maanantai 28. marraskuuta 2016

Maanantai ja Mini Taco Tubs

28.11.2016a

Ylläolevat tuotteet saatu Santa Marialta

28.11.2016b 28.11.2016d 28.11.2016e

Ei ole mikään salaisuus, että minun ja Inkan ihan ykköslempparit on tortillat. Niitä ei vielä olla kyllätymiseen asti ehditty syödä, mutta tuntui ihan hauskalta testailla perus lättyjen sijaa noita Santa Marian Mini Taco Tubeja. Viime maanantaina pistinkin sitten kokaten ja kun Inka kampaajalta saapui, niin oli pöytä jo koreana. Vaimomatskua? Attekin oli saanut kunnian liittyä meidän seuraan ja myöhemmin vielä parvekkeen kautta saapui melkeinpä naapurissa asustava Mauri. Ja ai että oli hyvää! Kaikille kyllä näytti maistuvan enemmän kuin paremmin ja tuubitkin katosi ihan hetkessä.

Guacamolesta on ehkä minulla tullut tässä nyt viimeisinä vuosina semmoinen heikkous. Se ja nachot, ai että! Itsetehty on luonnollisesti aina parempaa, mutta eihän sitä aina jaksa alkaa vääntämään. Puhumattakaan siitä, että onhan se avocadon hinta monesti aika tyyris. Nyt oli kuitenkin ihan niiden aitojen avocadojen aika, kaksi niitä murskaksi ja sekaan Santa Marian Dip Mix. Aikaisemminkin on tullut joskus käytettyä ja kyllä toimii! Kulho meni aivan viimeisiä muruja myöten tyhjäksi.

Illalla vielä tein vuoden ensimmäiset joulutortut ja Inka pisti glögiä tulemaan. Sanoisinko että aikalailla täydellisyyttä hipova maanantai tuli vietettyä. Mikä sen parempaa kuin hyvä ruoka ja sitäkin parempi seura? Taidettiin joku leffakin siinä katsoa, mutta aikalailla puhumiseksi se taisi mennä. Ei mikään yllätys sinäänsä...

torstai 24. marraskuuta 2016

TB SAN MARINO


24.11.2016g

24.11.2016c 24.11.2016d 24.11.2016k 24.11.2016f

Heinäkuussa tehdystä Italian matkasta ei olekaan täällä blogissa mitään oikein ollut. Rodoksen matka nimittäin paukahti siihen melkeinpä heti perään, joten se sitten vähän jäi. Nyt tässä on kuitenkin viime aikoina haikailtu jälleen lämpöön oikein huolella, eikä asiaan todellakaan auta se, kun tulee selattua kännykästä niitä kesän kuvia. Tässäpä siis muutama fiiliskuva päiväretkestä San Marinoon. 

Kaupungissa/maassa on nyt tullut parisen kertaa käytyä ja onhan se hyvin kaunis paikka. Pieni, mutta kaunis. En ehkä kolmatta kertaa enää lähtisi, sen verran hyvin on tullut koluttua. Kannattaa kuitenkin käydä pääkaupunki ja etenkin vanhakaupunki tsekkaamassa, jos siihen vain mahdollisuus tulee. Tietä myöten on mentävä, esim. junalla ei ole sinne pääsyä. Muutenkin kannattaa enemmänkin yhdistää muuhun Italian lomaan, sillä kuten jo totesin, pieni on. Sen pienuuden tajuaa vasta kun olet kävellyt koko paikan päästä päähän useaan kertaa ja jotenkin odottaa että jospa seuraavalla kerralla ilmaantuisi jotain enemmän. Ei ilmaannu.

Maisemat ovat kuitenkin näkemisen arvoisia ja ah, tuo burgeri, varmaankin parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Löytyy pienestä ravintola-kahvilasta joka on kokonaan valkoinen rakennusta myöten. En nyt nimeä millään saanut päähän ja kovasti yritin netistäkin etsiä. Paikan kuitenkin löytää siellä kävellessä, niin mekin se löydettiin. Henkilökunta ei mitenkään kummoinen ollut, mutta ei se meitä millään tavalla haitannut. Saatiinpahan olla siinä omissa oloissamme rauhassa hyvän ruoan ääressä.

tiistai 22. marraskuuta 2016

puhtaalta pöydältä

Onko teillä koskaan ollut sellaista viikkoa, joka on maanantaista lähtien lähtenyt jo vähän huonosti, joten ainoa vaihtoehto on vain vetää viikko lävitse ja aloittaa seuraava puhtaalta pöydältä? Minulle on, harvoin tosin, mutta viime viikko oli juuri tällainen. Ja huonolla en välttämättä tarkoita fiilistä, enemmänkin olo oli sellainen kuin eläisin unessa. Sellainen epätodellinen. Ei siis ihme, että ruokaakin tuli tilattua kotiin laittoman useasti. Onneksi Inkalla oli aikalailla samat fiilingit, joten eipähän tarvinnut yksin viikkoa läpi selvitä.

