lauantai 26. joulukuuta 2015

Kolmen päivän rutistus

25.12.2015 25.12.2015a

Ah joulu on nyt takana päin ja katse suunnattu UV:n aattoa päin. Kolme hyvin syönti painotteista päivää takana ja en voi muuta kuin sanoa, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Ruoan puolesta siis. Ei enää kiitos rosollia, mätiä tai laatikoita. Nyt riitti vuodeksi ainakin. Silti pakko kyllä myöntää, että olihan se joulu ihan jees. Se kuinka kynttilänvalaisemana sai olla ja perhettä nähdä. Ja kyllähän sitä luntakin olisi vähän kaipaillut.. Varmaankin senkin takia oli sitä joulufiilistä entistä vaikeampi saada. Tai sitten vain olen ihan oikeasti kasvanut siitä ulos. Tosin en ole joulusta kyllä koskaan pitänytkään. Tiedä sitten.

25.12.2015c 25.12.2015d 25.12.2015l 25.12.2015m 25.12.2015i

Aatto kului hyvin perinteikkäästi. Aamulla käytiin haudoilla ja ai että sitä sai taas hetken jonotella että Malmin hautausmaalle pääsisi. Tosin jono näytti pahemmalta mitä loppujenlopuksi oli. Ja olihan se hautojen löytäminen kyllä paljon nopeampaa, kun ei sitä lunta ollut ja ihan oikeasti näki, mitä niissä kivissä oikein luki. Tuli kyllä useasti todettua, että onpa erinäköistä ilman lunta. Tottahan se on, lumelle pitäisi olla erikseen oma mittajärjestelmä ainakin noin haudoilla.

Haudoilta päästyä nopeasti itsensä ehostus ja sitten olikin aika alkaa siihen itse joulun viettoon oikein tosissaan. Keräännyttiin äidin siskon luokse ja siellä sitten vieteltiinkin aikaa pitkälle yöhö. Syötiin, syötiin ja syötiin. Lapsena kun ne lahjat oli se juttu niin kyllä aikuisena se syöminen taitaa olla se. Niinkuin melkein muutenkin elämässä, hehe..

25.12.2015j 25.12.2015k

Joulupäivän viettelin aluksi ihan kotona rennosti leffoja katsellen. Ai että osaa kyllä nykyään arvostaa aikaa aivan eritavalla. Se että voi vain loikoilla sohvalla leffaa katsoen on vain jotain niin parasta. Aivojen narikkaan heittämisestä puhumattakaan. Oli kuitenkin ihan mukava käydä porukoilla syömässä, vähän leipomassa ja koristelemassa pipareita. Sekin ihan rentouttavaa, kun ei ole kiire tai määrä mikään järjetön. Tai se että äidin mielestä kaikki on vain niin hienoa. Joskus niitä vanhempien kehuja vain kaipailee, vaikka tietää että kehuja heiltä saisi, vaikka kaikki menisikin aivan piloille.

Tänään kokonnuttiin vanhemmilleni ja viimeiset jouluherkut syötiin. Itse ainakin odotan innolla kaikkea muuta ja pakkasessa oleva pizza houkuttelee enemmän kuin koskaan. Mutta niinhän se on, että niitä jouluruokia ahdataan sen joulu ajan ja sitten niitä ei voisi edes ajatella. Nyt kone kuitenkin kiinni ja koti-illasta nauttimaan. Ensiviikko tuo kuitenkin kiireet jälleen mukanaa, kun UV lähestyy... Muistakaa nauttia!


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

F U C K

Huomenna onkin jouluaatto, mutta täällä meidän somassa kodissa ei kyllä siltä tunnu. Se että on ensimmäistä kertaa poissa siitä jouluhäsellyksestä on kyllä tehnyt ihmeitä. Ilmankos onkin ollut niin rauhoittava tämä loman aloitus. Juuri hyvää fiilistä vain ollut täynnä. Sopii hyvin ainakin minulle ja niin näyttää tuolle toisellekin asuintoverille.

Päivä alkoi oikein hyvin, tai eihän tämä päivä ole edes puolillaan. Ovikello kilahti ja siellä oli paketti jota oltiin odoteltu. Siis oikeasti odoteltu. Mutkia oli paketilla matkassa ja kyllähän tuonne pääkoppaan oli ehtinyt jo ajatus hiipiä siitä, etten ikinä pakettia saisi. En vaikka siitä olin jo maksanut. Onnekseni hyvin kävi lopulta ja pääsin sen avaamaan. Oli ikään kuin nimittäin aikainen joululahja minulle. Hehe..

23.12.2015c

Inka tuosta nettisivusta minulle vihjasi, tai oikeastaan tuosta paidasta. Kuulemma olisi niin minun näköinen. Hyvin kyllä tuntee minut, sillä pistin sen sitä enempää miettimättä suoraan ostoskoriin. Tiesin nimittäin, että jep, tuo on se minkä tarvitsen vaatekaappiini. Tai laatikkoon tässä tapauksessa.
Nettisivu siis nimeltään Missguided ja yllätyin kyllä positiivisesti hinnoista. Eivät todellakaan ole mitään pahaa luokkaa, niinkuin monesti tuollaisilla sivuilla tuppaa olemaan. Myöskään ei tuo toimituskulu mikään järkyttävä ollut. Ainoa ehkä miinus oli juuri tuossa toimituksessa. Tuntui nimittäin kestävän ikuisuuden. Voihan tietenkin tällä ajankohdallakin olla oma merkityksensä. Vaikea sanoa.

23.12.2015a 23.12.2015b

Ah sitä iloa, kun joku asia on viimein käsinkosketeltavaa, varsinkin kun sitä on odottanut ja odottanut. Vaikeuksien kautta loistoon. No ei nyt sentään, mutta niinhän se on. Kaikki tuntuu paremmalta, kun se onnistuu kovan työntakaa.

Missguidedilla on muuten meneillään alennusmyynnit. Kannattaa käydä tsekkaamassa. Itse pysyn nimittäin sieltä visusti poissa, sillä nyt on kyllä shoppailtu taas riittävästi. Pakko pistää säätöön pahanpäivän varalle tai minut tuntien ulkomaita varten. Eihän sitä tiedä, vaikka tässä pääsisi jotain maiseman vaihdosta tekemään. Sitä odotellessa.

23.12.2015

Loppupäivä meneekin vähän jumppajuttuja tehdessä, porukoiden luona leipomisella ja pakettien paketoimisella. Huomenna onkin sitten se aattopäivä, joten joulun jälkeen tänne palaillaan varmaankin vasta seuraavan kerran. Voi kuitenkin olla että innostun huomenna kirjoittelemaan, jos aikaa jostain repäsen. Tuntuu nimittäin hyvältä palailla pitkästä aikaa tähän tiuhempaan postaitu tahtiin. Epäilen kyllä jääkö se päälle sitten loman jälkeen. Joten hyvät joulut kaikille ja muistakaa nauttia läheisten seurasta. Sekä ruoasta.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulushoppailut

Siis tiedättekö mitä? Juuri kun tuossa tuli viimeksi paasattua tästä koneesta, niin kappas vain, tänään kun laitoin koneen päälle ihme tapahtui. Ruutuun pamahti ilmoitus päivtyksestä ja se alkoikin siitä sitten menemään. Ikuisuuden kesti (siltä se ainakin tuntui), mutta kun oli valmis pidätin hengitystä. Totuudenhetki oli nimittäin  käsillä: toimisiko kone vai ei. Ja sehän toimi! Ai tätä ilon määrää. Huomenna varmaankin sitten ei enää toimikaan, mutta ainakin tänään se on parempi kuin uusi. Tekisi mieli vain rutistaa sitä ja antaa ison halauksen. Kyllä, sähkölaitteisiinkin voi syntyä side, kun niiden kanssa kokee paljon... En häpeä myöntää sitä. No ehkä vähän, mutta meni jo.

Tänään tuli sitten vieteltyä sitä joululomaa pitkin keskustaa juosten. Päätin kerrankin olla suht ajoissa ostamassa joululahjoja, mutta niin näytti olevan sadat muutkin ihmiset. Sitä tungoksen ja jonotuksen määrää. Ja minä lasken vielä itseni niihin kärsivällisiin jonottajiin, mutta siinä meinasi kyllä hermot mennä itse kussakin kaupassa. Aivan järkyttävää ja nyt todellakin muistan sen, miksi olen aina niitä lahjojen ostoja viivytellyt.


