aamulla ja nyt on vatsat täynnä. Pian jatketaan syömistä ja yhdessä oloa sekä tietenkin Samu-Sirkan joulutervehdyksen katsomista. Hyvää joulua kaikille, nauttikaa ruoasta ja erityisesti niiden läheisten seurasta. Muistakaa kaikkea ilolla ja hyvällä, myös niitä edes menneitä. Niin itse aion ainakin tehdä, joten palaillaan näiden muutaman päivän jälkeen. Mauria lainaten: Rauhaa ja rakkautta. 

A FRIDAY LIST

A   F R I D A Y   L I S T :

Parasta tässä viikossa: Ehdottomasti ne hetket kun olen tullut koulusta kotiin ja ollaan vaan chillailtu Inkan kanssa. Olen tällä viikolla nimittäin nauranut niin paljon, että vatsalihaksiinkin sattuu. Eikä edes millekään järkevälle, ihan pieniä ja sellaisia "tyhmiä" juttuja on ollut. Mutta eikö ne niitä parhaita juuri ole?

Kamalinta tällä viikolla: Hmmm... Ei oikein tule mitään sellaista järisyttävän kamalaa mieleen.

Mitä tänään ajattelin: Jes, perjantai! Huomenna saa nukkua niin pitkään kuin sielu sietää. Ei herätyskelloa.

Mitä minulla oli päällä: Pitkä musta bomber, musta karvaneule, harmaa neule, mustat polvista rikotut farkut ja ihanat adidaksen NMD R1.

Mitä meikkiä: Ei mitään, huulirasvaa vain.

Mitä odotan ensiviikolta: Perheen kanssa käydään yhdessä syömässä ja yhdet ylppäritkin olisi tiedossa. Muuten onkin koululla aikamoinen härdelli loppuviikoksi. Lauantaina sitten kaveriporukalla pikkujoulut. Paljon asiaa siis ensiviikolla(kin) tiedossa.

Mitä tein tänään: Kävin aamulla koulussa, sieltä Kluuvin Fazerille työharjottelupaikka haastatteluun (jonka muuten nappasin!) ja kävin ostamassa uuden kännykänkin! Töihin, kotiin ja kaverille iltaa viettämään. Ihan jilliä, juuri sopivaa perjantaille.

Huomisen suunnitelmat: Ottaa ihan rennosti. Siis en muista koska olisi ollut tällaista, että voi vain olla. Tietenkin on hommia rästissä, mutta niitä sitten tekee omalla painolla. Illalla olisi kaverin synttärit, rauhallisissa merkeissä kuitenkin. Onneksi, onhan tässä nyt juhlittu jo aikamoisella tahdilla.

Entä sunnuntain suunnitelmat: Töitä, töitä ja töitä. Ei siihen varmaankaan oikein mitään muuta edes mahdu väliin.

#BID2016

Huhhu, jälleen oli lauantaina Indiedays Blogger's Inspiration Day ja oli kyllä melskettä. Tällä kertaa sain seurakseni Emmin, johon oli edellisellä kerralla SAGAn pisteellä törmännyt. Jännää miten tuolla "blogimaailmassa" ihmiset on kyllä avoimia tutustumaan ja lähtee ehkä juuri rohkeammin höpöttelemään ihmisten kanssa. Onhan tuo "maailma" semmoinen yhdistävä tekijä ja ei tarvitse miettiä hermostuuko se toinen, kun niitä kuvia räpsii siinä oivan tovin.

Paikkana toimi Brunon Konepaja ja noh, pienoisten kiertelyjen kautta sinne sitten lopulta löydettiin. Nämä on näitä hetkiä kun itse mietin, että olenko tosiaan asunut koko ikäni Helsingissä? Pistän kuitenkin kaiken huonon suuntavaiston piikkiin ja kyllähän sitä tulee silti aina perille löydettyä. Ja seuraavalla kerralla ei ikinä löytämisen kanssa ole ongelmaa. Aina se eka kerta.

Mitä sitten jäi käteen? Paljon inspiraatiota, sehän nyt on sanomattakin melko selkeää. Päällimmäisenä mieleen jäi kummittelemaan Vilan roosan-nude bomber ja muhkea harmaa neule, Max Factoryn pisteellä kaunis ripsiväreistä koottu tarjotin, SantaMarian ja Risentan pisteellä maistettu gluteeniton suklaakakku, jossa oli häivähdys chiliä, Instrumentariumin mahtava ständi sekä vaikka ja mitä. Ei siis ihme että tuolla sai muutaman tunnin oikein helposti kulutettua...

