Huhhu, kolmas osa lähteekin tästä käyntiin! Kaksi edellistä osaa pääseekin lukemaan TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ, joten jos aikaisemmat kysymykset kiinnostaa, niin kannattaa käydä kurkkimassa. Edelleenkin samalla periaatteella mennään, eli pistän kysymyksiä tulojärjestyksessä ja vastaan niihin sillä hetkellä. Voisin tähän varmaankin kirjoittaa varoituksen sanan sekavasta tekstistä. Mutta hei, nyt mennään!
Milloin ja miksi aloitit bloggaamisen?
En tiedä moniko on ollut tarkkaavaisia, mutta siis tosiaan tämä ei ensimmäinen blogini ole. Ensimmäinen blogini sai alkunsa jo vuonna 2011. Tosin ehkä paremmin voisi sanoa, että alku tapahtunut 2012, sillä tuohon vuoteen 2011 mahtuu vain yksi postaus joulukuulle. Blogi sai nimensä my wonderland ja kyseessä oli sellainen kuvablogi. Välillä edelleenkin sitä päivittelen, joten jos sinne minun sieluni syvimpiin nurkkiin kurkkaaminen houkuttaa, niin sinne vain katselemaan. Blogiin pääsee myös tuolta ylhäältä klikkaamalla kohtaa my wonderland. Ylläri...
Tämän blogin perustin puolestaan 2012. Ai että, en kehtaa edes mennä katsomaan niitä ensimmäisiä juttuja.. Osan olenkin ihan häpeissäni piilottanut, mutta no, kaikkihan se on osa minua. Ja tosiaan tämän blogin aloitin, kun ystävä heitti ihan vitsillä minulle. Taisin kuitenkin vitsin aika tosissani ottaa ja tässä sitä ollaan. Välillä olen meinannut tämän poistaa, mutta tällä hetkellä katuisin sitä. Olen siis aika pitkää tätä tehnyt ja itselleni pääasiassa blogia teen. Kyllähän se, että lukioita on kertynyt ja no, anonyymina tätä monta lukee (sekä moni tuttu, joka ei sitä myönnä).
Mitkä on sun suurimmat toiveet, joita et ikinä usko saavuttavasi?
Noh, aika lame, mutta olisin halunnut olla ihan huippu-urheilija. Siitä nyt ei enää tule mitään enkä oikein usko että olisi tullutkaan. Kaikkia ei vain ole luotu siihen, joten olen kyllä enemmänkin kuin tyytyväinen tähän valmentajan rooliin. Olen siinä nimittäin niin paljon parempi, kuin itse olin urheilijana.
Mitä arvostat muissa ihmisissä?
No ihan ensimmäisenä tulee mieleen avoimuus. Se että suhtautuu asioihin ilman suurempia ennakkoluuloja ja muutenkin osaa ajatella "laatikon" ulkopuolelta. Myös arvostan sitä, että ollaan uskollisia itselleen, olematta kuitenkaan itsekäs. Jos itse on jotain mieltä asiasta tai haluaa toimia tietyllä tavalla vahingoittamatta muita, niin sitten pysyköön siinä. Se että yrittää miellyttää ja saada ihmiset pitämään itsestään oman itsensä kustannuksella. Ehkä toisin sanoen, vaikka julmalta se kuulostaakin, arvostan ihmisiä, jotka ovat löytäneet itsensä. Se on kuitenkin hyvin harvinaista tämän ikäisillä, joten ei se mikään sellainen "välttämättömyys" ole. Joten avoimuuden ja itselleen uskollisuuden lisäksi arvostan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat ottaa elämää rennosti, mutta tarvittaessa ymmärtävät, milloin johonkin on suhtauduttava vakavasti. Aika vaikea on kyllä kysymys, tai ehkä paremmin sanottuna vaikea pukea sanoiksi. Tuossa nyt kuitenkin niitä jotain piirteitä, jotka ensimmäisinä nousivat mieleen.
Missä toivot olevasi viiden vuoden päästä jos on pakko sanoa?