21.12.2015a 21.12.2015

Joululahjat sain kuitenkin ostettua, vaikka niitä saikin hieman metsätellä. Tykkään antaa lahjoja ja varsinkin, kun tiedän tasantarkkaan mitä jollekin ostan. Vihaan kuitenkin sitä pohtimista, sillä en tykkää ostaa mitään turhaa pölyttymään. Siispä välillä tulee vain revittyä hiuksia päästä lahjojen suhteen ja kyllähän se on stressaavaakin, sillä ainahan sitä haluaa, että se toinen siitä pitää. Nyt siis vain sormet ristissä toivomaan, että onnistuin ostamaan mieleisiä lahjoja ja jos en, niin parempi onni ensivuonna.

21.12.2015b 21.12.2015c

Pitihän sitä tyttöjen tankatakkin että jaksaa. Siispä vakkari sushi-paikkaan Konnichiwaan ja masut aivan liitoksistaan täyteen. Tuli siinä samassa vähän asioita päiviteltyä elämästä, vaikka Inkan kanssa saman katon alla asutaankin. Aina ei kuitenkaan ehdi kaikkea sanoa, joten ihan hyvä päästä kotoa muualle vähän rupattelemaankin. Sellainen irtiotto arkeen.

Kotimatkallekin oli saatava evästä, mutta jotain viileää ja raikasta. Oli siinä kaupoissa juostessa ja jonottaessa nimittäin ihan hyvän lämmön ehtinyt saada päälle. Ja ai että tuo Limely Lemon on kyllä hyvää! Aivan taivaallista. Ihan oma suosikki kyllä heittämällä. Tuli siinä myös todettua, että tuollainen mehukone tulisi kyllä meidän kämppään tarpeeseen. "Wink Wink"

21.12.2015e
// Tekoturkistakki:Zara // Huivi: BikBok // Farkut:H&M // Kengät:Nike //

Oli kyllä outoa pukea päälle tuohon säähän. Piti oikein mennä parvekkeelle ihmettelemään, että mitä sitä nyt oikein tuonne pukisi. Kevät/syksy varustusta vain päälle ja menoksi. Minullakin oli tuon tekoturkistakin alla vain t-paita ja ei ollut kyllä kylmä todellakaan. Juuri sopiva. Tosin ihan hyvältähän se toisaalta tuntui, se, että talvi vähän niinkuin tipahti välistä. Uskon kuitenkin vahvasti, että se on vielä tuloillaan, ehkäpä jopa pahempana kuin koskaan. Joten pakko sitä on tästä kai nauttia. Niin ja siitä, ettei myöskään ole sitä loskaa. Onneksi! Nyt pistän läppärin kiinni ja jatkan loman nauttimisesta. Suosittelen tekemään samoin, kun sitä lomaa nyt kerran on.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Rose Gold

Olen tässä jo pitkään käynyt taistelua tämän koneen kanssa, enkä oikein usko että sitä loppua näkyy. Tai ainakaan sellaista loppua, jossa kuljettaisiin vielä monet vuodet yhdessä. Vielä en ole kuitenkaan antamassa periksi, vaikka raastavaa tämä onkin. Nimittäin tuo kirottu Windows 10 päivitys sai aikaan sen, että en pysty avaamaan mitään uusia Office tiedostoja. Vasemmassa alareunassa sijaitseva Käynnistys-painike on myös aivan turha, sillä se saa vaan aikaan sen, että koneesta pitää kirjautua ulos. Turhauttavaa siis ja monesti olen meinannut heittää tämän koneen päin seinää. Hyvin monesti. Ratkaisujakin on tullut Googleteltua minkä kerkeän mutta mikään niistä ei ole toiminut. Pitäisikö tässä siis vain luovuttaa ja hommata uusi kone, vaiko odottaa, että näihin ongelmiin saadaan ratkaisu? Muuten nimittäin oikein hyvästä koneesta kyse, joten tuntuisi rahan tuhlaukselta ostaa uusi. Saa nähdä kauanko tässä kärsivällisyys kestää...

Pienen avautumisen jälkeen onkin hyvä päästä ihailemaan jotain vähän mukavempaa. En laskisi itseäni mitenkään koruihmiseksi, saati sitten että kiiltävät asiat olisivat minun juttuni. Niin se kuitenkin on, että ihmisillä on aina mieltymys johonkin. Kulta vai hopea? Noista kahdesta se on aina ollut hopea. Onhan minulla tosiaan rippiristi, joka on kultainen ja josta pidin todella paljon. Se kuitenkin vajaa vuosi sitten hajosi, enkä ole saanut aikaiseksi sitä korhauttaa. Ehkä tässä vielä joskus...

Vaikka monet koruistani ovat hopeita, niin nykyään olen aivan hurahtanut ruusukultaan. Tai ei minulla oikein koruja hirveästi kyllä näekään, niin yksi on aina sellainen joka minulta löytyy melkeinpä poikkeuksetta ranteesta: Marc by Marc Jacobsin ruusukultainen kello. Se on ihan luotto varustoa ja joka päivä vain ihailen sitä. Ja ihastus ruusukultaan on vain kasvanut, eikä se rajoitu ainoastaan koruihin. Nykyäänhän sitä löytyy melkeinpä mistä vain. Siispä on tullut ihasteltua aikalailla ja tähän kerättyä muutamia, joita olisi ihan kiva omistaa.


19.12.2015

Ai että, voisin nuo kaikki kiikutella kotia oikein hyvillä mielin. Hymyhän tässä tulee kun noita katselee, ovat vain niin kauniita. Varsinkin tuo ruusukultainen Mac:in läppäri, sen kun näin kaupassa, niin ai että. Hinta on onneksi niin suolainen, ettei sitä tule kyllä ostettua. Hyvä niin. On kyllä aivan järkyttävät nuo hinnat, mutta toisaalta hyväähän niistä vain kuulee. Ehkä siis ovatkin sen hintansa arvoisia. Kuka tietää. 

Myös pidän todella paljon tuosta valkoisen ja ruusukullan yhdistämisestä. Sopivat todella hyvin yhteen ja luovat mielestäni sellaisen hempeän, mutta särmää sisältävän imagon. Tykkään, tykkään, tykkään!

Nyt onkin loma alkanut ja siitä olen kyllä täysin rinnoin nauttinut. Nytkin makoilen oikein tyytyväisenä sohvalla, leffa pyörii taustalla ja ihanat kuusen valot valaisevat. Pikkujouluja on tullut vieteltyä oikein urakalla tämän viikon ajan ja niistä viimeisimmät sitten ovatkin tänään illemmalla. Kuitenkin tässä ehtii vielä nauttia tästä omasta ajasta ja rauhallisuudesta, joten taidan koneenkin pistää kiinni, vaikka monta sataa postausta olisi luettavana. Eiköhän tässä kerkiä vielä. Mukavaa lautantaita kaikille pitkästä aikaa!

maanantai 14. joulukuuta 2015

"Joulukuusi"

Pikkujoulu kausi on nyt virallisesti avattu, sillä lauantaina tuli niistä ensimmäinen vietettyä. Viisikon kanssa kokoonnuttiin Jasminille ja ai että oli kyllä pöytä täynnä vaikka mitä herkkuja. Ja kaikki tietenkin oli itse tehtyä. Oli kyllä niin ihana nähdä heitä, kun on nyt tullut vieteltyä tuolla työharjoittelussa sen kolmisen viikkoa. Kolme päivää sitäkään enää jäljellä! Kauhistus kuinka aika vain menee...

Oli muuten ihan mukava pukea päälle vaihteeksi jotain muutakin kuin työvaatteita tai salivaatteita. Nyt kun sitä on vain reissailtu parin paikan välissä, niin ei sitä ole oikein aamuisin jaksanut panostaa pukeutumiseen. Ensimmäiset käteen osuvat vaatteet vain päälle ja menoksi. Sillein on ne aamut nyt menneet.


