lauantai 21. marraskuuta 2015

Mitä tapahtuu?

Koulusta en olekaan paljon täällä kirjoitellut, mitä nyt laitellut kuvia joistain tuotteista mitä ollaan tehty. Kuitenkin se on ollut ehkä yksi suurimmista muutoksista verrattuna viime vuotiseen elämään. Päivät saivat nimittäin täyttöä ja olin kyllä totta puhuen jo ehtinyt tottua siihen vapaa-aikaan. Nyt onkin vapaa-aika todella rajallista ja onhan se täällä blogin puolellakin asioita verottanut.

Tosiaan aloitin elokuussa aika jännittyneenä uudessa koulussa. Tai otetaan tuo aika-sana pois. Todella jännittyneenä. En ymmärrä miten minua oikein jännitti niin paljon. Olinhan se jo viides kerta, kun uuteen kouluun ihan keskelle tuntemattomia. Silti olin aivan kauhusta kenkeana, paniikki viestejä laittelin Inkalle ja olin varma, että oksennan. Tunne kuitenkin onneksi helpotti ensimmäisen päivän jälkeen ja hyvä niin. Olisihan se aivan kaameeta mennä sellainen olo joka aamu kouluun.

Opiskelen siis Stadin ammattiopistossa Elintarvikealaa ja tarkemmin sanottuna minusta tulee sitten 2017 keväällä leipuri-kondiittori. Ja on tuo amis kyllä ihan eriluokkaa kuin esim lukio. Aivan kuin olisi toisessa maailmassa, kaikki tehdään jotenkin todella eritavalla. Vaikka olen jo puolivuotta pian koulussa ollut eli 1/4 suoritettu, niin aivan yhtä kuistisena ollaan. Onneksi en todellakaan ole ainoa.

Pakko kyllä mainita, että aikalailla erilaisilla fiiliksillä lähdin kouluun, kuin esim monet kaverini ovat lähteneet. Valmistin itseäni jo ajatukseen siitä, että keskityn nuo kaksi vuotta vain opiskeluun ja tärkeintä oli tulla toimeen muiden kanssa. Se riittäisi minulle hyvin. En osannut ollenkaan odottaa, että löytäisin todella samankaltaisia ihmisiä. Kuulostaa todella kornilta sekä aikalailla huvittavalta sanoa näin, mutta olen oikeasti saanut muutaman todella hyvän ystävän. Siis todella hyvän. Meistä onkin muodostunut tiivis porukka ja toivon ainakin kovasti, että koulunkin jälkeen pidetään yhteyttä.

21.11.2015

Koulua en sinäänsä ole oikein osannut stressata, jos vaikka vertaa lukioon. Siihen kuitenkin tuli muutos kun saatiin kuulla ensimmäisestä työssäoppimisesta. Ja se muuten alkaa maanantaina. Ja kyllä, olen aika kauhuissani. Se on nimittäin jotain, mitä ei lukiossa todellakaan ollut. Kun lukiossa on koeviikko, on meillä työssäoppiminen. Kaikki määräytyy yhteen kuukauteen. Siis kaikki. Ja se jos mikä stressaa, kun kuitenkin haluaa hyvin selviytyä. Lisä painetta luo tietenkin se, että koulussa kun joku palaa, voi sen syödä tai heittää surutta roskiin. Mites sitten kun sama tapahtuukin ihan oikeassa paikassa, jossa asiakas odottaa? Onhan meilläkin koulussa asiakastilauksia, mutta niissäkin on aina pelivaraa ja aika niiden tekemiseen on moninkertainen. Silti stressin lisäksi on sellaista hyvää jännitystä. Onhan se aika hienoa päästä tekemään ihan oikeasti jotain, työkokemuksesta puhumattakaan. Silti takaraivossa on se ajatus mokaamisesta, siitä kuinka kaikki menee piloille ja saa kunnon huudot. Ei sitä nimittäin haluaisi ikinä tehdä väärin, vaan onnistua. Ylisuorittajaksi en itseäni todellakaan sano, mutta voin sanoa omaavani hyvän työmoraalin, johon kuuluu onnistuminen. Ehkä minä kuitenkin selviän ja kaikki menee hyvin. Sen sitten näkee, mutta parhaani yritän ja 100% lasissa.

Siispä maanantaina alkaakin aivan uudenlainen elämä minulla. Aamulla lähdetään työssäoppimiseen ennen auringon nousua, kotiin palataan nukkumaan, sitten töihin ja takaisin nukkumaan. Voin siis veikata, että seuraavaan neljään viikkoon ei minusta hirveästi kuulu... missään. En ehdi edes joulua ajatella, kun vain tuo työssäoppiminen mielessä. Ehkä kuitenkin saan jotenkin järjestettyä itselleni myös muuta aikaa, johon blogikin kuuluu. Esim näillä lauantain tauoilla onkin hyvin aikaa koneen kanssa olla ja kirjoitella ajatuksia ylös. Tekee nimittäin hyvää. Heti paljon rauhallisempi olo, kun sain tuon koulustressin tänne mainittua. Sitähän varten tämä blogi on, että elämä olisi helpompaa. Nyt onkin hyvä palata tauolta töiden pariin. Illalla vielä pitkästä aikaa pidetään  Inkan kanssa tyttöjen ilta. Sitä odotellessa leppoisaa lauantaita kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!