Hellurei! Kotiin on nyt saavuttu ja fiilis on väsymyksestä huolimatta melko katossa. Ei edes nuo kouluhommat saaneet tämän tytön fiilistä laskuun, vaikka aika kovan vastuksen antoivat. Kuitenkin pakko myöntää että on se aika nautintoa tässä juoda lemppari teetä, syödä iltapalaa ja katsoa Morsiusneitojen kosto-elokuvaa, kun on pikkasen edes tullut turhauduttua. Tuntuu heti niin paljon paremmalta.
No mikäs on sitten tuon loisto fiiliksen saanut aikaan? Ensinnäkin takana rankka, mutta samalla aivan mahti leiri. Ja tuli kyllä muisteltua niitä omiakin jumppahetkiä. Niin ja ikävöityä myös kaikkia reissuja. Kuten vaikka Islannin reissua. Onneksi on tulossa vastaava reissu tänä vuonna, hihii... Sitä siis odotellaan ja suunnitellaan jo.
Toinen ilonaihe oli se, että tässä on tälläinen etäopetusjakso koulussa meneillään, ettei maanantaina ja tiistaina ole koulua. Käynee, vaikka kouluun onkin hinku palata, mutta ainakin tänään tuntui aivan ihanalta heräillä rauhassa omasta sängystä. Tämä kuitenkin kostautui sitten hitaalla aamulla, sillä sinne sänkyyn olisi niin mieluisasti jäänyt peittojen alle lämpöön.
Kolmas asia on se, että sain hilattua itseni salille. Ei se että sain itseni salille vaan se että sain itseni juoksumatolle. Kammo nimittäin juoksemista kohtaan on aina ollut takaraivossa siitä lähtien kun jalat ovat huonoksi menneet ja pelko siitä kivusta syntynyt. Asia on nimittäin niin, että pidän juoksemisesta, en mitään maratooni matkoja, vaan siis pikamatkoja. Ai että niistä nautin ja vähän jopa alkanut harmittamaan, etten koskaan aloittanut yleisurheilua. Nyt kuitenkin se tunne kun pystyin ilman kipuja juosta oli jotain todella hurmiollista. Tuli samainen fiilis mikä oli silloin treeniaikoina, se ettei millään halunnut lähteä ja jäi vain odottamaan seuraavaa treeniä.
No vieläkin lista jatkuu. Saatiin nimittäin tänään vihdoin ja viimein tämä kämppä siivottua UV:n jäljiltä! Tai Inkahan tämän siivosi, minä huolehdin keittiöstä ja tein ruoan sillä aikaa. Ai että, on niin ihanaa kyllä nyt olla kotona, kun kaikki on järjestyksessä. Vielä pitäisi ottaa sellainen isorumba alle ja käydä oma vaatekaappi läpi. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika, sillä se vie aikaa ja paljon. Ja tilaa. Hermotkin siinä varmasti menee.
Nyt viimeinen ahminta Quanticoa ja sitten hyvillä mielin nukkumaan. On muuten melkoinen sarja! Juuri sellainen jota olen kaipaillut. Hyvältä siis vaikuttaa ja varmasti koukussa ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!