Musiikilla on aina ollut todella iso osa minun elämässäni, vaikka en koe mitenkään musikaalisesti olevani lahjakas. En osaa laulaa ja pitkään en laulanut muiden kuullen. Omassa huoneessa kylläkin ja aina yksin ollessani kotona. Sitä teen edelleenkin, mutta nykyään lauleskelen lisäksi autossa, treeneissä hyvän biisin soidessa tai ihan vain kavereiden kanssa hengaillessa. Aina siis taustalla on kuitenkin oltava jokin biisi joka soi. Paitsi koulussa. Siellä minun lauleskeluni onkin ihan jo tuttua puuhaa. Kuitenkin vaikka olenkin vuosien saatossa uskaltautunut julkisemmin lauleskelemaan, ei karaoke ainakaan toistaiseksi tule kuuloonkaan. Ei edes ahkeralla lahjonnalla.
Vaikka lauleskelenkin ja pidän tavallaan siitä, on kuitenkin musiikin kuunteleminen edelleenkin se sydäntä lähempänä oleva asia. Aina ja tarkoitan siis aina kun matkustan johonkin, on musiikkia oltava. Lukemattomia kertoja olen kääntynyt takaisin kotiin, kun olen huomannut kuulokkeiden jääneen jälkeen. Autossa ajaessa radio on aina päällä ja jos matkataan esim vaikka perheen kanssa autolla, niin kuulokkeet löytyy heti korvilta. Tässä voinkin nyt paljastaa sellaisen ehkä hieman oudohkon tavan jonka omaan: kuljen välillä bussilla pidempää matkaa ihan vain sen takia, että pystyn katselemaan ikkunasta ulos ja musiikki soi korvissa. Jep, teen sitä silloin kun ei ole kiirettä. Olen myös joskus ajanut bussilla tarkoituksella monta pysäkkiä kodin ohitse aina päätepysäkille asti ja tullut sitten samaisella bussilla takaisin.
Liitän usein biiseihin omanelämän tapahtumia, niihin ikäänkuin muodostuu omanlainen tunneside. Jotkut yhdistän ihmisiin, toiset tilanteisiin ja osan johonkin tunteeseen. Monet varmasti tätä tekevät, mutta vielä löytyy neljäskin asia, jota päässäni alkaa liikkua kun kuulen jonkun biisin. Alan nimittäin muodostamaan erilaisia koreografioita. Jumppa ei siis ikinä lähde, ei edes musiikkia kuunnellessa. Omalla tavallaan tuo on itseasiassa myös rentouttavaa, kotona varsinkin kun sitten sen musiikin tahtiin pystyy rauhassa hyppelehtiä ilman oudoksuvia katseita. Tosin tätä teen välillä myös julkisesti.
Tämän alustuksen jälkeen onkin hyvä laittaa listaa tämän hetken niistä lemppareista. Mainittakoon vielä se, että kuuntelen musiikkia laidastalaitaan. En osaa edes sanoa kuinka monta kertaa on näkynyt yllättyneitä ilmeitä, kun olen ihan ehdottoman lempibiisini maininnut...
Conor Maynardin covereita liputan ihan huolella ja aina kun häneltä saapuu uusi biisi Spotifyhyn niin sitähän sitten luukutetaan ihan huolella. Tällä hetkellä tämä lempparini ei vielä sieltä löydy, toivottavasti kuitenkin pian. Tämä on mielestäni nimittäin paljon parempi versio kuin alkuperäinen, johon nyt tyydytään. Toistaiseksi.
9 Crimes on ollut lempibiisini jo monen monta vuotta ja sillä ei oikein ole ollut haastajia. Tällä hetkellä Sian Bird Set Free sekä tuo Conor Mayanardin versio Don'T Wanna Know ovat kyllä kovan haasteen antaneet. Kuitenkin tähän biisiin liittyy niin paljon historiaa. Tämä biisi sekä käsivarressa oleva tatuointi kulkevatkin käsikädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!