maanantai 26. lokakuuta 2015

Korot jalassa

Apua, tämä postaus piti julkaista jo viime viikolla, mutta hehe, ei niin käynytkään. Olin aivan varma, että olin, mutta enpä ollutkaan. Muutenkin tässä ollaan pienessä hajamielisyydessä oltu, joka paikkaan on menty ja monta asiaa on ollut vireillä. Mutta sitten vain itse postauksen aiheeseen, josta tosiaan on jo se päälle viikko.

Syysloman lauantaina juhlistettiin aika pramealla fiilingillä Kristan 21-vuotissynttäreitä. Oli kyllä hienon paikan vuokrannut aivan keskustasta jonne porukka mahtui hyvin. Ehdottomasti parasta oli koko huoneiston kiertävä parveke, josta maisemat ainakin toiseen suuntaan olivat oikein kauniit. Sisältä myös, mutta kyllä tuo parveke sai täydet propsit. Suosittelen siis, että kannattaa pistää ihan siellä omassakin kotikaupungissa eBookersit sun muut hakuihin, kun juhlia järkkäilee.

26.10.2015c1

Oli kyllä ihana nähdä Marjuttia sekä Ilonaa myös pitkästä aikaa! Se, että kaverit lähtee opiskelemaan ympäri Suomea tekee kyllä jälleen näkemisistä aina vain parempaa. Paitsi, että olen kyllä itsessäni huomannut sen, että tuntuu niin oudolta tavallaan nähdä. Kun ei näe pitkään aikaa toista, niin ns "lämpenen hitaasti". Mutta ei sille voi mitään, niin se vain on ja tietenkin olen iloinen siitä, että nähdään, vaikka sitten harvemmin. 
26.10.2015a
// Bleiseri:Gina Tricot(Inkan) / Haalari:Gina Tricot / Nilkkurit: Inkan //

Pakko sanoa vielä, että oli ikimuistoinen ilta siinäkin mielessä, että minulla nähtiin jalassa korkoa! Yllätys että mustat, mutta yllätin jopa itseni siinä, kuinka ne minulle sopi. Ei silleen että siitä tapa tulisi, tennarit jalassa nyt ja ikuisesti. Hauskaa vaihtelua kuitenkin ja pakkohan se on sanoa, että tuohan se sellaista "ryhtiä" siihen olemukseen. 

Oli siis asia ikuistettava ja vaikka aurinko oli aivan laskemaisillaan, niin sitä vastaan taisteltiin. Tosin ei siinä kauaa jaksanut poseerata, kun halusi päästä jo ottamaan ihan rennostikkin. Ja hyvän fiiliksen sekä menon huomasi siinäkin, että jäi sitten niiden kuvien ottaminen kokonaan. Hyvä niin.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Railit kohti Tamperetta

En varmaankaan ole ainoa, jolla on näin syysloman johdosta viikonpäivät aivan sekaisin? Töistäkin on osittain lomaa, joten niidenkään avulla ei voi viikonpäiviä suunnistella. Sen johdosta eilen tuntui aivan perjantailta ja tänään on taas ollut hetkiä jolloin ollaan sunnuntai fiiliksissä, mutta myös hetkiä että tänään voisi ihan hyvin olla vaikka tiistai. Siksi meinasin tämänkin postauksen aloittaa sanomalla, että perjantaina otettiin auto alle, mutta torstaihan se oli...

Eli torstaina otettiin aamulla auto alle ja lähdettiin suuntaamaan kohti Tamperetta. Inka kuskina, Annis sekä Riikka piti takapenkistä huolta ja minulle osui etupenkin paikka. Lähtö tosiaan oli jo aamulla, mutta eihän siinä nyt aivan aikataulussa menty. Onneksi mitään minuutti aikataulua ei ollut muutenkaan reissulle luvassa, tärkeintä oli katsastaa Iidan kämppä sekä muutenkin viettää porukalla aikaa.

16.10.2015b

Oli kyllä sumuista ajella siellä kohti Tamperetta! Silti tuli monta kertaa todettua, että on kyllä ollut kaunis syksy. Juuri sellainen syksy mistä pidän. Pääsee vuorautumaan lämpöisiin huiveihin ja neuleisiin, mutta ei tarvitse kauhistella märkiä varpaita tai jäätävää räntäsadetta. Tykkään! Peukut siis pystyssä, että tällaisena se syksy pysyisi vielä...

