lauantai 26. joulukuuta 2015

Kolmen päivän rutistus

25.12.2015 25.12.2015a

Ah joulu on nyt takana päin ja katse suunnattu UV:n aattoa päin. Kolme hyvin syönti painotteista päivää takana ja en voi muuta kuin sanoa, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Ruoan puolesta siis. Ei enää kiitos rosollia, mätiä tai laatikoita. Nyt riitti vuodeksi ainakin. Silti pakko kyllä myöntää, että olihan se joulu ihan jees. Se kuinka kynttilänvalaisemana sai olla ja perhettä nähdä. Ja kyllähän sitä luntakin olisi vähän kaipaillut.. Varmaankin senkin takia oli sitä joulufiilistä entistä vaikeampi saada. Tai sitten vain olen ihan oikeasti kasvanut siitä ulos. Tosin en ole joulusta kyllä koskaan pitänytkään. Tiedä sitten.

25.12.2015c 25.12.2015d 25.12.2015l 25.12.2015m 25.12.2015i

Aatto kului hyvin perinteikkäästi. Aamulla käytiin haudoilla ja ai että sitä sai taas hetken jonotella että Malmin hautausmaalle pääsisi. Tosin jono näytti pahemmalta mitä loppujenlopuksi oli. Ja olihan se hautojen löytäminen kyllä paljon nopeampaa, kun ei sitä lunta ollut ja ihan oikeasti näki, mitä niissä kivissä oikein luki. Tuli kyllä useasti todettua, että onpa erinäköistä ilman lunta. Tottahan se on, lumelle pitäisi olla erikseen oma mittajärjestelmä ainakin noin haudoilla.

Haudoilta päästyä nopeasti itsensä ehostus ja sitten olikin aika alkaa siihen itse joulun viettoon oikein tosissaan. Keräännyttiin äidin siskon luokse ja siellä sitten vieteltiinkin aikaa pitkälle yöhö. Syötiin, syötiin ja syötiin. Lapsena kun ne lahjat oli se juttu niin kyllä aikuisena se syöminen taitaa olla se. Niinkuin melkein muutenkin elämässä, hehe..

25.12.2015j 25.12.2015k

Joulupäivän viettelin aluksi ihan kotona rennosti leffoja katsellen. Ai että osaa kyllä nykyään arvostaa aikaa aivan eritavalla. Se että voi vain loikoilla sohvalla leffaa katsoen on vain jotain niin parasta. Aivojen narikkaan heittämisestä puhumattakaan. Oli kuitenkin ihan mukava käydä porukoilla syömässä, vähän leipomassa ja koristelemassa pipareita. Sekin ihan rentouttavaa, kun ei ole kiire tai määrä mikään järjetön. Tai se että äidin mielestä kaikki on vain niin hienoa. Joskus niitä vanhempien kehuja vain kaipailee, vaikka tietää että kehuja heiltä saisi, vaikka kaikki menisikin aivan piloille.

Tänään kokonnuttiin vanhemmilleni ja viimeiset jouluherkut syötiin. Itse ainakin odotan innolla kaikkea muuta ja pakkasessa oleva pizza houkuttelee enemmän kuin koskaan. Mutta niinhän se on, että niitä jouluruokia ahdataan sen joulu ajan ja sitten niitä ei voisi edes ajatella. Nyt kone kuitenkin kiinni ja koti-illasta nauttimaan. Ensiviikko tuo kuitenkin kiireet jälleen mukanaa, kun UV lähestyy... Muistakaa nauttia!


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

F U C K

Huomenna onkin jouluaatto, mutta täällä meidän somassa kodissa ei kyllä siltä tunnu. Se että on ensimmäistä kertaa poissa siitä jouluhäsellyksestä on kyllä tehnyt ihmeitä. Ilmankos onkin ollut niin rauhoittava tämä loman aloitus. Juuri hyvää fiilistä vain ollut täynnä. Sopii hyvin ainakin minulle ja niin näyttää tuolle toisellekin asuintoverille.