Tiistaina pistettiinkin Wolt testiin, sillä sushi himo oli aika suuri. Sormet ristissä toivoin, että meille oltaisiin vihdoin alettu toimittaa muutakin kuin vakkari pizzaa ja kebabia. Ja voi jumpe, olihan meille! Phimisolle lähti meiltä molemmilta tilaus aika rivakasti ja ei muuta kuin odottelua.



22.11.2016d 22.11.2016e

Phimiso toimittaa itse sushinsa, joten sovelluksen antama arvioi voi mahdollisesti heitellä. Meille tosin kävi niin, että siinä samassa kun app ilmoitti että tilaustoimitettu, ovikello soi. Tuota paremmaksi ei palvelu olisi kyllä voinut mennä ja aikalailla hymyssä suin siinä hyppelin ovea avaamaan. Nämä on näitä pieniä juttuja, jotka saa päivän hetkessä paremmaksi.

Tilattiin molemmat Sushi Box L ja oli kyllä hyvää! Ainoat ehkä sellaiset "ei niin lempparit" olivat nuo masago gunkanit, mutta kyllähän nekin menivät. Ja mikä tärkeintä, nälkä lähti oikein hyvin kotisohvalla leffaa katsellessa.

maanantai 14. marraskuuta 2016

NMD_R1

Ette arvaakkaan sitä ilon määrää, kun perjantaina olin Inkan kanssa ostelemassa talvikenkiä ja bongasinkin sen sijaan kenkähyllystä kauan etsinnässä olleet kengät. Adidasksen NMD_R1 kenkiä oli tullut etsittyä kuin viimeistä päivää, nettikauppoihin olin viestiäkin osaa laittanut, mutta turhaa. Kokoja ei ollut enää missään ja epävarmaa oli, tulisiko niitä lisää. Siispä kun Stockmannin hyllylä näin nämä, nappasin ne kouraan. Okei, koko oli 40, mutta taisin siinä todeta, että jos muuta kokoa ei ole, niin ostan sitten nämä. Hetken siinä myyjää etsiskelin, kunnes kärsivällisyys loppui  ja kävelin kohti kassaa. Varovaisesti kysyin löytyisikö kokoa 38 varastosta, vaikka esim UGGit on minulla kokoa 37. Kuitenkin sellainen kutina oli, että näistä yksikoko isompi olisi otettava. Siinä pidättelinkin hengitystä, kun myyjä katsoi löytyykö varastosta. Ehdin jo aatella, että ei niitä voi olla enää jäljellä, taas kävi näin. Siinä oli kyllä pöksyissä pysymistä, kun myyjä totesi että löytyy, haluanko sovittaa. Ai että haluanko?!
   
14.11.2016 14.11.2016a 14.11.2016b

Siinä niitä sovitellessa en kyllä millään meinannut raaskia ottaa niitä jalasta pois. Mukavat nimittäin jalassa ja noh, onhan nuo kyllä niin kauniin näköiset. Ainakin vielä kun ovat ihan puhtaat. Piti kuitenkin viime lauantaina nämä saada tietenkin jalkaan... Ovat edelleenkin ihme ja kumma kuitenkin moitteettomassa kunnossa. Nyt kuitenkin pistin vähän parempia säitä odottelemaan tuonne kaappiin.

Miten voikaan olla tällaista materialismirakkautta? Varsinkin kun on kyse asiasta, jota on etsinyt epätoivoon asti ja sitten sen löytääkin arvaamattomasta paikasta. Minulle ei siis ollut missään vaiheessa tullut mieleenkään käydä tsekkaamassa olisiko Stockmannilla. Sinne sitten jäivät tosin talvikengät, mutta meneehän noi UGGit vielä tämän yhden talven. Tai sitten voi olla, että ne talvikengät tulee silti ostettua, vaikka niihin varattu rahat menivätkin nyt näihin...

torstai 10. marraskuuta 2016

Vaatekaapin täydennystä

Aika vain lentää siivillä, vastahan oli maanantai ja nyt ollaan vain parin tunnin päässä perjantaista. Joulukin tulee jo uhkaavaa vauhtia lähemmäksi ja pian onkin sitten 2016 taputeltu. En varmaankaan ole ainoa, jonka vuosi on kuin vilahtanut silmien edestä? Ja paljon on tapahtunut, eihän tässä edes meinaa mukana pysyä. Enkä puhu vain noista USA:n  vaaleista, niistä en tiedä tarpeeksi faktoja ottaakseni sen suurempaa kantaa.

