Harmaan 50 sävyä sekä alien

Hehhe, vähän on kyllä nyt turhan pitkä aika venähtänyt edellisestä postauksesta. Syynä kuitenkin ihan sellainen kuin ajan puute ja no väsymys, joka on sitten silloin iltaisin ollut, kun on kotona ehtinyt olemaan. Mutta se siitä pienestä tauosta, nyt yritän kunnolla skarpata. Saa nähdä miten käy. Kuitenkinhan sitä blogia itseään varten tehdään, joten oman elämän rajoissa.

Tänään (maanantaina) tuli nähtyä tuo pinnalla oleva Fifty Shades of Grey-leffa. Kirjaa en ole lukenut, mutta toivon koko sydämestäni että se olisi paljon parempi kuin tuo leffa. Ei nimittäin turhaa ollut elokuvasta negatiiviseen sävyyn puhuttu. Tai ei se nyt ehkä ihan niin huono ollut, mutta no joo, toivon tosiaan että kirja paljon parempi. Mutta hei, onneksi eväät oli kyllä hallussa! Nimittäin Iidan kanssa oltiin kaiken perus leffaeväilyn lisäksi ostettu vielä Arnoldsin donitsit. Namia oli kyllä, tosin totesin että oli tuo kyseinen syötävä alkumainosten aikana, etten vain vedä donitsia päälleni. Ihan hyvä veto oli tuo...
 

Perinteisesti kuului leffailuun myös sushit Iidan kanssa. Ai että oli tehnyt pitkään jo sushia mieli ja nyt sitä sitten sai. Mutta ei vain se sushi nälkä millään katoa. Aina se siellä jossain on takaraivossa kummittelemassa. Se sushinälkä. Tiedän että minulla on kohtalontovereita. Se helpottaa. Ei tunne itseään niin oudoksi.
Olen muuten aivan täysin lämmennyt tuolle misokeitolle, jota ainakin Hanko-sushista saa lounaan yhteydessä. Aluksi se ei ihan napannut, mutta nykyään se on niin parasta. Lämmittää kivasti ja maistuu hyvälle. Yleensä kun en sitä teetä oikein tykkää lipitellä, niin kysäsen syömäkaverin kanssa vaihtokauppoja. Toistaiseksi tiedän Inksun ja Iidan kanssa, että tämä toimii.

Ja tosiaan, koska keskustassa oltiin, niin olihan sitä pakko käydä kaupoissa. Tai no vain muutamassa kaupassa, eihän sitä ostamaan tultu. Mutta ei sitä tyhjinkään käsin lähdetty... Ehei, miksi niin sitä ikinä luulisikaan. Niinpä BikBokista kiikutin itselleni housut. Ja lämpimiä säitä tässä odottelen että saisin ne laittaa jalkaan. Ovat nimittäin sen verran mukavat jalassa, että olihan ne lokoiluun pakko laittaa jalkaan. Ja haikeana ottaa pois....

//Neule: H&M /Farkut: BikBok /Kengät: Coca Cola//

Peilipose oli pitkästä aikaa pakko ottaa BikBokin pukukopista.

Niin ja tulihan sitä passikin hommattua. Eli vihdoin saan vaihdettua sen lapsinaaman vähän tuoreempaan ja ei tarvitse enää säädellä tuon vanhan passin kanssa. Nyt on sormenjäljet läntätty. Oletteko muuten huomanneet sitä, kuinka tympeitä asiakaspalvelu ihmiset yleensä ovat? Tai ainakin tuolla Poliisilaitoksessa asioidessa on kyllä ollut niin elämäänsä kyllästynyttä porukkaa että raja meni jo aikoja sitten.

Oscar-gaala jäi tosiaan näkemättä, en ole sitä vieläkään nähnyt. Olen pitänyt itseni ihan pimennossa kaikista voittajista sekä tietenkin niistä mekoista. Joten huomenna yritänkin sitten viimein saada aikaiseksi katsoa tuo kyseinen show. Ai että harmittaa kyllä, kun meni tuollalailla nukkumiseen tuo, mutta minkäs sille voi, kun rankka viikko ollut takana. Kyllähän sitä untakin pitää saada. Ja taas ne kuuluisat sanat, "ensi vuonna sitten".