Fiilikset kohillaan

Hellurei! Kotiin on nyt saavuttu ja fiilis on väsymyksestä huolimatta melko katossa. Ei edes nuo kouluhommat saaneet tämän tytön fiilistä laskuun, vaikka aika kovan vastuksen antoivat. Kuitenkin pakko myöntää että on se aika nautintoa tässä juoda lemppari teetä, syödä iltapalaa ja katsoa Morsiusneitojen kosto-elokuvaa, kun on pikkasen edes tullut turhauduttua. Tuntuu heti niin paljon paremmalta.

No mikäs on sitten tuon loisto fiiliksen saanut aikaan? Ensinnäkin takana rankka, mutta samalla aivan mahti leiri. Ja tuli kyllä muisteltua niitä omiakin jumppahetkiä. Niin ja ikävöityä myös kaikkia reissuja. Kuten vaikka Islannin reissua. Onneksi on tulossa vastaava reissu tänä vuonna, hihii... Sitä siis odotellaan ja suunnitellaan jo.

Toinen ilonaihe oli se, että tässä on tälläinen etäopetusjakso koulussa meneillään, ettei maanantaina ja tiistaina ole koulua. Käynee, vaikka kouluun onkin hinku palata, mutta ainakin tänään tuntui aivan ihanalta heräillä rauhassa omasta sängystä. Tämä kuitenkin kostautui sitten hitaalla aamulla, sillä sinne sänkyyn olisi niin mieluisasti jäänyt peittojen alle lämpöön.

Kolmas asia on se, että sain hilattua itseni salille. Ei se että sain itseni salille vaan se että sain itseni juoksumatolle. Kammo nimittäin juoksemista kohtaan on aina ollut takaraivossa siitä lähtien kun jalat ovat huonoksi menneet ja pelko siitä kivusta syntynyt. Asia on nimittäin niin, että pidän juoksemisesta, en mitään maratooni matkoja, vaan siis pikamatkoja. Ai että niistä nautin ja vähän jopa alkanut harmittamaan, etten koskaan aloittanut yleisurheilua. Nyt kuitenkin se tunne kun pystyin ilman kipuja juosta oli jotain todella hurmiollista. Tuli samainen fiilis mikä oli silloin treeniaikoina, se ettei millään halunnut lähteä ja jäi vain odottamaan seuraavaa treeniä.

No vieläkin lista jatkuu. Saatiin nimittäin tänään vihdoin ja viimein tämä kämppä siivottua UV:n jäljiltä! Tai Inkahan tämän siivosi, minä huolehdin keittiöstä ja tein ruoan sillä aikaa. Ai että, on niin ihanaa kyllä nyt olla kotona, kun kaikki on järjestyksessä. Vielä pitäisi ottaa sellainen isorumba alle ja käydä oma vaatekaappi läpi. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika, sillä se vie aikaa ja paljon. Ja tilaa. Hermotkin siinä varmasti menee.

Nyt viimeinen ahminta Quanticoa ja sitten hyvillä mielin nukkumaan. On muuten melkoinen sarja! Juuri sellainen jota olen kaipaillut. Hyvältä siis vaikuttaa ja varmasti koukussa ollaan.

Luottohousut

Keskiviikossa mennään ja varmaan aika huikein fiiliksin porukka aamulla heräili. Kyllä eilen sai jännittää ihan loppuun asti viekö Venäjä mestaruuden. Tuli täältä sohvalta ihan kylmät väreet kun sitten katseli sitä iloa, joka noilla nuorilla pojilla oli, kun Kapanen lämäsi kiekon maaliin. Mutta se siitä lätkästä, eiköhän kaikki tiedä miten kävi. Jos ei tiedä, niin sitten kyllä on onnistunut taidokkaasti pysymään somesta kaukana. Propsit siitä.

Itse kun töiden puolesta viettelen paljon aikaa urheiluvaatteissa olen niihin aina panostanut eritavalla. Eritavalla tarkoitan sitä, että onhan niien oltava mukavat, mutta myös tyyliin sopivat. Ja niitä tulee kyllä käytettyä ihan viimeiseen asti. Kun esim löytää juuri täydelliset housut, ei niitä raaskisi mitenkään heittää pois. Ei sitten mitenkään.

