Mufasa

Vuoden 2016 ensimmäinen viikko alkaakin olemaan jo muutamia tunteja vaille valmis. Tässä sitä istuskellaan maataan meidän sohvalla ja ihan vain ollaan. Loman loppuakin masisteltiin jo aamulla, mutta eihän siinä mikään auta kuin arkeen alkaa pikkuhiljaa palailla. Viime vuosi kun ei sitä koulua ollut, niin ei myöskään tullut sitä loman jälkeistä masennusta. Hyvä tietää, että sekin on tullut takaisin.

Loikoiluksi ei kyllä nämä päivät ole menneet, sillä illat on ollut nauruntäytteistä. Paljon sellaista menoa, jota ei aamulla osannut odottaa. Kyllä on siis pakko tulla kliseisesti sanomaan, että ei olisi tämä vuosi paremmin voinut startata. Mutta niinhän se menee, että kun ei ole mitään liika odotuksia niin elämä osaa kyllä yllättää.

Tänään tuli kuultua ihan mahti biisi sekä pienet tanssitkin siihen opittua. Vaikka tuleekin revittyä hiuksia päästä ja monta kertaa olen ollut hanskat kädessä valmiina ne viskaamaan, on silti myönnettävä, että onhan noi meidän tytöt aika ihania. Tai sellaisia aitoja ja antaa paljon. Tuo Mufasa biisi varmasti ajan saatossa hukkuu jonnekin ennen kuin tämä vuosi on edes lopuillaan, mutta näin alkuun se ainakin tuo hyvää fiilistä. Ja Inkan snäppi kavereille varmasti hyvät naurut, sillä ei tuo tanssiminen ihan nappiin mennyt, kun hän minua kuvasi. Mutta nauruahan se saa aikaan ja nauruhan pidentää ikää. Sekä saa kaikesta paljon positiivisemman. Esimerkkinä toimikoon, kun auton kiersin tiellä takaa ja siinä sitten päätin vetästä ensimmäiset lipat ja oikein tyylikkäästi. Naama edellä olin lentämässä, mutta sisältäni kasvoi yhtäkkiä ninja, levitin vain raajat levälleen ja siinä sitten oltiin kuin mikäkin hämähäkkimies. Mahtoi olla autoilijoilla oikein viihdyttävä välishow siinä.

Tässä tekisi mieli jo avautuakkin, mutta jätetään se sitten johonkin toiseen kertaan. Alkaa pian tämäkin blogi muuttua hyvin erilaiseksi. Kasvaa siinä minun mukana. Vähän niinkuin tässä tuli todettua, että tekisi mieli jopa poistaa blogi ja aloittaa uusi. Samaa uhkasin tehdä instagramin  kanssa. Se on kuitenkin myönnetttävä, että niistä näkee sen kasvamisen, elämän ja muistot vain niin hyvin, ettei millään raaski. Niissä on mustaa valkoisella vastaukset moniin kysymyksiin, jotka aina välillä mieleen putkahtaa...