16.10.2015f

Oli tietenkin heti pakko päästä ottamaan yhteiskuva. No, eipä oikein näyttänyt millään onnistuvan. Itse ainakin olin nälkäinen, jolloin lievää levottumuutta oli havaittavissa. Se näkynee kuvasta aika hyvin, sillä tämä taisi olla ainoa kuva, joka suht julkaisukelpoinen. Mutta hyvä että tällaisiakin kuvia, näkyy ainakin että on tullut naureskeltua aivan aidosti.

16.10.2015e 16.10.2015c

Ruokailua ja jauhantaa oli meidän ohjelma täynnä. Hyvin saatiin kyllä aika kulumaan ja vaikka osan kanssa nähdään useasti salilla viikossa, niin onhan tällaiset aivan asia erikseen. Todettua tulikin monta kertaa, että aivan kuin ulkomailla olisi. Oli siinä ihan pakko itselle muistutella, että näin ei kuitenkaan ollut ja lähistöllä olevat ihmiset todellakin ymmärsivät, mitä suuta aina päästi.
Salaatti oli kyllä niin hyvää ja täyttävää! Paikka oli soma kahvila nimeltään Kaffila, jonka Iida oli etukäteen meille valinnut. Sama päti myös vohveli paikkaan, jonka nimi myös osuvasti Vohvelikahvila. Joten jos Tampereelle eksytte piipahtamaan, niin kannattaa noissa paikoissa kyllä käydä! Näin "ei-tamperelaisena" voin vahvasti suositella. Varautukaa kuitenkin, että varsinkin Vohvelikahvila saattaa olla aivan täynnä. Kiinnostuneille, niin Kaffila sijaitsee Aleksis Kiven kadulla ja Vohvelikahvila Ojakadulla.

16.10.2015a

No pitihän tyttöjen nyt shoppailemaan päästä. Ja noh, äänekkäitä oltiin, kommelluksia tapahtui ja pelleilyksikin se meni. Mutta sellaista se on välillä vain oltava, hauskaa ja huoletonta. Kaikenlisäksi nauruhan pidentää ikää, ja ainakin me aijotaan pitkään täällä olla ihmisten katseita kääntämässä. On muuten pitkään tuollainen huopahattu mietityttäny, monta kertaa olen päähän pistänyt erivärisiä ja kokoisia, mutta edelleenkin ovat jääneet kauppaan. Miksi? Koska pääni on selkeästi aivan liian pieni, kaikki ovat nimittäin yksinkertaisesti olleet aivan liian isoja. Näin kävi myös tällä kertaa.

Nostalgista tuossa reissussa oli se, että samaan aikaan viime vuonna käveltiin pitkin Islantia samaisella porukalla. Seuraavaksi onkin meillä Slovenian valloitus, mutta siihen on tosin vielä vuosi aikaa. Sitä odotellessa mahti perjantaita kaikille ja vielä viimeiset ilot tästä syyslomasta, ennen kuin palaillaan takaisin arjen pariin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Ei muuta

Astianpesukone odottaa tyhjennystä. Se pitäisi täyttää uudestaan ja muut tiskit tiskata. Lattia pitäisi imuroida. Pöydät täytyisi pyyhkiä. Roska pussit viedä roskiin. Puhtaat vaatteet pistää takaisin omille paikoilleen. Tehtävää on riittämiin, mutta silti tässä sitä vain istuskellaan. Olen ensimmäistä kertaa yksin omassa kodissa. Kello vain menee eteenpäin, mutta samaan aikaan se ei mene. Hirveää, kun on jotain odotettavaa.

12.10.2015

Pidän siitä että saan olla välillä yksin. Tehdä asioita ilman kiirettä, omalla tahdilla. Olla rauhassa, ilman että tarvitsee keskustella kenenkään kanssa. Silti en voisi ikinä kuvitella asuvani yksin. Enkä toivottavasti joudukaan. Kyllä kaikki tämä on mukavampi jakaa jonkun kanssa. Tuo siivousvuorikin joka odottelee olisi mukavempi jakaa. Täytyy kuitenkin nyt varmaankin ryhdistäytyä ja ottaa imuri käteen. Onneksi on loma ja ei oikein muutakaan tekemistä. Sitä paitsi olen oppinut sietämään siivoamista, kiitos koulun. Kuka olisi uskonut, että siivoan välillä ihan melkeinpä jopa mielelläni. En ainakaan itse, jos nyt rehellisiä ollaan.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Oma pesä

Nyt on selkeesti saatu potkua persuksille tämänkin asian suhteen. Kuten kovasti intin, niin kyllä tämä postaustahti tässä nyt vain alkaa normaaliksi palata. Arki alkaa muutenkin tasaantua näin meidänkin "kotona", joten ette päässytkään minusta eroon. Hähää! Joo...