Ilta meni hujauksessa syöden ja vähän juoden. Siitä sitten pienten mutkien kautta päästiin keskustaan, josta sitten jatkettiin iltaa Kokomoon pienoisten mutkien kautta sinnekin. Huomasi kyllä, että pikkujoulukausi oli aivan täydessä tohinassa, sillä baarien jonot olivat jotain aivan järkyttävää. Näen itseni ihan melko kärsivälliseksi jonottajaksi, mutta ei minunkaan kärsivällisyyteni ihan loputtomiin asti riitä.

13.12.2015e
// Toppi:Zara // Housut: Monki //

Eilen saatiinkin pieni ripaus joulua tähänkin taloon. Inkan isä toi Kuopiosta asti luomu-kuusen meille kotiin. Pieni ja vähän parkahan se on, mutta silti ihana ja sopii hyvin tuohon meidän olohuoneeseen. Koristeitakin siihen saatiin ja alkaahan se joulu nyt melko lujaa sieltä meidänkin kotiin tulla, vaikka molemmat kovasti uhottiin ettei näin tulisi käymään. Ei meinaa olla niitä isoimpia joulunkannattajia, ainakaan minä. Mutta nyt se joulu tuntuu ihan hyvältä ja kun sitä lunta vielä ihan kunnolla saataisiin jouluksi, niin olisihan se aika taianomaista.

Untitled 

Ensi viikolla odottaakin joululahjojen paniikki ostelu. Muiden jouluun kun kuuluu aamuinen riisipuuro, niin minulla kuuluu paniikki ostokset. Sitä sitten odotellessa, mutta nyt Game of Thronesin viimeiset jaksot pyörimään, niin on sekin sarja sitten luukutettu loppuun. On kyllä sellainen sarja että huhhu!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Jotain odotettavaa

Yksi viikko jälleen takana. Ai että aika menee kyllä nopeasti, mutta hyvä niin! Lomaa odotellaan nimittäin ihan hulluna. Tuntuu kyllä niin hyvältä ja ansaitulta. Mutta joo sitten vähän uutisiin! Eilen tuli Inkalta ehkä parhaimmista viesteistä piiiiitkään aikaan: liput hommattu Rihanna+The Weeknd+Big Sean -keikalle Tukholmaan! Jep, näin on että kesällä odottaa aikamoinen reissu. Siihen on tosin aikaa... Onneksi tämä aika nyt juoksee siivillä ja jopa välillä ahdistaa kun niin paljon on tuloillaan ja kaikki vain lähestyy. Kääk!


Mitäs muuta? No, eilen saapuivatkin veronpalautukset eli toisinsanottuna "ensimmäinen joululahja". Jep, näin sen minä ainakin ajattelen ja ai että tuntui kyllä hyvältä. Vaikka raha ei takaa onnellisuutta, niin kyllähän se elämästä hiton paljon helpomman tekee. Ainakin tietyissä asioissa. Eipä siis ihme, että oli INkan kanssa päästävä vähän vapaalle. Niin ja törsäilemään. Naiset... Hehe. Pistäkää meitä vielä kaksi niin huhhu.

4.12.2015a
4.12.2015
Tuo neule on kyllä kuin unelma. Löytyi BikBokista (ylläripylläri) ja tuntuu vain niin pehmeältä. Ilmankos oli se pakko saada päälle ja hautautua siihen. Joten varoituksen sananen: älä koske, jos et ole valmis rakastumaan. Tarkoitan sitä todella. Muutenkin on kaupat kyllä pulloillaan vaikka mitä, mutta vain yksi ongelma. Sovitus. En millään jaksaisi alkaa riisua kaikkia niitä kamppeita päälä ja sitten vielä pukea sovitettavaksi ja taas sama rumba. Kesällä on vain niin helppoa, kun ei sitä vaatekerrosta ole niin paljoa.

Viikonloppuna onkin sunnuntaina vapaapäivä. Milloinkohan tämä tyttö on viimeksi ollut sunnuntaina ihan vapaalla? Jaa'a, paha sanoa. Nyt kuitenkin niin on ja voi että se tekee iloiseksi. Ei siinä, kyllä minä tykkään töissä käydä, mutta on se vapaa-aika oikeasti todella tärkeää. Ja onhan sitä oppinut ihan eritavalla arvostaakin. Kuten myös monta muutakin asiaa. Mutta ei niistä nyt ja lopetan tämän kun alkaa nyt menemään ihan jaaritteluksi koko homma. Pari jaksoa vielä Game of Thronesia ja sitten nukkumaan. Viikonloppuja kaikille!

tiistai 1. joulukuuta 2015

N O P E

Siis apua! Ollaanko me todellakin jo joulukuussa?! No ollaanhan sitä ja meinasi jäädä joulukalenterikin saamatta. Onneksi isä yllätti sunnuntaina, kun olivat äidin kanssa ostaneet minulle kalenterin. Joten joulun odotus alkakoon! Paitsi hetkinen... enhän minä oikein pidä edes joulusta. Se kaikki stressi ja häsläys, ei vain ole minun juttuni. Kuitenkin ehkä tässä alan saamaan sellaista pienoista joulufiilistä itseeni. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että on tullut tässä pipareita sekä joulutorttuja tehtyä melkein kyllästymiseen asti. Olenkin tässä Inkalle jo muutaman kerran sanonut että kaipailisin tänne meidän kotiinkin muutamia koristeita. Sellaisia meidän näköisiä tietenkin. Perus joulunpunaiset voi unohtaa ihan surutta.

Mutta sitten vain itse postauksen aiheeseen syvemmin! Joulussa parasta on aina ja ikuisesti ollut se aaton jälkeinen aamu. Se kuinka voi mukavasti yöpukupäällä ja villasukaat jalassa vietellä rentoa päivää, ihastella oikein kunnolla lahjoja ja syödä niitä jouluruoka jämiä. Jep, se on vain niin parasta aikaa se. Siispä olin halkeamaisillani riemusta, kun BikBokin instagrammiin lävähti kuva uusista yöasuista ja muutenkin oloasuista. Niin mukavan näköisiä ja heti tuli sellainen olo, että pakko saada. Ei ole muuten sellaista oloa pitkään aikaan ollut, joten ehkä tuokin kertoo siitä, kuinka vain ovat niin ihania!

xmas-lahjat
// Housut:24,95e // Shortsit:17,95e // Uni shortsit:12,95e //
// Toppi:9,95e // Huppari:24,95e // Sukat:17,95e // 

Harmaa väri on muutenkin löytänyt vaatteissa jälleen tiensä mustan rinnalle. Varsinkin näin talvisin ja syksyisin tuntuu, että harmaa on se piristävä osa muuten hyvin mustaa pukeutumista. Mutta ah, en malta odottaa kun pääsen noita kokeilemaan ja saan kotiin kiikutella. Purskahdan varmaan itkuun, jos eivät olekaan niin mukavan oloisia kuin kuvista näyttävät...

Vakkari vapaa-aika puuhaa seuraavaksi ja syömistä. Ollaan kyllä Inkan kanssa usein todettu, että hyvää ruokaa saadaan syödä, kunhan sitä vain tehdään. Eilenkin tuli tehtyä hyvin helpoista aineista todella hyvää ruokaa ja saatiin kaapin rippeistä jälkkärikin aikaiseksi. Ihan super simppeliä, mutta maukasta ja H Y V Ä Ä. Joten tsempit kaikille loppu viikkoon ja voin vannoa, että kohta on jo viikonloppu!

perjantai 27. marraskuuta 2015

1/4

Tässä onkin nyt ensimmäinen työssäoppimisviikko takana ja hei elossa ollaan! Voin jo melkein sanoa, että tuohon 4:45 herätykseen on tullut totuttua. Kyllähän se tämän päivärytmin asetti ihan uusiksi, mutta kaikkeen tottuu. Vielä kolme viikkoa jäljellä ja jos menee vähäänkään yhtä nopeasti kuin tämä ensimmäinen, niin lomallahan tässä jo melkein ollaan.

