Tiedätte varmaan sen tunteen kuin oikein mistään ei tunnu saavan kiinni. Kaikki ikäänkuin hiekanomaisesti valuu sormien välistä. Niin aika kuin ajatukset. Kuin seuraisi omaa elämää vierestä ilman että siihen pystyisi millään tavalla puuttua. Samaan aikaan on tuntenut kaikkia tunteita sekaisin, mutta silti ei ole tuntenut mitään.
Pari viikkoa on oltu noissa tunnelmissa ja tasan olen tiennyt mistä johtuu. Liian paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä, liian paljon muita asioita mielessä. Pistinkin itseni sinnittelyvaiheelle ja päätin, että kun pääsiäinen tulee, olen oikeasti lomalla. Ja ei millään semmoisella normaalilla lomalla, vaan lomalla kaikesta. Sähköposti jäi unholaan, blogin hautasin syvälle ja somekin pysyi melkein koskemattomana. Ja vitsit että teki hyvää! Tiesin kyllä että ne sähköpostit ja koulun lopputyö odottivat, mutta niiden unohtaminen hetkeksikin teki jo paljon. Se että voidaan sunnuntaiaamuna lähteä autolla hakemaan ruokaa, naureskella oksalle auton päällä ja muutenkin ihan vain sille omalle elämälle. Syödään katsotaan temppistä ja kommentoidaan kuin viimeistä päivää.
Vaikka itse loma oli ohjelmaa täynnä, oli se kuitenkin sellaista erilaista. Rentoa ja omalla tavallaan rauhoittavaa. Ja vaikka olin itseni kanssa sopinut, että loma otetaan rennosti velvollisuuksista välittämättä, oli maanantai kuitenkin pakko pyhittää täysin juuri tuon lopputyön tekemiseen. No eihän se ihan nappiin mennyt, päädyin pelailemaan korista ja kotona oltiinkin vasta illalla. Ja sitten alkoikin armoton takominen. Onneksi oli lomalla tullut heitettyä velvollisuuksille hyvästit niin jaksoi takoa. Tosin siinä tilanteessa en kyllä kirosanoja säästellyt.
Hieman sekavapostaus viimeaikaisista fiiliksistä. Pistetään tulemaan itse pääsiäisen tapahtumista myöhemmin, nyt tässä onkin ollu arkeen paluu ja lähtö töihin odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!