Hyvä että tuohon oli lisätty tuo "jos on pakko sanoa", sillä olisin perustellut tämän kysymyksen taas sillä, että en oikein mieti pitkälle pettymysten pelossa. Kuitenkin toive olisi että viiden vuoden päästä asuisin ihanan koiran sekä poikaystävän kanssa. Helsingissä, sillä niinhän se vain on, että elämäni on täällä. Tosin olisihan se aika hienoa asua jossain muuallakin... Joten hei, sanonpa tälleen villisti, että viiden vuoden päästä toivoisin asuvani Tukholmassa tai Kööpenhaminassa poikaystävän sekä koiran kanssa. Huhu, se menikin yllättävän kivuttomasti, vaikka tuollaisia kysymyksiä kammoksunkin.
Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?
Arvaamaton. Jos nyt ihan ylirehellisiä ollaan, niin saatan muuttua hetkessä aivan rauhallisesta täysin raivopääksi. Okei, raivopää ehkä vähän liian rajusana, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Ja tämä yllättää siis välillä minut itsenikin. Johtunee siis siitä, että minulla on paha tapa sulkea asiat sisälleni ja no, sitten joku heikko hetki ne vain purkautuvat ulos. Myös tuohon avaamattomana olemiseen kuuluu se, että saan sellaisia hetken älynväläyksiä. Jep, niitä tulee ja välillä ne ovat ihan hyviä ja välillä sitten ei niin hyviä...
Rento. En oikein tiedä miten tuota edes perustelisin. Kuten täällä blogissa toivottavasti näkyy, en suurempia stressaile, annan asioiden mennä omalla painolla. En ole mikään tiukkapipo, paitsi kun on kyse valmennuspuuhista. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin: kuumottelen kyllä. Mutta ei siitä enempää. Lähinnä ehkä tuolla tarkoitan sitä, että osaan ottaa elämän tarpeentullen vakavasti, mutta lähinnä pyrin elämään naureskellen, sen enempää stressaamalla. Myös tämä kuvaa pukeutumistani, ehkä sitä se kuvaa parhaiten. Nimittäin mukavuus ja rentous ovat ne asiat, joita arvostan asuissa. Varmaankin tullut jo selväksi.
Herkkä. Olen ulospäin aika kovanahkainen tai ainakin haluan sellaisen kuvan antaa. Todellisuudessa ole melko herkkä ihminen. En välttämättä ota itseeni asioita, joita tuntemattomat ihmiset minulle sanovat, mutta kun joku kenen mielipiteellä on väliä pamauttaa vastaavan, se kyllä rikkoo sisältä ja pahasti. Myös tuntuu että iän myötä alan itkemään leffoissa, kirjoissa, tv-sarjoissa ja no muutenkin paljon herkemmin. Kuten TÄSSÄ postauksessa, jossa kerroin ystävyydestä totesinkin, että minulla on tapana sulkeutua. Pystyn elämään normaalisti, ilman että kukaan epäilee, mutta sisällä ollaankin aika rikki. Varmasti monelle muullekin tapa paeta sitä todellisuutta ja samalla usko siitä, että noin olisi helpompaa. Ei se ole, mutta minkäs sille voi.
Mitä harrastat ja miksi?
Nyt? Käyn salilla ja kirjoittelen blogia. Haluan saada itseni kuntoon ja no, blogin kirjoittaminen on nyt vain niin terapeuttista. Ja muutenkin mukavaa. Joskus kun vielä oli enemmän aikaa kirjoittelin kirjaa, toivon tosin että saisin taas itseni siihen moodiin takaisin, sillä pidin siitä kyllä kovasti.
Ennen? TeamGymiä, leivoin ja no kirjoittelin blogia. Miksi kysymys on aika vaikea, mutta siis ihan vains en takia, että koin olevani umpikujassa ja no, pyyntö joukkueeseen taisi pelastaa minut. Ja olihan meillä aika mahti joukkue ja sieltä on saatu kyllä sellaisia ystäviä, joiden kanssa tulen koko loppuelämän varmasti viettämään. Leivoin, koska pidin siitä ja saihan siinä aina oikein makoisan palkinnon. Nykyään koulussa saa leivottua ihan tarpeeksi, joten nykyään leivon lähinnä vain juhlatilaisuuksiin.