Viikko on siis mennyt muuten rennosti. Olen yrittänyt ahmia Game of Thronesia niin paljon kuin vain olen pystynyt. Eipä hirveästi sitä aikaa ole ollut tosin, mutta silti. Niin ja tulihan tuossa lauantaina käytyä jälleen ulkona vähän vapaalla! Inkan kanssa päädyttiin kahdestaan viimein yöhön. Vaikka yhdessä asutaan, niin on kyllä niitä kahdenkeskisiä hetkiä liian vähän. Nytkin viikonlopun kulutan Tampereella ja no, päivät olen nukkunut tai Inka on puolestaan ollut vielä koulussa.

27.11.2015 27.11.2015a 

Tosiaan viikonloppu vierähtääkin Tampereella ja ensiviikolla työssäoppiminen jatkuu. Hiljaisuus siis täällä vallitsee vielä jonkin aikaa, mutta yritän ainakin kerran viikossa päästä vähän kirjoittelemaan. Ihan vain oman mielenterveydenkin kannalta nimittäin... Kerrottavaa nimittäin on, mutta ei vielä! Ja onhan se joulukin tuloillaan, vaikka en kyllä mikään joulufani todellakaan ole. En siis ollenkaan jos nyt totta puhutaan. Mutta nyt takaisin Game of Thronesin pariin ja toivottelenkin mahti viikonloppuja kaikille!


lauantai 21. marraskuuta 2015

Mitä tapahtuu?

Koulusta en olekaan paljon täällä kirjoitellut, mitä nyt laitellut kuvia joistain tuotteista mitä ollaan tehty. Kuitenkin se on ollut ehkä yksi suurimmista muutoksista verrattuna viime vuotiseen elämään. Päivät saivat nimittäin täyttöä ja olin kyllä totta puhuen jo ehtinyt tottua siihen vapaa-aikaan. Nyt onkin vapaa-aika todella rajallista ja onhan se täällä blogin puolellakin asioita verottanut.

Tosiaan aloitin elokuussa aika jännittyneenä uudessa koulussa. Tai otetaan tuo aika-sana pois. Todella jännittyneenä. En ymmärrä miten minua oikein jännitti niin paljon. Olinhan se jo viides kerta, kun uuteen kouluun ihan keskelle tuntemattomia. Silti olin aivan kauhusta kenkeana, paniikki viestejä laittelin Inkalle ja olin varma, että oksennan. Tunne kuitenkin onneksi helpotti ensimmäisen päivän jälkeen ja hyvä niin. Olisihan se aivan kaameeta mennä sellainen olo joka aamu kouluun.

Opiskelen siis Stadin ammattiopistossa Elintarvikealaa ja tarkemmin sanottuna minusta tulee sitten 2017 keväällä leipuri-kondiittori. Ja on tuo amis kyllä ihan eriluokkaa kuin esim lukio. Aivan kuin olisi toisessa maailmassa, kaikki tehdään jotenkin todella eritavalla. Vaikka olen jo puolivuotta pian koulussa ollut eli 1/4 suoritettu, niin aivan yhtä kuistisena ollaan. Onneksi en todellakaan ole ainoa.

Pakko kyllä mainita, että aikalailla erilaisilla fiiliksillä lähdin kouluun, kuin esim monet kaverini ovat lähteneet. Valmistin itseäni jo ajatukseen siitä, että keskityn nuo kaksi vuotta vain opiskeluun ja tärkeintä oli tulla toimeen muiden kanssa. Se riittäisi minulle hyvin. En osannut ollenkaan odottaa, että löytäisin todella samankaltaisia ihmisiä. Kuulostaa todella kornilta sekä aikalailla huvittavalta sanoa näin, mutta olen oikeasti saanut muutaman todella hyvän ystävän. Siis todella hyvän. Meistä onkin muodostunut tiivis porukka ja toivon ainakin kovasti, että koulunkin jälkeen pidetään yhteyttä.

21.11.2015

Koulua en sinäänsä ole oikein osannut stressata, jos vaikka vertaa lukioon. Siihen kuitenkin tuli muutos kun saatiin kuulla ensimmäisestä työssäoppimisesta. Ja se muuten alkaa maanantaina. Ja kyllä, olen aika kauhuissani. Se on nimittäin jotain, mitä ei lukiossa todellakaan ollut. Kun lukiossa on koeviikko, on meillä työssäoppiminen. Kaikki määräytyy yhteen kuukauteen. Siis kaikki. Ja se jos mikä stressaa, kun kuitenkin haluaa hyvin selviytyä. Lisä painetta luo tietenkin se, että koulussa kun joku palaa, voi sen syödä tai heittää surutta roskiin. Mites sitten kun sama tapahtuukin ihan oikeassa paikassa, jossa asiakas odottaa? Onhan meilläkin koulussa asiakastilauksia, mutta niissäkin on aina pelivaraa ja aika niiden tekemiseen on moninkertainen. Silti stressin lisäksi on sellaista hyvää jännitystä. Onhan se aika hienoa päästä tekemään ihan oikeasti jotain, työkokemuksesta puhumattakaan. Silti takaraivossa on se ajatus mokaamisesta, siitä kuinka kaikki menee piloille ja saa kunnon huudot. Ei sitä nimittäin haluaisi ikinä tehdä väärin, vaan onnistua. Ylisuorittajaksi en itseäni todellakaan sano, mutta voin sanoa omaavani hyvän työmoraalin, johon kuuluu onnistuminen. Ehkä minä kuitenkin selviän ja kaikki menee hyvin. Sen sitten näkee, mutta parhaani yritän ja 100% lasissa.

Siispä maanantaina alkaakin aivan uudenlainen elämä minulla. Aamulla lähdetään työssäoppimiseen ennen auringon nousua, kotiin palataan nukkumaan, sitten töihin ja takaisin nukkumaan. Voin siis veikata, että seuraavaan neljään viikkoon ei minusta hirveästi kuulu... missään. En ehdi edes joulua ajatella, kun vain tuo työssäoppiminen mielessä. Ehkä kuitenkin saan jotenkin järjestettyä itselleni myös muuta aikaa, johon blogikin kuuluu. Esim näillä lauantain tauoilla onkin hyvin aikaa koneen kanssa olla ja kirjoitella ajatuksia ylös. Tekee nimittäin hyvää. Heti paljon rauhallisempi olo, kun sain tuon koulustressin tänne mainittua. Sitähän varten tämä blogi on, että elämä olisi helpompaa. Nyt onkin hyvä palata tauolta töiden pariin. Illalla vielä pitkästä aikaa pidetään  Inkan kanssa tyttöjen ilta. Sitä odotellessa leppoisaa lauantaita kaikille!

torstai 19. marraskuuta 2015

Nyt on viihteet kohdillaan

Varmasti täällä blogin puolella on yksi asia tullut aika selväksi, varsinkin niille jotka ovat pidempään olleet menossa mukana. Minun kärsimättömyyteni. Kaikki on saatava heti, tässä ja nyt, muuten ärsyynnyn oikein pahemman kerran. Tietyissä tilanteissa osaan tätä piirrettä hillitä, mutta kun kyseessä on etenkin tietotekniikka, niin ei toivoakaan. Tämän sain jälleen kerran kokea, kun tuli viime viikolla Inkan kanssa vihdoin ja viimein hommattua Wi-Fi tänne kotiin. Forumissa törmättiin oikein mukavaan Elisa myyjään ja siinä sitten tuli kaupat tehtyä. Kyllä se vain niin on, että jos asiakaspalvelu on kohdillaan, niin kyllä niitä ihan mielellään kuuntelee ja kaupat tekee.
 
19.11.2015

Kuten myyjä sanoi, paketti on helppo asentaa. Selkeät ohjeet ja kunhan vain muistaa katsoa koko boxin läpi, eikä niin kuin minä ja unohdella piuhoja sinne. Siinä olikin sitten hyvä ihmetellä, että miksi ei toimi. Niin miksiköhän..? Onneksi kaveri töissä Elisalla Turun päässä, niin sai häneltä vähän vinkkejä. Sitten vain jäätiin odottamaan ilmoitusta siitä, että laajakaistayhteys on kytketty. Siinähän sitten tältä kärsimättömältä riemu repesi. Tosin se riepu tyssäsi kuin seinää. Ei nimittäin toiminut. Ei sitten millään. Ärsytykseksihän se meni ja olin jo valmis heittämään kaikki vempaimet seinään sekä kiroamaan koko homman. Onneksi kuitenkin löytyi aivan loistavaa asiakaspalvelua Elisalta, homma saatiin toimimaan. Ehti siinä nimittäin oikeasti tulla jo sellainen olo, että miksi mikään ei voi koskaan heti toimia. Vika kuitenkin ei ollut Elisan, vaan ihan siinä, että meillä on jäänyt taloyhtiössä kesken nuo tuommoiset johtosysteemit. Vaati siis ihan ammattilaisen tällä kertaa, vaikka ei me mitään avuttomia olla. En kuitenkaan itse lähde sorkkimaan mitään sähköjohtoja ja kyllä siinä sitä touhua katsellessa tuli itselle todettua, että jep, en olisi itse todellakaan lähtenyt tekemään.