Niin ja vielä sen sanon, että on kyllä jotenkin tosi outoa kulkea siellä ihmisten seassa, keitä somessa seuraa. Tulee vähän jopa sellainen olo itselleen, että enhän mä kuulu tänne. Mutta sitten toisaalta, kaikkihan paikalla olijat on sinne kutsuttuja ja onhan ne blogien takana olevat ihmiset ihan samanlaisia kuin kaikki muut. Mutta kyllä tuli tuolla huomattua, että some osaa kyllä antaa kunnon kiiltokuva kuvan ihmisistä. Itsestäänselvä asia, mutta silti hyvä muistutus itselleni.

#BID2016

En edes oikein tiedä, että mistä tässä aloittaisi. Lauantaina tosiaan oli Indiedaysin järjestämä Bloggers' Inspiration Day-päivä Kattilahallissa, jonne itse saavuin hyvin väsyneenä paikalle. En oikein ollut edes ehtinyt kaikelta menolta ja meiningiltä jännittää koko tapahtumaa. Kunnes siinä astelin sisälle ja ovella oleva portsari nimilistoineen vain lähestyi. Kaiken maailman kauhuskenaariot siitä ettei nimeni löytyisi listalta aina siihen, että halli olisi täynnä niitä "bloggaajia" vilisivät pääni sisällä. Kaikki kuitenkin sujui enemmän kuin hyvin ja pian siinä seisoskeltiinkin hyvin eksyneenä peurana oman blogin nimi rinnalle kiinnitettynä. Siinä hetken keräsin itseäni ja sitten ei tosiaan auttanut muu kuin vain lähteä ihmisten eteen. 

Aluksi tosiaan oli sellainen tunne sisällä, että minä en tosiaankaan kuulu tänne. Siinä kuitenkin eri pisteillä jutellessa totesin vain itselleni, tännehän on se kutsu saatu, ehkä tämä onkin minun paikkani. Ja mitä enemmän kiertelin ständejä sitä enemmän aloin pitämään siitä. Siitä kuinka ihmiset olivat iloisia, juttelivat rennosti ja esittelivät tulevia tuotteita. Ei ollut sellainen tyrkky olo. Ja sitähän minä vihaan eniten, tunnetta siitä että tyrkyttää itseään. Ei kiitos.

Tosiaan Inspiration Day. Rakastuin täysin Santa Marian pisteen sisustukseen, kävin liian monta kertaa kuolaamassa Olympuksen erilaisia oheistuotteita, kyselin Kopparbergin kukkien perään ja maistelin Vuokkosten pisteellä macaronsseja. Vilan tulevaa syysmallistoa tuli myös hypisteltyä ja Lorealin uutta app-sovellusta kokeiltua, unohtamatta Cloettan ihanan pirteää tuote-esittelijää joka antoi minun maistaa mitä vain halusin. Sagan pisteellä pääsin puhumaan leivonnasta ja esittämään kiitos koulun, kysymyksiä joka sai esittelijän hieman hämilleen. Joten ei ollut ihme, että siinä sateessa sai sitten tunkea itsensä kaikkien niiden kassien kanssa sisälle bussiin.

Koko tapahtuma kuitenkin herätti itselleni kysymyksiä siitä, mitä haluan tältä blogilta tulevaisuudessa. Mihin suuntaan haluan lähteä ja olenko siihen varmasti valmis? Haluanko vetää tähän myös muun someni mukaan?

Koirakuume

Piti eilen tulla kirjoittamaan postausta ja sitä sainkin ihan hyvin aloitettua. Sitten kuitenkin tapahtui jotain, jotain joka esti minua postaamasta. Nimittäin pilkin siinä jo jonkin aikaa kunnes nukahdin. Aivan kirjaimellisesti nukahdin kone syliin. Joten on varmaan sanomattakin selvää että viime aikoina väsymys on painanut. Eikä väsymys yksinään vaan ylipäätänsä stressi joka nyt on painanut. Pian kuitenkin helpottaa ja onhan aina joka päivä astetta parempi. Itsehän olen niihin henkilöihin kuuluva, joka hoitaa asiat aina ajoissa. Hahaa, hell no! Aina viime tinkaan pitää kaikki jättää. Tosiaan tietämättömille, niin Ekbergillä ollaan suorittamassa työharjoittelua. Aikaiset aamut ja ilta töissä saavat nämä päivät tuntumaan yhdeltä sumuhorrokselta. Sellaista siis menossa, mutta yritän silti kovasti pitää tätä rytmiä yllä, jonka olen tässä onnistunut blogin suhteen saamaan. Mutta eiköhän tässä ollut alustusta kerrakseen, joten mennäänpä sitten itse asiaan!

