Perjantaina "parhaat" palat

Vähän perjantai fiilistelyjä. Tänään siis tuli vietettyä vapaapäivää, sillä huomenna onkin startti kohti Jyväskylää kilpailuihin. Toinen kauden kilpailu tulossa, joten ihan hyvä että tänään sai vähän levähtää. Otinkin ihan jo aamusta (okei ketä minä oikein huijaan, oli kello siinä vaiheessa jo lähentymässä 12...) niskasta kiinni, huoneen siivous ja lakanoiden vaihto. Siis minä vihaan siivoamista. Vihaan, vihaan, vihaan, vihaan. Ja vielä kerran vihaan. Ihailen todellakin niitä ihmisiä jotka siivoamisesta nauttii ja tekevät sitä. Niin ja tietenkin mikä tärkeintä, osaavat pitää paikat myös siisteinä. Minulle, täysi mahdottomuus.

Siinä siivouksen alkumetreillä Iida kuitenkin laittoi viestiä, että jospa kerkiäisin hänen kanssaan keskustaan. No mikäs siinä, siivoukseen vaan vauhtia musan tahdissa, pika suihku ja menossa oltiin jo. Aurinko paistoi ihanasti kun lähdin kotoa ja hetken mietin, että oliko huopanen huivi vähän liikaa. Keskustaan päästyä totesin, että hell no, täällähän tulee vielä kylmä! Hehkutettu on tosin tuota ensi viikon +20 astetta, joten peukut on ainakin minulla kohti taivaita että ne lukemat saataisiin.

Ensiksi oltiin siis jonnekin terassille menossa, mutta ilma ei enää ollut niin kutsuva, joten Factoryn salaateille. Eipä ollut huono vaihtoehto todellakaan, kun tuo vegaani-hirmu sai kanssa itselleen vaikka mitä. Ei kyllä ole heidän salaateistaan mitään valittamista, ovat niin täyttäviäkin, että näille kahdelle ahmatille tuli vatsatkin siinä täyteen. Ja tulihan siinä samassa vähän kesääkin suunniteltua, puhuttua minun syndeistä (jotka on muuten pian, ei herran jestas kun näitä vuosia vain kertyy t. ikäkriisi) ja tottakai sitten siitä rakkaasta lajista.

 //Farkut:BikBok/Toppi:BikBok/Jakku:Gina Tricot/Aurinkolasti:Nelly/Kello:Marc by Marc Jacobs/Nahkalaukku:saatu Ruotsista//

Aurinkolasit on kyllä päässeet onneksi päätä koristamaan joka päivä. Varsinkin nuo Nellystä tilaamani lasit on kyllä ollu ihan lempparit. Vähän ehkä tosin tylsät mutta muuten pidän niistä ja varsinkin siksi, sillä eivät tartu hiuksiin. Jokin ongelma on minun hiuksillani sekäa aurinkolaseilla, eivät oikein meinaa millään tulla keskeenään toimeen. Ehkä tässä joku päivä se heidän kahden välinen viha muuttuu rakkaudeksi. Tähän mennessä on kyllä aurinkolasit vieneet tässä taistelussa voiton. Vielä olisi muutamat lasit jotka haluisin, eli varmaankin tässä ennen kesää alkaa sellainen kunnon metsästys. Minä kun saan niitä päähänpinttymiä ja se on sitten menoa se. Ainakin siihen asti, kunnes on vain totaalisesti todettava, että ei niitä vain löydy. Mutta siihen asti etsintä jatkuu!

No tuosta kellosta nyt ei varmaan edes tarvitsisi mainita mitään, mutta rakastan sitä kyllä niin paljon! Eli toisin sanoen täysin hintansa arvoinen. Vielä olen vain ollut vähän arka, kun olen tunnettu telomisesta, mutta on kyllä nyt kello päässyt koristamaan aina kun vain siihen on ollut suht turvallinen tilaisuus. Vielä kun löytäisi saman sävysiä koruja tuohon nii avot! Älkää tosin ymmärtäkö väärin. Minua ei haittaa vaikka olisi kultaisia ja hopeisia koruja sekaisin. Kaikessa on nimittäin kyse hallitusta sekasorrosta. Kuitenkin sen tyylisiä, joita tämän kellon kanssa käyttäisin koruja minulla ei vain oikein ole...

Tiedän etten voi olla ainoa, joka on tätä mieltä, mutta ihan oikeasti tämä pääsykokeisiin lukeminen on aivan P-E-R-S-E-E-S-T-Ä! En vain voi käsittää miten joku kykenee siihen 12 tuntia päivässä. Minä meinaan siis seota jos vietän kirjan kanssa kahden keskistä aikaa edes sen tunnin putkeen. Keskittymishäiriö? No en tiedä, mutta kyllä taas on pakko todeta, että miksi en voinut aloittaa tarpeeksi aikasin. Nyt nimittäin yritetään kyllä taas vaihteeksi tehdä mahdottomasta mahdollista. Kohta ei varmaan oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kun mennä heti yöllä (eli normaaleilla ihmisillä aamulla) kirjastoon istumaan ja lähteä sieltä kun se suljetaan. Tosin näin itseni tuntien epäilen tätä kovasti. Mutta niinhän se on, ettei vain voi luovuttaa ennen kuin on kaikkea yritetty. Jossain vaiheessa on kuitenkin vain todettava, että ei. Se ei alkaa olla jo minun päässäni lähellä, mutta vielä jatketaan.

Huomenna meneekin siis tosiaan päivä Jyväskylässä. Autolla lähdetään ja minä kuskina. Hyvä niin, eipähän tarvii siinä jännitellä kuin sitä omaa ajamista. Tervetuloa kyytiin vaan! No ei, niin kuin Inksu sanoi oltuaan minun kyydissäni: "No elossa ollaan." Totta.