Päivä alkoi oikein hyvin, tai eihän tämä päivä ole edes puolillaan. Ovikello kilahti ja siellä oli paketti jota oltiin odoteltu. Siis oikeasti odoteltu. Mutkia oli paketilla matkassa ja kyllähän tuonne pääkoppaan oli ehtinyt jo ajatus hiipiä siitä, etten ikinä pakettia saisi. En vaikka siitä olin jo maksanut. Onnekseni hyvin kävi lopulta ja pääsin sen avaamaan. Oli ikään kuin nimittäin aikainen joululahja minulle. Hehe..

23.12.2015c

Inka tuosta nettisivusta minulle vihjasi, tai oikeastaan tuosta paidasta. Kuulemma olisi niin minun näköinen. Hyvin kyllä tuntee minut, sillä pistin sen sitä enempää miettimättä suoraan ostoskoriin. Tiesin nimittäin, että jep, tuo on se minkä tarvitsen vaatekaappiini. Tai laatikkoon tässä tapauksessa.
Nettisivu siis nimeltään Missguided ja yllätyin kyllä positiivisesti hinnoista. Eivät todellakaan ole mitään pahaa luokkaa, niinkuin monesti tuollaisilla sivuilla tuppaa olemaan. Myöskään ei tuo toimituskulu mikään järkyttävä ollut. Ainoa ehkä miinus oli juuri tuossa toimituksessa. Tuntui nimittäin kestävän ikuisuuden. Voihan tietenkin tällä ajankohdallakin olla oma merkityksensä. Vaikea sanoa.

23.12.2015a 23.12.2015b

Ah sitä iloa, kun joku asia on viimein käsinkosketeltavaa, varsinkin kun sitä on odottanut ja odottanut. Vaikeuksien kautta loistoon. No ei nyt sentään, mutta niinhän se on. Kaikki tuntuu paremmalta, kun se onnistuu kovan työntakaa.

Missguidedilla on muuten meneillään alennusmyynnit. Kannattaa käydä tsekkaamassa. Itse pysyn nimittäin sieltä visusti poissa, sillä nyt on kyllä shoppailtu taas riittävästi. Pakko pistää säätöön pahanpäivän varalle tai minut tuntien ulkomaita varten. Eihän sitä tiedä, vaikka tässä pääsisi jotain maiseman vaihdosta tekemään. Sitä odotellessa.

23.12.2015

Loppupäivä meneekin vähän jumppajuttuja tehdessä, porukoiden luona leipomisella ja pakettien paketoimisella. Huomenna onkin sitten se aattopäivä, joten joulun jälkeen tänne palaillaan varmaankin vasta seuraavan kerran. Voi kuitenkin olla että innostun huomenna kirjoittelemaan, jos aikaa jostain repäsen. Tuntuu nimittäin hyvältä palailla pitkästä aikaa tähän tiuhempaan postaitu tahtiin. Epäilen kyllä jääkö se päälle sitten loman jälkeen. Joten hyvät joulut kaikille ja muistakaa nauttia läheisten seurasta. Sekä ruoasta.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulushoppailut

Siis tiedättekö mitä? Juuri kun tuossa tuli viimeksi paasattua tästä koneesta, niin kappas vain, tänään kun laitoin koneen päälle ihme tapahtui. Ruutuun pamahti ilmoitus päivtyksestä ja se alkoikin siitä sitten menemään. Ikuisuuden kesti (siltä se ainakin tuntui), mutta kun oli valmis pidätin hengitystä. Totuudenhetki oli nimittäin  käsillä: toimisiko kone vai ei. Ja sehän toimi! Ai tätä ilon määrää. Huomenna varmaankin sitten ei enää toimikaan, mutta ainakin tänään se on parempi kuin uusi. Tekisi mieli vain rutistaa sitä ja antaa ison halauksen. Kyllä, sähkölaitteisiinkin voi syntyä side, kun niiden kanssa kokee paljon... En häpeä myöntää sitä. No ehkä vähän, mutta meni jo.