Parisen viikkoa sitten oli aikamoista tuulettelua, kun paketteja eri nettikaupoista vain sateli. Palkkapäivän seuraukset, mutta pakko sanoa, että on aika ruosteeseen päästy. Ennen ei tuottanut mitään ongelmaa nettikaupoissa selaaminen, nopeuttakin oli vaikka kuinka paljon. Nykyään joutuu etsimään, huomaan kuin pohdin ja mietin, siltikin saattaa jäädä ostamatta. Ehkä tässä alkaa pikkuhiljaa tästäkin neidistä tulla vastuullinen rahankäyttäjä? Ei ehkä vielä kuitenkaan, mutta lähellä ollaan.
    
2.11.2016b 2.11.2016c 2.11.2016e 2.11.2016f

// Body TÄÄLTÄ // Aamutakki TÄÄLTÄ // Huppari TÄÄLTÄ //

Ensimmäisenä pistetään H&M:stä hommatut esille. Body oli itseasiassa ainoa, jonka netistä tilasin. Huppari ja aamutakki tarttuivat samana päivänä mukaan, tosin myymälän puolelta. Sieltä näyteikkunasta tuon bodynkin bongasin, mutta niitä oli saatavilla vain netistä. Ja hei, tämä on itseasiassa ensimmäinen body jonka omistan! Body ei suinkaan ollut ainoa, joka paketissa oli kun sen postista hain. Bodyn lisäksi olin tilaillut myös pienoisen rasian, huivin (tai oikeastaan ponchon) sekä supersöpö Batman-kulhon. Miksi? Tässä tuleekin sitten esille yksi ehkäpä suurimmista paheistani: minun on poikkeuksetta saatava toimituskulut ilmaiseksi. Ja siis tiedän hyvin ettei tuossa ole mitään järkeä, se on todella pahatapa josta olisi pikkuhiljaa päästävä pois. Ei todellakaan ole järkeä maksaa kymmeniä euroja vain, että saa parin euron toimituskulut pois.

Minulla on aina muuten tapana kääriä kaikista isoista neuleista, huppareista, collegeista ja joistain takeistakin aina hihat. Monesti ostan yhden tai kaksi kokoa isomman, jolloin hihoista tulee pitkät. Muutenkin tykkään että ne hihat on poissa tieltä ja vedänkin vielä tuon lisäksi usein niitä ylemmäs. Pieni huomio tähän väliin.
   
2.11.2016

// Paita TÄÄLTÄ //

Nelly:stä lähti tämän paidan lisäksi choker ja kyllä, tässä kävi sama juttu kuin H&M:n kanssa. Choker oli se agenda ja koska ilmaisista toimituskuluista jäi "vain" noin 8 euroa vajaata, niin pitihän sitä jotain löytää. Ja löytyihän sitä. Tämä paita löytyi aleista ja urheilupuolelta. On kyllä ollut monta kertaa päällä, joten en todellakaan huonoksi ostokseksi sanoisi. Varsinkin kevääksi ja kesäksi odotan kovasti tämän kuluttamista. Itseasiassa tällaista etsiskelinkin jo viime keväänä, joten ei ihan huti menty. Chokerista unohtui kuvan ottaminen, mutta itse tuotteeseen pääsee TÄSTÄ. Sekin on päässyt jo käyttöön, on nimittäin juuri sellainen mitä olin etsiskellyt. Pystyy tekemään haluttaessa rusetin tai jättää roikkumaan. Muotoutuu siis moneen.
    
2.11.2016a 2.11.2016d

// Toppi TÄÄLTÄ // College TÄÄLTÄ //

Sitten ehkä ehdoton lempparikaupan vuoro, nimittäin Missguided! Siis jos kauppa ei vielä ole tuttu, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Hinta-laatusuhde kohdillaan ja löytyy kyllä vaikka ja mitä. Tuolla saa helposti kulutettua monta tuntia hujauksessa. Ja minä kun ihmettelen, että mihin se aika oikein menee...
Toppi, tai oikeastaan bralette on vähän semmoinen mistä en oikein tiedä pidänkö vai en. Kangas on hyvin ohutta hopeaa, joka kiiltää. Ei siinä mitään, mutta mitä tuonne alle oikein laittaa? En nimittäin oikein fiilaa siitä, että rintsikat edes millään pienellä tavalla näkyvät läpi. Ja koska kyseessä on bralette, niin näitähän olisi nimenomaan tarkoitus käyttää rintiskoina, jolloin ehkä se yhden pienemmän koon tilaaminen olisi ollut hyvä idea. Laiskana en tätä myöskään sitten palauttanut, mutta saa nähdä meneekö käyttöön minulla ollenkaan. College on puolestaan oikea rakkauspakkaus, se on super lämmin vaikka tuntuukin ohuelta. Mikä kuitenkin on se suurin plussa, on se koko. Iso, johon voi hautautua. Vähän niin kuin H&M:n harmaan hupparin kanssa, tätä pidän hyvin paljon päällä. Eikä minua haittaa vaikka Tennessee on tiputtanut toisen e-kirjaimen pois. Siinäpähän on. Näiden kahden lisäksi tilasin myös Trasher T-paidan, joka tosin oli eksynyt jo pesuun näitä kuvatessa. Siitä pääsee kuitenkin katselemaan TÄSTÄ. Ja niin, oli paita minulla päällä Indiedaysin Blogger's Inspiration Dayssä!