19.11.2015a

Tänään siis saatiin vihdoin tämä toimimaan ja ai että sitä riemun määrää. Wi-Fi toimii ja TV on kuin aivan uusi maailma. Vielä pitäisi keksiä vähän noille johdoille jokin käytännöllisempi systeemi, mutta se on sitten oman aikansa murhe. Nyt ainakin on tämä tyttö taas tyytyväinen ja ärsytys on tiessään. On nimittäin helppokäyttöinen ja kätevä tuo Viihde, joten ainakin tällähetkellä isot peukut sille. Kannattaa todellakin harkita tämmöisen ostamista, jos siis sellaista ei vielä ole. Ainoa miinus on ehkä se, että meidän TV:n katselu taitaa nousta aivan omiin lukemiinsa. Tai siis meidän mittapuulla. Eihän sitä lupoaikaa ole oikein ollenkaa, mitä nyt muutama tunti silloin tällöin.

19.11.2015b

Eipä siis muuta, kun sonnustautuminen OnePieceen ja viltin alle hautautuminen. Game of Thrones päälle ja se on menoa se. Meillä nimittäin tuo HBO-kanava löytyy ja siellä odottaa myös Sinkkikset oikein kiltisti. Ai, että... Katsotaan vain, niin pian ollaan Inkan kanssa molemmat homehtuneet TV:n eteen ja meistä ei ihmisinä ole edes tietoakaan. Nyt kuitenkin kuumaa juotavaa käteen ja Game of Thrones pyörimään. Näin aion tämän torstain-illan viettää ja valmistautua viikon viimeiseen arkipäivään. Huhhu, on tämä kyllä yhtä menoa, mutta onneksi sitä vielä nuoria ollaan. Tsemppi torstait kaikille!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Uuniperunat + 3

Tuli tosiaan joku viikko sitten hirveästi uuniperunoita mieli. Niitä en kuitenkaan ollut koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta eihän se nyt ole este eikä mikään! Kertahan se on ensimmäinenkin. Joten rohkeasti vain kauppaan aineksia ostamaan. Siellä sitä sitten oltiin puolenpäivän aikaan eläkeläisten kanssa. Näki kyllä jo kaukaa kuka ei joukkoon kuulunut, kun siellä poukkoilin hyllyiltä hyllyille päättömästi.
 
17.11.2015a

Meiltä ei kaupasta Rosamunda perunoita löytynyt mistään. Onneksi oli hyvin merkattu mitkä muut perunat käyvät uuniperunoiksi, joten nappasinkin 6 Bellarosa perunaa. Olivat nimittäin sen verran pienen näköisiä ja no, me kyllä syömme. Silloin kun sitä ruokaa ehditään laittaa...

Perunat pistin folion sisälle ja ilman mitään. Niin, no tosiaan siis pestynä. Vaikka eivät kyllä olleet likaisia, niin kannattaa ne huolellisesti pestä. Foliopallurat sitten vain vuokaan ja uuniin 225 astetta ja antaa niiden olla siellä omissa oloissaan 30min. Sitten laskin lämpötilaa 200 asteeseen ja sama aika siellä. Meillä tulivat kyllä kypsiksi, mutta jos on isommista perunoista kyse, niin kannattaa tosiaan elellä sitten sen mukaan.

17.11.2015b

Täytteitä tuli tosiaan tehtyä se kolme kappaletta. Aika hyvin meni meillä, mutta jäihän niitä vähän jokaista sitten seuraavalle päivälle. Päästä heittelin juttuja sekaisin ja pakko kyllä sanoa, että tuli yllätettyä itsenikin. Tosin vaikea sitä on loppujenlopuksi hyviä raaka-aineita pilata, ei sillä, että se olisi mahdotonta... Täytteet on kyllä ihan naurettavan helppoja, joten ei mitään kokkailu taitoja tämä ruokalaji kyllä vaatinut.

Kanatäyte:
  • Paistetut kanasuikaleet, joita vähän maustettu suolalla sekä pippurilla (250g)
  • Kermaviili 1prk
  • Ranch-dippi 1ps
  • Maustamaton tuorejuusto 100g
Katkaraputäyte:
  • Pakastekatkarapuja 250g
  • Ruohosipuli tuorejuustoa 100g
  • Maustamatonta tuorejuustoa 50g
  • Limemehua maun mukaan
Avokadotäyte:
  • Avokado 2
  • Valkosipulin kynsi 1
  • Tomaatti ½
  • Ruohosipuli tuotejuusto 100g
  • Maustamaton tuorejuusto 50g 
  • Vähän limemehua
Tuossa katkaraputäytteessä paistelin katkiksia pannulla ja niistä irtosi hyvin nestettä, jonka laitoin siis tuohon täytteeseen myös sekaan. Kannattaa kuitenkin paistellessa varoa, ettei paista niitä liikaa... Kumisia katkiksia on ikävä syödä. Mutta tosiaan ihan naurettavan helppo oli kyllä tehdä! Pahinta taisi olla se perunoiden odottelu, kun tosiaan sen tunnin siellä uunissa oleilevat. Lisukkeeksi joku hyvä salaatti sopisi vielä tuohon, mutta kärsimättömät ja nälkäiset ei sellaisia jaksa enää tehdä.

Vielä hetken kotona odottelen, että laajakaistamies saapuisi ennen kuin pitäisi lähteä kouluun. Huonolta tosin näyttää... Jotenkin alkaa jo tottua siihen, että mitkään tuollaiset asiat ei nyt oikein tahdo kerralla onnistua. Noh, sellaista se on, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa saada kanssa toimimaan. Nyt kuitenkin pakko poistua koneelta ja pistää koulu valmiuteen. Maanantai jo takana ja tiistaissa mennää. Kohta on jo viikonloppu taas!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Teinipeilejä ja peniskakku

Jälleen yksi viikko pulkassa. Apua kun tuo joulukin vain lähestyy lähestymistään. Pitää alkaa niitä lahjoja kehittelemään, että ehtii sitten viimeisinä päivinä ne käydä paniikissa ostamassa. Ihan turhaa on nimittäin edes uhota, että olisin ajoissa liikenteessä. Epäonnistuu joka vuosi.

Mutta mitäs sitten tähän viikkoon on oikein mahtunut? Tuntuu että vaikka mitä, siitä huolimatta, että aika valuu sormista. Vastahan oli sunnuntai ja isänpäivää vieteltiin, nyt taas sunnuntai onkin lopuillaan ja uutta viikkoa pukkaa perään.
 