Tänään tuli sitten vieteltyä sitä joululomaa pitkin keskustaa juosten. Päätin kerrankin olla suht ajoissa ostamassa joululahjoja, mutta niin näytti olevan sadat muutkin ihmiset. Sitä tungoksen ja jonotuksen määrää. Ja minä lasken vielä itseni niihin kärsivällisiin jonottajiin, mutta siinä meinasi kyllä hermot mennä itse kussakin kaupassa. Aivan järkyttävää ja nyt todellakin muistan sen, miksi olen aina niitä lahjojen ostoja viivytellyt.


21.12.2015a 21.12.2015

Joululahjat sain kuitenkin ostettua, vaikka niitä saikin hieman metsätellä. Tykkään antaa lahjoja ja varsinkin, kun tiedän tasantarkkaan mitä jollekin ostan. Vihaan kuitenkin sitä pohtimista, sillä en tykkää ostaa mitään turhaa pölyttymään. Siispä välillä tulee vain revittyä hiuksia päästä lahjojen suhteen ja kyllähän se on stressaavaakin, sillä ainahan sitä haluaa, että se toinen siitä pitää. Nyt siis vain sormet ristissä toivomaan, että onnistuin ostamaan mieleisiä lahjoja ja jos en, niin parempi onni ensivuonna.

21.12.2015b 21.12.2015c

Pitihän sitä tyttöjen tankatakkin että jaksaa. Siispä vakkari sushi-paikkaan Konnichiwaan ja masut aivan liitoksistaan täyteen. Tuli siinä samassa vähän asioita päiviteltyä elämästä, vaikka Inkan kanssa saman katon alla asutaankin. Aina ei kuitenkaan ehdi kaikkea sanoa, joten ihan hyvä päästä kotoa muualle vähän rupattelemaankin. Sellainen irtiotto arkeen.

Kotimatkallekin oli saatava evästä, mutta jotain viileää ja raikasta. Oli siinä kaupoissa juostessa ja jonottaessa nimittäin ihan hyvän lämmön ehtinyt saada päälle. Ja ai että tuo Limely Lemon on kyllä hyvää! Aivan taivaallista. Ihan oma suosikki kyllä heittämällä. Tuli siinä myös todettua, että tuollainen mehukone tulisi kyllä meidän kämppään tarpeeseen. "Wink Wink"

21.12.2015e
// Tekoturkistakki:Zara // Huivi: BikBok // Farkut:H&M // Kengät:Nike //

Oli kyllä outoa pukea päälle tuohon säähän. Piti oikein mennä parvekkeelle ihmettelemään, että mitä sitä nyt oikein tuonne pukisi. Kevät/syksy varustusta vain päälle ja menoksi. Minullakin oli tuon tekoturkistakin alla vain t-paita ja ei ollut kyllä kylmä todellakaan. Juuri sopiva. Tosin ihan hyvältähän se toisaalta tuntui, se, että talvi vähän niinkuin tipahti välistä. Uskon kuitenkin vahvasti, että se on vielä tuloillaan, ehkäpä jopa pahempana kuin koskaan. Joten pakko sitä on tästä kai nauttia. Niin ja siitä, ettei myöskään ole sitä loskaa. Onneksi! Nyt pistän läppärin kiinni ja jatkan loman nauttimisesta. Suosittelen tekemään samoin, kun sitä lomaa nyt kerran on.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Rose Gold

Olen tässä jo pitkään käynyt taistelua tämän koneen kanssa, enkä oikein usko että sitä loppua näkyy. Tai ainakaan sellaista loppua, jossa kuljettaisiin vielä monet vuodet yhdessä. Vielä en ole kuitenkaan antamassa periksi, vaikka raastavaa tämä onkin. Nimittäin tuo kirottu Windows 10 päivitys sai aikaan sen, että en pysty avaamaan mitään uusia Office tiedostoja. Vasemmassa alareunassa sijaitseva Käynnistys-painike on myös aivan turha, sillä se saa vaan aikaan sen, että koneesta pitää kirjautua ulos. Turhauttavaa siis ja monesti olen meinannut heittää tämän koneen päin seinää. Hyvin monesti. Ratkaisujakin on tullut Googleteltua minkä kerkeän mutta mikään niistä ei ole toiminut. Pitäisikö tässä siis vain luovuttaa ja hommata uusi kone, vaiko odottaa, että näihin ongelmiin saadaan ratkaisu? Muuten nimittäin oikein hyvästä koneesta kyse, joten tuntuisi rahan tuhlaukselta ostaa uusi. Saa nähdä kauanko tässä kärsivällisyys kestää...