Näiden lisäksi pitäisi siis hankkia ihan niitä tarpeellisiakin ostoksia, kuten uudet talvikengät sekä super talvitakki. Näitä lähdenkin huomenna metsästelemään ja ehkä vähän myös hypistelemään Angelica Blickin uutta mallistoa BikBokille.

tiistai 8. marraskuuta 2016

#BID2016

7.11.2016f 7.11.2016
7.11.2016a 7.11.2016c 7.11.2016d 7.11.2016b

Huhhu, jälleen oli lauantaina Indiedays Blogger's Inspiration Day ja oli kyllä melskettä. Tällä kertaa sain seurakseni Emmin, johon oli edellisellä kerralla SAGAn pisteellä törmännyt. Jännää miten tuolla "blogimaailmassa" ihmiset on kyllä avoimia tutustumaan ja lähtee ehkä juuri rohkeammin höpöttelemään ihmisten kanssa. Onhan tuo "maailma" semmoinen yhdistävä tekijä ja ei tarvitse miettiä hermostuuko se toinen, kun niitä kuvia räpsii siinä oivan tovin.

Paikkana toimi Brunon Konepaja ja noh, pienoisten kiertelyjen kautta sinne sitten lopulta löydettiin. Nämä on näitä hetkiä kun itse mietin, että olenko tosiaan asunut koko ikäni Helsingissä? Pistän kuitenkin kaiken huonon suuntavaiston piikkiin ja kyllähän sitä tulee silti aina perille löydettyä. Ja seuraavalla kerralla ei ikinä löytämisen kanssa ole ongelmaa. Aina se eka kerta.

Mitä sitten jäi käteen? Paljon inspiraatiota, sehän nyt on sanomattakin melko selkeää. Päällimmäisenä mieleen jäi kummittelemaan Vilan roosan-nude bomber ja muhkea harmaa neule, Max Factoryn pisteellä kaunis ripsiväreistä koottu tarjotin, SantaMarian ja Risentan pisteellä maistettu gluteeniton suklaakakku, jossa oli häivähdys chiliä, Instrumentariumin mahtava ständi sekä vaikka ja mitä. Ei siis ihme että tuolla sai muutaman tunnin oikein helposti kulutettua...

Niin ja vielä sen sanon, että on kyllä jotenkin tosi outoa kulkea siellä ihmisten seassa, keitä somessa seuraa. Tulee vähän jopa sellainen olo itselleen, että enhän mä kuulu tänne. Mutta sitten toisaalta, kaikkihan paikalla olijat on sinne kutsuttuja ja onhan ne blogien takana olevat ihmiset ihan samanlaisia kuin kaikki muut. Mutta kyllä tuli tuolla huomattua, että some osaa kyllä antaa kunnon kiiltokuva kuvan ihmisistä. Itsestäänselvä asia, mutta silti hyvä muistutus itselleni.

lauantai 5. marraskuuta 2016

White Chocolate Nutella

5.11.2016 5.11.2016a 5.11.2016b

Kotiin on saavuttu Blogger's Inspiratio Day-tapahtumasta ja paljon lähti taas uusia ideoita sekä juttuja mukaan. Erityisesti Vilan ja Vero Modan yhteispisteestä löytyi vaikka ja mitä! Jäi eräs vaatekappale oikein mieleenkin kummittelemaan, mutta tästä kaikesta tulee lisää sitten myöhemmin. Nyt pistetään nimittäin jälleen kokaten.

Tässä tuleekin blogin ensimmäinen resepti, jonka olen koulussa toteuttanut. Kotona tehdyn ja koulussa tehdyn suurin ero piilee siinä, että koneet ovat aivan toista luokkaa. Koneita nimittäin koulusta löytyykin joka lähtöön, kotona koneiden puutteen huomaa yleensä vasta siinä vaiheessa, kun jotain on jo tekemässä. Myös toinen aikamoinen ero löytyy niistä raaka-aineista. Koulu kun lähes kaikkea on saatavilla tai sitten tilattavana. Kotona pitäänee taas raahautua kauppaan ja pohdiskella mitä sitten tekisikään, jos jotain raaka-ainetta ei sieltä löydy. Rahasta ei edes mainita.