Nyt ollaan kuitenkin nenä täynnä räkää ja paljon olisi asioita tehtävänä. Ei kiva. Mutta eihän sille voi mitään. Ja näin tavalliseentapaan ollaan siis syyslomalla nähtävästi kipeänä. Siihen on kyllä jo totuttu, mitä olisikaan lomat ilman nenän niistämistä ja kurkkukipua?

Mitäs sitten kämpälle kuuluu? Kuten snapissa (pamikyltsi) minua seuraavat sekä lähipiiri tietääkin, otettiin Inkan kanssa oikein turbovaihde päälle tämän sisutamisen suhteen. Kämppä oli heti saatava valmiin näköiseksi ja tuparit pidettiinkin kolmeviikkoa siitä, kun oli allekirjoitettu soppari. Aikamoista menoa IKEAan sekä muualle on siis ollut, mutta kaikki on todellakin ollut sen arvoista. Tämä nimittäin näyttää kodilta ja tuntuu siltä. Okei, vielä on vaikea oikeasti ymmärtää, että todella asutaan täällä, mutta muuten. Muutamia pieniä ja joku voisi jopa erehtyä sanomaan turhia asioita meiltä puuttuu. Ensiviikon jälkeen voisi kuitenkin sanoa, että valmista on, sillä tv saapuu viimein meidän ihanaan kotiimme. Alla pieni kuva päjäys omasta huoneestani.

9.10.2015 9.10.2015g

Oma huoneeni on edelliseen verrattuna sellainen soman pieni. Tosin tähän voi vahvasti vaikuttaa se, että uuteen kämppään tuli asiaan kuuluvaksi hommata myös uusi sänky. Isompi sellainen tietenkin. Huone on vielä vähän viilausta vaille valmis. Esim. katosta puuttuu lamppu. Pikku juttuja tuollaiset. Tällähetkellä elelen siis jalkalampulla, jonka olisi kyllä tarkoitus siirtyä olohuoneeseen, kun vain saisin aikaiseksi sen kattolampun laitettua. Nähtäväksi jää onko jouluna vielä sama järjestely voimassa.

9.10.2015a
9.10.2015b 9.10.2015c

Valkoinen vaatelipasto lähtikin vanhasta huoneesta mukaan. Meillä onneksi löytyy vaatehuone, joka helpotti kyllä hurjasti tuota tursuavaa lipastoa. Nyt jopa laatikot mahtuu kiinni ja vaatteet on siististi (kröhöm, ei kyllä kaikissa laatikoissa...) laitettuina. Jotenkin sellainen motivoi myös pitämään paikat siistimpänä. Yksi suuri motivaattori on varmaan kanssa se, että ei ole tuolia/sohvaa minne vaatteet voisi vain heittää. Eli plussaa siis pieni huone, jonne tuollaisille ei ole tilaa.

9.10.2015d 9.10.2015e 9.10.2015f

Oma lemppari on tietenkin tuo taulu. Pitkään mietin, että oikein tekisin seinällä jo valmiiksi oleville ruuveille. Pieni asia, mutta ai että häiritsi kyllä suunnattomasti! Sitten päähän välähti, että voisin laittaa kuvia. Ainoa ongelma oli se, että noiden kahden ruuvin välimatka oli sellaiset pienet 98cm. Ja ei vain löytynyt niin isoja kehyksiä. Ei sitten mistään, vaikka googlettelin oikein urakalla. Sitten vain IKEAn reissulla päädyin että toiseen tulisi taulu jossa kuvia ja toiseen tuo unisieppari. Se on kyllä minulle kultaakin kalliimpi. Vähän hömppä kun olen ja uskon kaikenmaailman taruihin. 

Tästä tulikin paljon pidempi postaus mitä ajattelin, joten nyt vain ruokaa nassuun, nenän niistäminen jatkuu ja pitäisi sitä kai huomiseksi vähän siivoilla. Jos jaksaa. En ole vielä päättänyt jaksaako vai ei. Leppoisat viikonloput kaikille ja ihan super ihanaa alkavaa syyslomaa niille joilla sellainen on!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kadonnut kesä

Hrrr, onpas nyt parina päivänä ollut kylmä. Ei sillä ettenkö tykkäisi kotona hautautua vilttien alle, vetää villasukat jalkaan ja muutenkin käpertyä sohvalle, mutta tuo ulkona oleva viima... Ei kiitos. Tosin kyllähän tuo muutama astetta tuntuu sitten lämpimältä niiden -20 pakkasten jälkeen. Se on vain tämä alku. Ja tottuminen siihen ettei nahkatakilla enää oikein pärjää.

