"hemmottelupäivä"

Tästä kyseisestä maanantaista onkin jo ehtinyt vierähtää tovi, mutta eihän se mikään este ole! Kyseessä siis ihan tuikitavallinen maanantai, joka tosiaan on minun ja Inkan vapaapäivä. Nyt kyllä lauantai on myös päässyt vapaapäivien kerhoon, joten maanantaista on käytännössä tullut virallisesti melkeinpä poikkeuksetta täysin löhöilypäivä. Nyt kuitenkin otettiin agendaksi (sana jota olen alkanut käyttämään aivan liikaa, itseä ainakin alkaa tämän sanan käyttäminen jopa ärsyttämään. Tavasta pois, olisi jo!) viettää sellainen kunnon "hemmottelupäivä". Pienenä tai ei edes niin pieneksi ongelmaksi kuitenkin osoittautui budjetti. Kaverit ovatkin saaneet minulta varmasti kyllästymiseen asti kuulla, kuinka olen kertonut eläväni kaksi viikkoa makaroonin, riisin ja kananmunan voimin. Siis tuolloin kaksi viikkoa, nyt onkin sitten tullut senkin edestä herkuteltua.

Sushia oli kovasti ikävä ollut ja vaikka sitä riisiä oli tosiaan ihan hyvin tullut syötyä, on asia aivan eri. Niinpä Inkan lahjakortti vakkaripaikka Konnichiwaan käyttöön, viimeiset kolikot kasaan ja mahat täyteen. En siis ole varmaan ikinä koko elämäni aikana saanut tungettua sisääni niin paljon sushia. Kävin nimittäin hakemassa lisää. Vatsan sain ahdettua ihan räjähtämispisteeseen asti ja oli vain todettava, että miksi aina tuollaisissa paikoissa pitää vetää ahmimiseksi? En varmasti ole ainoa jolle on todellakin päähän iskostunut sanat "syö niin paljon kuin jaksat". Vähän jäi kuitenkin se syömisen määrä harmittamaan, sillä muutaman tunnin päästä olisikin taas tehnyt mieli uudelle sushikierrokselle...

Mikä olisikaan huipentava päätös tuolle ahmimiselle, kuin siitä toipuminen leffan merkeissä? No monikin asia, mutta nyt oli leffan aika ja pitkästä aikaa sellainen leffa, jota oli odottanut näkevän. TV:stä bongattuna saatiin vihdoin aikaiseksi tuo mennä katsomaan, päivän teemaan sopien ilmaisilla leffalipuilla, joita minulla olikin juuri sopivasti kaksi. The Shallow ei todellakaan ole sellainen leffa, jollaisia yleensä menen katsomaan, vaikka leffamakuni onkin hyvin laaja. Syvänveden pelko ja hai-leffat yhdistettynä ei ihan ole mikään ideaalein lopputulos. Totesinkin Inkalle, että onneksi katson tuon vasta Rhodoksen matkan jälkeen. Muuten olisi varmasti ollut yksi kauhustakankeana oleva Pami. Kuitenkin leffa oli todellakin positiivinen yllätys ja muutenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen. Vaikka välillä oli itselle vakuutettava, että eihän hait nyt noin oikeasti tee, niin kyllä sitä leffaa aikamoinen tuppisuu katsoi. Ja minä kun leffoissa pahantapani mukaan aina pölötän. Hiljaa, mutta vierustoveri kyllä saa pölötyksiäni kuunnella.

Tajusin tuona päivänä, että näitä on ollut aivan liian vähän, mutta kyllä niitä tarvitsee. Nyt on kuitenkin sen verran paremmin kuin esim viime keväänä muistanut ottaa sitä omaa-aikaa. Ja tällä en nyt tarkoita yksinolemista, vaan sellaista muuta tekemistä koulun sekä valmennuksen ohella. Kavereiden kanssa vietettyä aikaa ja mikä tärkeintä Inkan kanssa vietettyä kahdenkeskistä aikaa. Vaikka yhdessä asustellaankin, niin ei sitä aikaa tahdo aina toisille löytää ihan noin vain.  Noh, ennen kuin hommat lähtee liian syvällisille vesille, niin eiköhän laiteta Hottikset ja Exät rannalla pyörimään. Katsotaan nukahdanko sitä ennen...