Gmail (2)

// Pääsin kunnolla nauttimaan kotioloista, kun koulu ajoittui ihan vain muutamalle hassulle iltapäivä tunnille. Olen ihan uudella tavalla ihastunut harmaaseen tässä syksyn mittaa. Nyt siis voisi sanoa, että vaatevärien laajuus on siitä mustasta ja valkoisesta saavuttanut nyt myös sen harmaan. // Pitkästä aikaa sushia! Ai että sitä oli kyllä tehnyt mieli oikein kunnolla ja pitkään. Joten olihan sitä sitten Inkan kanssa vakkari paikkaan päästävä. Hyvää oli niin kuin aina. // Vähän shoppailua, tosin itsellä se jäi vain kahden perus paidan ostoon. // Perjantaina tulikin sitten vieteltyä Mimosan ja Aksun läksäreitä. Vaikka ei suunnitelmien mukaan mennytkään, niin kuitenkin tuollaiset koti-illat on kyllä parhautta hyvässä seurassa. //

Gmail (3)

// Tuli siinä sitten jossain vaiheessa tätä syksyä luvattua, että leipoisin heille peniskakun. Musta sen piti olla, mutta koska värijauheessa ei mitään viittausta sen väristä ollut, niin no, hyvin tumman sininen se sitten oli. Tuli vielä melkein kakkua siirrellessä tiputettua se sitten oikein somasti tuohon matolle. Tai niin olisi käynyt, ellen olisi jollain ihmeen konstilla saanut pysymään kädessä. // Tähteistä väsätty salaatti. Osalta on kuullut ihmettelyjä minun ja Inkan syömisen suhteen. Ja kyllä, syödään me terveellisesti ainakin joskus. Tai paremmin sanottuna silloin, kun sitä ruokaa ehtii oikeasti tehdä... // Lauantaina asua sitten siinä. Inkan vaatekaapilla tulee välillä käytyä ja kimono sekä paita ovatkin hänen kaapistaan. On se kyllä mahtia, että ollaan samaa kokoa ja vielä, että oikeasti voi toiselta lainata vaatteita. Kimono:Bershka Toppi:Zara Farkut:H&M // Kuva ihanan Jasminin kanssa. Koulukavereiden kanssa tosiaan lähdettiin vapaalle ja voin kyllä sanoa, että mikä ilta! En yhtään osannut odottaa että olisi niin huippua. Näitä on kyllä varmasti tulossa lisää ja hyvä niin. //

15.11.2015

Tosiaan nämä kaksi kaverusta sitten lähti tänään kohteena Etelä-Amerikka. Jotenkin ei tunnu siltä, että lähtivät jo nyt, kun matkasta on puhuttu vaikka kuinka pitkään. Rehellisesti sanottuna itseäni kauhistutti ajatus siitä, kuinka kaksi tyttöä lähtee rinkat selässä Etelä-Amerikkaan 3,5kk. Voin kuitenkin nostaa vain hattua, kun sen uskaltavat tehdä. Unelma itselläkin olisi vain ottaa ja lähteä reissuun, mutta siihen ei vielä ainakaan rahkeet riitä. Varmasti tulevat viettämään elämänsä muistorikkaimmat kuukaudet ja näkemään niin paljon kaikkea sekä tekemään meidät katellisiksi kaikilla instakuvilla sekä blogiteksteillään. Joten jos kiinnostaa lukea kahden tytön reppureissailua ympäri Etelä-Amerikkaa, niin klikatkaapa TÄSTÄ. Nyt kuitenkin tämä tyttö painuu nukkumaan jotta sitä sitten jaksaisi uuteen viikkoon. Joten hyvät yöt ja huomenit kaikille!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Kiitos.

En oikein edes tiedä miten tämän aloittaisin, mutta siitä olen varma että tämän haluan kirjoittaa. Bloginihan on tunnetusti melko pintapuolista, sen tietää hyvin pieni marginaali ihmisiä ja postausten tahti on vähentynyt huimasti. Joka tapauksessa olen alusta asti mennyt sillä linjalla, että en siitä stressiä ota ja näin on onnekseni mennyt. Nykyään nimittäin yhä useammissa blogeissa saa lukea siitä kuinka valitellaan kiireestä, some ahdistaa ja taas siitä kuinka ei ole pitkään aikaan postaillut. Ymmärrän toki täysin, että monelle blogeista, joita luen, on kirjoittaminen heidän elantonsa ja lukijat on pidettävä mukana. Silti näiden postausten lukeminen on saanut minut varmistumaan siitä, että en halua itse samaan tilanteeseen. Siksi varmasti jätin välistä Indieday'sin kutsun, sillä en ole vielä valmis. Blogi on nimittäin minulle tärkeä, oma tapani kanavoida asioita. Se jos joku siitä saa inspiraatiota, tukea, viihdettä tai mitä muuta tahansa ikinä on ehdoton plussa.

Mutta sitten itse aiheeseen, kun näin tuttuun tapaan siitä osasin jo eksyä. Seuraavaksi kerron asiasta, jota ei lähipiirissänikään kaikki tiedä. Vaikka olen puhelias (okei, äänekäs) ja muutenkin sellainen pirteänoloinen tapaus (en tosin aina), voi kuitenkin vain pieni osa ihmisistä aidosti käsi sydämellä sanoa, että tuntee minut läpikotaisin. Siispä onkin aika kertoa minusta enemmän. Tai siitä millainen olin ja mihin on päästy.

Niin kauan kuin vain muistan olen ollut sitä mieltä, että haluan äidiksi nuorena. Kyllä, osaa tämä huvittaa, osaa kauhistuttaa ja osaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Minulla oli jopa oikein tavoite. Kun olisin täyttänyt 22, pitäisi olla mies, koti, opiskelut  ja ensimmäinen lapsi tuloillaan. Aivan, luitte oikein, 22. En todellakaan tiedä/muista mistä tuo tarkka ikä oikein on pongahtanut, mutta niin vain se on ollut. Siis hyvin hyvin nuoresta asti, olen ollut tuota mieltä ja sen suhteen tinkimätön sekä päättäväinen. No mitäs sitten, kun asiat ei menekään suunnitelmien mukaan? Mitäs kun se maaginen ikä 20 alkoikin jo häämöttää. Romahdushan siinä tuli ja sanotaanko näin, että itsensä kadottaminen. Totaalisesti.

Ei ollut selkeää suuntaa opiskelujen suhteen, ei siis todellakaan. Ei vaikka kuinka yritin itseäni vakuuttaa siitä, että kauppis se on, se on oltava se. Kokoajan tiesin kuitenkin sisimmässäni, että ei se vain ole se. Kovasti intin muillekin ihmisille, että se on se minun juttu. Ai että kuin sitä voikaan itselleen valehdella. Entä sitten koti? Haaveiluahan se oli, se että asuisi poissa kotoa. En tehnyt asian eteen mitään työtä, mitä nyt joskus katseli jotain sisustus juttuja ja asuntoja. Miksi jäin vain haaveilemaan? Jälleen kerran valehtelin itselleni, koska se oli ollut minun tinkimätön tavoite. En minä oikeasti ollut valmis muuttamaan pois kotoa. Nyt sen tiedän paremmin kuin hyvin.

Todellinen romahduksen aihe oli opiskelujen lisäksi kuitenkin se, että miestä ei ollut. Tai olihan niitä, mutta no, ikä tuo viisautta. Tai paremminkin sanottuna aika, sillä kyllä näin jälkikäteen asioita katseltuna voin vain pyöritellä päätä. Huvittuneesti tosin ja tuhat kertaa viisaampana. Mutta silti se ahdistus. Ei ole normaalia se, että ahdistaa 19-vuotiaana yksin jääminen. Ja voin kertoa että ahdistukset oli suuria. Itsetunto heitteli tuon asian suhteen vuoristorataa enemmän kuin viitsin edes myöntää...

Kuten tuosta varmasti huomaa, on ajatusmallini ehkä hivenen ollut väärä. Itse nauran nimittäin nykyään tuolle pakkomielle luvulle. En minä nimittäin ole todellakaan vanha, eikä minun todellakaan tarvitse tietää mitä elämälläni teen. Nuoriahan tässä ollaan ja vielä opitaan. Ja pakko todeta, että onhan tässä kuule saatu niitä tavoitteita sittenkin saavutettua. Opiskelupaikka nimittäin on, vaikka ei olekaan se kauppis. Ja voin kyllä sanoa, että 100% paljon parempi vaihtoehto. Minulle siis. Eihän sitä tiedä onko tämäkään sitten se minun juttu, mutta mitä väliä? Nykyään ihmiset vaihtavat alaa ja aloittavat opiskelut jo lähemmäs eläkeikäisinä. Minun ei todellakaan tarvitse olla vielä valmis. Ehei. Eikä mielestäni kenenkään muunkaan. Nuoria painostetaan liikaa tekemään päätöksiä nuorena, kun ei vielä tiedetä edes mitä maailmalla on tarjota. Ja sitten ihmetellään, kun ollaan onnettomia.