Viime vuonna ensimmäistä kertaa tehtiin meidän pienoisen kaveriporukan kanssa itse Nutellaa. Kouluun sitä ei jostain syystä tilailla, joten itse se oli sitten tehtävä. Silloisella reseptillä onnistui ihan ok, mutta ei se aivan sitä "aitoa" Nutellaa ollut. Pizzan päälle kuitenkin sopi oikein hyvin mascarbonen ja mansikoiden kanssa.

Tällä kertaa oli suunnitelma sama. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vuotuinen pizza-päivä lähestyi, joten leipomo-opettaja tuli minun ja Jasminin luokse kyselemään josko tehtäisiin taas Nutellaa. Ollaan selkeästi saatu virallinen Nutellan-tekijöiden maine. Tosin Nutellaksi sitä ei saa sanoa, suklaalevitteestä on oikeastaan kyse. En kuitenkaan jaksa pilkkua tämän asian kanssa viilailla, joten siispä kutsutaan tätä reseptiä White Chocolate Nutella-reseptiksi.

A I N E K S E T:
1,5 dl hasselpähkinöitä, meiltä löytyi rouheena, kokonaisetkin käy
100g valkosuklaata
1 dl kondensoitua maitoa
1 tl vanilijasokeria

O H J E:
- paahda pähkinät sellaisenaan pannulla
- jauha pähkinät cutterissa tai jossain vastaavassa niin, että siitä moudostuu tahnaa
- sulata suklaa, jäähdytä hetki ja lisää pähkinätahnan sekaan
- lisää kondensoitu maito ja vanilijasokeri
+ jos tahna tuntuu liian paksulta, lisää ruokalusikallinen tai kaksi kuumaa vettä

Alkuperäinen resepti löytyy Suklaamarenki-blogista TÄSTÄ postauksesta. Sitä tosiaan muokkailtiin koulusta löytyvien ainesten mukaan. Ja vitsit, tuli kyllä ainakin meidän ja muidenkin maistajien mielestä paljon parempaa kuin siitä aidosta tavarasta. Ideoitiin myös, että tästähän saisi helposti joululahjaksi tehtyä omia suklaa karkkeja, pyörittelee vain palloksi ja dippailee vaikka suklaaseen, kaakaojauhoon, ihan mihin vain.

torstai 3. marraskuuta 2016

FAV songs

Musiikilla on aina ollut todella iso osa minun elämässäni, vaikka en koe mitenkään musikaalisesti olevani lahjakas. En osaa laulaa ja pitkään en laulanut muiden kuullen. Omassa huoneessa kylläkin ja aina yksin ollessani kotona. Sitä teen edelleenkin, mutta nykyään lauleskelen lisäksi autossa, treeneissä hyvän biisin soidessa tai ihan vain kavereiden kanssa hengaillessa. Aina siis taustalla on kuitenkin oltava jokin biisi joka soi. Paitsi koulussa. Siellä minun lauleskeluni onkin ihan jo tuttua puuhaa. Kuitenkin vaikka olenkin vuosien saatossa uskaltautunut julkisemmin lauleskelemaan, ei karaoke ainakaan toistaiseksi tule kuuloonkaan. Ei edes ahkeralla lahjonnalla.

Vaikka lauleskelenkin ja pidän tavallaan siitä, on kuitenkin musiikin kuunteleminen edelleenkin se sydäntä lähempänä oleva asia. Aina ja tarkoitan siis aina kun matkustan johonkin, on musiikkia oltava. Lukemattomia kertoja olen kääntynyt takaisin kotiin, kun olen huomannut kuulokkeiden jääneen jälkeen. Autossa ajaessa radio on aina päällä ja jos matkataan esim vaikka perheen kanssa autolla, niin kuulokkeet löytyy heti korvilta. Tässä voinkin nyt paljastaa sellaisen ehkä hieman oudohkon tavan jonka omaan: kuljen välillä bussilla pidempää matkaa ihan vain sen takia, että pystyn katselemaan ikkunasta ulos ja musiikki soi korvissa. Jep, teen sitä silloin kun ei ole kiirettä. Olen myös joskus ajanut bussilla tarkoituksella monta pysäkkiä kodin ohitse aina päätepysäkille asti ja tullut sitten samaisella bussilla takaisin.

