lauantai 26. joulukuuta 2015

Kolmen päivän rutistus

25.12.2015 25.12.2015a

Ah joulu on nyt takana päin ja katse suunnattu UV:n aattoa päin. Kolme hyvin syönti painotteista päivää takana ja en voi muuta kuin sanoa, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Ruoan puolesta siis. Ei enää kiitos rosollia, mätiä tai laatikoita. Nyt riitti vuodeksi ainakin. Silti pakko kyllä myöntää, että olihan se joulu ihan jees. Se kuinka kynttilänvalaisemana sai olla ja perhettä nähdä. Ja kyllähän sitä luntakin olisi vähän kaipaillut.. Varmaankin senkin takia oli sitä joulufiilistä entistä vaikeampi saada. Tai sitten vain olen ihan oikeasti kasvanut siitä ulos. Tosin en ole joulusta kyllä koskaan pitänytkään. Tiedä sitten.

25.12.2015c 25.12.2015d 25.12.2015l 25.12.2015m 25.12.2015i

Aatto kului hyvin perinteikkäästi. Aamulla käytiin haudoilla ja ai että sitä sai taas hetken jonotella että Malmin hautausmaalle pääsisi. Tosin jono näytti pahemmalta mitä loppujenlopuksi oli. Ja olihan se hautojen löytäminen kyllä paljon nopeampaa, kun ei sitä lunta ollut ja ihan oikeasti näki, mitä niissä kivissä oikein luki. Tuli kyllä useasti todettua, että onpa erinäköistä ilman lunta. Tottahan se on, lumelle pitäisi olla erikseen oma mittajärjestelmä ainakin noin haudoilla.

Haudoilta päästyä nopeasti itsensä ehostus ja sitten olikin aika alkaa siihen itse joulun viettoon oikein tosissaan. Keräännyttiin äidin siskon luokse ja siellä sitten vieteltiinkin aikaa pitkälle yöhö. Syötiin, syötiin ja syötiin. Lapsena kun ne lahjat oli se juttu niin kyllä aikuisena se syöminen taitaa olla se. Niinkuin melkein muutenkin elämässä, hehe..

25.12.2015j 25.12.2015k

Joulupäivän viettelin aluksi ihan kotona rennosti leffoja katsellen. Ai että osaa kyllä nykyään arvostaa aikaa aivan eritavalla. Se että voi vain loikoilla sohvalla leffaa katsoen on vain jotain niin parasta. Aivojen narikkaan heittämisestä puhumattakaan. Oli kuitenkin ihan mukava käydä porukoilla syömässä, vähän leipomassa ja koristelemassa pipareita. Sekin ihan rentouttavaa, kun ei ole kiire tai määrä mikään järjetön. Tai se että äidin mielestä kaikki on vain niin hienoa. Joskus niitä vanhempien kehuja vain kaipailee, vaikka tietää että kehuja heiltä saisi, vaikka kaikki menisikin aivan piloille.

Tänään kokonnuttiin vanhemmilleni ja viimeiset jouluherkut syötiin. Itse ainakin odotan innolla kaikkea muuta ja pakkasessa oleva pizza houkuttelee enemmän kuin koskaan. Mutta niinhän se on, että niitä jouluruokia ahdataan sen joulu ajan ja sitten niitä ei voisi edes ajatella. Nyt kone kuitenkin kiinni ja koti-illasta nauttimaan. Ensiviikko tuo kuitenkin kiireet jälleen mukanaa, kun UV lähestyy... Muistakaa nauttia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!