Astianpesukone odottaa tyhjennystä. Se pitäisi täyttää uudestaan ja muut tiskit tiskata. Lattia pitäisi imuroida. Pöydät täytyisi pyyhkiä. Roska pussit viedä roskiin. Puhtaat vaatteet pistää takaisin omille paikoilleen. Tehtävää on riittämiin, mutta silti tässä sitä vain istuskellaan. Olen ensimmäistä kertaa yksin omassa kodissa. Kello vain menee eteenpäin, mutta samaan aikaan se ei mene. Hirveää, kun on jotain odotettavaa.
Pidän siitä että saan olla välillä yksin. Tehdä asioita ilman kiirettä, omalla tahdilla. Olla rauhassa, ilman että tarvitsee keskustella kenenkään kanssa. Silti en voisi ikinä kuvitella asuvani yksin. Enkä toivottavasti joudukaan. Kyllä kaikki tämä on mukavampi jakaa jonkun kanssa. Tuo siivousvuorikin joka odottelee olisi mukavempi jakaa. Täytyy kuitenkin nyt varmaankin ryhdistäytyä ja ottaa imuri käteen. Onneksi on loma ja ei oikein muutakaan tekemistä. Sitä paitsi olen oppinut sietämään siivoamista, kiitos koulun. Kuka olisi uskonut, että siivoan välillä ihan melkeinpä jopa mielelläni. En ainakaan itse, jos nyt rehellisiä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!