Liitän usein biiseihin omanelämän tapahtumia, niihin ikäänkuin muodostuu omanlainen tunneside. Jotkut yhdistän ihmisiin, toiset tilanteisiin ja osan johonkin tunteeseen. Monet varmasti tätä tekevät, mutta vielä löytyy neljäskin asia, jota päässäni alkaa liikkua kun kuulen jonkun biisin. Alan nimittäin muodostamaan erilaisia koreografioita. Jumppa ei siis ikinä lähde, ei edes musiikkia kuunnellessa. Omalla tavallaan tuo on itseasiassa myös rentouttavaa, kotona varsinkin kun sitten sen musiikin tahtiin pystyy rauhassa hyppelehtiä ilman oudoksuvia katseita. Tosin tätä teen välillä myös julkisesti.

Tämän alustuksen jälkeen onkin hyvä laittaa listaa tämän hetken niistä lemppareista. Mainittakoon vielä se, että kuuntelen musiikkia laidastalaitaan. En osaa edes sanoa kuinka monta kertaa on näkynyt yllättyneitä ilmeitä, kun olen ihan ehdottoman lempibiisini maininnut...


Conor Maynardin covereita liputan ihan huolella ja aina kun häneltä saapuu uusi biisi Spotifyhyn niin sitähän sitten luukutetaan ihan huolella. Tällä hetkellä tämä lempparini ei vielä sieltä löydy, toivottavasti kuitenkin pian. Tämä on mielestäni nimittäin paljon parempi versio kuin alkuperäinen, johon nyt tyydytään. Toistaiseksi.



9 Crimes on ollut lempibiisini jo monen monta vuotta ja sillä ei oikein ole ollut haastajia. Tällä hetkellä Sian Bird Set Free sekä tuo Conor Mayanardin versio Don'T Wanna Know ovat kyllä kovan haasteen antaneet. Kuitenkin tähän biisiin liittyy niin paljon historiaa. Tämä biisi sekä käsivarressa oleva tatuointi kulkevatkin käsikädessä.



tiistai 1. marraskuuta 2016

Tatuoinnit ja minä

Sitten siirrytään tämä aiheen toiseen osioon, nimittäin tatuointeihin. Ensimmäinen osio pamahtikin eilen blogiin ja aiheena oli lävistykset. Postaukseen pääsee kaikista helpoiten klikkaamalla TÄSTÄ, mikäli et vielä ole lukenut kyseistä. Siellä mainitsinkin jo, että tatuointeja löytyy kolme kappaletta ja kaikki on otettu samassa paikassa eli Liskogalleriassa. Liskogalleria sijaitsee Hakaniemen torin vieressä Hämeenkadulla. Itse pidän paikasta, kaikki toimii ja hygienia-asiat kohillaan. Miksi siis vaihtaa, kun on löytänyt hyvän paikan, jossa käydä? Varsinkin piikkikammoisena on tärkeää itselleni, että se itse paikka ja sinne meneminen ei tuota minkäänlaista ylimääräistä jännitystä.

T A T U O I N N I T:
Ranne, Käsivarsi & Nilkka


31.10.2016d 31.10.2016c 31.10.2016b

Minulle kaikkiin tatuointeihin liittyy jokin merkitys, enkä voisi ottaa itselleni tatuointia jolla ei olisi merkitystä. En esim ottaisi jotain iholleni vain koska se on kaunis. Kyllä jotain deepimpää merkitystä on oltava. Pistän postauksen loppuun kaikkien kolmen tatuoinnin tarinan tai no enemmänkin merkityksen lyhykäisyydessä. Osa on sellaisia selkeämpiä, osa ehkä ei.

Miten hoidan tatuointeja? Kun iholle on musteet upotettu, niin sitä hoidetaan ihan rasvaamalla esim juuri kuuluisalla Bepanthen-rasvalla. Myös ensimmäisinä päivinä huuhtelin aina aamuin ja illoin lämpimällä vedellä ja sitten iskin sellaisen kunnon rasvakerroksen aina yöksi päälle. Käsissä oleviin tatuointeihin laitoin vielä elmukelmun, sillä jotenkin pelkäsin tosipaljon, että tatuointi kuivuisi. Ai että niitä kauhukertomuksia jota olin käynyt ennen ensimmäisen tatuoinnin ottoa lukemassa. Huvittavaa on myöntää, että se on pienin tatuointi mitä minulla on ja sitä hoidin ihan hulluna. Siitä tosin myös irtosi eniten mustetta, että ehkä sen takia huuhtelin enemmän. Käsivarressa puolestaan suht mukavan kokoinen yksilö, jonka kanssa tosiaan nukuttiin elmukelmun kanssa. Myös ensimmäisten viikkojen aikana pidin välillä elmukelmua muutenkin rasvakerroksen kanssa, jos vaikka tiesin että tulisin pitämään pitkähihaista paitaa päällä. Tämä lähinnä sen takia, että en ehtinyt rasvailla tarpeeksi usein ja en myöskään halunnut ylimääräisen musteen pilaavan vaatteita. Nilkassa olevaa en oikein kummosemmin hoidellut, yöksi laittelin rasvaa ja välillä jos iho tuntui kuivalta. Nykyäänhän en muuten niitä hoida, joskus jos bepanthenia tulee huulille liikaa laitettua, niin pistän ylimääräisen esim nilkkaan tai käsivarteen. Ei sen kummoisempaa, eikä mitään ongelmia ole yhdenkään tatuoinnin kanssa ollut.