Pienen avautumisen jälkeen onkin hyvä päästä ihailemaan jotain vähän mukavempaa. En laskisi itseäni mitenkään koruihmiseksi, saati sitten että kiiltävät asiat olisivat minun juttuni. Niin se kuitenkin on, että ihmisillä on aina mieltymys johonkin. Kulta vai hopea? Noista kahdesta se on aina ollut hopea. Onhan minulla tosiaan rippiristi, joka on kultainen ja josta pidin todella paljon. Se kuitenkin vajaa vuosi sitten hajosi, enkä ole saanut aikaiseksi sitä korhauttaa. Ehkä tässä vielä joskus...

Vaikka monet koruistani ovat hopeita, niin nykyään olen aivan hurahtanut ruusukultaan. Tai ei minulla oikein koruja hirveästi kyllä näekään, niin yksi on aina sellainen joka minulta löytyy melkeinpä poikkeuksetta ranteesta: Marc by Marc Jacobsin ruusukultainen kello. Se on ihan luotto varustoa ja joka päivä vain ihailen sitä. Ja ihastus ruusukultaan on vain kasvanut, eikä se rajoitu ainoastaan koruihin. Nykyäänhän sitä löytyy melkeinpä mistä vain. Siispä on tullut ihasteltua aikalailla ja tähän kerättyä muutamia, joita olisi ihan kiva omistaa.


19.12.2015

Ai että, voisin nuo kaikki kiikutella kotia oikein hyvillä mielin. Hymyhän tässä tulee kun noita katselee, ovat vain niin kauniita. Varsinkin tuo ruusukultainen Mac:in läppäri, sen kun näin kaupassa, niin ai että. Hinta on onneksi niin suolainen, ettei sitä tule kyllä ostettua. Hyvä niin. On kyllä aivan järkyttävät nuo hinnat, mutta toisaalta hyväähän niistä vain kuulee. Ehkä siis ovatkin sen hintansa arvoisia. Kuka tietää. 

Myös pidän todella paljon tuosta valkoisen ja ruusukullan yhdistämisestä. Sopivat todella hyvin yhteen ja luovat mielestäni sellaisen hempeän, mutta särmää sisältävän imagon. Tykkään, tykkään, tykkään!

Nyt onkin loma alkanut ja siitä olen kyllä täysin rinnoin nauttinut. Nytkin makoilen oikein tyytyväisenä sohvalla, leffa pyörii taustalla ja ihanat kuusen valot valaisevat. Pikkujouluja on tullut vieteltyä oikein urakalla tämän viikon ajan ja niistä viimeisimmät sitten ovatkin tänään illemmalla. Kuitenkin tässä ehtii vielä nauttia tästä omasta ajasta ja rauhallisuudesta, joten taidan koneenkin pistää kiinni, vaikka monta sataa postausta olisi luettavana. Eiköhän tässä kerkiä vielä. Mukavaa lautantaita kaikille pitkästä aikaa!

maanantai 14. joulukuuta 2015

"Joulukuusi"

Pikkujoulu kausi on nyt virallisesti avattu, sillä lauantaina tuli niistä ensimmäinen vietettyä. Viisikon kanssa kokoonnuttiin Jasminille ja ai että oli kyllä pöytä täynnä vaikka mitä herkkuja. Ja kaikki tietenkin oli itse tehtyä. Oli kyllä niin ihana nähdä heitä, kun on nyt tullut vieteltyä tuolla työharjoittelussa sen kolmisen viikkoa. Kolme päivää sitäkään enää jäljellä! Kauhistus kuinka aika vain menee...