Pinterestistä bongasin nuo Niken housut joskus kauan sitten. Olen jo asennoitunut Pinterestissä löydettyjen vaatteiden suhteen niin, ettei niitä tule koskaan löytämään. Olin kuitenkin nähnyt ennen joulua Stockmannilla nämä kyseiset housut, mutta koska hinta oli mukavan suolainen, jäivät ne sinne. No jäikö sitten kaivelemaan mieltä? Ehei, ei tietenkään (huomaa sarkasmi). Pessimistinä olin jo asennoitunut, ettei niitä löytyisi, kun kummitädin kanssa maanantaina nähtiin ja pidettiin pieni shoppailupäivä. Siinä katselin sitä hyllyä ja olin vain, että niin perus, väärää väriä jäljellä ja kokoina L tai XL. Onneksi selkeästi kummitätini on hieman positiivisempi kuin minä ja katsoi hyllyä vähän tarkemmin. Ja sieltä löytyikin yksi kappale ja hallelujah, minun kokoa! Siitähän riemurepesi ja nyt on housut päällä oltu. Ovat juuri täydelliset, tykkään todella paljon! Ja kivaa vaihtelua, ettei ole aina sitä pelkkää mustaa.

Nyt läppäri kuitenkin napsahtaa kiinni, aamupalaa aletaan syömään ja katsellaan miten tämä päivä lähtee käyntiin. Illalla duunit jatkuukin ja perjantaina on lähtö kohti Jyväskylää. Mitä lie sinnekin pitää pukea päälle, kun lämpötilat hipoaa lattiaa varmaan sielläkin... Todennäköisesti raahataan sellainen vaatekerrasto, että sillä vaatettaisi jo koko kaupungin. Sitä siis innolla odotellessa!

Mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan

Blogit tursuaa juttua tulevan vuoden lupauksista tai siitä, miksi ei niitä itse tee. Minäkään en oikein perusta näihin uuden vuoden lupauksiin, mutta se ei silti tarkoita ettenkö tekisi joka vuosi itselleni listan asioista joita haluan tehdä tai kokea. Vuoden jälkeen voi sitten katsella että mitä tuli tehtyä. Plus pidän siitä että haastan itseäni ja vähän ehkä siitä kuin minua yllytetään. Minulle sopii siis oikein hyvin vähän erikoistenkin asioiden kokeminen.

En tästä siis mitään stressiä todellakaan ota, enemmänkin asiat ovat muistuksena minun. Ainakin osa. Ja onhan jokaisen vuoden vain tuotava jotain lisää, jotain joita voikin sitten muistella nauraen. Tyhmyyksiähän on nimittäin tehtävä, muutenhan se elämä olisi aivan liian tylsää. Kunhan muistaa sen tyhmyyksien sekä idioottimaisuuden rajan... Joten näillä fiiliksillä ja "tavoitteilla" starttaillaankin pikkuhiljaa. Jännä nähdä sitten vuoden lopuksi mitkä tuli toteutettua ja mitkä siirtyköön seuraavalle vuodelle..!

Mufasa

Vuoden 2016 ensimmäinen viikko alkaakin olemaan jo muutamia tunteja vaille valmis. Tässä sitä istuskellaan maataan meidän sohvalla ja ihan vain ollaan. Loman loppuakin masisteltiin jo aamulla, mutta eihän siinä mikään auta kuin arkeen alkaa pikkuhiljaa palailla. Viime vuosi kun ei sitä koulua ollut, niin ei myöskään tullut sitä loman jälkeistä masennusta. Hyvä tietää, että sekin on tullut takaisin.

Loikoiluksi ei kyllä nämä päivät ole menneet, sillä illat on ollut nauruntäytteistä. Paljon sellaista menoa, jota ei aamulla osannut odottaa. Kyllä on siis pakko tulla kliseisesti sanomaan, että ei olisi tämä vuosi paremmin voinut startata. Mutta niinhän se menee, että kun ei ole mitään liika odotuksia niin elämä osaa kyllä yllättää.