Sattuiko? Ei ja joo. Ranne kesti nyt sen vajaan minuutin, sitä jännitin ehkä eniten juuri sen takia, että se oli ensimmäinen eikä mitään käsitystä ollut siitä miltä se tatuoiminen oikein tuntuisi. Mitä sitten tulee käsivarren ja nilkan tatuointeihin, niin nilkan sattui ehdottomasti enemmän kuin käsivarren. Käsivarren tekeminen kesti sen parisen tuntia ja olisin hyvin voinut istua siinä helposti vaikka toisetkin parituntia. Nilkka puolestaan kesti muutaman minuutin ja kokoajan vain toivoin että loppuisi pian. Siinä tämäkin kovatyttö sai purra hammasta, eihän tuollaisessa paikassa nyt noin pienen tatuoinnin takia parane kyyneltä päästää. Jälkikäteen ei missään ollut minkäänlaista kipua, ehkä jotain lievää kuumotusta saattoi olla, en nyt muista ainakaan että olisi mitään ollut. 
Kipu joka tatuointia ottaessa tulee, on hyvin erilaista. Itse kuvailisin sitä enemmänkin sellaiseksi ärsyttäväksi ja epämukavaksi asiaksi, kun ihan suoraan kivuksi. Tietenkin tuota nilkkaa ottaessa huomasin, että riippuu hyvin paljon paikasta, joten paha sanoa. Kuitenkin jos sen tatuoinnin oikeasti haluaa ja on asiasta 100% varma, niin ei sen kivunpelon pitäisi antaa estää. Ei se kuitenkaan sellaista kipua ole.

Aionko ottaa lisää tatuointeja? Ehkä. Kuten varmaan kyllästymiseen asti olen toitotellut, minulle tatuointien ottaminen on merkityksellistä. Jokaisella on merkityksensä, jokaisella on syynsä miksi olen ottanut. On siis näin vaikea sanoa, tulenko ottamaan lisää tatuointeja. Jos sellainen asia elämässäni tapahtuu, jonka koen tatuoimisen arvoiseksi, niin silloin joo. Jos ei, niin sitten nämä kolme jäävät ainoiksi. Tähän voin sanoa että tulevaisuus näyttää.

Muuta tatuoinneista? Ensinnäkin olen aina pitänyt tatuoinneista ihan pienestä asti. Koin todella pitkään sen olevan mielessäni eräänlainen "pahe", sillä vanhempani eivät todellakaan ole mitään tatuointien kannattajia. Muistan vieläkin kun kerroin että menen ottamaan tatuoinnin. Ai että en ole ikinä elämäni aikana jännittänyt niin paljon, jopa pelkäsin kertoa. Edelleenkään en usko että he niistä oikein pitävät, mutta minkäs sille voivat, että minä olen tällainen mikä olen.
Taisin olla 15-vuotias kun päätin, että tulen sellaisen joskus ottamaan. Halusin kuitenkin että jokin merkitys sillä olisi, niinpä en sen enempään mitään alkanut suunnittelemaan. Kun vaarini kuoli 2010 tammikuussa, tiesin että hänen muistokseen tulisin jonkun ottamaan. Meni kuitenkin neljä vuotta, melkein viisi, ennen kuin olin saanut päähäni selkeän kuvan tatuoinnista ja sen paikasta. En siis mitenkään hetken mielijohteesta lähtenyt tatuointeja ottamaan.
Tatuoinnit kiehtovat siis minua ja erityisesti tarinat niiden takaa. En tietenkään ole tuomitsemassa, jos joku nyt ottaa sen pääkallon ihoonsa koska se on kaunis, ei vain oikein ole minun juttu. Varsinkin voin myöntää olevani heikkona miehiin joilla on tatuointeja, varsinkin half sleeve -tatuoinnit saavat kyllä sydämen jyskyttämään. Itsekin sellaisesta haaveilen, mutta en näkisi itseäni nelikymppisenä sellaisen kanssa. Miehille sopii tosin ikään katsomatta. Siitä minulle heitetäänkin juttua että miehen viehättävyys ja se seksikkyysaste nousee heti 50% jos hänellä on tatuointi. Paitsi kasvoissa. Nyt puhutaan siis tatuoinneista kaulasta alaspäin. Enkä oikein pidä muuten kuin instagramista kuolailtuna kokovartalo tatuoinneista. Ja värilliset tatuoinnit ovat toinen asia, joka ei oikein nappaa. Mustavalkoisuudessa on vain sitä jotain. Myöskin olen sitä mieltä että kun sen tatuoinnin ottaa, niin sen kanssa eletään. Saahan niitä poistettua, kivuliaasti ja kai siitäkin jokin arpi jää, joten eihän mikään ole lopullista.