Oli muuten ihan mukava pukea päälle vaihteeksi jotain muutakin kuin työvaatteita tai salivaatteita. Nyt kun sitä on vain reissailtu parin paikan välissä, niin ei sitä ole oikein aamuisin jaksanut panostaa pukeutumiseen. Ensimmäiset käteen osuvat vaatteet vain päälle ja menoksi. Sillein on ne aamut nyt menneet.


Ilta meni hujauksessa syöden ja vähän juoden. Siitä sitten pienten mutkien kautta päästiin keskustaan, josta sitten jatkettiin iltaa Kokomoon pienoisten mutkien kautta sinnekin. Huomasi kyllä, että pikkujoulukausi oli aivan täydessä tohinassa, sillä baarien jonot olivat jotain aivan järkyttävää. Näen itseni ihan melko kärsivälliseksi jonottajaksi, mutta ei minunkaan kärsivällisyyteni ihan loputtomiin asti riitä.

13.12.2015e
// Toppi:Zara // Housut: Monki //

Eilen saatiinkin pieni ripaus joulua tähänkin taloon. Inkan isä toi Kuopiosta asti luomu-kuusen meille kotiin. Pieni ja vähän parkahan se on, mutta silti ihana ja sopii hyvin tuohon meidän olohuoneeseen. Koristeitakin siihen saatiin ja alkaahan se joulu nyt melko lujaa sieltä meidänkin kotiin tulla, vaikka molemmat kovasti uhottiin ettei näin tulisi käymään. Ei meinaa olla niitä isoimpia joulunkannattajia, ainakaan minä. Mutta nyt se joulu tuntuu ihan hyvältä ja kun sitä lunta vielä ihan kunnolla saataisiin jouluksi, niin olisihan se aika taianomaista.

Untitled 

Ensi viikolla odottaakin joululahjojen paniikki ostelu. Muiden jouluun kun kuuluu aamuinen riisipuuro, niin minulla kuuluu paniikki ostokset. Sitä sitten odotellessa, mutta nyt Game of Thronesin viimeiset jaksot pyörimään, niin on sekin sarja sitten luukutettu loppuun. On kyllä sellainen sarja että huhhu!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Jotain odotettavaa

Yksi viikko jälleen takana. Ai että aika menee kyllä nopeasti, mutta hyvä niin! Lomaa odotellaan nimittäin ihan hulluna. Tuntuu kyllä niin hyvältä ja ansaitulta. Mutta joo sitten vähän uutisiin! Eilen tuli Inkalta ehkä parhaimmista viesteistä piiiiitkään aikaan: liput hommattu Rihanna+The Weeknd+Big Sean -keikalle Tukholmaan! Jep, näin on että kesällä odottaa aikamoinen reissu. Siihen on tosin aikaa... Onneksi tämä aika nyt juoksee siivillä ja jopa välillä ahdistaa kun niin paljon on tuloillaan ja kaikki vain lähestyy. Kääk!


Mitäs muuta? No, eilen saapuivatkin veronpalautukset eli toisinsanottuna "ensimmäinen joululahja". Jep, näin sen minä ainakin ajattelen ja ai että tuntui kyllä hyvältä. Vaikka raha ei takaa onnellisuutta, niin kyllähän se elämästä hiton paljon helpomman tekee. Ainakin tietyissä asioissa. Eipä siis ihme, että oli INkan kanssa päästävä vähän vapaalle. Niin ja törsäilemään. Naiset... Hehe. Pistäkää meitä vielä kaksi niin huhhu.

4.12.2015a
4.12.2015
Tuo neule on kyllä kuin unelma. Löytyi BikBokista (ylläripylläri) ja tuntuu vain niin pehmeältä. Ilmankos oli se pakko saada päälle ja hautautua siihen. Joten varoituksen sananen: älä koske, jos et ole valmis rakastumaan. Tarkoitan sitä todella. Muutenkin on kaupat kyllä pulloillaan vaikka mitä, mutta vain yksi ongelma. Sovitus. En millään jaksaisi alkaa riisua kaikkia niitä kamppeita päälä ja sitten vielä pukea sovitettavaksi ja taas sama rumba. Kesällä on vain niin helppoa, kun ei sitä vaatekerrosta ole niin paljoa.