Koirakuume. Yhdellä sanalla kuvattava asia. Niin kauan kuin muistan olen aina ollut suuri koirafani. Jos minulta joku kysyisi haluaisinko koiran, vastaisin salamana, että totta helvetissä! Arvatkaa vain kuinka monta kertaa olen vanhemmille kotona asuessani sanonut tekeväni vaikka ja mitä jos vanhemmat sen koiran hommaisivat. Aivan kuten moni muukin lapsi. Tosin itse jatkoin samaa vielä aikuisiälläkin... Nyt sitten asustellaan omassa kodissa ja päätöksen tekee täysin minä. Tai no me, koska meitähän täällä on kaksi. Ja ei, en aio nyt ilmoittaa että olen hommaamassa koiran. Ei sillä ettenkö jälleen kerran haluaisi, mutta ehkä jotain viisautta päähän se ikäkin on tuonut. Koirahan on kuitenkin iso vastuualue, asia jota ei vain voi jättää kesken, jos ei kiinnosta. Vaikka ulkona sataisi räntää ja räkää samana aikaan, olisi se kuitenkin vietävä ulos. Jos halusit rillutella kavereiden kanssa kokonaisen viikon jossain lämpimässä, pitäisi sille hommata huolehtija tuolle ajalle. Entä sitten raha? Koirathan maksaa. Uusi suu tulisi ruokittavaksi, eikä se ymmärrä jos sanoo, ettei ole ruokaa.

Ainahan sitä saa kuitenkin haaveilla eikö? Ja hei, onhan elämässä oltava niitä tavoitteitakin. Omani on siis tämä. Koira. Niin ja jos totta puhutaan, en ihmettelisi vaikka vuoden sisällä jopa se koira olisi hommattuna. Tiedättehän, kärsimätön, johon lisätty se, että kun jotain saa päähän, niin se ei sitten lähde millään. Päähänpinttymys siis. Pakkomielle.

Kaksi selkeää rotua on aina ollut siellä päässä valmiina mietittynä. Ei sillä, että rodulla olisi väliä. Okei, ehkä sellaiset ihan superpienet ei oikein nappaa. Tai karvattomat. Rastakavaisetkin koirat voin jättää hyvin muille. Kuitenkin aina kun näen koiran, niin noh... Seurassani olevat tietävät että aikalailla lässyttämiseksi se menee. Joten voi olla varma, kun kuuluu sana "eikä, kato kuinka söpö?" tai muuta vastaavaa, niin koira on jossain näköetäisyydellä.

Noh, husky on ihan ykkönen ollut minulle sanoisinko nyt viimeisen parin-kolmen vuoden aikana. En oikein osaa sanoa mikä siinä on, mutta mielestäni ovat kauniita koiria. Varmasti yksi syy on se, että muistuttavat sutta. Koska susi ei sovellu ihan oikein lemmikiksi. Jopa minä tiedän sen. Joten siksi husky onkin oiva sen korvike. Myös se laumassa olo sekä "seikkailu", jota huskyt minulle edustavat on johtanut siihen, että sellaisen haluaisin. Ja kovasti.

Sanoisin että melkeinpä se yleisin koira rakkaus kohdistuu kahteen melkein identtiseen rotuun. Kultainennoutaja ja labradorinnoutaja. Arvatkaapa vaan kumpi on se minun rakkautane? No labradoninnoutaja tietenkin. Kaunis kuin mikä. Ystävällinen. Apua en pysty edes kirjoittamaan kun tulee sellainen kaipuu olo. Siispä kun Inkan perheen uusi pentu tulee meille käymään. En varmaan oikein osaa olla. Tai osaan, olen aina tullut kaikkien koiruleiden kanssa hyvin juttuun. Ehkä pitääkin vain tuo kyseinen pentu alkaa ottaaan useammin kylään, jotta saisin tätä koirakuumetta rauhoitettua. Nyt se on nimittäin aika villillä jalalla...