Tänään tuli kuultua ihan mahti biisi sekä pienet tanssitkin siihen opittua. Vaikka tuleekin revittyä hiuksia päästä ja monta kertaa olen ollut hanskat kädessä valmiina ne viskaamaan, on silti myönnettävä, että onhan noi meidän tytöt aika ihania. Tai sellaisia aitoja ja antaa paljon. Tuo Mufasa biisi varmasti ajan saatossa hukkuu jonnekin ennen kuin tämä vuosi on edes lopuillaan, mutta näin alkuun se ainakin tuo hyvää fiilistä. Ja Inkan snäppi kavereille varmasti hyvät naurut, sillä ei tuo tanssiminen ihan nappiin mennyt, kun hän minua kuvasi. Mutta nauruahan se saa aikaan ja nauruhan pidentää ikää. Sekä saa kaikesta paljon positiivisemman. Esimerkkinä toimikoon, kun auton kiersin tiellä takaa ja siinä sitten päätin vetästä ensimmäiset lipat ja oikein tyylikkäästi. Naama edellä olin lentämässä, mutta sisältäni kasvoi yhtäkkiä ninja, levitin vain raajat levälleen ja siinä sitten oltiin kuin mikäkin hämähäkkimies. Mahtoi olla autoilijoilla oikein viihdyttävä välishow siinä.

Tässä tekisi mieli jo avautuakkin, mutta jätetään se sitten johonkin toiseen kertaan. Alkaa pian tämäkin blogi muuttua hyvin erilaiseksi. Kasvaa siinä minun mukana. Vähän niinkuin tässä tuli todettua, että tekisi mieli jopa poistaa blogi ja aloittaa uusi. Samaa uhkasin tehdä instagramin  kanssa. Se on kuitenkin myönnetttävä, että niistä näkee sen kasvamisen, elämän ja muistot vain niin hyvin, ettei millään raaski. Niissä on mustaa valkoisella vastaukset moniin kysymyksiin, jotka aina välillä mieleen putkahtaa...

'16

 
Ollaan jo vuoden 2016 puolella, mutta rehellisesti sanottuna aivot lyö aivan tyhjää. Viikkoon en ole konetta avannut, en ainakaan blogi mielessä. En tiedä onko syynä ollut se kiire ja lievä stressi, jonka vuoden vaihtuminen aiheutti. Piti nimittäin muistaa ruokien aineksia, muita härpäkkeitä, siivota, tehdä niitä ruokia ja mitäs kaikkea muuta nyt valmisteluihin aina tarvitsee. Tosin ehtihän sitä muutakin siinä tehdä, kuten käydä katsomassa uusin Star Wars. Oli muuten aika iso juttu tällaiselle "piilo"fanille, mutta jotenkin ei siitäkään osannut nauttia.

Vuoden vaihtumisen suhteen, minulla on aina ollut jokin outo tunne. Ei ole siis mitään syytä, mutta jotenkin aina olen hyvin haikea, jopa vähän sekavalla päällä. Eikä siltä itkemiseltä vältytä. Tämänkään vuoden vaihtuminen ei ollut mikään poikkeus ja jopa itse yllätyin siitä kuinka paljon sitä itkua sitten loppujen lopuksi tulikin. Niin se vain on, että kerran kun sen padon avaa, niin se on menoa se. Onneksi apu oli tälläkin kertaa lähellä ja sain silti nauttia vuoden vaihtumisesta Iidan kanssa, joksenkin sitten itkuisissa merkeissä. Eli sanotaanko näin, että perinteinen vuoden vaihdos (nauru-itku hymiö). Oli kyllä yksi parhaimmista illoista ja juhlinta jatkuikin ihan aamuun asti. Sitten odottikin se siivoominen. Ei niin kiva. Todellakaan. Kaamea sanoisinko.

Jotenkin koko tuo vuoden vaihtuminen tuli niin nopeasti, etten ehtinyt pohtia edes kulunutta vuotta. Sitä kuinka paljon elämäni on vuodessa muuttunut, puhumattakaan itsestäni. Kaikesta ja tarkoitan todellakin kaikesta huolimatta mitä onkaan vuoteen mahtunut, niin niitä kivoja kuin ikäviä asioitakin tarkasteltaessa, on ollut elämäni paras vuosi. Ehkä se kuitenkin menee niin, että jokainen vuosi on vain toistaan parempi, kaikesta huolimatta. Toistan tässä nyt itseäni, sillä pää ei oikein toimi kaiken lagailun ja loman ansiosta, joten eiköhän pistetä tämä postaus purkkiin ja kauppaa. Vielä on siis lomaa jäljellä ja siitä aion kyllä nauttia, jotta kevään jaksaa puristaa täysillä. Sen tiedän, että kova kevät tulossa, mutta eiköhän siitäkin elossa selvitä. Kaikesta selviää aina, sen olen tänä vuonna oppinut.