Viikonloppuna onkin sunnuntaina vapaapäivä. Milloinkohan tämä tyttö on viimeksi ollut sunnuntaina ihan vapaalla? Jaa'a, paha sanoa. Nyt kuitenkin niin on ja voi että se tekee iloiseksi. Ei siinä, kyllä minä tykkään töissä käydä, mutta on se vapaa-aika oikeasti todella tärkeää. Ja onhan sitä oppinut ihan eritavalla arvostaakin. Kuten myös monta muutakin asiaa. Mutta ei niistä nyt ja lopetan tämän kun alkaa nyt menemään ihan jaaritteluksi koko homma. Pari jaksoa vielä Game of Thronesia ja sitten nukkumaan. Viikonloppuja kaikille!

tiistai 1. joulukuuta 2015

N O P E

Siis apua! Ollaanko me todellakin jo joulukuussa?! No ollaanhan sitä ja meinasi jäädä joulukalenterikin saamatta. Onneksi isä yllätti sunnuntaina, kun olivat äidin kanssa ostaneet minulle kalenterin. Joten joulun odotus alkakoon! Paitsi hetkinen... enhän minä oikein pidä edes joulusta. Se kaikki stressi ja häsläys, ei vain ole minun juttuni. Kuitenkin ehkä tässä alan saamaan sellaista pienoista joulufiilistä itseeni. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että on tullut tässä pipareita sekä joulutorttuja tehtyä melkein kyllästymiseen asti. Olenkin tässä Inkalle jo muutaman kerran sanonut että kaipailisin tänne meidän kotiinkin muutamia koristeita. Sellaisia meidän näköisiä tietenkin. Perus joulunpunaiset voi unohtaa ihan surutta.

Mutta sitten vain itse postauksen aiheeseen syvemmin! Joulussa parasta on aina ja ikuisesti ollut se aaton jälkeinen aamu. Se kuinka voi mukavasti yöpukupäällä ja villasukaat jalassa vietellä rentoa päivää, ihastella oikein kunnolla lahjoja ja syödä niitä jouluruoka jämiä. Jep, se on vain niin parasta aikaa se. Siispä olin halkeamaisillani riemusta, kun BikBokin instagrammiin lävähti kuva uusista yöasuista ja muutenkin oloasuista. Niin mukavan näköisiä ja heti tuli sellainen olo, että pakko saada. Ei ole muuten sellaista oloa pitkään aikaan ollut, joten ehkä tuokin kertoo siitä, kuinka vain ovat niin ihania!

xmas-lahjat
// Housut:24,95e // Shortsit:17,95e // Uni shortsit:12,95e //
// Toppi:9,95e // Huppari:24,95e // Sukat:17,95e // 

Harmaa väri on muutenkin löytänyt vaatteissa jälleen tiensä mustan rinnalle. Varsinkin näin talvisin ja syksyisin tuntuu, että harmaa on se piristävä osa muuten hyvin mustaa pukeutumista. Mutta ah, en malta odottaa kun pääsen noita kokeilemaan ja saan kotiin kiikutella. Purskahdan varmaan itkuun, jos eivät olekaan niin mukavan oloisia kuin kuvista näyttävät...

Vakkari vapaa-aika puuhaa seuraavaksi ja syömistä. Ollaan kyllä Inkan kanssa usein todettu, että hyvää ruokaa saadaan syödä, kunhan sitä vain tehdään. Eilenkin tuli tehtyä hyvin helpoista aineista todella hyvää ruokaa ja saatiin kaapin rippeistä jälkkärikin aikaiseksi. Ihan super simppeliä, mutta maukasta ja H Y V Ä Ä. Joten tsempit kaikille loppu viikkoon ja voin vannoa, että kohta on jo viikonloppu!