t a t u o i n t i e n   t a r i n a t :

x
(24.10.2014)
Tästä kirjoitinkin oman postauksensa, kun tatuoinnin kävin ottamassa. Postaus on blogissa kaikkienaikojen neljänneksi luetuin edelleenkin, enkä tavallaan ihmettele sitä. Onhan se sellainen ehkä ensimmäinen syvällinen postaus, joka minulta on tullut. Postauksen pääsee kokonaisuudessa lukemaan TÄÄLTÄ, nyt kerron vain ihan tiiviisti.
Eli kyseinen tatuointi on roomalainen numero 10, joka viittaa vaarini kuolinvuoteen. Vaarini kuoli yllättäen 2010 ja se oli hyvin kova shokki minulle. Edelleenkin on elämäni rankin asia ja vieläkin ikävöin häntä kovasti. Minulla ei minkäänlaista julkisuuden idolia ole koskaan ollut, mutta vaari oli aina minun esikuvani ja on sitä edelleenkin. Hän on ehkä eniten tehnyt minusta sen mikä olen ja opettanut pitämään kiinni niistä joilla on merkitystä.

ruusu kahdella nuolella
(18.12.2015)
Tämä on haasteellisin tatuointi selitettävänä. Tästä tietenkin kysellään varmaankin eniten juuri sen näkyvyyden ja koon takia. Tatuoinnissa on siis ruusu, jonka takana menee ristiin kaksi nuolta. Symboliikkaa täynnä. Nuolilla on monta erilaista merkitystä ja niin on ruusullakin. Tämä onkin kaikista näistä kolmesta tatuoinnista juuri se henkilökohtaisin, se josta minun on ehkä jopa vaikea puhua. Olen avoin ihminen, sosiaalinen ja vaikutan helposti siltä, että päästän ihmisiä lähelleni. En kuitenkaan tee niin, olen hyvin yksityinen ihminen. On asioita joista en puhu, en kenellekään. Tämä on ehkä jopa pienoinen ongelma, sillä padon helposti asioita sisälleni ja liikaa on aina liikaa. Ne purkautuvat ja noh, jokainen päätelköön itse mitä sen jälkeen käy.
Mutta entä se itse tatuoinnin merkitys? Lyhykäisyydessä merkitsee sitä, että kaikesta selviää. Aina on mahdollisuus uuteen alkuun, aina pääsee eteenpäin. Niin kliseistä kuin onkaan, mutta ehkä ne kliseiset jutut ovatkin yksinkertaisuudellaa sitä mitä välillä kaipaa elämään. Ainakin itse tuppaan unohtamaan tuollaisia asioita. Kuten sanoin, vaikea selittää.

kaksi silmukkaa
(10.8.2016)
Eli siis voimistelusymboliikalla tarkoittaa tuplavolttia eteenpäin. Tämä onkin sitten niin selkeä tatuointi, helppo! Nilkassa sijaitsee, koska noh, nilkkavammainen olin enemmän kuin terve. Tuplavoltti, koska se on ihan ehdoton lemppari liike, edelleenkin. Toki erilaisilla variaatioilla, mutta yksinkertaisuus on valttia. Perusliike siis laitettu ilman niitä variaatioita. Olipas helppo selittää. Ja niille jotka ei blogia tarpeeksi kauaa ole seuranneet, tai joille en henkilökohtaisesti ole tuttu, voimistelu on ollut ja on edelleen hyvin iso osa elämääni. Pahoin pelkään ettei se koskaan elämästä tule poistumaan. Vitsillä vaan, toivottavasti ei poistu.

Nykyään en oikein osaisi elää ilman näitä kolmea. Kun katson joitain vanhoja kuvia joissa ei tatuointeja ole, en meinaa tunnistaa edes koko ihmistä. Varsinkin käsivarressa oleva ruusu on sellainen, joka saa vanhat kuvat näyttämään jotenkin siltä, että jotain puuttuisi. Kertovathan nämä tatuoinnit kuitenkin minusta loppujenlopuksi aika paljon...