Toinen iso asia on tietenkin se oma koti. Tuosta "tavoitteesta" poiketen tosin en asu poikaystäväni kanssa, vaan vielä parempaa. Asun parhaan kaverini, siskoni kanssa. En oikeasti tällä hetkellä voisi toivoa mitään parempaa. En keksi yhtäkään huonoa asiaa tästä tilanteesta. Ja kyllä, nautin joka hetkestä. Myös siitä kun pitää siivota. Ja minä vihaan siivoamista. Silti se on vain niin paljon parempaa.

Kaikki nuo asiat kertovat siitä, että mitä ikinä elämä tuokaan tullessaan, niin ainakin olen oikeilla jäljillä. Se ei voi olla paha asia, jos se tuntuu hyvältä. Niin minä ainakin ajattelen. Ja sama pätee sitten niihin parisuhde kuvioihin. Niitähän en tietoisesti ole blogin puolelle juuri ollenkaan tuonut. En näe siihen nimittäin mitään syytä, sillä suhdestatuksellani ei ole täällä merkitystä. Haluan silti kertoa sen, että en ole parisuhteessa... enää. Ja kyllä, ei se ihan best feeling ever ole, sillä koen menettäväni yhden todella merkittävän henkilön elämästäni. Se, kuinka asian suhteen toimittiin, herätti kysymyksiä, joihin en todennäköisesti tule saamaan vastauksia. Elämä on kuitenkin opettanut sen, että aina seuraa jotain parempaa. Siihen minä uskon. Turha sitä on jäädä murehtimaan, sillä tapahtunut mitä tapahtunut. Kuitenkin mikä tärkein, olen vihdoin oivaltanut sen, että olen nuori. Minulla ei ole kiire eikä kaikkea tarvitse saada tässä, heti ja nyt. Minun täytyy nimittäin olla ylpeä siitä, että tiedän tasan kuka olen, se on jo todellakin paljon. Moni on nimittäin edelleenkin hukassa, enkä tiedä miten itse siitä enää oikein selviytyisin. Joka päivä olen viisaampi, vahvempi ja varmempi.

Aihe on eron jälkeen pyörinyt mielessäni pitkään ja nähtyäni yhdessä blogissa postauksen vastaavasta aiheesta, koin tarvetta kirjoittaa. Kertoa siitä, kuinka minä en ole enää hukassa, vaan tiedän tasan kuka olen. En edelleenkään tiedä monia muita asioita elämässäni, mutta sen ainakin tiedän. Ja vitsit että se onkin hyvä fiilis! Pitäkööt minua teenäisenä, epäaitona tai minä tahansa, nyt ei kiinnosta. Haluan vilpittömästi nimittäin kiittää kaikesta. Tarkoitan sitä oikeasti. Minusta löytyi nimittäin piirteitä, joiden olemassa olosta en ollut tietoinen. Asioita, joita ihailen itsessäni. Voin aidosti nimittäin nykyään katsoa itseäni peilistä ja tuntea olevani minä ilman ahdistusta.Välillähän sitä tosin varmasti romahdellaan, mutta  se ei haittaa. Se kuuluu tähän elämään. Negatiiviset asiat korostavat vain positiivisia entisestään. Mikä tärkeintä kuitenkin on se, että vanhana haluan muistella nimenomaan niitä positiivisia juttuja. Hyviä hetkiä, jolloin olen ollut onnellinen, nauttinut elämästä. Ja niitä on jo nyt ollut paljon. Kiitos.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Mondays = A great day to be alive

Uusi viikko taas pukkaa ja mukavastihan se lähti käyntiin. Vaikka koulu alkoikin pimeyden keskellä klo 8.00, niin se ei todellakaan ollut mikään este. Ehei, pirteänä oltiin ihan aamusta asti, johtunee varmaankin vähistä yöunista. Meni nimittäin jälleen ihan deadlinea myöten noiden koulutöiden tekeminen. Koskas sitä oikein oppisikaan aloittamaan ajois... ei koskaan?

Pakko mainita, että voi sitä riemua, kun tajusin, että meillä kaapeli ja MTV näkyy! Lempparisarjoja on nyt koluttu oikein huolella, saatu heittää aivot narikkaan ja nauraa oikein kunnolla. Ei ole Netflix ollut siitä lähtien käytössä ollenkaan. Jotain sekin varmasti kertoo.

9.11.2015b

Oli jotenkin tosi hyvä fiilis palata kouluun. Pakko kyllä kiittää onnea siitä, että on tollainen porukka, jonka kanssa jaksaa sitä aikaa vietellä. Paskaahan se olisi tulla kouluun sellaisella fiiliksellä, että kumpa tämä vain loppuisi. Ei, siis onhan sellaisia fiiliksiä myös, mutta ei ihmisten takia. Jep, onnekas olen, vaikka amiksessa ollaankin.

9.11.2015c
// Valkoinen toppi: BikBok / Harmaa neule: Gina Tricot / Mustat farkut: H&M //

Inkan peili koki taas paikan vaihdoksen, kun kotiin tultua oli energiaa ja teki hirveästi mieli otella pitkästä aikaa kuvia. No, siihen se innostus sitten jäikin, sillä aivan puuntakaa iski väsymys. Olin jo aivan nukahtamaisillani sohvalle, kun puhelin pirahti ja Inkalta tuli viesti, että koulusta lähti. Eipä siinä muuta, ruoan tekoon. Ja ai, että tuli loihdittua kyllä maittava uuniperuna-annos, vaikka näin itse sanonkin. Yllätin jopa itseni. Pistänpä tässä viikolla reseptiä vähän tulemaan, helppoa ja maittavaa.

Nyt menen kuitenkin jatkamaan pyykkipäivää ihan mahtavan kämppiksen kanssa. Monilta ollaan saatu kuulla, kuinka jossain vaiheessa iskisi koti-ikävä. Ei meille ainakaan. Kaikki, siis kaikki, on vain helpompaa ja vaivattomampaa. Näin sen kuuluukin olla. Pitäkää tekin huippu ilta, vaikka onkin maanantai!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Syksy


 
Vain elämää-levy paukahti vihdoin odottelujen jälkeen Spotifyhyn ja sitä on kyllä oikein urakalla tullut luukutettua. Etenkin Sanni ja VilleGalle, ai että! Varmastikaan en ole ainoa, joka on tuota levyä kuunnellut ihan loputtomiin asti. Tulee vain niin hyvä fiilis sitä kuunnellessa.

Mitäs sitten muuta? No, ei oikein muuta kuin koulua ja töitä. Aikalailla aika rientää ja pientä stressiä on kyllä ollut havaittavissa. Työharjoittelu nimittäin aivan nurkantakana ja tänään sainkin kirjoitettua sopimukset ja lyötyä näin homman lukkoon. Aika hyvä fiilis jäi ja kyllä se stressi ja lievä pelko on muuttunut innostukseksi. Rankkaa tulee varmasti olemaan, mutta sen näkee sitten. Nyt ainakin siis hyvillä fiiliksillä aloitetaan ensimmäinen työharjoittelu Café Esplanadissa.

3.11.2015

Kipeenä ollaan nyt oltu, milloin pahasti, milloin vain kevyesti. Alkaa kyllä tympimään tämä ailahtelu, terveeksi ja sassiin! Pitkästä aikaa ei nimittäin olla näin kipeänä taas oltu. Johtunee varmaankin siitä vähäisestä vitamiini määrästä. Tuppaa minimittäin unohtumaan kaikki vihannekset ja hedelmät, nyt kun omillaan asustelee. Onneksi mahti kämppis pitää ainakin välillä huolta noista rehuista.

 Pakko kyllä kertoa, että tuli sunnuntaina oltua Flamingossa ja tälläkertaa myös siellä kylpylän puolella. Ei oikein ollut odotuksia, joten oli kyllä positiivinen yllätys! Varsinkin lämminallas, sinne olisi kyllä voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa lillumaan. Muutenkin teki tuollainen irtiotto tosi hyvää, pääsi oikeasti kaiken stressin ja kiireen keskellä rentoutumaan.

