Viikoloppu hujahtikin oikein vauhdilla ohitse. Paniikkihan tässä iskee, kun pääsykoe päivät vain lähenee ja tuntuu ettei oikeasti mitään saa aikaiseksi. Muutenkin eletään taas vaihteeksi vähän hukassa olevana, mutta asioillahan on aina tapana jollain tavalla järjestyä. Kuitenkin masistelut nyt sikseen ja katsastaanpa kuluneisiin päiviin.
Perjantaina kävinkin lyhentämässä kellon, joten sen sain onneksi käyttööni. Vähän kyllä ärsytti myyjän käytös, oli taas kyllä asiakaspalvelua parhaimmillaan. No, onneksi pieni shoppailu auttaa aina, joten ei naisen ylimielisyys enää sen jälkeen painanut. On se jotenkin ihme, kun välillä on vanhempien ihmisten vaikea uskoa, että kyllä me nuoretkin käydään töissä ja ihan itse ne tavarat työnteolla maksetaan. Ei kaikilla ole se, että pappa betalar...
Lauantai tuli vietettyä töissä, mutta normaalista poiketen töissä oltiinkin illalla. Huomasi kyllä, että se ei ole se meidän normaali harjoittelu aika, sillä ainakin minä olin jotenkin todella väsynyt. Ja taisivat olla kyllä tytötkin... Kuitenkaan ei kotiin päästy nukkumaan, vaan väsyneenä ja nälkäisenä (koska oli jotenkin unohtunut se syöminen siinä kiireessä) suuntana oli Kristan vanha kämppä ja sen hautajaiset.
Ilta sai kyllä mielenkiintoisia käänteitä, joista yksi oli se, että kaveri oli kadoksissa. Lähdettiinkin Ilonan kanssa käymään oikein tämän kämpillä ja läppäähän siinä tilanteessa oli pakko heittää, joten totesin vain, että tästä puuttuu enää pesäpallomailat. Kuitenkin kaikki hyvin, tosin kaveri ilmoitti itsestään vasta seuraavana aamuna. Tärkeintä oli kuitenkin se että kaikki oli hyvin, vaikka kyllä siinä yksi jos toinenkin oli huolissaan.
Sunnuntaina tulikin se päivä vietettyä tuomarikahvitusta vetäen. Meidän seura järjesti voimistelukilpailut ja kahvituksen nakki olikin sitten napsahtanut sunnuntain osalta minun ja Inksun tytöille. Eipä siinä mitään 8.30-15.00 tuli sitä vedettyä ja sieltä sitten suoraan Myllyyn rynnättyä. Pakko kyllä oli sanoa, että vaikka ruoka oli hyvää ja ei tuo kahvituksen vetäminen nyt niin hankalaa ole, niin kyllä sitä oltiin aivan kuolleita 19.00 jälkeen niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Nyt tässä viime päivinä onkin vedetty kunnon treeni putkea, sillä kilpailut lähestyvät ja voitto on kyllä meillä tavoitteena. Stressiä siis painaa, mutta pahin on vielä edessä. Tavallaan pidän tästä ajasta tosi paljon, mutta tavallaan toivoisin sen jo olevan ohitse. Mutta onneksi sitä huumoria on sinne treeneihin saatu.
Perjantaina kävinkin lyhentämässä kellon, joten sen sain onneksi käyttööni. Vähän kyllä ärsytti myyjän käytös, oli taas kyllä asiakaspalvelua parhaimmillaan. No, onneksi pieni shoppailu auttaa aina, joten ei naisen ylimielisyys enää sen jälkeen painanut. On se jotenkin ihme, kun välillä on vanhempien ihmisten vaikea uskoa, että kyllä me nuoretkin käydään töissä ja ihan itse ne tavarat työnteolla maksetaan. Ei kaikilla ole se, että pappa betalar...
Lauantai tuli vietettyä töissä, mutta normaalista poiketen töissä oltiinkin illalla. Huomasi kyllä, että se ei ole se meidän normaali harjoittelu aika, sillä ainakin minä olin jotenkin todella väsynyt. Ja taisivat olla kyllä tytötkin... Kuitenkaan ei kotiin päästy nukkumaan, vaan väsyneenä ja nälkäisenä (koska oli jotenkin unohtunut se syöminen siinä kiireessä) suuntana oli Kristan vanha kämppä ja sen hautajaiset.
Ilta sai kyllä mielenkiintoisia käänteitä, joista yksi oli se, että kaveri oli kadoksissa. Lähdettiinkin Ilonan kanssa käymään oikein tämän kämpillä ja läppäähän siinä tilanteessa oli pakko heittää, joten totesin vain, että tästä puuttuu enää pesäpallomailat. Kuitenkin kaikki hyvin, tosin kaveri ilmoitti itsestään vasta seuraavana aamuna. Tärkeintä oli kuitenkin se että kaikki oli hyvin, vaikka kyllä siinä yksi jos toinenkin oli huolissaan.
Sunnuntaina tulikin se päivä vietettyä tuomarikahvitusta vetäen. Meidän seura järjesti voimistelukilpailut ja kahvituksen nakki olikin sitten napsahtanut sunnuntain osalta minun ja Inksun tytöille. Eipä siinä mitään 8.30-15.00 tuli sitä vedettyä ja sieltä sitten suoraan Myllyyn rynnättyä. Pakko kyllä oli sanoa, että vaikka ruoka oli hyvää ja ei tuo kahvituksen vetäminen nyt niin hankalaa ole, niin kyllä sitä oltiin aivan kuolleita 19.00 jälkeen niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Nyt tässä viime päivinä onkin vedetty kunnon treeni putkea, sillä kilpailut lähestyvät ja voitto on kyllä meillä tavoitteena. Stressiä siis painaa, mutta pahin on vielä edessä. Tavallaan pidän tästä ajasta tosi paljon, mutta tavallaan toivoisin sen jo olevan ohitse. Mutta onneksi sitä huumoria on sinne treeneihin saatu.
Nyt tuleekin sitten kunnon paljastus. Minulla on nyt soinut muutaman päivän päässä pahasti 50 Centin biisit ja niiden kuunteleminenkaan ei ole saanut niitä pois päästä. Kokeiltu on myös ihan muiden biisiä toitottamista, mutta minkäs sille voi. Toinenkin paljastus on tulossa. Olen nimittäin nähnyt nyt kolmena yönä unta Ben & Jerry's jäätelöstä. Oli siis aivan pakko eilen sitä ostaa ja siinä sitten syödä sitä Frendejä katsellessa. Niin häiritsevää on kyllä kun jostain näkee unta, etten osaa oikein muuta sanoa. Jää jotenkin mietityttämään. Mutta eipä tullut viime yönä nähtyä unta, joten ehkä nämä jätski unet on nyt selätetty. Ja jotta tämä postaus olisi vielä sekavampi, niin huomenna onkin lähtö aamulla Kuortaneelle. Viimeinen osio koulutuksesta ja sitten sekin on takana. Pääsiäinen menee siis siihen osittain, joten ehei, ei tietoakaan lomasta, josta osa on blogeissaan sekä muualla hehkuttanut. Onneksi olen Inksun saanut Turkista takaisin, on kyllä ihme, miten voikaan viikko tuntua niin pitkältä ajalta. Saapui kyllä nainen ihan oikeaan aikaan.
Tästä säntäänkin töihin, sillä kello on jo aivan liian paljon. Hyvää keskiviikkoa kaikille ja palaillaan varmaan vasta Kuortaneen jälkeen. Eiköhän tässä olla jo nähty tämä postailu, jonka saan leireillä aikaiseksi... Mahdotonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!