Suosikki meikkimerkki ja lempi meikkituote?
En omaa mitään hullua meikkivarantoa, enkä muutenkaan ole mikään meikkailevaa tyyppiä (kiitos volyymiripsien), mutta lemppari merkki on ehdottomasti Lumene, vaikka muidenkin merkin tuotteita löytyy. Ja lempi meikkituote löytyy yllätys, Inkan varannoista, nimittäin Lumenen Wild Rose Lipliner sävy 2. Aivan lemppari, joten ehkä olisi aika ostaa se ihan oma.. No, saa nähdä.
Suosikki urheilulaji?
TeamGym. Tosin seuraan myös muitakin lajeja aika tiiviisti, erityisesti olympialaisissa uinti on ihan lemppari. Mutta ei minulla ole oikein tuon "oman lajin" lisäksi sellaista muuta, jota seuraisin ihan intohimoisesti.
Olisitko mieluummin hyvä ja menestyvä laulaja jossain bändissä vai monta Oscar-palkintoa kahminut näyttelijä?
Valitsisin tuon laulajan, ei sillä etteikö Oscarit houkuttaisi. Kuitenkin pidän laulamisesta ja harmikseni, en omaa mitään kaunista lauluääntä. Joten tämä oli selkeä ja helppo valinta houkutuksesta huolimatta.
Jos sinun olisi pakko katsoa 8 tuntia taukoamatta jotain urheilulajia tv:stä, niin mikä se olisi?
Vähän vastaava kysymys kun tuossa paripykälää yläpuolella oleva, joten vastaukset pysynee samana. TeamGym (jos sitä vain Suomessa edes näytettäisiin...) tai sitten olympia uinnit.
Milloin viimeksi vannoit ettet enää koskaan tee jotain?
Itseasiassa ei tule tällaista hetkeä edes mieleen, että olisin vannonut olla tekemättä jotain. En oikein harrasta sellaista. Ehkä semmoinen asia nyt tulee mieleen, että en enää tingi asioista itseni kustannuksella. Sen päätöksen tein elokuussa ja olen siitä pitänyt kyllä kiinni.
Pidätkö avokadosta?
Hahaa, kyllä! Ainoa harmittava asia siinä on se hinta sekä välillä tuntuu mahdottomalta löytää se sopivan kypsä yksilö. Mutta kyllä pidän ja keksin vaikka kuinka monta erilaista tapaa syödä se. N A M!
Petaatko sänkysi aamuisin?
Eiköhän tuo kuva kerro kaiken... Pakko myöntää, että petaan sänkyni vain kun meille tulee vieraita. Eli toisin sanoen kun on pakko. Ihan vain siksi, että aamuisin on joko kiire, tai sitten vain tuntuu turhalta pedata se.
Onko kämppäsi sotkuinen?
No, ei tämä nyt mikään läävä ole, mutta ei oikein kumpikaan olla mitään sellaisia siisteyden kannattajia. Siivotaan kun siltä tuntuu ja kyllä välillä esim tiskiä pääsee kertymään. Mutta sitä varten on tiskikone. Ja ainahan sitä sitten välillä tulee sellainen pistos, että pakko siivota.
Oletko perfektionisti?
Hmmm, en mutta on asioita joissa olen todella tarkka. Esim koulussa tämä näkyy välillä ja olenkin usein siellä aika ankara itselleni. Mutta muuten en sanoisi olevani perfektionisti.
Siinä siis kolmas osa. Neljäs tulee ja se onkin sitten viimeinen. Kaikkea pientä kivaa on tässä elämässä tapahtunut ja niistä pääsenkin varmaan huomenna sitten teillekin kirjoittelemaan. Nyt menen ihan innosta puhkuen "leikkimään" uudella "lelulla", joten pistetään tämä viikko vauhdilla käyntiin! Hyvää maanantaita, vaikka lumista sellaista onkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!