3.11.2015a

Nyt ollaan jo marraskuun puolella ja sitä on jotenkin todella vaikea uskoa. Säät ovat olleet aivan upeita, ei yhtäkään räntäistä syksypäivää ole tähän syksyyn mahtunut. Tykkään! Sää onkin varmaan juuri syy siihen, että en vain millään saa päähän sitä, kuinka lähellä ollaan joulua. Joulukalenteri pitäisikin varmaan kohta jo ostaa, sillä aika on mennyt niin nopeasti, että muuten ollaan jo tammikuussa kun vasta kalenterin tajuan ostaa. Onkin jo super siisti kalenteri mielessä... Kaikki on vain jotenkin mennyt niin nopeasti, etten oikein blogissakaan tietäisi mistä kertoa. Koko ajan tapahtuu ja koko ajan pitäisi olla menossa. Mutta kyllä täällä silti ollaan, vaikka sitten vain todella paljon harvemmin. Minkäs sille kuitenkaan voi, kun päivässä se 24h vain on... 
Millaiset fiilikset teillä on ollut tästä syksystä? Onko muitakin, jotka on nauttineet näistä upeista säistä?

maanantai 26. lokakuuta 2015

Korot jalassa

Apua, tämä postaus piti julkaista jo viime viikolla, mutta hehe, ei niin käynytkään. Olin aivan varma, että olin, mutta enpä ollutkaan. Muutenkin tässä ollaan pienessä hajamielisyydessä oltu, joka paikkaan on menty ja monta asiaa on ollut vireillä. Mutta sitten vain itse postauksen aiheeseen, josta tosiaan on jo se päälle viikko.

Syysloman lauantaina juhlistettiin aika pramealla fiilingillä Kristan 21-vuotissynttäreitä. Oli kyllä hienon paikan vuokrannut aivan keskustasta jonne porukka mahtui hyvin. Ehdottomasti parasta oli koko huoneiston kiertävä parveke, josta maisemat ainakin toiseen suuntaan olivat oikein kauniit. Sisältä myös, mutta kyllä tuo parveke sai täydet propsit. Suosittelen siis, että kannattaa pistää ihan siellä omassakin kotikaupungissa eBookersit sun muut hakuihin, kun juhlia järkkäilee.

26.10.2015c1

Oli kyllä ihana nähdä Marjuttia sekä Ilonaa myös pitkästä aikaa! Se, että kaverit lähtee opiskelemaan ympäri Suomea tekee kyllä jälleen näkemisistä aina vain parempaa. Paitsi, että olen kyllä itsessäni huomannut sen, että tuntuu niin oudolta tavallaan nähdä. Kun ei näe pitkään aikaa toista, niin ns "lämpenen hitaasti". Mutta ei sille voi mitään, niin se vain on ja tietenkin olen iloinen siitä, että nähdään, vaikka sitten harvemmin. 
26.10.2015a
// Bleiseri:Gina Tricot(Inkan) / Haalari:Gina Tricot / Nilkkurit: Inkan //

Pakko sanoa vielä, että oli ikimuistoinen ilta siinäkin mielessä, että minulla nähtiin jalassa korkoa! Yllätys että mustat, mutta yllätin jopa itseni siinä, kuinka ne minulle sopi. Ei silleen että siitä tapa tulisi, tennarit jalassa nyt ja ikuisesti. Hauskaa vaihtelua kuitenkin ja pakkohan se on sanoa, että tuohan se sellaista "ryhtiä" siihen olemukseen. 

Oli siis asia ikuistettava ja vaikka aurinko oli aivan laskemaisillaan, niin sitä vastaan taisteltiin. Tosin ei siinä kauaa jaksanut poseerata, kun halusi päästä jo ottamaan ihan rennostikkin. Ja hyvän fiiliksen sekä menon huomasi siinäkin, että jäi sitten niiden kuvien ottaminen kokonaan. Hyvä niin.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Railit kohti Tamperetta

En varmaankaan ole ainoa, jolla on näin syysloman johdosta viikonpäivät aivan sekaisin? Töistäkin on osittain lomaa, joten niidenkään avulla ei voi viikonpäiviä suunnistella. Sen johdosta eilen tuntui aivan perjantailta ja tänään on taas ollut hetkiä jolloin ollaan sunnuntai fiiliksissä, mutta myös hetkiä että tänään voisi ihan hyvin olla vaikka tiistai. Siksi meinasin tämänkin postauksen aloittaa sanomalla, että perjantaina otettiin auto alle, mutta torstaihan se oli...

Eli torstaina otettiin aamulla auto alle ja lähdettiin suuntaamaan kohti Tamperetta. Inka kuskina, Annis sekä Riikka piti takapenkistä huolta ja minulle osui etupenkin paikka. Lähtö tosiaan oli jo aamulla, mutta eihän siinä nyt aivan aikataulussa menty. Onneksi mitään minuutti aikataulua ei ollut muutenkaan reissulle luvassa, tärkeintä oli katsastaa Iidan kämppä sekä muutenkin viettää porukalla aikaa.

16.10.2015b

Oli kyllä sumuista ajella siellä kohti Tamperetta! Silti tuli monta kertaa todettua, että on kyllä ollut kaunis syksy. Juuri sellainen syksy mistä pidän. Pääsee vuorautumaan lämpöisiin huiveihin ja neuleisiin, mutta ei tarvitse kauhistella märkiä varpaita tai jäätävää räntäsadetta. Tykkään! Peukut siis pystyssä, että tällaisena se syksy pysyisi vielä...

16.10.2015f

Oli tietenkin heti pakko päästä ottamaan yhteiskuva. No, eipä oikein näyttänyt millään onnistuvan. Itse ainakin olin nälkäinen, jolloin lievää levottumuutta oli havaittavissa. Se näkynee kuvasta aika hyvin, sillä tämä taisi olla ainoa kuva, joka suht julkaisukelpoinen. Mutta hyvä että tällaisiakin kuvia, näkyy ainakin että on tullut naureskeltua aivan aidosti.

16.10.2015e 16.10.2015c

Ruokailua ja jauhantaa oli meidän ohjelma täynnä. Hyvin saatiin kyllä aika kulumaan ja vaikka osan kanssa nähdään useasti salilla viikossa, niin onhan tällaiset aivan asia erikseen. Todettua tulikin monta kertaa, että aivan kuin ulkomailla olisi. Oli siinä ihan pakko itselle muistutella, että näin ei kuitenkaan ollut ja lähistöllä olevat ihmiset todellakin ymmärsivät, mitä suuta aina päästi.
Salaatti oli kyllä niin hyvää ja täyttävää! Paikka oli soma kahvila nimeltään Kaffila, jonka Iida oli etukäteen meille valinnut. Sama päti myös vohveli paikkaan, jonka nimi myös osuvasti Vohvelikahvila. Joten jos Tampereelle eksytte piipahtamaan, niin kannattaa noissa paikoissa kyllä käydä! Näin "ei-tamperelaisena" voin vahvasti suositella. Varautukaa kuitenkin, että varsinkin Vohvelikahvila saattaa olla aivan täynnä. Kiinnostuneille, niin Kaffila sijaitsee Aleksis Kiven kadulla ja Vohvelikahvila Ojakadulla.

16.10.2015a

No pitihän tyttöjen nyt shoppailemaan päästä. Ja noh, äänekkäitä oltiin, kommelluksia tapahtui ja pelleilyksikin se meni. Mutta sellaista se on välillä vain oltava, hauskaa ja huoletonta. Kaikenlisäksi nauruhan pidentää ikää, ja ainakin me aijotaan pitkään täällä olla ihmisten katseita kääntämässä. On muuten pitkään tuollainen huopahattu mietityttäny, monta kertaa olen päähän pistänyt erivärisiä ja kokoisia, mutta edelleenkin ovat jääneet kauppaan. Miksi? Koska pääni on selkeästi aivan liian pieni, kaikki ovat nimittäin yksinkertaisesti olleet aivan liian isoja. Näin kävi myös tällä kertaa.

Nostalgista tuossa reissussa oli se, että samaan aikaan viime vuonna käveltiin pitkin Islantia samaisella porukalla. Seuraavaksi onkin meillä Slovenian valloitus, mutta siihen on tosin vielä vuosi aikaa. Sitä odotellessa mahti perjantaita kaikille ja vielä viimeiset ilot tästä syyslomasta, ennen kuin palaillaan takaisin arjen pariin.