Katsellessani tupareissa otettuja kuvia törmäsin samalla kesällä otettuihin kuviin! Vitsit on kyllä aika mennyt nopeasti, paljon on tosin tapahtunut ja muuttunut. Tupareissa otetuista kuvista vielä sivuten, niin eipä oikein tainnut ammattilainen olla kameran takana. Tai edes amatööri. Eli toisin sanoen valitettavasti kuvat ovat julkaisukelvottomia muutamaa ruokakuvaa lukuunottamatta. Ei niitä kuvia kyllä ollutkaan kuin se parisenkymmentä, mikä viittaa siihen että hauskaa on tainut olla. Mutta sitten niihin postauksen aiheen kuviin!

10.8.2015

Tämä taisi olla viimeinen päivä ennen koulunalkua. Ai että, silloin oli vielä niin lämmin. Aamu pyörähti rannalla Ilonan kanssa ja Inkan kanssa loppupäivä menikin shoppaillen. Voi noita lomapäiviä. No onneksi syysloma onkin aivan holleilla.

10.8.2015a
// Aurinkolasit:RayBan // Toppi:Tally Weijl // Farkkuhaalari:Monki // Kengät:Converse //

Farkkuhaalari oli jo viimekesänä käytössä, mutta tänä kesänä se oli jotenkin unohtunut kaapin perälle. Harmitti kun vasta ihan loman ja helteiden loppupuolella sen bongasin. Olisi ollut vaikka kuinka monena päivänä pelastus. Alle vain rento paita, ja vaikka biksut! Tästä tulikin mieleen, että kovasti etsiskelin vastaavaa pitkillä lahkeilla. Eipä ole löytynyt sellaista mistä pitäisi. Pahintahan tietenkin oli se, että näin koulussa eräällä tytöllä aivan täydellisen farkkuhaararin.

10.8.2015b

Näihin tunnelmiin on hyvä lähteä niistämään ja jatkaa hautautumista sohvalla. Kova tunne oli jo aamulla, että flunssa on iskenyt ja nyt tuntuu, että se vain tarttuu kovemmin kiinni. Sormet ristissä että selvittäisiin ihan vain tällä niistämisellä sekä jäätävällä kurkkukivulla. Huonolta kuitenkin näyttää... Hyvät keskiviikot kuitenkin kaikille ja pian onkin jo viikonloppu! Hui.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Blvck

Nyt on megatuparit takana päin eli siis kämppä virallisesti korkattu. Loisto ilta oli pitkän ja rankan muuton jälkeen. Paljon oli porukkaa ja ruokaa sekä juotavaa riitti. Ai että. Siitä kuitenkin myöhemmin fiilistelyjä, joten eiköhän isketä suoraan postauksen aiheeseen. Nimittäin kenkiin. Turha tässä on enää toistella sitä ettei mitään nimittäin ole kuulunut...

Näitä onkin mietiskelty ja pähkäilty. Pitkään olen etsinyt jotain mustia kenkiä ja aina kun jotkut hyvät olen löytänyt niin koko tietenkin on ollut loppu. Tai sitten vastaavasti rahatilanne on niin huonolla tasolla ollut, että ei ole pystynyt ostamaan. Kunnes nyt! Ah, miten voikaan materiaalista tulla vain niin iloiseksi?

5.10.2015a
5.10.2015b
// Nike Air Max Siren: 119e //

Ai että. Ovat kyllä hyvät jalassa ja näyttävät hyvältä. Hintakaan ei ollut mikään murhe tilille, joten kiikuttelinkin ne sitten siitä kassalle. Hieman ahdistuneena tosin, sillä kun Marjutin kanssa olin niitä sovittelemassa, niin taidettiin olla ainoat asiakkaan Stadiumissa. Siinähän sitten sai parit miesmyyjät tarjoamaan asiakaspalveluaan. Ei siinä mitään jos tykkää, mutta minä pidän enemmänkin siitä, että saan ihan rauhassa katsella ja miettiä itse. Kyllä menen sitten itse kysymään jos apua tarvitsen. Tai kokoja.

Kenkiin olen kuitenkin niin tyytyväinen, että en malta odottaa niiden jalkaan saamista. Huomenna sitten odotteleekin tosin kivat asteet. Ei voi mitään, tänäänkin sinniteltiin nahkatakilla uhmakkaasti. Pakko kuitenkin todeta, että on ne talvitakit kaivetta.

Nyt nauttimaan ansaitusta koti-illasta ja vielä pitää neljä päivää jaksaa ennen syyslomaa. Tsempit muillekin syysloman odottajille!